Pysähtyä

 Jäsenen blogikirjoitus:

Ihmettelijä vesiputouksella


Ikuinen veden juoksu rauhoittaa ajatusteni vuolaan virran.

Juoskoon vesi, minä voin pysähtyä.




ᘘᘘᘘ



Aina ei tarvitse jaksaa.

Luontokin viipyilee lumen alla ja odottaa, kerää voimia.


Saa ihailevan katseeni.

 

 

Tukeuduin rosoiseen kallioseinämään kävellessäni ylöspäin,

mietin missä tämä kallio oli niin monta vuotta.. 

No tässähän se oli ollut.

Minä vain en ollut tässä.

 

Merja

 

Herkästi rohkeana uuteen

 

 Jäsenen blogikirjoitus:

Älä anna eilisen viedä liikaa tilaa tältä päivältä.

Tällaisen lauseen bongasin tänään jostakin. Se oli lappusella, joita minulla on lukuisia, kerättynä niin itseäni kuin ryhmiäni ja muita tarpeita varten. Olen varsinainen lappuliisa, lappua kun riittää joka asiaan. On näitä mietelmälappuja, on myös ajatuslappuja, muista-lappusia, muistoja, kauppalappujakin... 

Mutta se lapuista. Tarkoitus oli kirjoittaa ajatuksia siitä, miten eilinen vie tilaa, joka päivä, se on oikea aikavaras. Ja nimenomaan, se joskus vie juuri aikaa, ja se juurikin varastaa sitä aikaa. Aikaa ei ole kellään liikaa, ja toiseksi en halua että aikaa menee liikaa menneen pohtimiseen.

Haluanhan olla ratkaisukeskeinen. Olen sitä opetellut ihan kursseilla ja olen siihen saanut ohjata muitakin. Ratkaisut tämän hetken ongelmiin, niitä löytyy omista osaamisista, niitä löytyy unelmista ja arvoista ja niitä löytyy kun tiukasti suuntaa kohti tavoitteitaan.

Löytyykö aina? Taakse voisi kurkata vähän kumminkin, ja pitäisi? - Pitäisi kyllä kurkata. Vahvuutemme ovat rakentuneet eilispäivänä, arvomme niin ikään, kuten unelmammekin. Siellä ovat rakentuneet myös uskomuksemme itsestämme, ja siellä ovat -ehkä- jääneet märkimään haavamme.

Jos näitä ei katsota, niin miten voi jatkaa eteenpäin. Vaikea ajatellakaan.



Mennyt ei aina päästä irti 

Kun unet toistuvat, kun mieli kääntyy muistoihin yhä uudelleen, kouluaikaan, varhaisiin ihmissuhteisiin ja tapahtumiin, tai vaikka viime vuosikymmenellä tapahtuneisiin, tuntuu että niitä muistoja pitää ottaa käsittelyyn paremminkin kuin lakaista maton alle. Yksi tapa ottaa käsittelyyn on niistä kirjoittaminen, kirjoittaa muistonsa auki. Sen tehtyä.. voi muisto jäädä taakse..

Sitten se jo heiluttaakin iloisesti kättään ja toivottaa hyvää matkaa eteenpäin. Vai?



Tunteet

Mikä tahansa asia, mikä mietityttää, on tärkeä. Kaikki kun meissä haluaa tulla kuulluksi ja kohdatuksi. Ja vapautetuksi…ihan niin, ja joskus, se käy helpostikin.

Tunteiden pitää nousta, muuten ei muutosta tapahdu. Tunteet ovat osa meitä. Ja onhan tunteet kipeitäkin, kipu voi raastaa niin että tuntuu ettei koskaan enää siitä pääse vaan se jää olemaan- Kuitenkin siitä voi päästä irti, yhä uudelleen kohtaamalla, puhumallakin, ja tilalle tulee uusi tunne, ajan mittaan. Se voi olla kuin ihme.



Anna olla

Älä anna menneen, eilisenkään, viedä liikaa tilaa tältä päivältä, tältä hetkeltä. Tämän päivän seikkailut kun odottavat, vaan eivät loputtomiin. Hoputtavat, että lähdetään jo, ala tulla sieltä, pian pian.

Eilinen voi viedä tilaa -- mutta eilinen, voi todellakin antaa tilaa, kun sitä huomioi. Ja monia asioita ei muutenkaan tarvitse aloittaa alusta, vaan jatkaa jostakin, mihin jäi.

On meillä niitäkin muistoja, joita vaalimme, joku ja joitain, jouluisin, tiettyinä päivinä, joitain joka päiväkin. Ne ovat osa omaa rakasta elämäämme, jotkut niistä kaipuun ja surunkin täyttämiä.

Kiitollisuudentäyteisyys on sitä parhainta mitä nuo muistot voivat tuoda elämään sitten kuitenkin. Jokainen joka tuntee kiitollisuutta, kun saa myös ripauksen onnea kaupanpäälle.



Muistoista rikas 

Niin paljon elämässä ehtii tapahtua. Millainen olikaan viime vuosikin, sen muistamme kaikki jollain lailla, loppuelämämme ajan. Mitä ajatteletkin viime vuodesta omalla kohdallasi, siitä voit löytää kiitos- ja ilonaiheita. Ehkä vuosi toi oppimiskokemuksia, joita voit hyödyntää ja käyttää muidenkin auttamiseen. Hetki viime vuodelle, vaikkapa kalenteria selaten, otettuja kuvia katsellen, pakaten vuosi aiempien jatkumoon, on hyvä ottaa.

Laitan tuon mietelmälapun nyt omaan mappiinsa, muiden sekaan. Siellä ne kaikki pysyvät. Ne jotka tuovat monet muistot monesta; monet arkiset asialistat, muistiin merkinnät, merkittävät maininnat ja mukavat mietelmät. --Nostan katseen tulevaan, se myös vaatii rohkeutta.

Eteenpäin, huomiseen, askel kerrallaan, aina herkästi rohkeana!

Hyvää vuotta 2021!

Merja Korpisaari

Ajatuksia syksystä

Jäsenen blogikirjoitus:

Lähdin pohtimaan aihetta syksyn ensimmäiseen blogikirjoitukseeni. Ideat ja ajatukset harhailivat, eikä mistään oikein saanut otetta. Tuntui, että monet omat asiat ovat tällä hetkellä enemmän tai vähemmän vaiheessa, ja edessä syksyllä olisi vain yksi päämäärä: saada opinnot ajoitettua niin, että keväällä koittaisi ammattikorkeakoulusta valmistuminen. Moni asia tuntuu olevan auki ja kiinni yhtä aikaa, ja sekös laittaa myös mielen tyhjäksi ideoista. Päällimmäisenä tunteena kuitenkin on, että tällä hetkellä siedän jännitteitä ja keskeneräisyyttä hienosti ja ajattelen, että syksy on mahdollisuuksien aikaa.

Siispä päätin kirjoittaa syksystä.

Ihanasta kesästä koittaa syksy. Sen huomaa muuttuvasta luonnosta ja  ihmisten aktivoitumisesta tekemistensä ääreen. Hössöttämisestä. Siitä, että itse suunnittelee ja täyttää taas ahkerammin kalenteriaan – mikä on täysin hyväksyttävää. Kuullaan, kysellään, kaikilla on jo selvät suunnitelmat. Paineitakin alkaa olla ilmassa Samalla sitä haluaisi sanoa ”rauhoittukaa!” ja pysytellä omassa kesäkuplassa vielä hetken. Ei kaiken tarvitse muuttua yhdessä yössä, eihän?

Vuodenaikojen vaihtuminen – se on muutakin kuin vain luonnonmuutoksia ja pukeutumista vallitsevan säätilan mukaan. Vuodenaikojen vaihtuminen on myös odotusten asettamista, olipa se sitten tiedostettua tai tiedostamatonta.

Minä yritän tänä syksynä olla häiriintymättä. Olla häiriintymättä siitä, että antaisin niin itsestä kuin muiltakin tulevien odotusten häiritä suunnitelmaani, joka tuntuu oikealta. Häiriintymättä siitä, että omat pikku ajatukset epäilisivät tai käskisivät tehdä toisin. Sillä kyllä, tämä kantaa!

Muutosten tuulet tuovat samalla jonkin verran ahdistusta ja valtavan määrän mahdollisuuksia. On orastava tunne, että tiedän, kumpaan päin pitää katsoa. Kaikki on mahdollista! Jos joku muu, miksen minäkin?

Siinä samalla yritän muistaa nauttia syksystä. Pienet asiat ovat suurten asioiden valossa sitä parasta mindfulnessia; tv-sarjan katsominen kotisohvalla, syksyn raikkaat aamut, kotimaiset omenat, suurin piirtein kaikki oranssit jutut ja sileiden sukkahousujen jalkaan laittaminen kesän jälkeen.



Anna