Tunnista tunteesi, ettet tunkeudu toisen kuplaan

     

 

     Kuva: Me Naiset, Ihana fiilis 2018/09

Jäsenen blogikirjoitus:

Tunnista tunteesi, ettet tunkeudu toisen kuplaan

    

Osaatko sinä tunnistaa tunteesi? Pystytkö nimeämään tunteet, joita tunnet? Pidätkö kiinni rajoistasi?

Kun aloin tunnistamaan ja nimetä tunteitani, huomasin etten tunnista itsessäni miksi hermostun tai kiihdyn tilanteissa ja olin jo ajautunut reaktio herkkään tilaan. Erityisherkkänä minun hermosto reagoi vahvasti. Negatiiviset tunnereaktiot veivät minusta hirveästi energiaa ja en halunnut olla negatiivisen energian ympäröimä. Aloitin netti kurssin, jossa opettelin työstämään tunteitani ja opettelin tunnistamaan omat rajani ja tunne reaktiot. Sain hyviä ohjeita, jolla työstää itsetuntemustani.

Oman hyvän olon perustana on tuntea itsensä ja omat rajat. Siksi on tärkeää tunnistaa omia tunteita! ''Miksi hermostuin tilanteessa?'', ''Miksi tämä henkilö ärsyttää minua?'', ''Miksi huudan raivoisasti?''. 

Erityisherkkänä minun tunteet ja tuntemukseni osaavat olla voimakkaita. Itsessäni olen huomannut oppineeni, että riidellessä en syyttele toista osapuolta, vaan sen sijaan keskityn kertomaan toiselle mitä tunnetta tilanne minussa herättää. Samalla myös huomaan, jos jokin tunne toistuu ja se herättää kysymyksen: ''Miksi tämä tunne toistuu kyseisissä tilanteissa’’?

Tiedostan nyt sisäisiä tuntemuksiani ja pystyn työstämään itseäni. Tunnereaktiot ovat lievempiä tai hallinnassa, koska ymmärrän mistä tunne johtuu. Aina en kuitenkaan tunnista tunnetta, mutta silloinkin ymmärrän sen kumpuavan omasta kokemuksestani, kuinka koen tilanteen.

Opettelin tunnistamaan tunteitani

Hylätyksi tulemisen pelko on yksi suurimmista tunteista, joita olen työstänyt. Pelko hylkäämisestä laukaisee minussa tunnereaktion.

On hyvä antaa tunteiden ensin hieman laantua, jotta asiat voidaan selvittää asia pohjalta. Reaktioherkässä tilassa usein alamme puolustautua ja silloin riitely muuttuu syyttelyksi ja asian ydin katoaa tunnemyrskyyn. Tähän perustuu vanha sanonta: ’’laske ensin kymmeneen’’ tosin usein tarvitsemme puolituntiakin.

Itseopiskelu ja itsetuntemuksen lisääminen ovat mielestäni erittäin mielenkiintoista ja innostavaa. Opiskeltu materiaali pitää myös tuoda käytännön harjoitteluun, koska pelkällä lukemalla on vaikea sisäistää itsestään uusia asioita. Tätä asiaa en itse ymmärtänyt, kun luin viimeiset 10-vuotta psykologiaa. Minulle oli siis kertynyt paljon tietoa ja pystyin sitä jakamaan keskusteluissa ystävilleni, mutta samalla itse en osannut ottaa oppeja käyttöön.

Nyt tiedän, että itsensä työstäminen vaatii käytännön harjoittelua. Tunteiden tunnistaminen vaati usean päivän, päivittäistä harjoittelua. Tarvitsin useita harjoituspäiviä, että osasin rutiininomaisesti tunnistaa ja hallita osaa tunteistani.

Suosittelen lämpimästi kirjaa Tunne lukkosi ja Himahappines, särkymisen siunaus verkkokurssia!

http://himahappiness.com/sarkymisen-siunaus/ 

Ihanaa itse tutkailua ja värikästä syksyä!

Krista Sundholm

Palstailo

Krassia

Jäsenen blogikirjoitus 

Palstailo

On se hetki, vihdoin, kun pääsen tänne. Otan varovaisia askelia, kuin olisi liikuttava aivan hiljaa ja mitään häiritsemättä. Täällä luonnossa. Täällä palsta-alueellani.

Rakkaaksi tulleella alueella, jonne en nyt aikoihin (lue: pariin viikkoon) ollut päässyt.

Mutta nyt paistaa aurinko. Varpuset pyrähtelevät pajukossa. Sudenkorento lentää naamalle kuin tervehtien.

Palstani on ollut jälleen suuri ilon ja voiman lähde, koko kuluneen kesän ajan.
Kun hoidan kasveja, kitken ja kastelen,  pysyn myös ihmisenä. Tarvitsen luontoa ja täällä palstalla tuntuu, että luontokin tarvitsee minua.

On taas noussut paljon rikkaruohoa. Sitä on kitkettävä ainakin kukkivat, muuten saamme ruohoja lisää. On tullut käsivarren paksuisia kurkkuja ja kurkun paksuisia härkäpavun palkoja. Päällimmäiset pitänee kerätä, sen verran kuin jaksaa kantaa.

Ja sitten kukat! Satoja samettiruusuisia, oranssissa hehkussaan ja erikoisen ominaistuoksunsa ympäröiminä. Tästä saa kimppuja moneen lähtöön ja menoon. Ensin pitää vain nyppiä hieman kuihtuneita pois.

Kuljen ja touhuan, tässä 'palstahypnoosissani' seassa perhosten ja vielä jäljellä olevien kimalaisten. Olen pitkästä aikaa kuin läsnä jossakin... Sielu alkaa jollain lailla tehdä paluuta kotiin.

Kun kolme tuntia on kulunut, olen jo minä itse. En enää eksyksissä tai uupunut, vaan tyynen onnellinen olemassaolosta. Kuin ehkä tuo kädellä taapertava leppäkerttu. Josta iloitsen, ja jonka saatan 'ison kiven juureen'. Korini on täynnä satoa, palstanaapuritkin taas tavattu ja syksyä, sitä on vielä jäljellä.

Merja Korpisaari

Pieniä palstatarinoita on luettavissa myös palstablogissani:

https://palstaltaterve.blogspot.com

Erityisherkkyys parisuhteessa

                            Kuva lainattu internetistä.


Jäsenen blogikirjoitus

Erityisherkkyys parisuhteessa

Kuinka kertoa erityisherkkyydestä uudelle kumppanille?

En ole koskaan aikaisemmin ottanut puheeksi erityisherkkyys piirrettä, en edes aikaisemmissa parisuhteissa ja nyt halusin ottaa asian puheeksi.

Aikaisemmin en osannut eritellä omia erityisherkkyys piirteitäni ja se vaikeutti kommunikointia. Riidat olivat lähinnä inttämistä vastaan ja raivoisaa huutoa, negatiivisen tunnelatauksen purkamista. Tunteiden tunnistamisen opettelu on myös helpottanut itseäni,ettei riidat riistäydy omalta osalta huuto kilpailuksi.

Kirjoittaessani tätä, myös mietin kovasti millä sanoilla kuvailen “tilanteita”, missä piirteeni korostuu juuri parisuhteessa. Tunnetilojen aistiminen jolloin aistin negatiivisen ilmapiirin on itseäni hyvin kuormittava tekijä. Kuormittuminen nostaa myös minun stressitasoa nopeasti. Haluan myös selvittää asiat mahdollisimman nopeasti, enkä jäädä pyörittämään asioita päässäni. Minulle on tärkeää saada kertoa mitä tunnetta ''tilanteet'' minussa herättävät.

Asian otettuani puheeksi, vastaanotto oli neutraali ja hyväksyvä, mutta tunne tilojen aistimisesta sain noidan leiman. Oletko joskus joutunut kaivamaan internetistä erityisherkän piirteet todistaaksesi, että näin voi olla jos olet erityisherkkä!

Parisuhteessa olen ymmärtäväinen ja empaattinen. Uskallan rakastaa jos koen itseni rakastetuksi. Asetan omat rajat, mihin ehdottomasti kuuluu arvostava käytös toista kohtaan. Minulle ei saa huudella rumasti, eikä kohdella muutenkaan epäkunnioittavasti tai vähättelevästi. Haluan tuntea, että minusta välitetään. Lapsuudessa koetut asiat ovat myös vaikuttaneet hylätyksi tulemisen pelkoon.

Olemme keskustelleet meille tärkeistä asioista ja yksi tärkeimmistä asioista meidän parisuhteessa on tilan antaminen toiselle. Olemme myös keskustelleet ettei yhteen tarvitse muuttaa koskaan, jos siltä tuntuu. Omien tarpeiden tunnistaminen on ehdottomasti auttanut minua eteenpäin kohti tasapainoisempaa parisuhdetta.

Toivottavasti tekstini herättävät ajatusta suuntaan tai toiseen. Seuraavassa blogi julkaisussa kirjoitan prosessista, omien tunteiden tunnistamisesta.

Lämpimin terveisin,

Krista Sundholm