Socionomstuderande från NOVIA ivriga att praktisera på HSP Finland rf! / Innokkaat sosionomiopiskelijat NOVIA:lta harjoittelussa HSP Suomi ry:llä!

Det goda samarbetet mellan NOVIA och HSP Finland rf får fortsättning

 

Vi har glädjen att få önska 4 socionomstuderande från NOVIA varmt välkomna för samhällsinriktad praktik och resursstärkande arbete till föreningen. 

 

Här nedan kan du läsa mer om Katrina, Emma, Sandra och Emma och även höra mer om hur du kan medverka i arbetet med din värdefulla insats.

 

...

Hyvälle yhteistyölle jatkoa

Meillä on ilo toivottaa tervetulleeksi NOVIA:n neljä sosionomiopiskelijaa työharjoitteluun yhdistykseen.

Alta voit lukea lisää Katrinasta, Emmasta, Sandrasta ja Emmasta sekä siitä, miten sinä voit osaltasi antaa arvokkaan panoksesi heidän työhönsä.

Harjoittelijoiden blogikirjoitus:

 

Hej alla!

Vi är fyra tredjeårets socionomstuderande som kommer att praktisera här på HSP Finland rf de kommande nio veckorna. Några av er har möjligtvis redan hunnit bekanta er med oss genom medlemsbrevet som nyligen blev utskickat. Vi inledde vår praktik i slutet av förra veckan tillsammans med vår praktikhandledare Marica Ryökäs. Vi känner oss hjärtligt välkomna och är glada över en mycket positiv start. Marica har tagit emot oss med öppna armar och har redan hunnit ge oss spännande uppdrag!

Vi började praktiken med att ge feedback och idéer om hur vi anser att HSP Finland rf webbsida kunde utvecklas. Därefter fick vi bidra med ett eget blogginlägg, vilket ni just nu läser. Ett annat uppdrag som vi gör är i samarbete med Luckan inom projektet Tips om tillgänglighet. Vår uppgift är att skapa en video om hur kulturlivet kan göras mera tillgängligt utifrån ett HSP-perspektiv. Här vill vi redan vända oss till er läsare som identifierar sig med HSP. Vad anser ni borde inkluderas i videon? På vilket sätt upplever ni att kulturlivet bör utvecklas så att era behov beaktas? Vi tar även gärna emot andra tankar, funderingar, tips eller utvecklingsförslag som kunde gynna föreningsverksamheten.

Våra förhoppningar är att vi kan bidra med att göra föreningen mer synlig och sprida medvetenhet om högkänslighet i samhället. För oss är det också viktigt att vara med och utveckla tillgängligheten i föreningen så att även svenskspråkiga personer har möjlighet att ta del av HSP Finland rf.

Vi har mycket att lära oss av er och vi hoppas på ett givande samarbete. HSP är ett relativt okänt tema för oss sen tidigare. Därför vill vi gärna höra från er läsare, vad det innebär för er att identifiera sig med HSP. Vi hoppas också att ni vill dela med er om vad ni gör för att må bra. Berätta i kommentarerna eller mejla oss på hsp-novia-1021@erityisherkat.fi

För att ni skall få lära känna oss lite bättre delar vi med oss till er om saker som får oss att må bra. Var och en behöver känna till vilka strategier som passar själv bäst för att främja sitt välmående. Några av oss har även nyligen upptäckt drag av HSP i oss själva. Denna insikt gör att vi bättre förstår hur vi som individer fungerar och vad som gynnar vårt välbefinnande. 

 

”Jag mår bra med hjälp av…"

 

 

Med vänliga hälsningar,

Emma H, Sandra L, Emma M & Katrina O

...

Hei kaikki! 

Me olemme neljä kolmannen vuoden sosionomiopiskelijaa ja tulemme suorittamaan yhdeksän viikon pituisen harjoittelun HSP Suomi ry:llä. Osa teistä on jo saattanut ehtiä tutustua meihin uusimman jäsenkirjeen kautta. Olemme aloittaneet tämän harjoittelun viime viikolla yhdessä työnohjaajamme Marica Ryökäksen kanssa. Me koemme olomme hyvin tervetulleiksi ja Marica on ottanut meidät avoimin sylin vastaan ja antanut meille hyvin jännittäviä ja monipuolisia tehtäviä.

Me aloitimme tämän harjoittelun antamalla palautetta ja ideoita miten HSP Suomi ry:n kotisivua pitäisi kehittää. Tämän jälkeen saimme työstää omaa blogikirjoitusta, jota te tällä hetkellä luette. Toinen tehtävämme tulee olemaan yhteistyössä Luckan kanssa, osana projektia Tips om tillgänglighet saamme luoda videon, joka käsittelee erityisherkkyyden näkökulmasta, miten voisimme tehdä kulttuurista helpommin saavutettavan. Me haluamme jo tässä kohtaa kääntyä teidän lukijoiden puoleen, jotka tunnistatte itsessänne erityisherkkyyttä. Mitä teidän mielestänne videon pitäisi sisältää? Millä tavalla kulttuurielämää pitäisi kehittää niin, että teidän tarpeenne otettaisiin huomioon? Otamme mielellään vastaan myös muita ajatuksia, ehdotuksia tai kehitysideoita yhdistykseen liittyen.

Meidän toiveemme on, että pystyisimme vaikuttamaan siihen, että saisimme enemmän näkyvyyttä yhdistykselle, sekä levittää tietoisuutta erityisherkkyydestä yhteiskunnassa. Meille on myös tärkeää olla mukana kehittämässä saavutettavuutta yhdistyksessä niin, että myös ruotsinkieliset henkilöt saisivat mahdollisuuden olla mukana HSP ry:ssä.

Meillä on paljon opittavaa teiltä ja toivomme antoisaa yhteistyötä. Erityisherkkyys on vielä varsin tuntematon aihe meille, siksi kuulisimme mielellämme teiltä lukijoilta, jotka tunnistatte erityisherkkyyttä itsessänne, mitä se teidän mielestänne sisältää. Toiveenamme on myös, että jakaisitte asioita, jotka saa teidät voimaan hyvin. Voitte joko kommentoida tai laittaa meille sähköpostia osoitteeseen hsp-novia-1021@erityisherkat.fi

Olemme miettineet asioita, jotka saa meidät voimaan hyvin, ja haluamme jakaa ne teidän kanssanne, jotta te oppisitte tuntemaan meidät paremmin. Jokainen tarvitsee itselleen sopivia keinoja, edistämään omaa hyvinvointia. Osa meistä on vastikään huomannut itsessään erityisherkkyyden piirteitä. Tämä oivallus on saanut meidät paremmin ymmärtämään, miten me yksilöinä toimimme ja mikä edistää meidän hyvinvointiamme. 

 

"Nämä asiat saavat minut voimaan hyvin..."

 

 

Ystävällisin terveisin,

Emma H, Sandra L, Emma M & Katrina O

Yksilöt yhdessä

Jäsenen blogikirjoitus:

Tunne siitä, että joku ymmärtää sinua täysin on tärkeä meille kaikille. Tuon tunteen sain kokea Voimaryhmässä, joka valitettavasti keskeytyi koronan takia ja jätti minut hetkellisesti aivan tyhjän päälle: sitä ymmärryksen tunnetta kun kokee muissa ryhmissä äärimmäisen harvoin, jos koskaan.

Mutta ne kerrat, kun istuimme alkuvuoden 2020 pimeinä talvi-iltoina saman pöydän ääressä pienenä ryhmänä, saivat sen tunteen heräämään. Muutama, toisilleen entuudestaan vieras ihminen jakoi toisilleen palasia itsestään, ja niistä palasista tunsin myös itseni. Se on erikoinen tunne.

Minun herkkyyteni ei ole kirjatietoutta, tutkimusta tai tähtikartoista luettavaa. Se on herkkyyttä, joka on minussa  – on ollut aina. Minä olen tälläinen, omanlainen, en joku ihmistyyppi, väri tai ryhmä. Minä olen minä. Ja siinä ryhmässä minä sain olla minä, ainakin ajattelen näin. Ja vaikka ymmärrys toisiamme kohtaan oli hyvin selkeää, ilmeistä, ei se tee meistä samanlaisia. Meitä yhdistää sama asia: erityisherkkyys. Mutta siitä huolimatta olemme yksilöitä, jokainen omanlaisensa.

Olen muutaman viime vuoden aikana oppinut ymmärtämään itseäni entistä selkeämmin. Oppinut kanavoimaan voimavarojani, ja hakeutumaan juuri sinne, minne tunnen kuuluvani. Tästä viimeisimpänä oivalluksena uuteen ammattiin kouluttautuminen, opiskelun aloittaminen, vaikka ikää on jo sen verran reilusti, ettei koulutus olisi kaikille ihan ensimmäinen ajatus. En tiedä, onko Voimaryhmällä vaikutus siihen, ehkä on. Siellä kun sain kuulla monenlaisia tarinoita elämästä ja työn vaikutuksesta siihen. Itsellänikään ne työkokemukset eivät ole aina olleet positiivisessa mielessä ikimuistoisia. Vuosien saatossa se ammatinvalinta on ollut mielessäni: nyt en voi ymmärtää sitä nuorempaa minua, joka kouluttautui ammatteihin, joihin aikanaan olen kouluttautunut. Toki, en kadu niitäkään valintoja, ne olivat siinä elämänvaiheessa ne oikeat.

Minulle tämä erityisherkkyys on aika hykerryttävä tunne. Varsinkin, kun olen ymmärtänyt sen suuren voiman ja viisauden. Sitä se minulle on. Omia valintoja, ei muiden toiveita, vaatimuksia tai tapaa elää niin kuin normaalisti eletään. Rohkeutta olla oma itsensä. Tehdä elämästään juuri minun näköiseni. Ei kirjojen ihmistyypin, värin tai ryhmän. Vaan minun omani.

Nimim. Elmeri

(Kuva: Elmeri)

Erityisherkän arki

Vieraskynäkirjoitus:

Olemme herkkis-ystävyksiä ja meillä on ollut jo pitkään tapana vaihtaa esimerkiksi lenkkeilyn lomassa ajatuksia herkkänä olemisesta, sen hyvistä puolista sekä haasteista. Olemme kiitollisessa tilanteessa, kun olemme saaneet peilata toistemme kanssa kokemuksia opiskeluajoista tähän hetkeen, perheenäitien ruuhkavuosiarkeen. Sekä arki että itse olemme muuttuneet, mutta olemme huomanneet, kuinka herkkänä omaa arkea ja sen toteutumista täytyy kuulostella ehkä verrattain herkemmällä korvalla.

Se minkälaista arki on, riippuu paljon siitä, minkälaisista palasista elämä muodostuu. Käykö töissä, ja jos käy, minkälaista työtä tekee, missä ja minkälaisin työajoin. Onko opiskelija, eläkeläinen, tai kotona lasten kanssa. Asuuko yksin, perheen kanssa, kimppakämpässä tai vaihtelevassa osoitteessa. Minkälaista on vapaa-aika tai onko sitä ylipäätään? Vai onko työ- ja vapaa-aika limittäisiä, toisistaan erottamattomissa? Mitä on tapana tehdä vapaahetkinä ja mihin ajankohtaan ne sijoittuvat? Kaipaako omalta vapaa-ajalta hiljaisuutta vai hulinaa, toisia ihmisiä vai yksinoloa? 

Meidän molempien arjessa lapsiperhe-elämän mukanaan tuoma arjen rytmi on tällä hetkellä pinnalla. Molempien jälkikasvu on sen ikäistä, että käyvät jo koulussa tai päiväkodissa. Vauva-aikojen kuplasta, univelasta ja päiväunien tarjoamista omista hetkistä on siirrytty tilanteeseen, jota määrittävät reppujen pakkaaminen, tuonnit ja viennit, jatkuvasti kadoksissa olevat sukat, hirmuisesti pyörivä pyykkikone, pihalta löytyvät aarteet, kaikenkattava uteliaisuus ja yön pimeinä tunteina jalkapohjaan painautuvat lego-palikat. Kun lapset tutustuvat maailmaan koulussa tai päiväkodissa, myös äidit muistelevat, miten työelämässä toimitaan ja ottavat haparoivia askeleita omalla ammatillisella polullaan. Koska lapsissamme on myös hyvin herkkiä yksilöitä, myös heidän kauttaan on tullut uudenlaista näkökulmaa herkkiksenä kasvamiseen ja siihen, miten tuota polkua voisi tukea, tasoittaa ja helpottaa.

Olemme keskustelleet paljon siitä, miten löytää omaa jaksamista ja voimavaroja arkeen, joka vaihtuvien tilanteiden kanssa on meidän kokemuksemme mukaan helposti etenkin herkkiksiä kuormittavaa. Työ, opiskelu ja perhearki tuovat kyllä vaihtelua toisilleen, mutta myös väsyttää helposti. Etenkin introvertteinä herkkinä tunnistamme kaipuumme yksinoloon, hiljaisuuteen ja mahdollisuuteen nollata arjen tilanteita ja tuntemuksia rauhassa. Tämä ei ole aina helppoa, koska usein oman ajan tarpeesta on helppo tinkiä muiden enemmän akuuttien tilanteiden edessä. Samalla tiedostaa, että levänneenä toiminta arjen eri osa-alueilla toimii huomattavasti paremmin ja tasapainoisemmin. 

Erityisherkän arki, se mistä se koostuu, ja mitkä ovat sen haasteita ja voimannuttavia puolia, ovat aiheita, jotka askarruttavat meitä niin paljon, että haluaisimme tutkia asia lisää. Kotiarjen lisäksi työelämään liittyvät kysymykset kiinnostavat meitä kovasti: työssä käyminen ja kaikki siihen liittyvät koukerot vievät hyvin suuren siivun perus-arkipäivästä ja työ määrittelee hyvin pitkälle muitakin elämän osa-alueita. Haluammekin tuoda siis painokkaasti esiin myös työelämää herkän työntekijän näkökulmasta.

Olemmekin aloittaneet yhdessä kirjaprojektin, jonka tarkoituksena on kerätä laajemmin kokemuksia erityisherkkien arjesta. Kirjapajan julkaisema tietokirjamme ilmestyy näillä näkymin talvella 2023. Haluaisitko Sinä olla hankkeessa mukana?

Keräämme kirjaamme varten kirjallisia tarinoita erityisherkiltä itseltään. Vastaajaksi kelpaa kuka vain siviilisäädystä, sukupuolesta, iästä, opiskelualasta tai ammatista riippumatta: jokaisella herkkiksellä on jotain annettavaa. Emme etsi tietynlaisia vastauksia, vaan haluamme kuulla, mitä kaikkea arkeen ja työelämään liittyvää juuri Sinä haluat nostaa esiin. Tavoitteenamme on koostaa tarinoista ja omista kokemuksistamme helppolukuinen, vertaistuellinen ja voimaannuttava kokonaisuus, jonka kautta erityisherkkänä oleminen näyttäytyisi luontevana osana perus-arkipäivää ilman ”erityisen” etuliitettä.

Jos haluat lahjoittaa pienen, mutta tärkeän palan omasta arkipäivästäsi kirjoittamalla meille, voit vinkata meille kiinnostuksesi sähköpostilla lelutornintahystajat@gmail.com. Lähetämme sinulle lisätietoa projektistamme ja tarkemmat vastausohjeet. Yhteydenotto ei sido sinua mihinkään. Kaikki vastaukset ovat arvokkaita ja ne käsitellään luottamuksellisesti ja nimettömästi hyvien tutkimustapojen mukaisesti. Olet lämpimästi tervetullut mukaan projektiimme! 

Meistä kirjoittajista lisätietoa löytyy vastauskirjeen lisäksi myös omasta blogistamme lelutornintahystajat.blogspot.com, jossa tarkastelemme lapsiperhearkea erityisherkkien ja introverttien linssien läpi.

Tervetuloa mukaan, odotamme viestiäsi!

Ihanaa syksyä toivottaen,

Anna ja Laura

Erityisherkkyys ja kilpailu

Jäsenen blogikirjoitus:

Historiassa kilpaileminen on osa selviytymistä. Mutta mitä se merkitsee nykypäivänä? Onko se välttämätöntä? Kilpailla voi niin urheilulajeissa, koulumenestyksessä kuin lautapeleissä. Se on työkalu itsensä kehittymiselle. Voiko ihminen menestyä ilman kilpailemista? Missä menee kilpailemisen raja? Miten erityisherkät toimivat kun tulee kilpailun paikka?  

Tässä blogissa tarkastelen kilpailemisen ja erityisherkkänä olemisen yhteyttä. Ne eivät yksinkertaisesti sovi yhteen.  Kilpaileminen näkyy kaikissa elämän osa-alueissa. Pidin aiemmin itseäni luovuttajana, mutta nyt totesin erityisherkkyyteni vaikuttavan kilpailunhalukkuuteeni. Bestikseni harrasti suunnistusta, ja lapsena seurasin jännittäen hänen suunnitusta mutten koskaan pyynnöistä huolimatta lähtenyt sitä kokeilemaan. Aikuisena kuitenkin esittelin innokkaana uuden harrastukseni, geokätköilyn samaiselle bestikselleni, joka ihmetteli, etteikö se olekin vähän sama juttu kuin suunnistus. Silloin tajusin.

Geokätköily on siis nykyaikaista aarteenetsintää, jossa haetaan toisten harrastajien piilottamia geokätköjä puhelimen, gps-laitteen tai kartan avulla. Sitä voi kaikenikäiset ja – kuntoilijat harrastaa ystävien kanssa tai yksin, ja mitä parasta – ilman kilpailua. Tosin kuin suunnistuksessa - geokätköjä siis voi kerätä kaikessa rauhassa yksin metsässä vaeltaen. 

Kun ymmärsin kaiken tuon – ettei minusta ole kilpailijaksi missään liikunnassa. Silloin löysin liikunnan ilon treenaamalla yksin kotona omaan tahtiin.  

Kuten alussa kirjoitin, kilpailu ei ole vain urheilemista ja liikkumista. Sitä on myös työelämässä. Työhaastatteluissa vapisin ja vastasin jotain muuta – aivan hölmöä – kuin mitä olisi pitänyt. Miten voin vakuuttaa työhaastattelijoille olevani paras tehtävään? Haaveilen aina urani etenemisestä ja salaa toivon että minulle tarjotaan paikkoja, uusia mahdollisuuksia ilman työhaastatteluja – silloin ei tarvitse kilpailla ja vakuuttaa olevani ammattitaitoinen, tehokas, paras valintaan. Silloin surullisena seuraan miten työtoverit osaavat esitellä ylpeänä taitojaan ja etenevät kovaa vauhtia urallaan. Minkäs teet!

Kolmas elämän osa-alue: ihmissuhteet! Elän sellaisessa vähemmistössä (vrt kyläyhteisö) että kaikki tuntevat toisensa enemmän vai vähemmän. Kuvittele tilanne, että kun joku vapautuu parisuhteestaan ja näet mahdollisen tulevan sielunkumppanisi – mutta edessäsi on rivi kilpailijoita, jotka ottavat esiin kaikki parhaansa puolensa. Et yksinkertaisesti mene todistelemaan, että olisit heitä sopivampi ehdokas. Annat tilaa muille ja menet pois samalla toivoen että sinut huomataan. Että olet riittävä sellaisenasi. Että joku kyllä huomaa sinut ja olet hänen arvoisensa.  

Aikasi tulee kyllä!💓  Luota Universiumiin.


Nimim. Erityisherkkä 

 

(Kuva: Pixabay)

Etäilijänä Heimojuhlissa

Jäsenen blogikirjoitus:

Olinkin mukana herkkisten kesäjuhlissa vain etänä. Olen ihan iloinen että sain kokea tämän etätoteutuksen. Ja sanoisin että se toteutus oli varsin hyvin tehty. Kiitos erityisesti tekniikasta vastanneiden Sepon ja Artun. Saimme kuvaa ja ääntä ruutuihimme jo heti aamusta ja aina juhlien loppuun saakka.
                                               

Hankeseminaarista

HSP Voimaryhmät -hankeseminaarissa, joka meille etäilijöillekin striimattiin, puhui psykologi, kirjailija Tony Dunderfeldt. Hänen aiheesta oli tunteet vs römpiöt. - Siis mitä? Niin, meillä herää joskus outojakin tunteita, liian voimakkaita ja rajuja tunteita ja -purkauksia ihan tavallisentuntuisesta asiasta, ja syynä onkin römpiö siellä taustalla. Samantapainen asia (vaikka joskus tavattu vihainen koira/koettu loukkaus) on haavoittanut/loukannut/suututtanut/surettanut meidät ja ollaan jääty jumiin siihen, niin kun tulee uusi (vaikka miten söpö koira/ihan tavallinen kommentti) vastaan niin meillä herää tuo sama tunne!! Ihan ylimitoitettu ja tilanteeseen nähden oudoltakin tuntuva. Kyse on silloin juuri römpiöstä.

- Muuten me tuntisimme ihan kuin se tilanne noin yleensä ottaen kutsuu, tunteita, monenlaisia, kestoltaan n 30 sekuntia:) Niin, römpiöt ja rämeet, ryteiköt, ne on hyvä koluta läpi, elämä silloin valostuu ja varmaan myös helpottuu sitä myötä. Kiitos Tonylle luennosta!

Seminaarin lopuksi yhdistyksen toiminnanjohtaja Elina Akola vielä kertoi HSP Voimaryhmät -hankkeen kuulumiset ja hyviltähän ne kuulostivat: Hanke on tuonut paljon osalllistujilleen ja jatkoa toivotaan ja odotetaan tuleville vuosille.

Herkkänä hetkessä

Hyvä jatkui kun siirryimme kahvitauon jälkeen työpajaan Herkkänä hetkessä, ohjaajanamme oli Life Coach, mindfulness-ohjaaja CFM Marica Ryökäs. Marican sanoma meille herkille oli: Katso asioita aloittelijan silmin. Kohtaa asiat kuten ne tulevat, läsnäollen. Hyväksyntä on tärkeää ja asioiden ja tapahtumien vastaanottaminen kuten ovat, eivät kuten niiden haluaisimme olevan. Tätä voi harjoitella, ja saimme siitä esimerkkejäkin.

Jotakin yhteistä oli Marican ja Tonyn ajatuksissa: Kohtaa asiat avoimin silmin... niinpä, ihan ilman römpiöitä:) Kiitos myös Marica, ja hybriditoteutus toimi tässä oikein hyvin, paikalla oli joitakuita, suurempi osa osallistujista oli kuitenkin meitä etälijöitä.

Tässäpä muuten riitti miettimistä. Välipaloiksi saimme kuulla niin kaunista musiikkia, Tepolta ja Janikalta, Senjalta, niin rentouttavaa! Näimme myös maisemia Ahlmanilta, sisältä ja ulkoa.

Etä, kiinnostaako ketä

Mitäpä tässä sen kummempaa kuin... etäkin on hyvä juttu olemassa. Jakaminen jää vähemmälle, kuitenkin esim. luentojen asiat tulevat samalla tavalla perille, ja chattaileminen myös on mahdollista.

– On nyt etäelämä tullut tutuksi, puolentoista vuoden aikana, paljon olen oppinut ja nyt on alkamassa jälleen uusi aika, kohti normaalia, lähitapaamisia maskien kanssa ja pian varmaan ilmankin. Tulee olemaan jälleen erikoista, eikö vain? Etätoteutuksetkin jäävät elämään monessa, ja rikastuttavat elämäämme yhä edelleen.

Kohti seuraavaa kesää ja kesäjuhlia 2022, jotka... toteutunevat tällä kertaa jossakin päin Suomen etelärannikolla.

Sitä ennen paljon muuta mukavaa, kuten vaikka HSP Day 5.10.  Seuraa HSP nettisivuja, fb- sivuja ja tietenkin myös tätä jäsenblogiamme(**)


Merja Korpisaari