Hyvää joulua ja kohti uutta vuotta

Ja me toivotam oikein hyvää joulua, vuoden vaihdetta ja tulevia aikoja kaikille erityisherkille, jäsenillemme, lukijoillemme ja tietenkin suuri kiitos kirjoittajillemme! Terveisin Blogitiimi ja HSP Suomi ry.

 

Ensi vuonna jälleen iloisiin näkemisiin, kuulemiin ja lukemisiin.

Samaistumispintaa tarjoavat vertaistarinat erityisherkille lapsille suunnatun lastenkirjan muotoiluprosessin kehittämisen tukena

Vieraskynän blogikirjoitus.

”Minulla oli hyvin rikas sisäinen maailma ja luin kasapäin kirjoja, mutta en pystynyt jakamaan tuota maailmaa kenenkään kanssa.” Näin kertoi eräs osana opinnäytetyötäni toteutetun kyselyn vastaajista, liittyen lapsuusajan kokemuksiin. Tästä samaisesta omakohtaisiin kokemuksiin perustuvasta tarpeesta sai alkunsa tuore Turun ammattikorkeakoulun, kulttuurihyvinvoinnin koulutusohjelman (YAMK) opinnäytetyönä valmistunut kehittämishankkeeni, jossa päätavoitteenani oli kehittää erityisherkkyyttä käsittelevän lastenkirjan muotoiluprosessia. Kehittämisen tueksi toteutin kyselytutkimuksen, jonka tavoitteena oli selvittää erityisherkkien aikuisten lapsuusajan kokemuksia erityisherkkyyteen liittyen.

 

Erityisherkille aikuisille suunnatussa kyselyssä selvitin lapsuuden ajan kokemuksia kouluympäristöön, sosiaalisiin vuorovaikutustilanteisiin sekä erityisherkkyyteen liitettyihin vahvuuksiin ja haasteisiin liittyen. Lisäksi kyselyssä selvitin millaisia hyväksi todettuja toimintamalleja ja selviytymiskeinoja erityisherkäksi itsensä tunnistaneet olivat lapsena kehitelleet haastaviksi kokemistaan tilanteista selviytymisen tueksi. Kyselyyn sain yhteensä 37 vastausta. Kyselyn kautta kerättyjä narratiiveja tulen hyödyntämään myöhemmin toteutettavassa lastenkirjassani. Kyselyn kautta muodostin kuusi keskeistä kuvailevaa arkkityyppiä. Arkkityypit ovat luonto- ja eläinaktivisti, toisten tunteiden tulkitsija, mielikuvitusmatkailija, turvallisuuden tavoittelija, oikeustaistelija ja oman tilan tarvitsija.

Kyselyn lisäksi osana opinnäytetyötäni toteutin kaksi asiantuntijahaastattelua. Haastattelin kahta herkkyyden teemasta aiemmin lastenkirjoja kirjoittanutta lastenkirjailijaa Maria Viljaa sekä Reetta Niemelää. Asiantuntijahaastattelujen kautta sain tietoa mm. lastenkirjan muotoiluprosessista yleisesti, turvallisen tilan luomisesta lastenkirjoissa, lastenkirjojen hyödyntämisestä puheeksi ottamisen tukena sekä omakohtaisien kokemusten hyödyntämisestä lastenkirjaprosessissa. 

Kokemustiedon kautta muodostuvien narratiivien eli kertomusmuotoisten tarinoiden lisäksi halusin opinnäytetyössäni myös selvittää millaista aineistoa kysely tuottaa osallisuuden ja eheän identiteetin muodostumisen näkökulmasta. Tutkimuskysymyksinä opinnäytetyössäni olivatkin 1. Millaisia erityisherkkyyden persoonallisuuspiirteitä koskevia teemoja ja narratiiveja aineiston pohjalta muodostuu? ja 2. Millaista tietoa aineisto tuottaa erityisherkkien osallisuuden ja identiteetin vahvistamisen näkökulmasta? Opinnäytetyön yhtenä tavoitteena oli siis selvittää millaisia mahdollisia riskejä erityisherkän lapsen osallisuuden kokemiselle ja eheän identiteetin muodostumiselle voisi aineiston perusteella olla havaittavissa. Ja kuinka lastenkirjan muotoiluprosessia voitaisiin kehittää siten, että se kannattelisi herkän lapsen eheän identiteetin muodostumista parhaalla mahdollisella tavalla. Tarjoamalla samaistuttavia vertaistarinoita sekä tuomalla esiin hyväksi todettuja selviytymiskeinoja hankalaksi koettujen tilanteiden varalle. 

Jotta herkkyyden teemasta kirjoitetut tarinat saavuttaisivat herkät lapset emotionaalisesti, tulee tarinoiden ja satujen olla siis tarpeeksi samaistuttavia. Identiteettitarinat ovat arvojen ja elämäntapojen etsintää kuvaavia ihmisen elämäntarinoita, joiden kautta voidaan käydä läpi elämänmurrosta, kriisiä tai muutosta. Identiteettikirjallisuudelle tyypillistä on yksilökeskeinen lukutapa, jolloin tarina vertautuu omaelämänkerralliseen lukemiseen. Tällä tarkoitetaan sitä, että lukijalle teksti toimii peilinä, jonka kautta on mahdollista tarkastella itseään, puntaroida omaa elämäntapaansa ja tämänhetkisiä arvovalintojaan. (Suvilehto 2020, 44.) Samaistumispinnan luominen ja peilaamiskokemusten mahdollistaminen erityisherkille lapsille onkin yksi opinnäytetyöni kautta lastenkirjan muotoiluprosessin tueksi keräämäni aineiston ydintarkoitus. 

Elämäntarinan luomiseen tarvitaan mielikuvituksellisuutta, ja sitä fiktiiviset tarinat voivat tarjota. Fiktiiviset sadut ja tarinat voivat auttaa lasta löytämään luovia ratkaisuja erilaisista tilanteista selviämiseksi; niiden kautta voidaan samaistua ja oppia empaattista vuorovaikutusta. (Kinossalo 2020, 50.) Opinnäytetyön pyrkimyksenä on kehittää erityisherkille lapsille suunnatun kirjan muotoiluprosessia myös siten, että kirja voisi tarvittaessa toimia jonkinlaisena siltana erityisherkkyyden teemojen puheeksi ottamisen tukena, niin lasten ja heidän vanhempien välillä kuin myös esimerkiksi koululuokissa yhteisen keskustelun herättelijänä.

Vaikka opinnäytetyössä keskitytään lähemmin erityisherkän lapsen osallisuuden ja identiteetin vahvistamisen tukemiseen, ei ole millään tavoin tarkoitus alleviivata sitä, että erityisherkkyys olisi ihmiselle minkäänlainen riski. Päinvastoin. Itsekin erityisherkkänä ajattelen herkkyyden olevan upea piirre ja olikin hienoa huomata kuinka paljon, aineisto tuotti vahvuudeksi koettuja ominaisuuksia. Näitä aineiston kautta vahvuuksiksi koettuja erityisherkkyyden piirteitä haluankin ehdottomasti korostaa tulevassa lastenkirjassani. Tämä opinnäytetyö koskee siis erityisherkille lapsille suunnatun lastenkirjan suunnittelu- ja muotoiluprosessia. Varsinainen lastenkirja on rajattu tämän opinnäytetyön ulkopuolelle.

Tuhannet kiitokset kaikille opinnäytetyön osana toteutettuun kyselyyn osallistuneille erityisherkille sekä herkkyyden teemasta aiemmin kirjoittaneille lastenkirjailijoille opinnäytetyön haastatteluista.

Aura Leskinen

 

Lähteet:

Kinossalo, M. 2020. Tarinan voima opetuksessa. PS-kustannus. Jyväskylä.

Suvilehto, P. 2020. Oi ihana satu. Lasten ja nuorten kirjallisuusterapia. Avain. Helsinki.

Linkki opinnäytetyöhön Narratiivisen lähestymistavan hyödyntäminen erityisherkkyyttä
käsittelevän lastenkirjan muotoiluprosessissa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023120634815

Kokemuksia ja ajatuksia jaksamisesta

Jäsenen blogikirjoitus:

Palautuminen ja hyvät hetket ovat tärkeitä kaikille. Tästä on tullut juteltua monissa porukoissa viime aikoina.

Mikä sinua auttaa palautumaan maailman uutisten keskellä, omien kriisien tai vaikeuksien, menetysten tai sairaudenkin keskellä?

Metsä

Minulla se on esimerkiksi mennä metsään, antaa metsän tarjoamien aistihavaintojen hoitaa ja viedä mennessään, tähän hetkeen ja unohdukseen kaikesta muusta, vaikka vain puoleksi tunniksi. 

Meren ja järven rantakin on vahvasti aisteihin vetoava ja siksi rentouttava.




Rutiinit, toistuvat asiat

Kun hoidan arkisia asioita, ne hoitavat minua. Tiskaaminen, siivoaminen, roskien vieminen, kaupassa käynti, vaatteiden silitys, ruoanvalmistus, leipominen, näitähän riittää. Joskus niitä on jopa yli oman tarpeen. Hyvä että on, aina jotakin mihin tarttua. Ellei pölypalleroita, niin tiskejä, aina jotakin.

Jos on sairaana eikä jaksa juuri mitään, niin rutiinit ovat ihan vieläkin tärkeämpiä jaksamiseen päivästä toiseen. Perusasiat; keittää aamupuuro, syödä, pukea.. tehdä joku asia ja kas, vielä se kerran tulee päivä kun jaksaa taas muutakin.

Kirjoittaminen

Kirjoittaminen auttaa purkamaan omaa mieltä. Kirjoittajat ovat sanoneet mm. että kirjoittaminen on kuin puhuisi ystävälle. Että kirjoittaessaan ei ole yksin.

Onko niin että omat ajatukset saavat kuin vastakaikua, että vastauksia löytyy kun kirjoittaa, tai jos ei vastauksia niin ainakin jotakin merkitystä sille omalle senhetkiselle tilanteelle tai vaikealle tunteelle. Tällaista olen ainakin itse kokenut.

Muiden kanssa -ilo

Mikä tuo iloa elämään, niin asioiden jakaminen muiden ihmisten kanssa. Jos ei muuta voi, niin aina voi ajatella hyvää muista. Jo se tuo hyvää oloa. Ryhmissäkin on hyvä tilaisuus kokea yhteisyyttä. Emme ole yksin, kun ymmärrämme, jossakin on toinen aika samanlainen.

Kaikenlainen muiden eteen tekeminen, oman voinnin, tilanteen ja mahdollisuuksien mukaan, vapaaehtoistyö, vaikuttaminen vaikka vähässäkin, se tuo iloa.

Myötätuntoa myös itseään kohtaan

Myötuntoisuus, kun on kohdannut jotakin vaikeaa, on väsynyt eikä meinaa jaksaa, itseään kohtaan kantaa vähintään huomiseen. 

Itseään voi myös voi kehua, jos muita ihmisiä tai asioita, niin itseäänkin. Hyvä. Hyvin tehty! 😀 Kehunaiheita löytyy kuin kiitosaiheitakin, kunhan niitä alkaa tietoisesti havaitsemaan. Jo se selviytyminen päivästä voi olla kehunaihe.

Omien arvojen suuntainen elämä

on kestävämpää ja palautumisen ja jaksamisen keinotkin voivat löytyä helpommin. Kaikkea ei voi mitä haluaa mutta jo sinne päin on hyvästä. Rakastan luontoa ja haluan suojella sitä, niin menen luontoon ja niin siellä myös nautin ja palaudun.

Väsyneenä on vaikea tuntea kiitollisuutta. Kun jaksaa, voi alkaa listata kiitosaiheita, vaikka päivittäin. Kas niitä kuitenkin löytyy. Kiitollisuus voi lisääntyä ja se on merkittävä asia jaksamisen kannalta.

Millaisia ajatuksia ja kokemuksia sinulla on liittyen rasituksesta palautumiseen ja jaksamiseen?

Merja Korpisaari

 

Blogi odottaa kirjoitustasi

Hei jäsenet! Vesisade ripsuu ja ropisee, ja jossakin päin jo lumi maalaa maiseman talveksi. Ihmisten mieliala ei välttämättä ole parhaimmillaan, vaikka toisaalta juuri se talven tulo on myös ihanaa. Vuodenaikojen vaihtelevuus on virkistävää, sanoo elämyshakuinen erityisherkkä.

Blogissamme on ollut hieman hiljaisempaa viime aikoina. Muistathan kuitenkin että jäsenenä sinulla on mahdollisuus kirjoittaa omista kokemuksistasi erityisherkkänä, ajatuksiasi ja tunteitasi auki, tänne blogiin. 

Laita sähköpostia os. rohkeastiherkka@gmail.com (tai rohkeastiherkka@erityisherkat.fi) tai täytä blogin etusivun lomake. Ajatuksesi ovat tärkeitä. Blogikirjoituksista muut saavat vertaistukea ja ehkä uusia ideoita tai oivalluksia.

🍁🍁🍁

 

Minulla on, mitä muut eivät näe

Jäsenen blogikirjoitus: 

 

Olen elänyt jo pitkään. Olen kokenut elämässäni haasteita, rikkoutuneita ihmissuhteita, avioliittoja.  Nyt vielä eläkkeellä alkoi tulla takkuja ja kupruja, joten ajauduin tutkimaan mikä on....mikä minulla on?

Lapsena minua kutsuttiin jopa haukkumasanalla-mölö.
Sanottiin että sinä olet niin herkkä, arka ja sain tuntea olevani jotenkin surkea.
Olin kyllä syntyessäni pikkukeskonen ja ujo, arka, pelokaskin.
Kotiolot olivat haastavat ja se oli minulle liikaa kestettävää.


Vasta siis nyt aikuisena tajusin että minulla on sitä, mitä muut eivät näe.
Ihmettelyn taito. Kyky nähdä taiteessa sen sisään ja aistia se taiteilija siinä.
Haistan kaiken jo kaukaa, kuulen mitä toiset eivät vielä kuule. On ollut vaaratilanteita tai puhelin värinällä, minä kuulen ja tunnen.


Tein testin ja sain melkein täydet pinnat. Meitä oli kaksi tekijää varmuuden vuoksi ja pidän tulosta luotettavana.
Ostin kirjan Ihana herkkyys ja siinä oli kirjoituksia minusta, niin tunsin.
Unohdin asian.
Kunnes ne alkuun mainitsemani takut ja kuprut.
Löydin muistiinpanot eräältä kurssilta. Vetäjän kanssa keskustelin ja hän sanoi että minulla on paljon piirteitä mikä viittaa HSP-persoonaan.


Ilahduin. Ilahduin vanhasta muistiinpanosta. Niin moni asia liukui uuteen kontekstiin.
Arki näyttää erilaiselta ja kevyemmältä kuin aiemmin.
Saan olla näine hyvineni, minuna.

 Nimim.Yöperhonen