Olin jo nuoresta pitäen loppuunpalamisherkkä. Erikoislääkärin konsultaatiolla kävi ilmi, että hän epäilee minun olevan erityisherkkä. Erityisherkkä, toistin sanat hänen perässään. Tällöin elettiin kevättä 2015.
Menin kotiini ja aloin tutkimaan netin kautta kaiken mahdollisen, mitä erityisherkkyydestä siellä kirjoitettiin. Ja kyllä, koin vahvasti olevani 100% erityisherkkä. En ole ikinä enkä milloinkaan ollut aistiyliherkkä.
Olen erityisherkkä.
Kuormittumiseni sittemmin työelämässä sai minut tekemään ratkaisuja, joilla jaksan työelämää ilman työuupumusta. Näin kävi ja olen jo vuosikausia tehnyt kevennetyllä sabluunalla töitä. Nykyisin minua ei enää uhkaa loppuunpalaminen.
Olen saattanut myös kaksi lasta aikuisuuteen ja tältä osin itselleni on vapautunut paljon energiaa itseni hoitamiseen. Elän erittäin onnellista aikaa parhaillaan elämässäni. Viihdyn erinomaisesti yksin, sillä minulla ei erityisherkkänä ole koskaan tylsää. Projekteja on menossa kaiken aikaa, joita tulee tutkituksi.
En ole ikinä sairastanut minkään tasoista masennusta enkä muutakaan psyykkistä häiriötä tai psyyken sairautta. Minulla on ollut vahvuutta mielenterveyden saralla itsessäni. Somaattisia pikkuvaivoja on toki ollut, kenelläpä ei olisi ollut.
Minun mielestäni erityisherkkyys on suuri lahja ratkaistavaksi elämässä. Onneksi voi ratkaista, miten elämänsä erityisherkkänä viettää. Tarvitsen edelleen palautumista paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti