29 kesäkuuta 2022

Stressitön mieli erityisherkän tukena

Viestintä- ja markkinointihenkilön blogi


Lämpimästi tervetuloa 6.8.2022 HSP Suomi ry:n järjestämään Pikku-Heimoseminaariin. Stressitön mieli -koulutuksessa pääset rentoutumaan ja rauhoittumaan. Virittäytymään hetkeksi oman itsen taajuudelle ja olemaan läsnä vain itselle. Päästämään irti ulkoisista ärsykkeistä tai huomioinnin kohteista.

Kaikenlaisten keskellä sännätessä ja suorittaessa taito rentoutua voi unohtua. Siksi sitä on hyvä viritellä ja vahvistaa, sillä kaikki me olemme sen jo lapsinakin osanneet.

Stressiä ja sen aiheuttajia ei aina itse heti tunnista. Kun ihmiset ympärillä saattavat huomautella ”olet ärtynyt”, ”et kuuntele”, tai kyselevät toistuvasti miten voit ja oletko kunnossa, on korkea aika toimia. Amerikassa tehtyjen lukuisten tutkimusten pohjalta stressin sanotaan olevan jopa 90-95 prosenttisesti sairauksiemme taustalla. Siksi tutkijat maailmalla suosittavat terveyden vahvistamista ensisijaisest stressin selättämisellä.

Stressi on psyykkis-fyysinen-sosiaalinen rasitustila, jossa elimistön tasapaino häiriintyy uhaksi tai haasteksi koetuista asioista. Vaikka emme asu luolamiehen tavoin ja juokse karkuun sapelihammastiikereitä, aivojemme kautta pelkäämme nyt herkästi paperisia tiikereitä. Stressin iskiessä aivot ampaisevat hälytystilaan 24/7 eikä rentoutuminen luonnistu. Stressi virittää kehoa ja mieltä, tuo toimintaan lisävalppautta ja näin kykyä tehdä enemmän, hetkellisesti. Pitkittynyt stressi nakertaa muun muassa työmuistia, uuden oppimista, aloitteiden ja päätösten tekemistä sekä kykyä tuntea myönteisiä tunteita. Stressi laskee vastuskykyä, pidentää flunssia, vie yöunet ja heikentää ruoansulatusta.

Stressistä rentoutumiseen

Päinvastoin kuin stressireaktio, rentoutusreaktio ei ole automaattinen. Sen aikaansaamiseksi kannattaa käyttää useita tekniikoita. Kaikenlaisten keskellä sännätessä ja suorittaessa taito rentoutua voi unohtua. Siksi sitä on hyvä viritellä ja vahvistaa, sillä kaikki me olemme sen jo lapsinakin osanneet. Mitä helpommaksi rentoutumisen tekee, sen useamin tulee rentotuduttua.

Pikavinkkejä rentoutumiseen ovat esimerkiksi:

- metsäkävelyt

- luonnossa liikkuminen

- jooga, pilates, kävely

- uinti, pyöräily

- päivittäiset palleahengitykset

- katseen kohdistamisharjoitukset

- keskittymisharjoitukset

- mielikuvaharjoitukset

- kehon eri osien jännitys-rentoutusharjoitukset

- sekä huolten, murheiden kirjaaminen erilliseen päiväkirjaan

- kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen.

Lisäksi uusien asioiden, reittien, harrastuksen opettelu, metsässä kävely, saunominen, musiikin kuuntelu, käynnit taidenäyttelyssä, tai museossa, uiminen, käsillä tekeminen lisäävät myös rentouden kokemusta kehomielessä.

Rentoutuminen ja irtipäästäminen vahvistavat muun muassa:

- kykyä katsoa asioita uusista näkökulmista

- taitoa luoda, keksiä, kokeilla uutta

- kykyä kohdata itsestä erilaisia ihmisiä

Avain hyvinvointiin ovat kyky rentoutua ja rauhoittaa mieli. Stressitöntä mieltä eivät kiire, tai tiukat työtilanteet taita kippuralle.

Tule mukaan ja voimaannu 6.8.2022 Pikku-Heimoseminaarissa, sillä Stressitön mieli -koulutus luo vaihtoehtoja ja kurottuu kohti ratkaisuja, joita kireä mieli ei löydä.

Stressitön mieli = vahvempi ja voimavaraisempi mieli.

Tervetuloa,

Terhi

Työyhteisövalmentaja, tradenomi, opettaja (AmO),  markkinointiviestijä, muutosvalmentaja, toimittaja, NLP Trainer, EFT Coach, Systemic Business Coach, Coach IANLP,  Social Panorama Consultant.


Muuta huomioitavaa:

Lue lisää koulutuksesta 

Lue lisää kouluttajasta 

Kuvaaja: Pekka Innanen


27 kesäkuuta 2022

Kesä jatkuu!


Kesä jatkuu, ja blogikin lomailee aina elokuun 2. viikolle saakka. 

Postia voit kuitenkin laittaa meille milloin vain, luemme kaikki kunhan palaamme. Os. rohkeastiherkka@erityisherkat.fi

Muistathan maistella mansikoita tai muita kesäherkkuja, liikkua ulkona ja pitää huolta itsestäsi.

Tapaamme taas!

 


 


15 kesäkuuta 2022

Sinä riität

 

 
 
 
Hankekoordinaattorin blogi:



Kuinka tärkeää on se, että kokee riittävänsä? Riittävänsä juuri sellaisena kuin on. Tulevansa hyväksytyksi kaikkine piirteineen. Sanoisin sen olevan äärimmäisen tärkeää, ihan meille jokaiselle. Näen sen yhtenä ihmisen perustarpeista.


Näin lyhyelläkin kokemuksella erityisherkkyys-teeman ympärillä työskentelystä voin sanoa, että valitettavasti nykypäivän opiskelu- ja työelämän vaatimukset eivät aina kohtaa erityisherkkyyteen liittyvien piirteiden kanssa. Vaikka HSP Nuoret aikuiset -hanke on vasta alkumetreillä, esille on nyt jo noussut erityisherkkien nuorten ja nuorten aikuisten kamppailu näiden vaatimusten äärellä. Erityisherkällä voi syntyä helposti tunne siitä, ettei sovi muottiin tai ole riittävän hyvä omine piirteineen.


Kuinka voin ilmaista tarvitsevani taukoja ilman, että vaikutan välinpitämättömältä tai laiskalta? Kuinka voin kertoa, että kaipaan hetken omaa aikaa, kun olen kuormittunut ympärilläni olevasta vilinästä? Miten saisin muut ymmärtämään, että liiallinen kiire ja monen asian yhtäaikainen suorittaminen saa minut ylivirittymään ja kuormittumaan? Kuinka voisin kertoa työ- tai opiskelukaverilleni siitä, että hänen sanansa jäivät mietityttämään minua? On paljon kysymyksiä, joihin näen yhden ison vastauksen: erityisherkkyyteen liittyvän tietoisuuden lisääminen.


Tieto lisää ymmärrystä. On vaikea ymmärtää jotain sellaista, josta ei tiedä lainkaan. Jokaisella meillä on oikeus tuntea riittävänsä juuri sellaisena kuin on. Erityisherkkyys voi parhaimmillaan olla suuri voimavara. Useat ovat kertoneet kokemuksistaan luettuaan kirjan erityisherkkyydestä: ”Niin kuin joku olisi kirjoittanut kirjan minusta”, ”Silloin palaset loksahtivat paikoilleen”. Erityisherkän hyvinvoinnin näkökulmasta olisi äärettömän tärkeää saada myös ympäristö ymmärtämään, mitä erityisherkkyys on. Miten se näkyy, tuntuu ja vaikuttaa. Jotta jokainen meistä tulisi ymmärretyksi ja saisi olla riittävä omana itsenään.


Olen onnellinen saadessani toimia HSP Nuoret aikuiset -hankkeessa koordinaattorina. Hankkeessa olemme mielettömän tärkeän asian äärellä; erityisherkkien nuorten ja nuorten aikuisten tukeminen. Tietoisuuden ja ymmärryksen lisääminen erityisherkkyydestä, sen näkeminen voimavarana kuormittavuuden sijaan. Toivon sydämestäni, että hankkeen matkan varrella mahdollisimman moni nuori saa kokea sen tunteen, jonka myös itse olen kokenut. Olla rohkeasti herkkä. 

 

Anni Rimpiläinen

 

04 kesäkuuta 2022

Hetki meren kasvojen yllä

 Jäsenen blogikirjoitus:

Pienet hiekanjyvät rahisevat kengänpohjassa, kun nousen kallion korkeimmalle kohdalle varmoin askelin. Pysähdyn käppyrärunkoisen männyn vierelle, annan hengityksen tasaantua ja katseen laskeutua maisemaan. Kuin salamaniskusta kyyneleet kirpoavat silmiin, enkä tiedä, mitä minulle tapahtuu nyt. Kalliolta avautuva näkymä on henkeäsalpaava. Merellinen panoraama on kuin yksi esimerkki oppikirjoihin ja taideteoksiin piirtyneestä kansallismaisemasta, jostain kerrotusta ja ajattomasta kuvasta, joka epäilemättä on puhutellut ja lumonnut monia muitakin silmäpareja ennen minua. Siinä hetkessä minulla ei ole sanoja, vain poskille valuvia kyyneleitä. Vellon epätodellisessa ajattomuuden tilassa keskellä maisemaa, jonka voima on melkein pelottava. Olen niin yksin ja lohduton, kuin äärettömän pieni pisara meren aalloissa. Silti sieltä lohduttomuudesta kumpuaa selittämätön onni ja kiitollisuuden täyttämä levollisuus. Minä olen tässä.

Istun alas jäkälän täplittämälle kivelle, hengitän ja kuuntelen lempeässä auringonvalossa välkkyvän meren hiljaista kuiskailua. Se laulaa niin vaimealla äänellä, että sävelmiä tuskin edes korvalla erottaa. Äkkiä sen ääni kohoaa mahtipontiseksi ja käskeväksi huminaksi, kun korkeammaksi nousevat laineet verhoutuvat tummaan kaapuun synkäksi käyneiden pilvien alla. Seuraavassa hetkessä kivikkoiset luodot ja havumetsäiset saaret kohtaavat horisontissa kirkastuvan taivaan, jonka kannella pilviharso leikkii, muuttaa muotoaan mitä mielikuvituksellisimmiksi olennoiksi. Ja jälleen jostain pumpulin takaa kuultaa aurinko, hymyilee kujeilevasti vain vetäytyäkseen uudelleen piiloon. Taivaalla kaartelee kirkuva lokki ja tähyää ahnaasti alas merelle ruoan toivossa. Mikään hetki ei ole samanlainen kuin edellinen, mikään pilvi ei enää koskaan sellainen kuin juuri äsken.

Meri puhuu ikiaikaista kieltään. Näitä luotoja se on hyväillyt vuosituhansien ajan lempeällä ja rajulla otteellaan. Jos kuuntelee oikein tarkkaan, voi kuulla sen kertovan surullisen tarinan kalastajatorpan Liisasta, jonka mies ei koskaan palannut meriltä kotiin. Meri on armoton ja antelias, arvaamaton elämänlähde, joka antaa ja ottaa omansa. Se laulaa laulun vesille lasketuista veneistä, kalastajien verkoista, työn kovettamista käsistä ja myrskytuulten uurtamista kasvoista. Sen sävelissä soivat ikuiset lupaukset, syntymän ihmeet, luja tahto ja väkevä rakkaus. Se huokailee kariutuneista unelmista, kalvavista huolista ja syvistä suruista. Meri laulaa heistä, joiden suonissa on virrannut veri, sydän sykkinyt elämää ja mieli lentänyt vapaana kuin lintu, tavoitellen jotain ikuista. Heistä, joiden toiveet ovat jo aikoja sitten hiljenneet ja muiston aallot pois pyyhkineet. 

 


Auringonlaskun jälkeen       


 

 

 

Istun edelleen kalliolla enkä kykene lopettamaan itkemistä. Yritän toppuutella ja hillitä vyöryvää tunnetta, joka tulee jostain syvältä, ja jota en siinä hetkessä pysty mitenkään ymmärtämään. Pienet mielikuvituksen muovaavat elämäntarinat ja ihmiskohtalot nivoutuvat yhteen osaksi suurempaa kertomusta, kietoutuvat toisiinsa haaleneviksi muistoiksi ja häilyviksi kuvitelmiksi. Suuria haluava sydämeni ja taivaanrantoja maalaileva mieleni eivät kenties koskaan saavuta unelmiaan, sanat eivät jää elämään, teot eivät kanna minnekään. Pysyvyys on jotain, joka meren äärellä on saavuttamattomimmillaan. Mutta minä olen tässä ja tunnen syvää rauhaa. 

 

Teksti ja kuva: Asta Sutinen

 


31 toukokuuta 2022

Herkkyyden käsitteet tutkimuksissa



Tieteessä herkkyys ympäristölle (environmental sensitivity) on laaja käsite. Se on kuin sateenvarjo, joka kattaa alleen erilaisia käsityksiä herkkyydestä erilaisine ulottuvuuksineen. Se, miten käsitteitä käytetään, vaikuttaa herkkyyteen suhtautumiseen ja siihen sävyyn, miten herkkyydestä keskustellaan.

Erityisherkkyyteen perehtynyt asiantuntija, tietokirjailija Janna Satri luennoi tutkimuksissa käytetyistä herkkyyden käsitteistä HSP Suomi Ry:n kevätkokouksen yhteydessä järjestetyssä tilaisuudessa 21.5.2022. Satri kiinnostui erityisherkkyydestä syvemmin päästyään teemaa pitkään tutkineen psykologian tohtori, tutkija Sylvi-Sanni Mannisen (ent. Honkavaara (1914-2009) oppiin. Luennolla Satri keskittyi Mannisen tutkimuslöytöihin sekä tuoreimpiin tieteen kansainvälisiin tutkimuksiin.


Erityisherkkä, herkkä vai jotain muuta?


Se, mitä sanoja herkkyydestä puhuttaessa käytetään merkitsee, sillä sanat, käsitteet ja termit vaikuttavat siihen, miten aiheeseen suhtaudutaan tieteessä, erilaisissa yhteiskunnallisissa keskusteluissa ja työyhteisöissä.

Amerikkalainen eritysherkkyyttä laajalti ja pitkään tutkinut psykologi, psykoterapeutti, tutkija ja kymmeniä kirjoja aiheesta kirjoittanut Elaine N. Aron käytti tietokirjoissaan käsitettä erityisherkkä ihminen (highly sensitive person, HSP) Tieteellisissä tutkimuksissa käytetään erityisherkkyyden sijasta monia eri käsitteitä kuvaamaan yksilöiden erilaista herkkyyttä ja alttiutta ympäristön vaikutuksille.

Suomalainen psykologian tohtori Sylvi-Sanni Manninen (ent. Honkavaara) kehitti testin, jonka tulosten perusteella ihmiset jaetaan väri- tai muotoihmisiin. Väri-ihminen reagoi herkästi ympäristöön ja siellä tapahtuviin muutoksiin, joihin jäykempi muotoihminen reagoi vähemmän, kuten ympäristön ärsykkeisiin tai ympäristössä tapahtuviin asioihin.


Herkkyys ympäristölle


Tieteellisiä teorianäkökulmia herkkyydelle yhdistää herkkyys ympäristölle (engl. environmental sensitivity). Käsite olisi luontevaa kääntää ympäristöherkkyydeksi, mutta sitä on syytä tarkentaa, sillä Satrin mukaan: ”Suomen kielessä ympäristöherkkyys yhdistyy sisäilmaherkkyyteen ja muuhun haitalliseen ympäristölle herkistymiseen.”


Aronin tutkimuksissa näkyi lapsuuden vaikutus erityisen herkkiin yksilöihin.

Esimerkiksi voimakkaalla introversiolla ja kielteisellä emotionaalisuudella on yhteyttä ongelmalliseen lapsuuteen.


Aistitiedon käsittelyn herkkyyden kolme ulottuvuutta


Siinä missä Aron & Aron (1997) tutkivat aistitiedon käsittelyn herkkyyttä (SPS) yksiulotteisena ominaisuutena, Smolewska, McCabe ja Woody (2006) erottivat siitä kolme eri ulottuvuutta:

Esteettinen herkkyys (aesthetic sensitivity)

Matala ärsykekynnys (low sensory threshold)

Virittymistaipumus (ease of excitation)


Tutkimuksissa eri ulottuudet erotetaan toisistaan, samoin SPS (Sensory Processing Sensitivity). Näin saadaan tutkittua paremmin niiden yhteyttä esimerkiksi persoonallisuuspiirteisiin. Viidestä suuresta persoonallisuuspiirteestä (ns. Big Five) SPS:llä (sensory processing sensitivity) on tilastollinen yhteys neuroottisuuteen ja aikuisilla myös avoimuuteen uusille kokemuksille. Big Five persoonallisuuspiirteet ovat avoimuus, tunnollisuus, ekstroversio, sovinnollisuus ja neuroottisuus. Big Five on yksi yleisimmistä, tutkituimmista ja laajimmin hyväksytyistä ihmisen persoonallisuutta kuvaavista malleista psykologiassa.


Herkällä yksilöllä voi olla muuta väestöä enemmän kykyä hyväksyä erilaista ajattelua, ymmärrystä erilaisille aspekteille (tulokulmat, näkökulmat).


Evolutiiviset teoriat yksilöiden erilaisesta alttiudesta


Ihmisen biologinen herkkyys eri tapahtuma- ja tilanneyhteyksissä vaikuttaa stressireaktiivisuuteen ja genotyyppien erilaiseen ilmentymään erilaisissa ympäristöissä.

Herkkä lapsi sairastaa stressaavassa ympäristössä muita enemmän, mutta tukea antavassa ja vähemmän kuormittavassa ympäristöissä herkät lapset saattavat olla kaikkein terveimpiä. Se, missä ympäristössä ihminen elää, voi vaikuttaa jopa hormonaalisella tasolla ihmiseen.

Tutkijat Michael Pluess ja Jay Belsky ovat esitelleet käsitteen vantage sensitivity, joka kuvaa erityisen herkkien lasten kykyä hyötyä ympäristöstään ja sieltä saamastaan tuesta.

Japanilaistutkimuksessa (Iimuran ja Kiben 2020) havaittiin, miten erityisen herkät oppilaat kokivat siirtymän lukioon myönteisemmin kuin vähemmän herkät. Selityksenä saattaa olla hyvä ilmapiiri, taustoittaa Satri.

 

Orkidea-, tulppaani- ja voikukkalapset

 

Kukkametaforien kautta erityisherkkyden avaaminen voi auttaa ymmärtämään ihmisten erilaisia luonnollisia taipumuksia. Niin kukkia kuin ihmisiä, on monenlaisia eritysherkkiäkin.

Vaikka tieteessä puhutaan voikukka-, orkidea- ja tulppaanilapsista, yhtä hyvin käsitteillä voi kuvata aikuisia ihmisiä, kertoo Satri.
 

Voikukkalapsi, kuten oikea voikukkakin elää ja tulee toimeen, missä ympäristössä vaan sen mukaan, mitä kulloinkin on tarjolla. Orkidealapsi vaatii, kuten orkideakin, omat erityiset hoito- ja kukoistusolosuhteet. Se ei kukoista kaikissa olosuhteissa, eikä voi hyvin automaattisesti eri ympäristöissä. Tulppaanilapsi sen sijaan sijoittuu voikukan ja orkidean välimaastoon, kuten tulppaani kasvinakin.
 

Ihminen voi kokea olevansa voikukka, vaikka testin mukaan on täysien pisteiden orkidea, taustoittaa Satri.


Todellisuus näyttäytyy tutkimuksellisesti usein erilaisena kuin esimerkiksi tietokirjoissa tai arkikielessä.

Kun on jokin vastakohtapari tai luokittelu, tutkimuksissa se on yleensä laaja aineisto, josta tehdään tutkimuksellisia tulkintoja. Luokittelu ei määritä yksilöitä tarkasti tietynlaisiksi vaan auttaa ymmärtämään tutkittavaa ilmiötä.

Eri tutkimuskäsitteet ja teoriat tai mallit eivät sulje toisiaan pois: tutkijat valitsevat ja perustelevat, mitä käsitteitä käyttävät.

Herkkyys ympäristölle (environmental sensitivity) on kokoava käsite, joka yleistynyt tutkimuksissa.


Lue lisää:


Airaksinen, A., & Satri, J. (2021).

Herkkyys ja yksilölliset olemisen kehykset.

Sosiaalipedagoginen Aikakauskirja, 22, 63–84. https://doi.org/10.30675/sa.103222


Terhi Mäkiniemi

Kuva: Janna Satri, kuvaaja: Katrin Havia