Tunteet vie voimia. -Kun tunnen liian paljon, liian usein ja kun tunne jää päälle. Sellainen 'huonompi' tunne, se jää pilveksi päälleni. Pimentää siinä maisemaa, tihkuu vähän itkuksikin ja painaa sydäntä. Eikä lähde millään pois.
-Älä tule paha tunne.. Mutta tuleehan ne aina, tunteet. Ihan kysymättä. Jokin nostaa ne esille ja siinä ollaan.
Tunne nousee esiin. Piilossako se sitten on ollut tähän saakka? -No mielellään sitä on pitänyt piilossaan, poissa silmistä ja mielestä. Kun ei siitä tykkää.
Piilossaan tunne silti vaikuttaa. Sillä on suurikin vaikutusvalta. Ei piilotus poista tunnetta, ei sinnepäinkään. Se saattaa vain oikein pulskistua piilossaan.
Sitä pulskistunutta, ihan jo vallanhimoista tunnetta ei noin vaan enää suitsita. 'Hei mä haluun näkyä!' huutaa tunne...
- Ai jaha.. -No istutaanpa sitten alas. Ole sitten siinä. Kuka olet tällä kertaa, mistä sinä tulit ja miksi et jätä minua rauhaan? Alan puhua tunteen kanssa oikein sovittelevasti.
Olen häpeä, vastaa tunne. - Aha. Ja veikkaan jo, että tulet arvottomuuden ja riittämättömyyden kokemuksestani.
..'Sieltäpä juuri. Ethän sinä koskaan riittänyt. Sinä tomppeli! Et osannut, et ollut tarpeeksi sitä mitä piti.. Kaikkihan niin sanoivatkin'.. 'Etkä muuten ole vieläkään', jatkaa tunne.
Hmm.. Alankin kirjoittaa, mitä tunne kertoilee, totta kyllä, pakko myöntää mutta hei äläpä sano tomppeliksi.. -ja sano mitä sanot, minä kirjoitan.. näetkös. Kir- joi- tan.
Kirjoittaessani tunne alkaa kutistua ja kadottaa ääriviivojaan, tihkua pieniksi pisaroiksi ja lopulta se haihtuu pois💨
..Katson miten aurinko on luonut kuvioita seinille ja ihmettelen niitä. Ulkona on kaunista ja päivää vielä paljon jäljellä.
Merja Korpisaari
.jpg)
