13 helmikuuta 2024

Why I can’t stop coming back to Finland

Vieraskynäkirjoitus

Dr Seuss famously said: "Don't cry because it's over. Smile because it happened." I decided I didn't have to choose either and could do both.

So, I’m sadly and gladly writing this at the end of a five-week stay in Finland. It’s my third time here, and I hope it won’t be my last. Many things draw me here. There are tangible aspects like my dear friend Tuula and the beautiful, soul-enriching, laughter-infused hospitality I have received from her and her husband, Timo. Then there’s Finland's natural beauty. The palette of colours in the northern skies, the fluffy snow blankets wrapping the trees, and the fresh, clear Nordic air.

Oh, and then there's the saunas. My biggest apprehension about returning home is the distinct lack of them. I keep telling myself that I've coped before, and I'm sure I'll adjust in time, but it feels like a daunting prospect right now.

Each trip seems to bring a new experience. Two years ago, it was my first smoke sauna and ice hole. Whoa, chilly! This time, it was my initiation into the enlivening world of a vihta spanking. Se oli hyvä!

Of course, sauna bathing carries a physical appeal through its calming vitality and peaceful exhilaration. But there is something deeper that I find much more challenging to describe. In fact, for many of the things that draw my soul to Finland, words seem woefully inadequate. It’s not what a sauna does; it’s what it represents. The mysterious magic that exists between the lines.

I felt this magic on my first trip in August 2018 when the HSP Association invited me to join and speak/perform at a gathering in Oulu. I was only here for two nights but quickly felt at home. From the moment I was greeted at the airport, I felt accepted. I can't overstate how meaningful that was for me during a particularly turbulent and emotionally painful season in my life. So, I will be forever grateful for the event and the unconditional welcome from everyone I met during the weekend. It was very special to finally meet members of my online Haven community, who, until then, I had only known as digital pen pals.

The concert I played in the evening sits in my soul’s memory with delicious poignancy. It was a transcendent experience for me when I connected with something special. It was such a joy to perform my songs in a room of highly sensitive people and enjoy our shared human language of music together.

It was also helpful to be warned ahead of the event that if a Finnish person is staring at you like they want to kill you when you’re talking, it probably means they are happily enjoying what you’re saying. Now, this might have been a lie to make me feel better about myself. Either way, it was also a helpful confidence booster in a Q&A session when I looked out at a sea of faces looking at me with what I would otherwise have perceived as contempt. It told me that the Finnish are my kind of people. It is liberating to feel like it’s ok to remain quiet, to slow down, and pause for thought. It was a delight to be part of.

Returning to this trip, I’ve seen some change during the past five weeks. The most notable is the length of the days. When we reached Äkäslompolo in mid-January, the sun skirted the horizon for about three hours. That was fascinating to me. I loved it. Especially the pastel colours that turned the skies into unreal landscapes. I had to pinch myself several times to check if I wasn't dreaming. How much I will miss the kahvi ja laskiaispulla, runebergintorttu, takkamakkara, mustikkapiirakka...

I am taking another piece of Finland home in me as I end another wonderful trip. I'll be back, maybe for an autumn in Finland. See you then!

Andy Mort, UK
andymort.com

 

02 helmikuuta 2024

Jännittäjä ‒ saat rohkeutta kun ystävystyt sisäisen suojelijasi kanssa

Vieraskynäkirjoitus

Ulkopuolisen voi olla vaikea tunnistaa sosiaalisia tilanteita jännittävää ihmistä. Jos olet näistä yksi, tiedät varmaan syyn. Sellaisen ominaisuuden haluaa mieluiten piilottaa. Jos ääni värisee, niin on parasta olla hiljaa, että kukaan ei vain huomaa.  

Jännittäjät ovat usein piiloutuvaa sorttia. Herkkien ihmisten joukossa heitä on melko paljon. 

Itse olen tullut kunnolla tutuksi jännittämisen kanssa vasta aikuisiällä. Lienevätkö jotkin suojamekanismit suojanneet minua niin kauan, että olin valmis käsittelemään vaikeita tunteita. 

Olen miettinyt syitä jännittämiseen ja etsinyt keinoja auttaa itseäni. Etsintöjeni myötä olen tullut ymmärtämään, että kun oppii tuntemaan sisäisen suojelijansa, kaameimmat hetket voivat kääntyä siedettäviksi, jopa mukaviksi. Tiedäthän; juhlat, varsinkin sukujuhlat. Työmatkat, messut ja se iänkaikkinen verkostoituminen työkavereiden kanssa. Entäpä ravintolassa syöminen ja siellä silmätikkuna oleminen? Kaikkeen tähän voi suhtautua rennommin, mutta ei tahdonvoiman avulla.

Miksi keho ottaa vallan silloin kun jännittää?

Halusin oppia lisää jännittämisestä ja luin psykoterapeutti Minna Martinin kirjaa Saa jännittää. Kirjassa monet sosiaalisesta jännittämisestä kärsivät kertovat kokemuksistaan. Yksi heistä kuvaa tunteitaan siten, että hänelle ei ole pahinta jännittävä tilanne itsessään. Vaikeinta ovat kehon tuntemukset, joita ei koe voivansa millään hallita. 

Tunnistan tuon epätoivon tunteen. Työhaastattelussa pitäisi näyttää parasta puolta itsestään. Kuitenkin tuskanhiki iskee pintaan, ajatus samenee ja järkevät vastaukset haipuvat horisonttiin. 

Ehkä sinäkin olet lukenut jännittämisen fyysisestä puolesta. Se on kehon stressireaktio. Keho valmistautuu silloin uhkaan. Taistele tai pakene -reaktio jyllää kehossa. Sen käynnistää tahdosta riippumaton autonominen hermosto. Autonomiselle hermostolle on vaikea puhua järkeä varsinkin, jos on parhaillaan työhaastattelun piinapenkissä tai sukujuhlissa kilistelemässä kädet täristen kuohuvaa.

Tiesitkö, että sinullakin on sisäinen suojelija? Se heiluttaa tahtipuikkoa silloin kun jännittää

Jännittämistä voi tarkastella myös toiselta kantilta, energeettisesti. Sinullakin on energiajärjestelmässäsi sisäinen suojelija, joka on aina valppaana.

Kiinalaisessa perinteessä sisäinen suojelija tunnetaan meridiaanina eli energiakanavana nimeltä kolmoislämmittäjä. Sillä on selkeä tehtävä. Sisäinen suojelija on valmis puolustamaan henkeäsi tilanteessa kuin tilanteessa. Se on sen tärkein tehtävä. Sisäinen suojelija on aina sinun puolellasi.

Sisäinen suojelija tarkkailee aina tilannetta, jopa nukkuessa. Kun se havaitsee uhkan, kytkeytyy hälytystila päälle.

Tämä on ollut minulle itselleni tärkeä asia ymmärtää, sillä ennen tätä olen kokenut jännittämisen tunteet kiusana ja heikkouden merkkinä, jotka pitäisi pystyä karistamaan pois. Kuitenkin kyseessä on pohjimmiltaan minun hyvinvointini.

Miksi sisäinen suojelija suojelee sukujuhlilta? Ovatko ne vaarallisia?

Mainitsin edellä jännittäjästä, joka kertoo kokemuksestaan ja kehollisten reaktioiden hallitsemattomuudestaan. Hän osuu naulan kantaan, kun hän toteaa, että pahinta ei ole jännittävä tilanne itsessään. 

Juhlahumussa tai muissakaan sosiaalisissa tilanteissa harvemmin piilee hengenvaaraa. Järjellä ajatellen sisäisellä suojelijalla ei pitäisi olla töitä sellaisessa tilanteessa. Sen sijaan kiusallisia häpeän, epäonnistumisen ja kelpaamattomuuden tunteita tilanteet voivat kyllä herättää.  Sisäinen suojelija tulkitsee uhkaksi kaikki nämä tunteet ja toimii sen mukaisesti.

Nykypäivän elämänmenossa sisäinen suojelija usein ylisuorittaa. Aina ei hälytystilaa tarvittaisi, vaan vähempikin suojeleminen riittäisi. Mutta jos kysyttäisiin sisäisen suojelijan mielipidettä, olisi parempi pelata varman päälle – sen vastuualueena on kuitenkin hengissä säilyminen.

Siispä, seuraavan kerran kun sosiaalisessa tilanteessa jännityksen tunne iskee päälle, muista; sisäinen suojelija on töissään sinun parhaaksesi. Tämä on tärkeä asia, sillä muutos alkaa siitä, että tiedostat. 

Autonomiselle hermostolle ei varsinaisesti ole olemassa virtakytkintä, mutta sisäisen suojelijan kanssa voi ystävystyä.

Sisäinen suojelija muistaa menneet kokemukset

Näyttelijä-ohjaaja Kari Väänänen kertoo elämäkerrassaan Vänä elävänä, kuinka heillä oli perheessä hirveitä riitoja lasten ollessa pieniä. Hän kertoo kirjassaan, kuinka hän on kieltänyt tyttäriään yrittämästä unohtaa niitä. Väänänen sanoo kirjassaan: ”Sillä jos ne unohtaa, ei aikuisena tiedä, mikä helvetti minua vaivaa.”

Jännittämisen kokemukseen vaikuttavat omat muistot. Sisäinen suojelija muistaa ne kaikki. Nekin, jotka itse olet jo unohtanut. Jännittämisen takana voi olla isompia tai pienempiä traumoja.

Ei ole helppoa olla jännittämättä tietynlaisessa hetkessä, jos elämässä on ollut vaikkapa koulukiusaamiskokemuksia ja esitelmäpainajaisia. Vaikka et muistaisi kaikkea tapahtunutta, niin sisäinen suojelijasi muistaa. 

Olen itse pohtinut tunteitteni syitä eräänkin kerran. Tiettyä pistettä pidemmälle en ole päässyt. Minulle on käynyt se, mistä Vänä varoittaa: olen unohtanut. Luulenpa, että sekin voi olla toisinaan tarpeen. Elämää pitää pystyä jatkamaan, ja joskus unohtaminen on sen edellytys. 

Kyllä Vänän kommentissa on siitä huolimatta vinha perä. Onhan totta, että kun tiedostaa hankalien tunteiden syyn, on itseen helpompi suhtautua ymmärtävästi. On helpompi tuntea itsemyötätuntoa, jonka opettelemista myös Minna Martin suosittelee jännittäjille.  

Herkkä ihminen on altis jännittämisen tuntemuksille

Oman lisänsä jännittämiseen tuo herkkyys, joka on sekin kohtuullisen yleistä. Ihmisistä erityisherkkiä ihmisiä on 15‒20 prosenttia. Herkän ihmisen hermosto on herkempi reagoimaan. Kun jännittää, niin tämä ominaisuus voi voimistaa kehon tuntemuksia ja tunteita. Siksi jännittävässä tilanteessa herkällä ihmisellä voi olla vieläkin tukalampaa kuin jollakin toisella, jolla tätä temperamentin ominaisuutta ei ole. 

Herkän ihmisen on erityisen tärkeää oppia tuntemaan oma sisäinen suojelijansa.

Jännittäjä, näin voit auttaa mieltä ja kehoa rauhoittumaan

Kun oppii tuntemaan oman sisäisen suojelijansa, ei ole enää tilanteen armoilla. Sisäistä suojelijaa pystyy rauhoittelemaan, jolloin tilanne voi muuttua piinaavasta kohtuulliseksi tai jopa nautittavaksi.

Eräs tuttavani on muotoillut lauseen, jonka voi osoittaa omalle keholleen: ”Sisäinen suojelijani – kiitos, että pidät minut turvassa.” Minun mielestä tuossa lauseessa on jotakin kaunista. Olen huomannut sen rauhoittavan vaikutuksen itsessäni. On olemassa myös monia harjoituksia, jotka rauhoittavat sisäisen suojelijan yliaktiivista toimintaa. Näistä pienistä harjoituksista olen kiitollinen, sillä nyt minulla on jotakin konkreettista, mitä voin tehdä jännitystä aiheuttavissa tilanteessa.

Viime aikoina olen ollut erityisen kiitollinen näistä harjoituksista lentokoneessa. Tieto siitä, että omaa oloa voi rauhoittaa, madaltaa myös kynnystä astua epämukavuusalueelle elämässä. Tämä taas tuo usein mukanaan uusia ja hienoja kokemuksia, jotka rikastuttavat elämää.

Henna Haapala

Lähteet:
Martin, Minna. Saa jännittää – jännittäminen voimavarana.
Kari Väänänen. Vänä elävänä.
https://www.hspelamaa.net/infograafit







16 joulukuuta 2023

Hyvää joulua ja kohti uutta vuotta

Ja me toivotam oikein hyvää joulua, vuoden vaihdetta ja tulevia aikoja kaikille erityisherkille, jäsenillemme, lukijoillemme ja tietenkin suuri kiitos kirjoittajillemme! Terveisin Blogitiimi ja HSP Suomi ry.

 

Ensi vuonna jälleen iloisiin näkemisiin, kuulemiin ja lukemisiin.

12 joulukuuta 2023

Samaistumispintaa tarjoavat vertaistarinat erityisherkille lapsille suunnatun lastenkirjan muotoiluprosessin kehittämisen tukena

Vieraskynän blogikirjoitus.

”Minulla oli hyvin rikas sisäinen maailma ja luin kasapäin kirjoja, mutta en pystynyt jakamaan tuota maailmaa kenenkään kanssa.” Näin kertoi eräs osana opinnäytetyötäni toteutetun kyselyn vastaajista, liittyen lapsuusajan kokemuksiin. Tästä samaisesta omakohtaisiin kokemuksiin perustuvasta tarpeesta sai alkunsa tuore Turun ammattikorkeakoulun, kulttuurihyvinvoinnin koulutusohjelman (YAMK) opinnäytetyönä valmistunut kehittämishankkeeni, jossa päätavoitteenani oli kehittää erityisherkkyyttä käsittelevän lastenkirjan muotoiluprosessia. Kehittämisen tueksi toteutin kyselytutkimuksen, jonka tavoitteena oli selvittää erityisherkkien aikuisten lapsuusajan kokemuksia erityisherkkyyteen liittyen.


 
Erityisherkille aikuisille suunnatussa kyselyssä selvitin lapsuuden ajan kokemuksia kouluympäristöön, sosiaalisiin vuorovaikutustilanteisiin sekä erityisherkkyyteen liitettyihin vahvuuksiin ja haasteisiin liittyen. Lisäksi kyselyssä selvitin millaisia hyväksi todettuja toimintamalleja ja selviytymiskeinoja erityisherkäksi itsensä tunnistaneet olivat lapsena kehitelleet haastaviksi kokemistaan tilanteista selviytymisen tueksi. Kyselyyn sain yhteensä 37 vastausta. Kyselyn kautta kerättyjä narratiiveja tulen hyödyntämään myöhemmin toteutettavassa lastenkirjassani. Kyselyn kautta muodostin kuusi keskeistä kuvailevaa arkkityyppiä. Arkkityypit ovat luonto- ja eläinaktivisti, toisten tunteiden tulkitsija, mielikuvitusmatkailija, turvallisuuden tavoittelija, oikeustaistelija ja oman tilan tarvitsija.

Kyselyn lisäksi osana opinnäytetyötäni toteutin kaksi asiantuntijahaastattelua. Haastattelin kahta herkkyyden teemasta aiemmin lastenkirjoja kirjoittanutta lastenkirjailijaa Maria Viljaa sekä Reetta Niemelää. Asiantuntijahaastattelujen kautta sain tietoa mm. lastenkirjan muotoiluprosessista yleisesti, turvallisen tilan luomisesta lastenkirjoissa, lastenkirjojen hyödyntämisestä puheeksi ottamisen tukena sekä omakohtaisien kokemusten hyödyntämisestä lastenkirjaprosessissa. 

Kokemustiedon kautta muodostuvien narratiivien eli kertomusmuotoisten tarinoiden lisäksi halusin opinnäytetyössäni myös selvittää millaista aineistoa kysely tuottaa osallisuuden ja eheän identiteetin muodostumisen näkökulmasta. Tutkimuskysymyksinä opinnäytetyössäni olivatkin 1. Millaisia erityisherkkyyden persoonallisuuspiirteitä koskevia teemoja ja narratiiveja aineiston pohjalta muodostuu? ja 2. Millaista tietoa aineisto tuottaa erityisherkkien osallisuuden ja identiteetin vahvistamisen näkökulmasta? Opinnäytetyön yhtenä tavoitteena oli siis selvittää millaisia mahdollisia riskejä erityisherkän lapsen osallisuuden kokemiselle ja eheän identiteetin muodostumiselle voisi aineiston perusteella olla havaittavissa. Ja kuinka lastenkirjan muotoiluprosessia voitaisiin kehittää siten, että se kannattelisi herkän lapsen eheän identiteetin muodostumista parhaalla mahdollisella tavalla. Tarjoamalla samaistuttavia vertaistarinoita sekä tuomalla esiin hyväksi todettuja selviytymiskeinoja hankalaksi koettujen tilanteiden varalle. 

Jotta herkkyyden teemasta kirjoitetut tarinat saavuttaisivat herkät lapset emotionaalisesti, tulee tarinoiden ja satujen olla siis tarpeeksi samaistuttavia. Identiteettitarinat ovat arvojen ja elämäntapojen etsintää kuvaavia ihmisen elämäntarinoita, joiden kautta voidaan käydä läpi elämänmurrosta, kriisiä tai muutosta. Identiteettikirjallisuudelle tyypillistä on yksilökeskeinen lukutapa, jolloin tarina vertautuu omaelämänkerralliseen lukemiseen. Tällä tarkoitetaan sitä, että lukijalle teksti toimii peilinä, jonka kautta on mahdollista tarkastella itseään, puntaroida omaa elämäntapaansa ja tämänhetkisiä arvovalintojaan. (Suvilehto 2020, 44.) Samaistumispinnan luominen ja peilaamiskokemusten mahdollistaminen erityisherkille lapsille onkin yksi opinnäytetyöni kautta lastenkirjan muotoiluprosessin tueksi keräämäni aineiston ydintarkoitus. 

Elämäntarinan luomiseen tarvitaan mielikuvituksellisuutta, ja sitä fiktiiviset tarinat voivat tarjota. Fiktiiviset sadut ja tarinat voivat auttaa lasta löytämään luovia ratkaisuja erilaisista tilanteista selviämiseksi; niiden kautta voidaan samaistua ja oppia empaattista vuorovaikutusta. (Kinossalo 2020, 50.) Opinnäytetyön pyrkimyksenä on kehittää erityisherkille lapsille suunnatun kirjan muotoiluprosessia myös siten, että kirja voisi tarvittaessa toimia jonkinlaisena siltana erityisherkkyyden teemojen puheeksi ottamisen tukena, niin lasten ja heidän vanhempien välillä kuin myös esimerkiksi koululuokissa yhteisen keskustelun herättelijänä.

Vaikka opinnäytetyössä keskitytään lähemmin erityisherkän lapsen osallisuuden ja identiteetin vahvistamisen tukemiseen, ei ole millään tavoin tarkoitus alleviivata sitä, että erityisherkkyys olisi ihmiselle minkäänlainen riski. Päinvastoin. Itsekin erityisherkkänä ajattelen herkkyyden olevan upea piirre ja olikin hienoa huomata kuinka paljon, aineisto tuotti vahvuudeksi koettuja ominaisuuksia. Näitä aineiston kautta vahvuuksiksi koettuja erityisherkkyyden piirteitä haluankin ehdottomasti korostaa tulevassa lastenkirjassani. Tämä opinnäytetyö koskee siis erityisherkille lapsille suunnatun lastenkirjan suunnittelu- ja muotoiluprosessia. Varsinainen lastenkirja on rajattu tämän opinnäytetyön ulkopuolelle.

Tuhannet kiitokset kaikille opinnäytetyön osana toteutettuun kyselyyn osallistuneille erityisherkille sekä herkkyyden teemasta aiemmin kirjoittaneille lastenkirjailijoille opinnäytetyön haastatteluista.

Aura Leskinen

 

Lähteet:

Kinossalo, M. 2020. Tarinan voima opetuksessa. PS-kustannus. Jyväskylä.

Suvilehto, P. 2020. Oi ihana satu. Lasten ja nuorten kirjallisuusterapia. Avain. Helsinki.

Linkki opinnäytetyöhön, Narratiivisen lähestymistavan hyödyntäminen erityisherkkyyttä
käsittelevän lastenkirjan muotoiluprosessissa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023120634815


15 marraskuuta 2023

Kokemuksia ja ajatuksia jaksamisesta

Jäsenen blogikirjoitus:

Palautuminen ja hyvät hetket ovat tärkeitä kaikille. Tästä on tullut juteltua monissa porukoissa viime aikoina.

Mikä sinua auttaa palautumaan maailman uutisten keskellä, omien kriisien tai vaikeuksien, menetysten tai sairaudenkin keskellä?

Metsä

Minulla se on esimerkiksi mennä metsään, antaa metsän tarjoamien aistihavaintojen hoitaa ja viedä mennessään, tähän hetkeen ja unohdukseen kaikesta muusta, vaikka vain puoleksi tunniksi. 

Meren ja järven rantakin on vahvasti aisteihin vetoava ja siksi rentouttava.




Rutiinit, toistuvat asiat

Kun hoidan arkisia asioita, ne hoitavat minua. Tiskaaminen, siivoaminen, roskien vieminen, kaupassa käynti, vaatteiden silitys, ruoanvalmistus, leipominen, näitähän riittää. Joskus niitä on jopa yli oman tarpeen. Hyvä että on, aina jotakin mihin tarttua. Ellei pölypalleroita, niin tiskejä, aina jotakin.

Jos on sairaana eikä jaksa juuri mitään, niin rutiinit ovat ihan vieläkin tärkeämpiä jaksamiseen päivästä toiseen. Perusasiat; keittää aamupuuro, syödä, pukea.. tehdä joku asia ja kas, vielä se kerran tulee päivä kun jaksaa taas muutakin.

Kirjoittaminen

Kirjoittaminen auttaa purkamaan omaa mieltä. Kirjoittajat ovat sanoneet mm. että kirjoittaminen on kuin puhuisi ystävälle. Että kirjoittaessaan ei ole yksin.

Onko niin että omat ajatukset saavat kuin vastakaikua, että vastauksia löytyy kun kirjoittaa, tai jos ei vastauksia niin ainakin jotakin merkitystä sille omalle senhetkiselle tilanteelle tai vaikealle tunteelle. Tällaista olen ainakin itse kokenut.

Muiden kanssa -ilo

Mikä tuo iloa elämään, niin asioiden jakaminen muiden ihmisten kanssa. Jos ei muuta voi, niin aina voi ajatella hyvää muista. Jo se tuo hyvää oloa. Ryhmissäkin on hyvä tilaisuus kokea yhteisyyttä. Emme ole yksin, kun ymmärrämme, jossakin on toinen aika samanlainen.

Kaikenlainen muiden eteen tekeminen, oman voinnin, tilanteen ja mahdollisuuksien mukaan, vapaaehtoistyö, vaikuttaminen vaikka vähässäkin, se tuo iloa.

Myötätuntoa myös itseään kohtaan

Myötuntoisuus, kun on kohdannut jotakin vaikeaa, on väsynyt eikä meinaa jaksaa, itseään kohtaan kantaa vähintään huomiseen. 

Itseään voi myös voi kehua, jos muita ihmisiä tai asioita, niin itseäänkin. Hyvä. Hyvin tehty! 😀 Kehunaiheita löytyy kuin kiitosaiheitakin, kunhan niitä alkaa tietoisesti havaitsemaan. Jo se selviytyminen päivästä voi olla kehunaihe.

Omien arvojen suuntainen elämä

on kestävämpää ja palautumisen ja jaksamisen keinotkin voivat löytyä helpommin. Kaikkea ei voi mitä haluaa mutta jo sinne päin on hyvästä. Rakastan luontoa ja haluan suojella sitä, niin menen luontoon ja niin siellä myös nautin ja palaudun.

Väsyneenä on vaikea tuntea kiitollisuutta. Kun jaksaa, voi alkaa listata kiitosaiheita, vaikka päivittäin. Kas niitä kuitenkin löytyy. Kiitollisuus voi lisääntyä ja se on merkittävä asia jaksamisen kannalta.

Millaisia ajatuksia ja kokemuksia sinulla on liittyen rasituksesta palautumiseen ja jaksamiseen?

Merja Korpisaari