Hallituksen jäsenen esittelyvuorossa Heli Koivumäki

 

Turussa asuva Heli Koivumäki on yhdistyksemme hallituksen pitkäaikaisin jäsen. Hän kuvailee itseään kummallisella huumorilla ja auttavaisella luonteella varustetuksi ihmiseksi, joka on toisinaan hyvin rohkea ja kokeilunhaluinen erityisherkkä.
 
‒ Olen kummallinen sekoitus itsepäisyyttä, periksi antamista toisten mielipiteiden edessä vahvuutta ja epävarmuutta, uskallusta ja pelkoa.

Heli on kotoisin Haminasta, joka oli Helin mukaan aivan mahtava pikkukaupunki kasvaa ja elää.

‒ Vaikka tielleni on mahtunut haastavaa lapsuutta, koulu- ja työpaikkakiusaamista olen onnistunut pääsemään edes jossain määrin sinuiksi niiden asioiden kanssa. Tietysti osa on jättänyt jälkensä eivätkä kaikki arvet koskaan häviä, silti ne ovat muovanneet minusta sen kuka olen. Sen miten haluan elää ja mitä asioita arvostan. Tiettyjä asioita ei kannata edes käydä läpi, eivät ne muutu, eivät koetut tunteet muutu vaikka toinen kuinka pyytäisi anteeksi.  

‒ Samaan aikaan sanoisin, että lapsuuteni ja nuoruuteni oli hyvää aikaa, olin ns. kiltti lapsi. Mulla on aina ollut ystäviä, ja tulenkin toimeen useimpien ihmisten kanssa. Tielle sattui myös niitä ihmisiä jotka näkivät minut, oikeasti. He ovat varmaan olleet se kannatteleva voima, oikeissa elämän hetkissä.

Lapsuuden muistoista Helille nousee mieleen musiikki.

‒ Rakastan musiikkia, kuinka pimputtelin uruilla ja lauloin Enkeli taivaan lausui näin. Iltapäivätansseissa kiipesin bändin tauolla lavalle laulamaan, kuuntelin kerta toisensa jälkeen Kuselaa. Toisena muistona on Reinikainen, pyysin aina "papalta" saada kuunnella Reinikaista tai pelasimme Yatsia. Pappa taisi ymmärtää minua.

‒ Ja sitten on mun eläinrakkaus. Äiti sanoi, etten saisi silitellä kaikkia ohi kulkevia koiria, mutta sain kuitenkin, kun pyysin omistajalta luvan. Tämä tapa ei ole muuttunut. Mulla on ollut elämän aikana monta lemmikkiä (kissoja, koira, kaniineja, rottia, kaloja) ja vaikka haaveilen, että olisin eläintenhoitajana jossain maailmalla niin luulen, etten sitä kestäisi. Muhun sattuisi liikaa nähdä kärsiviä eläimiä, siksi en tykännyt pienenä kerätä sammakon kutuakaan, koska se kuului luontoon.

‒ Nuorena tuli tietysti kokeiltua elämää ja olisin ehkä kokeillut siipiäni jopa enemmän, kaipasin maailmalle. Turkuun muuttaminen tuli hieman sattuman kauppana, ja vaikka se alkuun oli vaikeaa kun ystävät jäivät kauas, niin tännekin on sopeutunut. Hauskaa oli, että aina kun menin käymään vanhojen kavereiden luona, niin  juttu jatkui siitä mihin se oli jäänyt. Parhaimmat ystävät ovat kulkeneet mukana vuosikymmenien ajan.

Heli asuu yhdessä miehensä ja kissansa kanssa ja on töissä päiväkodissa. Vapaa-aikana hän nauttii lukemisesta, ristikoista, palapeleistä, uimisesta ja  leipomisesta.

‒ Tykkään käydä syömässä ulkona tai kahviloissa, matkustamisesta ja omista vapaaehtoistöistä.

Erityisherkkyydestään Heli tuli tietoiseksi kahdeksan vuotta sitten.
 
‒ Mä olen aina kuvaillut itseäni mustikaksi. Kauempaa katsoen luulet näkeväsi sen, vaan kun pääset kohdalle joudut hieman tekemään töitä päästäksesi lehtien alle ja nähdäksesi kunnolla. Mietin aina miksi niin harva ihminen näki mut oikeasti, vaikka tunsin niin paljon sisälläni. Toisinaan sain kuulla jopa olevani täysin kylmä ja tunteeton.

‒ Vuonna 2015 työmatkalla kuulin radiossa puhuttavan erityisherkkyydestä ja se kuulosti kovin tutulta. Kotona tutkin asiaa tarkemmin ja siitä se lähti.

Heli lähti tutustumaan Turun paikallisryhmään ja aloitti hallituksessa vuonna 2016.

‒ Tässä sitä ollaan edelleen. Yhdistyksessä olen hoitanut varapuheenjohtajan ja paikallistoiminnan vastaavan hommia. Erityisherkkyyttä käsittelevien kirjojen kautta löytyneet sanat olivat valtavasti mieltäni avaavia. Monta kertaa lukiessa itkin. Viimeinkin joku osasi kertoa miltä minusta tuntui, ymmärsin miksi olin käyttäytynyt kuten olin.  Nykyään olen onnellisempi ja paljon avoimempi itselleni ja omille tunteilleni. Uskallan liikuttua ja itkeäkin kun siltä tuntuu, nauraa ja nauttia kun siltä tuntuu. Olen ylpeä siitä että tunnen, tunnen ehkä enemmän kuin joku toinen. Ähäkutti.      

Olen ollut vapaaehtoistyössä mukana koko aikuisiän, myös hallitustyöskentelyssä. Ensin tuli mukaan Punainen Risti, Lazarus ja taloyhtiön hallitus. Tällä hetkellä olen tämän yhdistyksen lisäksi mukana Punaisen Ristin osastoni hallituksessa, ammattilittoni yhdistyksen hallituksessa sekä toimin työpaikallani luottamushenkilönä. Vapaaehtoistyö on antanut paljon sisältöä elämääni ja tarjonnut sellaisia kokemuksia ja elämäyksiä joista en osannut edes haaveilla.

Heli kuvaa unelmien yhdistystään niin, että siellä on mukava tasapaino porukan, budjettien ja toiminnan välillä. Tällaisessa yhdistyksessä olisi tarpeeksi jäseniä ja monipuolista toimintaa, johon kuka vain voisi ja haluaisi tulla mukaan. Helin mielestä HSP Suomi ry:n toiminnassa tämä toteutuu useimmiten oikein hyvin

‒ Minulle on tärkeää, että ennen kaikkea kaikilla olisi kivaa yhdessä. Olisi jokaisen tapaamisen jälkeen olo, että sain enemmän kuin annoin.

Tarina mummosta ja pojasta

 

Bussiin tuli yläasteen pysäkiltä poikia. Iso joukko, kaikki pukeutuneina tummiin vaatteisiin, meni taakse istumaan. Yksi joka ei kuulunut joukkoon, värikkäämmin pukeutunut poika, jäi eri kohtaan. Hän istui huonoryhtisesti ja ilmeettömänä,ja oli ihan kokonaan keskittynyt kännykkäänsä ja sulkenut muun ympäristön mielestään.

Häntä vastapäätä tuli istumaan mummo, jolla oli vähän samantapainen kihara tukka ja jotain samaa olemuksessa. Yhtäkkiä mummo sanoi pojalle jotain, en muista enää mitä, ehkä että minä jään seuraavalla pysäkillä pois, tai että hanskasi on lattialla. Ja hän sanoi sen niin, että katsoi poikaa rakastavasti, todella nähden hänet, niinkuin hän olisi ajatellut että tuo voisi olla minun lapsenlapseni. Ja se poika, hänen kasvonsa valaistuivat, hänen ryhtinsä oikeni, hänen iholleen tuli sellainen terve punerrus ja hän katsoi mummoa silmiin samanlaisella lämmöllä. Minusta näytti siltä, että siinä kaksi erityisherkkää kohtasi. Siinä nähtiin toisen sieluun asti, siinä oli lämpö ja hyväksyntä.

Mummo jäi bussista hymy kasvoillaan ja poika jäi istumaan ryhdikkäänä ja omaa ainutlaatuisuuttaan loistaen. Pojasta näki, että hän jakaa kauniin sisäisen maailmansa, ilonsa ja lämpönsä, ehkä perheensä ja harvojen valittujen, samalla tavalla lähestyvien kanssa.    

Susanna

Jos minulla ei olisikaan herkkyyttä

Jos minulla ei olisi herkkyyttä, mitä elämä oikein olisi ja kuka minä oikeastaan olisin?

Tätäkin pohdittiin HSP Suomi ry:n vuotuisissa, tällä kertaa Espoossa pidetyissä Heimojuhlissa, 5.8. , juhlien aamupäivän yhdessä työpajassa: Hyvinvointia kirjoittamalla. 

 

Yhdistyksen vuotuisilla kesäjuhlilla eli Heimojuhlilla pidettiin perinteisesti myös useita työpajoja, muun ohjelman lisäksi, tällä kertaa ihan päivän aluksi. Osallistujat jakautuivat näihin työpajoihin oman kiinnostuksensa mukaan. Kirjoitustyöpaja toteutettiin juhlapaikan Villa Rulluddin kartanohuvilan alueen pienessä punaisessa mökissä, jossa saimme istua takkatulen lämmössä. Kirjoitettiin mm. mielipaikasta, herkkyydestä ja kiitollisuudesta ja keskusteltiin ko. aiheista.

Yksi tehtävänanto,  lauseenalku: ’Jos minulla ei olisi herkkyyttä’ tuotti vastauksia, jotka kaikki ilmensivät sitä, että herkkyydestä ei mitenkään  haluaisi luopua. Herkkyys, HSP, erityisherkkyytemme, tuo elämään kokemisen rikkautta, monimuotoisuutta, vivahteita, tunteiden skaalaa mutta myös haasteita. 

Ilman sitä olisi kapeampaa ja tasaisempaa, vaikka mahdollisesti helpompaakin. Olemme iloisia ja ylpeitä herkkyydestä kautta linjan ja kaikessa.

Liitän tähän joitakin lainauksia pienessä työpajassamme ko. aiheesta kirjoitetuista teksteistä. Kiitos paljon teille kaikille kirjoittajille!

- En osaisi aistia toisten tunnetiloja. Moni muukin aistimus olisi heikompaa, en esimerkiksi kuulisisamalla tavalla säveliä kuin nyt kuulen.

.- Jos minulla ei olisi herkkyyttä, iloitsisin vähemmän, mutta myös surisin vähemmän.

- Kipujakin olisi vähemmän mutta kehoyhteyteni olisi muuten huonompi.

- Kun ilo olisi vähäisempää niin myös onnea ja kiitollisuutta olisi vähemmän.

- Olisin asiallisempi ja jopa tylsempi!


-Elämä tuntuisi varmastikin helpommalta, mutta en luopuisi herkkyydestä, sillä en silloin olisi se, joka nyt olen!

- En ajattelisi asioita niin perinpohjaisesti, pohdiskelisi ja saisi tästä rikkautta elämääni ja ehkä muidenkin elämään.

- Olisin jäänyt paljosta paitsi.

- Ajattelen, että olisin myös jättänyt käsittelemättä monia elämäni traumoja, ja ne sitten putoasivat päälleni lumivyöryn tavoin. Että olen käsitellyt niitä, on hyvä.

- Jos minulla ei olisi herkkyyttä… en pysty enkä halua edes ajatella moista. Mitä se olisi? Montako ihanaa hetkeä katoaisi? Minä en olisi minä ja ajatuskin jo ahdistaa.

Vaikka jotkut asiat olisivatkin helpompia, en sittenkään tästä luopuisi! 

💚💚💚

Näihin asioihin, mitä erityisherkkyys on tai ei ole ja miten jaksaa paremmin, palataan myös mm. syksyn luentosarjassamme, johon muuten kaikki jäsenet ovat tervetulleita ilmaiseksi, ja jos et vielä olisikaan jäsen, niin pienellä osallistumismaksulla. Lue lisää nettisivuiltamme www.erityisherkat.fi

Ollaan rohkeasti herkkiä, annetaan sen kauniin ja monisävyisen herkkyytemme loistaa vielä tulevan syksynkin hämärässä.

Merja Korpisaari


 

Sinä yhdistyksen jäsen, muistathan että Rohkeastiherkkä -blogi on sinunkin tekstejäsi varten. Laita siis postia meille os.

Rohkeastiherkka@gmail.com tai

Rohkeastiherkka@erityisherkat.fi.

Me vastaamme ja tarvittaessa myös autamme blogin rakentamisessa. Blogi voi käsitellä erityisherkkyyttä mistä tahansa näkökulmasta, omista kokemuksista ja ajatuksista käsin.
Voit kirjoittaa myös vaikka kesällä nähdystä ja koetusta, aatoksista mitä tuleva syksy tuo... sana on vapaa!

Seuraava kirjoittava kohtaaminen pidetään lokakuun alussa livenä Helsingissä, seuraathan tiedotteitamme.

Työelämäopas avuksi herkkyyden tunnistamiseen työelämässä

Jäsenen blogikirjoitus:

Oletko jo tutustunut yhdistyksen julkaisemaan työelämäoppaaseen? Opas tarjoaa tiiviissä muodossa tietoa ja vinkkejä erityisherkkyydestä työelämässä niin herkille itselleen kuin muillekin. Miten herkkyys ilmenee ja mitä se merkitsee työelämässä? Oppaan voi ladata itselleen yhdistyksen verkkosivuilta pdf-muodossa. Paperiversioita voi tilata yhdistykseltä.

Opas on tehty vapaaehtoistyönä yhdistyksen työelämätiimissä usean hengen voimin. Oppaassa yhdistyy tutkimustieto ja käytännön kokemus työelämästä herkkien näkökulmasta. Pohjana oli yhdistyksen vanha, suppeampi versio oppaasta, jota nyt on päivitetty ja laajennettu. Työelämään liittyvää erityisherkkyystietoa on eri lähteissä hajallaan, ja sitä olemme halunneet tähän oppaaseen koota yhteen. Oppaan lopussa on lista käytetyistä lähteistä.

Oppaan alussa on teoriaosuus, jossa esitellään yleistä tutkimustietoa herkkyydestä. Erityisherkkyys on aivojen ja hermoston ominaisuus, joka ilmenee noin 15 - 20 prosentilla väestöstä. Erityisherkkyys-ilmiöstä eri tutkijat ovat käyttäneet hieman eri nimityksiä, mutta sen merkitys on tämä: ”herkkä ihminen havainnoi automaattisesti, taukoamatta ja hienojakoisesti sisäisen ja ulkoisen ympäristönsä eroja ja sävyjä” (Työelämäopas, s. 7). Mitä tämä merkitsee (työelämässä)? Se voi olla esimerkiksi tarkkuutta ja huolellisuutta, asioiden automaattista ja vaistomaista yhdistelemistä ja päättelemistä, ihmissuhteiden ja ilmapiirin voimakasta aistimista. Näistä kaikista voi lukea tarkemmin oppaan sivuilta.

Teoriaosuuden jälkeen oppaassa keskitytään erityisherkkään työntekijänä. Millaisia voimavaroja ja haasteita herkillä yksilöillä on työelämässä? Seuraavassa osassa käsitellään herkkyyttä työnhaun ja urasuunnittelun näkökulmasta. Mitä pitäisi osata ottaa huomioon? Viimeinen osa liittyy johtajuuteen – millainen erityisherkkä on johtajana?

Uudessa oppaassa olemme halunneet tuoda aiempaa enemmän esiin hyviä puolia ja vahvuuksia, joita erityisherkkyyteen liittyy. Monet herkät kokevat työelämässä, että herkkyyden hyviä puolia ei vielä ole opittu näkemään, arvostamaan ja hyödyntämään työpaikoilla. Moninaisuuden arvostamisesta ja edistämisestä työelämässä puhutaan paljon. Moni herkkä kokee silti edelleen, että tämä on tyhjää puhetta, joka ei toteudu oikeassa (työ)elämässä. Erityisherkkäkin voi kukoistaa työssään, mutta se edellyttää myös sopivaa työpaikkaa ja työnantajaa, sekä kuuntelevaa ja oikeudenmukaista esihenkilöä, sen lisäksi että herkältä itseltään se edellyttää hyvää itsetuntemusta. Vaatii taitoa osata sanallistaa erityisherkkyyden piirteitä muille, sillä suuri enemmistö ihmisistä ei ole herkkiä. Toisaalta vastaanottajalla myös täytyy olla halua ja kykyä ottaa erilaiset ihmiset huomioon.

Meillä Työelämäoppaan tekijöillä on kullakin omat työuramme, joihin on kuulunut herkille ihmisille tyypillisiä asioita kuten oman paikan hakemista ja monia erilaisia valintoja työuralla. Omaa polkua on joutunut hakemaan ehkä tavallista enemmän. Ja olemme huomanneet juuri työelämänäkökulman olevan itselle se juttu, jonka takia haluaa olla edistämässä yleistä tietoisuutta herkkyydestä ja herkkien itsetuntemusta. Meille työelämän ja herkkyyden yhteensovittaminen on ollut iso haaste, ja oppimiamme asioita haluamme jakaa myös muille. Avuksi niin herkille kuin muille ihmisille.

Mitä herkkyys työelämässä merkitsee sinulle? Miten herkkyytesi ilmenee? Mitä se merkitsee käytännössä? Miten tehdä omasta herkkyydestä työelämän vahvuus ja voimavara? Jos nämä kysymykset mietityttävät, tule pohtimaan yhdessä!

Syksylle on yhdistyksessä suunnitteilla työelämäaiheisia tapahtumia. Työelämäasiaa nostetaan esiin myös täällä blogissa sekä yhdistyksen Facebookissa ja Instagramissa.

Jos haluat saada enemmän tietoa erityisherkkyydestä, lähteitä voit katsoa yhdistyksen verkkosivuilta, jossa on kirjallisuuslista, linkkejä blogeihin ja muille hyville sivustoille. Perusteos herkkyydestä on kirjallisuuslistassa ensimmäisenä mainittu Elaine N. Aronin kirja Erityisherkkä ihminen (suom. Sini Linteri, Kustannusosakeyhtiö Nemo 2013). 

Terhi Lammi, HSP Kokemusasiantuntija

HSP Suomi ry / Työelämätiimi

Vertaistukea, hyväksyntää ja voimavaroja

Yhdistyksen hankekoordinaattorin blogikirjoitus:

Nämä kolme tärkeää sanaa tämän kevään etävertaisryhmän osallistuja kertoi saaneensa ryhmään osallistumiselta. En voisi olla kiitollisempi nähdessäni nämä sanat, sillä meidän ohjaajien näkökulmasta se tarkoittaa yhtä asiaa: onnistuimme tavoitteessamme. Luoda turvallinen tila, jossa nuoret voivat saada vertaistukea, hyväksyntää ja voimavaroja. Työkaluja omaan pakkiinsa, jotta matkaa voi jatkaa eteenpäin yhä vahvempana. 

HSP Nuoret aikuiset -hankkeen kulunut vuosi on ollut antoisa. Vertaisryhmiä on takana kolme, samoin luovia ryhmiä. Olemme saaneet tänä keväänä toimintaan mukaan myös uusia vapaaehtoisia, jotka koulutuksen jälkeen aloittivat Nuorten herkkis-chatissa ohjaajina. Iso kiitos heille jokaiselle. Tänä keväänä aloitimme myös nuorten toiveesta syntyneet avoimet etävertaistapaamiset. Tapaamiset jatkuvat syksyllä, jolloin ohjaajina tapaamisissa ovat vertaiset Essi ja Miia. 

Syksyllä on tulossa myös paljon muita hienoja juttuja, kuten etäkirjoittamisryhmä sekä vertaisryhmä jännittäjille Oulussa yhteistyössä Ohjaamojen Onnin kanssa. Myös Poikien talon kanssa on tulossa mielenkiintoisia yhteistyökuvioita. On äärettömän tärkeää tuoda myös miesten äänet kuuluviin, sillä herkkyys ei katso sukupuolta. Tiesitkö, että tutkimusten mukaan erityisherkkyyttä on yhtä paljon sekä miehillä että naisilla? 

Kesä siintää edessäpäin, ja hankkeen toiminnot jäävät pikkuhiljaa tauolle. Toivon, että jokainen tekee kesästänsä oman näköisen kuunnellen itseään. Kehoaan, sydäntään, ajatuksiaan.  Ehkä voisit myös kysyä itseltäsi ”mitä minä tarvitsen juuri nyt”? Pysähdy, hengitä, usko ja luota. Mitä tahansa tuleekin, sinussa on kaikki voima jatkaa eteenpäin. Rohkeasti herkkänä. 

Anni Rimpiläinen