Herkkyys, tunteet ja tarpeet

Jäsenen blogikirjoitus:

Herkkyys on välillä ollut minulle kivuliasta kokemusta elämästä, aistien ja tunteiden elämistä niin vahvasti, että sisäinen maailmani on ollut raskas ja voimakas. Sisälläni on ollut raastinrauta, josta tunteet ovat valuneet sisään. Näin vahva kokemus herätti silloin minussa toiveen, että olisinpa erilainen, ja lopulta torjuin tunteitani. Tunteideni kokemiselle ei ollut minulla mahdollisuutta olla olemassa.

Tunteiden salliminen on helpottanut oloa. Tunteeni ovat olemassa, ne ovat yhteys itseeni ja läheisiini.

Ihmisyyshän on kuitenkin tunteiden kokemista, ja ne elävät meissä omaa maailmaansa. Ne kertovat paljon myös inhimillisistä tarpeista. Pitkään jatkuessa haastava tilanne kuormittaa elämää ja tuo siihen stressiä, kun taas sen selvittäminen voi tuoda hyvinvointia tai aiempaa syvempää ymmärrystä itseä kohtaan. Tilanteen havaitseminen sitä arvottamatta ja vierittämättä vastuuta olosuhteiden tai toisten suuntaan on alku. Itsesyytökset ovat tällaisessa vaiheessa mahdollisia, mikä myös lisää painetta olla erilainen.

Itsensä kuuntelu on pysähtymistä sen kysymyksen äärelle, mitä itsessä tapahtuu. Raastinrautaa voi hieman siirtää etäämmälle, mikä avartaa omaa sisäistä maailmaa. Jos voisi olla sillä hetkellä itselle läsnä ja kuunnella mitä tunteet haluavat kertoa. 

Tunteiden taustalla ovat tyydyttymättömät ja tyydytetyt tarpeet. Tyydyttämättömät tarpeet herättävät epämiellyttäviä tunteita ja tyydyttyneet tarpeet puolestaan miellyttäviä tunteita, jopa helpotusta. Tunteiden ja tarpeiden tiedostaminen voi auttaa haastavassa ja kuormittavassa tilanteessa. Itsellesi tai läheisellesi voit esittää konkreettisen pyynnön, joka toisi helpotusta tilanteen purkamisessa kunnioittaen kuitenkin molempien rajoja ja tarpeita.

Toivon sinulle rohkeutta tunteiden löytämiseksi. Ne voivat olla karttana itsensä tuntemaan oppimisen polulla. 

‒ Teksti pohjautuu Nonviolent Communication- eli NVC-menetelmään. Se on rakentavan vuorovaikutuksen työkalu.

 Raila Tuuli

Kirja erityisherkkien vapaa-ajasta – kokemuksia ja hyviä käytäntöjä

Jäsenen blogikirjoitus:

Joitakin viikkoja sitten ilmestyi kirjani "Erityisherkkien elämää -vapaa-aika palautumisen, voimaantumisen ja ilon lähteenä". Mielessäni ei ole ollut kirjoittaa kirja erityisherkkyydestä, vaikka yli viiden vuoden ajan olen pitänyt siihen liittyviä luentoja, kursseja ja työpajoja. Onneksi tapasin kesällä 2021 Kemiönsaaren Västanfjärdissä ”Kehotietoisuus” -kurssilla Maija Kipon. Magic happens ja Carpe Diem ja niin alkoi kahden erityisherkän mielenkiintoinen ja sutjakkaasti edennyt yhteinen kirjaprojekti.

Maija on itseoppinut kuvataiteen tekijä ja ideaksemme kehkeytyi yhdistää kirjoittamani teksti ja hänen maalauksensa. Teemaksi täsmentyi nopeasti vapaa-aika. Lopputuloksena tunnistan kirjan olevan hyvin etnografinen kuvaus siitä, miten erityisherkän elävät ja ovat vapaa-aikanaan.

Hyvää eloa ja oloa vapaa-aikana

Kirjan aineistoksi muodostui 25 erityisherkän kirjoittamat kuvaukset siitä, miten he palautuvat työstään ja erilaisista tekemisistään ja miten he välttävät uuden keho- ja mielenkuormituksen muodostumista. He kertovat myös omasta vapaa-ajastaan ilon ja hyvän olon lähteenä ollakseen juuri sellaisia erityisherkkiä kuin haluavat olla.

Lukiessani näitä kuvauksia olin hämmentyneen onnellinen: ”että todellakin nyt ollaan jossakin erityisherkkien vapaa-ajan ytimessä”. Kirjoitukset olivat eritteleviä, vivahteisia, pohdiskelevia, tunteellisia, analyyttisiä eli juuri sellaisia, joihin erityisherkkien ydinpiirteen antavat lähtökohdan ja tarkastelun suunnan.

Neljän juonen matkassa kirjaa lukiessa

Kirjan ensijainen juoni on tuo vapaa-ajan teema. Maijan maalaukset, kannen kuva ja yhdeksän teemallista ja kirjan tekstiin perustuvaa maalausta, muodostavat oman juonensa. Katsellessaan kirjaa lukija voi muodostaa näistä kuvista kokonaisuuden, mielikuvan ja kuvallisen tarinan erityisherkkien elämästä. Maija kertoo taiteestaan seuraavasti:

En ole miettinyt tai analysoinut ikinä tarkemmin sitä, miten erityisherkkyys tulee taiteessani esiin. Voisin vastata näin, että kun aloitan maalaamisen, se on ”kuin huumetta addiktille” eli se vie täysin mukanaan, ajantaju häviää ja vajoan omiin ajatuksiini.

Minulla on tunne kuin maalaus toimisi terapiana eli se vähentää aistikuormaani sekä työstressiä. Maalaus auttaa palautumaan hyvin haastavista tilanteista. Maalauksen aikana ja sen jälkeen minusta tulee jälleen levollinen, rauhoittunut ja hyväntuulinen. Maalatessani silmiini syttyy palo ja näen itseni jotenkin vahvempana ja merkityksellisenä. Maalaus tuo merkityksellisyyden tunnetta elämääni.

Kirjan kolmas juoni muodostuu pohdintakysymyksistä. Ne etenevät kirjan alusta alkaen kristallisoituen lopussa kunkin omien hyvän vapaa-ajan tunnusmerkkien aukikirjoittamiseen. Kirjan alussa annan vinkin, että lukija voi halutessaan kirjoittaa päiväkirjan muotoon vastauksiaan näihin pohdintakysymyksiin. Siten voi muodostua neljäs juoni, kun lukijasta tulee toimija, oman elämänsä sanoittaja ja kirjailija. Sillä onhan kirjoittaminen monille meistä tärkeä itseilmaisun muoto.

Luonnossa ollaan ja koetaan

Kirja kuvaa monipuolisen vivahteisesti, millaista erityisherkkien elämä on.  Vastausten perusteella hyvin tärkeäksi koetaan luonto. Varsinkin metsät ja vesistöjen rannat ovat paikkoja, joissa erityisherkät palautuvat kuormituksistaan, rauhoittavat mieltään ja kehoaan. Luonto myös piristää ja mahdollistaa moniaistilliset kokemukset. Nimimerkki Susu kertoo tästä:

Luonto on minulle henkireikä. Luonto vastaanottaa minut aina, oli tilanne mikä tahansa. Luonto tarjoaa rauhaa ja visuaalista herkkua, jota on pakko saada säännöllisesti. Luonto jaksaa ihmetyttää ja ilahduttaa. 

Erityisherkkyystapaista elämää

Tuo luonnon keskeisyys kiteyttääkin kirjan ydinajatuksen. Nämä 25 vastaajaa kyllä tietävät, millainen vapaa-aika on heille sitä parasta, miten he haluavat arkeaan elää ja miten siinä toteutuvat omat hyvät valinnat ja sisällöt. Kuten kirjan lopussa kiteytän, tätä voi kutsua erityisherkkyystapaisuudeksi. Me erityisherkät olemme tietysti kukin omanlaisiamme, mutta jotakin samanlaisuutta voidaan hahmottaa tavassamme elää ja olla.

Toivottavasti kirja löytää lukijansa ja kukin luo oman kosketuspintansa kirjan sisältöihin. Löydät tuttua ja samalla tavalla itsekoettua. Yhtä lailla lukemasi toisen kokemus voi saada sinut avautumaan uuteen näkökulmaan erityisherkän elämäsi pohdinnoissa tai oivallat jonkin uuden toimintatavan hyvinvointisi edistämisessä.

Hannu Sirkkilä

* * *

Kirjan kirjoittajien verkkosivut: 
- Hannu Sirkkilä: Valmentamo Portti
- Maija Kippo: Mayaki.

Kirja Readme-verkkokaupassa: Erityisherkkien elämää. 

Herkkää arkea – erityisherkkänä työssä ja vapaalla

Jäsenen blogikirjoitus:

Olemme pariin kertaan (Erityisherkän arki, Kirjaprojekti erityisherkän arkipäivästä etenee) kertoilleet täällä blogissa erityisherkän arkea käsittelevän kirjamme matkasta, ja tuo matka on nyt viimein tullut maaliin! 😊 Kirjamme Herkkää arkea – erityisherkkänä työssä ja vapaalla on ilmestynyt, ja löytyy nyt kirjakaupoista. Kirjaamme voi käydä tutustumassa esimerkiksi kustantajamme Kirjapajan verkkokaupassa Herkkää arkea | Publiva Oy (kauppakv.fi). 

Tuntuu aivan uskomattomalta, että alun perin pienestä heitosta lähtenyt idea muotoutui matkan varrella oikeaksi kirjaksi ja että se on nyt viimein kaikkien luettavana! Emme vieläkään oikein ymmärrä, miten tällaiset ujot, hiljaiset herkkis-introvertit päättivät kirjoittaa ajatuksiaan julkiseksi, mutta toisaalta projektin aikana on käynyt yhä enemmän selväksi, että niin piti tehdä. Materiaalia oli valtavasti! Ideamme muotoutui matkan varrella yhä selkeämmäksi ja lopulta päädyimme rajaamaan käsittelyalueeksi työelämän ja vapaa-ajan – juuri ne alueet, joissa astumme oman kodin turvasta ulkomaailmaan. Miten työelämästä voisi tehdä herkälle ihmiselle sopivaa niin, että vapaa-ajalle ei jäisi valtavaa painetta riittävästä palautumisesta? Jos jaksaisimme työssä paremmin, emme tarvitsisi ehkä niin paljon aikaa toipumiseen ja ehtisimme ehkä samalla huomata myös herkkyytemme hienot puolet paremmin?  

Työelämästä herkän näkökulmasta löytyy kirjallisuutta edelleen todella vähän, vaikka aihe selkeästi puhututtaa meitä herkkiä ihmisiä kovasti. Herkän arki (erityisesti ruuhkavuosien paineessa) ei ole aina perhosia ja kukkasia, vaikka kuinka haluaisimme. Väsymme, kuormitumme ja ahdistumme asioista, joista toiset eivät ahdistu ja teemme jatkuvasti pakosuunnitelmia A, B ja C, vaikka kyseessä olisi päivittäinen kauppareissu tai työpaikan lounastauko. Työpaikalla käytämme suunnattoman paljon enemmän energiaa pelkkään olemiseen ja ajattelutyöhön ja podemme huonoa omaatuntoa siitä, ettei oma panoksemme tunnu näkyvän oikein mitenkään. On turhauttavaa, miten antaa kaikkensa, mutta siltikään ei oikein tunnu riittävän siihen, mihin kollega pystyy. Olemme aivan loistavia työntekijöitä ja omaamme useimmiten erinomaiset alaistaidot, mutta kuka ne huomaisi jos emme pääse haastattelua pidemmälle? Miten kehtaa sanoa, että en jaksa yhtä pitkää työpäivää kuin muut? Olenko huono työntekijä, jos en selviäkään uupumatta? Etenkin ruuhkavuosissa myös arjen palikoiden järjestäminen ja asettelu vaatii usein melkoisia jonglöörin taitoja, joten herkkien on ollut pakko oppia laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Valitettavan usein oma jaksaminen jää taka-alalle, vaikka juuri se auttaisi koko pakkaa pysymään paremmin kasassa. 

Emme voi aktiiviselle hermostollemme mitään, sillä varautuminen, suunnittelu ja kaikkien mahdollisten näkökulmien tarkastelu on meidän luontainen tapamme toimia. Eläinlaumassa suojelijoista on ollut hyötyä, mutta nykyihmisen elämässä tällainen kuormitusalttius on useimmiten vain haitta. Olisi todella tärkeää oppia löytämään niitä kohtia, joissa mopo lähtee käsistä ja torni tuntuu aina romahtavan. Jos ymmärtää paremmin oman toimintansa logiikkaa ja tunnistaa tilanteita, joissa ahdistus nousee tai kuormitus tuntuu muuttuvan liian suureksi, on helpompaa tehdä muutoksia omaan toimintaan ja muokata ympäristöään paremmin itselleen sopivaksi. Olemme jakaneet kirjassamme meidän omien huomioiden lisäksi myös 45 muun ihanan herkän oivalluksia siitä, mitkä kaikki asiat arjessa kuormittavat ja miten niitä asioita voisi parhaansa mukaan yrittää kampittaa. Olemme halunneet tuoda mukaan myös herkkää hermostoa helliviä ja hoitavia tekijöitä, erityisesti vapaa-ajan inspiroivia ja mieltä rauhoittavia puuhia. Löytyykö sinun omasi näiden joukosta? 

Ensikertalaisina koko kirjantekoprosessi oli jännittävä ja opimme siitä valtavasti. Edelleen on vaikea uskoa, että omassa makuuhuoneessa tai keittiönpöydällä palapelimäisesti kootut muistiinpanot olisivat oikeasti fyysinen kirja. Jossain vaiheessa tajusimme, että itse kirjoitustyö oli vain minimaalinen siivu kaikesta muusta työstä, ja koska teksti oli oikeasti jo suunniteltu päässämme valmiiksi, sen kirjoittaminen auki paperille ei ollut lopulta kovinkaan aikaa vievää. Opimme, että kirjailija ei vain kirjoita, vaan enimmäkseen tekee ihan muuta: lukee, tekee muistiinpanoja, pitää silmänsä ja korvansa auki, kerää, muokkaa, leikkaa ja liimaa aineistoa ja järjestää sen kaiken lopulta kansien väliin. Onneksi saimme avuksemme maailman parhaat kustannustoimittajat! Ilman näiden ihanien ihmisten panosta miettisimme edelleen keittiöissämme, mitä tehdä valtavan aineistomme kanssa. Introverteinkään kirjailija ei pärjää yksin, vaan tarvitsee rinnalleen tiimin, joka osaa ohjata laivaa haluttuun suuntaan. Emme ole markkinoinnin mestareita mitenkään päin, mutta onneksi senkin osaa joku muu. Olemme äärimmäisen otettuja ja kiitollisia siitä, että meillä oli mahdollista toteuttaa pienestä tytöstä saakka kytenyt unelma omasta kirjasta. Kannattaa selkeästi unelmoida, sillä unelmat voivat joku päivä toteutua! 😊 

Aurinkoista, ihanaa, herkkää kevättä! 

t. Laura ja Anna 

PS! Jos kirjamme alkoi kiinnostaa, koodilla HERKKÄÄ voit tilata kirjamme Kirjapajan verkkokaupasta hintaan 25e (+postikulut). Ja jos fyysinen kirja ei ole sinun juttusi, eipä hätää, kirjasta on tulossa myöhemmin keväällä myös e-kirja sekä äänikirja Heidi Ajannon lukemana. 😊 Meitä voi tarvittaessa lähestyä sähköpostilla lelutornintahystajat@gmail.com ja lisää höpinöitämme löytyy blogistamme lelutornintahystajat.blogspot.com. 

Pysähtyä

 Jäsenen blogikirjoitus:

Ihmettelijä vesiputouksella


Ikuinen veden juoksu rauhoittaa ajatusteni vuolaan virran.

Juoskoon vesi, minä voin pysähtyä.




ᘘᘘᘘ



Aina ei tarvitse jaksaa.

Luontokin viipyilee lumen alla ja odottaa, kerää voimia.


Saa ihailevan katseeni.

 

 

Tukeuduin rosoiseen kallioseinämään kävellessäni ylöspäin,

mietin missä tämä kallio oli niin monta vuotta.. 

No tässähän se oli ollut.

Minä vain en ollut tässä.

 

Merja

 

Hyvää ystävänpäivää!

Puheenjohtajamme Maritta lähettää ystävänpäiväterveisiä matkaltaan Pittsburghista:

'Siinä missä Suomessa ystävänpäivä on yleisemmin ystävien muistamista varten, Yhdysvalloissa 14. helmikuuta on erityisesti rakastavaisten juhlapäivä.

Valentine's Day on Yhdysvalloissa iso juhla, ja voit nähdä ensimmäiset merkit siihen valmistautumisesta jo heti uuden vuoden alkaessa.'

Suureellista siis siellä. Koristellaan ja valmistellaan. Se on varmasti myös ihanan romanttista.

Ystävänpäivää voi viettää monin tavoin, pääasia että muistaa jotakuta. Ketä Sinä muistat tänään?

 

Iloista ystävänpäivää kaikille blogin lukijoille!