Hoputtaja raapaisee lillukanvarsia

Yksi erityisherkkyyden ominaispiirteitä on, että kiire ei tuo esiin herkän parhaita puolia eikä paranna suoritusta vaan aiheuttaa pahimmillaan jopa lamaannuttavaa stressiä. Kiire ja aktiivisuus sekoitetaan usein toisiinsa, jolloin erityisherkkä joutuu hoputtamisen kohteeksi. Miten aikaa voisi kokea mahdollisimman paljon ihan kaikessa rauhassa?

Jäsenen blogikirjoitus:

”Hermostun, kun joudun tekemään paljon vähässä ajassa."

Väittämä on osa Aronin (2013) erityisherkkyyden testiä. Valitsemalla 25 lauseen joukosta itseään koskevat toteamukset voi tunnistaa tuttuja, erityisherkkiä kuvaavia ominaisuuksia.

Moni herkkä samaistuu juuri tämän lauseen ilmaisemaan piirteeseen: kiire ei tuo esiin parhaita puolia eikä paranna suoritusta. Pikemminkin se kiristää hermot niin tiukalle, että herkkä on huonoimmillaan.

Tekemisestä menee maku, kun kaikki pitää hoppuilla läpi. Kokonaan kiirettä ei voi välttää, mutta miten sitä saisi sopivasti?

Kiire, kiire!

Ei minulla ole aikaa pysähtyä tekemään muistiinpanoja, terveydenhoidon ammattilainen hämmästeli minulle, kun kerroin kirjoitusrutiineistani. Yllätyin: minne on niin kiire, ettei matkan varrella ehdi tehdä havaintoja ja kirjata niitä talteen? Entäs jos juuri ne kiireessä unohtuvat lillukanvarret ovatkin elämän suola?

Kiirettä pidetään omanlaisenaan meriittinä. Se on tarpeellinen ja pystyvä, jolla on aina kiire. Jos ei ole, on elämästä irrallaan, eläkeläinen tai muu, jonka varsinainen elämä on jo koettu tai ei parhaillaan käynnissä.

Kiire ja aktiivisuus sekoitetaan toisiinsa. Kun kiirehtiminen nostetaan hyveeksi, hoputtamisesta tulee hyväksytty sosiaalisen kanssakäymisen muoto, jonka kohteeksi varsinkin herkkä helposti joutuu.

Hoputtamiseen liittyy valtaa. Oletus, ettei toinen ole tarpeeksi nopea ilman kehotusta kiirehtiä. Hänen perusvauhtinsa on liian hidas ja siitä on oikeus huomauttaa. Aivan kuin pelkät sanat voisivat tehdä kilpikonnasta jäniksen, etanasta gepardin. Niin hoputtaja ainakin toivoo. Eikö hoputettava itse osaa katsoa kelloa? Onko hänen kellonsa rikki ja korjaantuu samalla hetkellä, kun siitä sanoo? Ehkä hän on vain hajamielinen tai laiska.

Pahimmillaan hitautta käytetään synonyyminä tyhmyydelle. Sitä pidetään poikkeustilana normaalista vauhdista. Numeroilla mitattuna aika kuitenkin kuluu samaa vauhtia kaikilla. Jos kiirehtii, ehtiikö enemmän vai lopulta vain raapaista kaiken kokemansa pintaa?

Koetan kuvitella musiikkia, jonka arvottamisen kriteerinä olisi mahdollisimman nopea rytmi. Ironista kyllä, luulen, että sen kuunteleminen kävisi yksitoikkoiseksi aika äkkiä.

Synkronoidaanko kellot?

Etenkin vanhempi ikäpolvi harrastaa etuajassa olemista. Pahimmat hoputtajat ilmaantuvat aina paikalle huomattavasti lupaamaansa aikaisemmin ja moittivat toista myöhästyjäksi. Kun he huomaavat ajan kulun, pirut maalataan seinille: ”Nyt sä kyllä myöhästyt.” Heidän kanssaan on poltettava kitalaki kiehuvaan teehen tai hylättävä ajatus lämpimästä juomasta kokonaan. Hoputtajan kellonviisarit ovat aina muuta maailmaa puoli tuntia edellä. He ovat varmoja siitä, että ehtivät sen ansiosta enemmän, korkeammalle, paremmin – elleivät saa sydänkohtausta sitä ennen.

Aikaa voi tuhlata myös olemalla aina valtavan paljon etuajassa. Se ei myöskään ole välttämättä kovin kohteliasta, sillä se aiheuttaa muille paljon stressiä.

Hoputtaja ei oikeastaan itse osaa (tai malta) lukea tilannetta. Jos sidon kengännauhoja, olen todennäköisesti kohta valmis astumaan ulos ovesta eikä minulta tarvitse erikseen kysyä, meneekö vielä kauan.

Introverttina erityisherkkänä päädyn usein ihmettelemään, miten toiset ehtivät niin paljon eivätkä silti näytä erityisemmin väsyvän kaikesta menemisestä ja tulemisesta. Taitaa olla niin, että lähestyn toimintaa luontaisesti melko syväluotaavasti, mikä vie enemmän aikaa ja voimia; elämässä kun joutuu niin monen asian eteen joka päivä. Se on hyvä tiedostaa, kun suunnittelee, mihin kaikkeen aika riittää – tai kun eksyy vertailemaan, mitä kaikkia hienoja juttuja fb-kaverit ovat taas saaneet aikaan ja siinä sivussa viettäneet vielä rentouttavan lomankin.

Oma, ominaisin tapa on kuitenkin paras aina, kun sitä vain on mahdollista toteuttaa, oli vauhti mikä tahansa. Tietenkin erilaisia nopeuksia on väkisinkin kokeiltava erilaisissa tilanteissa. Pitkää matkaa juostessa tuppaa vain läkähtymään ennen kuin huomaakaan, jos oman rytmin säätelyn sijaan keskittyy muiden vauhtiin.

Omanlainen aika

On niitäkin, jotka kokevat hoputtamisen itselleen tarpeelliseksi, jotta aikataulut pysyvät kohtuudessa ja päiväjärjestykset uomissaan. Niille, jotka kellokalleja kaipaavat, kärsivälliset hoputtajat voivat olla paikallaan, kunhan heitä on tehtäväänsä pyydetty.

Voi olla silti hyödyllistä miettiä, mitä varten aikaa säästetään. Kuinka iso osa siitä kannattaa panna talteen? Kuinka monta muuta hetkeä tallentamiseen uhrataan?

Entä mitä tapahtuu, jos antaa päivien virrata omalla painollaan muulloinkin kuin lomalla? Tai: miten aikaa voisi kokea mahdollisimman paljon ihan kaikessa rauhassa?

Täsmällisyys on hyve, mutta kaikkea ei voi ennakoida. Joskus käsillä oleva hetki vaatii jotain muuta kuin odotettiin.

Aika on kuin sää: siihen voi varautua, mutta varmasti sen luonteen tietää vasta, kun hetki on käsillä. Se on todennäköisesti paras aika kokea se.

Ilona Vuori

Lähteet:

Aron, Elaine N. (2013). Erityisherkkä ihminen. Helsinki: Nemo. Suom. Sini Linteri.

(Kuva: Ilona Vuori)

Sisäinen ohjaus, yksi erityisherkän vahvuuksista

Jäsenen blogikirjoitus

Oletko sinä huomannut, että oma äänesi kertoo sinulle parhaiten, mitä tehdä ja miten edetä? Ja että kun olet jättänyt kuuntelematta tätä ääntä, mikään ei ole mennyt hyvin, helposti tai oikein? Erityisherkkien on yleensä helppo kuunnella omaa intuitiotaan ja sisäistä ohjausta. Paitsi jos on niin kuormittunut ja ärsyketulvan uuvuttama, että ei enää kuule omaa ääntään.

Kun minä uskalsin antaa intuitiolleni mahdollisuuden ja aloin priorisoida oman hyvinvointini, ihmeellisiä asioita on tapahtunut. Uskalsin vaihtaa alaa ja muuttaa yritykseni toiminnan täysin. Löydän uusia mahdollisuuksia, ja juuri oikeat ihmiset ja tilaisuudet tulevat eteeni. Olen energisempi, saan enemmän aikaan, pienemmällä vaivalla, kuin koskaan ennen. Ja pystyn sanomaan ei asioille, jotka eivät palvele tavoitteitani ja hyvinvointiani. Ennen en suonut itselleni edes sitä, että olisin joskus ollut tärkeysjärjestyksessä ensimmäinen.
3 askelta sisäisen äänen vahvistamiseen

1. Hiljentyminen

Jotta me voisimme kuulla intuition viestit, meidän on otettava aikaa sen kuuntelulle. Intuitio ei huuda ja pidä meteliä, se kuiskii. Ja meidän tehtävä on varmistaa, että sillä on mahdollisuus tulla kuulluksi. Tarpeeksi omaa aikaa, rutiinit ja rituaalit, ja tietoinen itsensä kuuntelu ovat erityisherkälle tärkeitä, jotta me saamme samalla palautua kaikesta kuormittavasta ympärillämme.

2. Tasapaino

On tärkeää, että meillä on asiat tasapainossa ja tarpeeksi aikaa levolle. Energiaa tuovat ja vievät asiat pitää olla balanssissa, ettei se vaaka keikahda miinuksen puolelle. Työn, tekemisen ja suoritusten vastapainoksi on oltava olemista, rentoutumista, luovaa työskentelyä, joka ei tähtää mihinkään tuloksiin. On oltava sellainen olo, että vaikka välillä olisi vähän kiireisempi tai tiukempi jakso, niin kohta helpottaa ja saa palautua. Jos taas on olo, että tunnelin päässä ei näy valoa ja tiukka putki jatkuu eikä loppua näy, silloin on laitettava itse asioita uuteen uskoon.

3. Ilo ja eläminen hetkessä

Intuitio ja sisäinen ohjaus toimii aina meidän parhaaksemme. Ne myös viestivät rakkaudesta, ilosta ja valosta käsin. Pelko tai negatiiviset ajatukset eivät ole intuition viestejä, varsinkaan, jos ne samat ajatuskehät toistuvat päivästä toiseen, eivätkä tuo minkäänlaisia ratkaisuja tullessaan. Saamme toki ohjausta myös siihen, mikä ei ole oikea suunta, mutta silloinkin me sisimmässämme tiedämme viestin olevan meille parhaaksi. Mitä enemmän annamme itsemme elää tässä hetkessä, päästämme irti murheista ja stressistä, ja löydämme ilon aiheita elämästämme, sitä helpompi meidän on yhdistyä sisäisen äänen ja intuition kanssa.

Anna itsellesi lahja, joka sisältyy vahvasti erityisherkkyyteen, ja jolla on valta muuttaa elämäsi pysyvästi. Mitä enemmän kuuntelet itseäsi, sitä helpompi olo sinulle tulee. Et enää kyseenalaista tarpeitasi, pystyt tuntemaan tunteesi luonnollisesti, ilman ylireagointia tai niiden pois painamista, ja annat elämäsi muodostua sellaiseksi, joka tukee unelmiasi. Mitä muuta me voisimme toivoa?

Tiia Ojala

Kirjoittaja on valmentaja ja business coach kohderyhmänään erityisherkät, jotka haluavat löytää vahvuuden herkkyydestään ja toteuttaa unelmansa ilman rajoittavia uskomuksia. Tiia on itse erityisherkkä, ja ymmärrys siitä muutti koko hänen elämänsä paremmaksi.

Löydät hänet Facebookista: https://facebook.com/tiiaojalavalmennusjahyvinvointipalvelut

ja Instagramista: https://instagram.com/lupaunelmillevalmennus

Moninaisuuteen kytkeytyvä persoonallisuus – erityisherkän kokemukset työssä

Asiantuntijan blogikirjoitus

"Tuntuu siltä, ettei sitä haluta edes tunnistaa” on erään tutkimuskyselyyn osallistuneen henkilön kmmentti juuri julkaistussa erityisherkkyyttä käsittelevässä tieteellisessä artikkelissa. Ollilan & Kujalan artikkeli ”Moninaisuus työelämässä ja johtamisessa – erityisherkät persoonat työssä” löytyy Hallinnon Tutkimus -lehdestä 2/2020. Artikkeli perustuu tutkimukseen, joka toteutettiin HSP Suomi ry:n (ent. HSP - Suomen erityisherkät ry:n) jäsenille syksyllä 2018. Kyselyssä haettiin erityisherkäksi itsensä tunnistavien henkilöiden kokemuksia työelämästä liittyen erityisherkkyyden näkyvyyteen ja tunnistettavuuteen työssä, henkilöiden vahvuuksiin ja uhkiin erityisherkkänä yksilönä sekä johtamiseen myös erityisherkän johtajan näkökulmasta.

Lähde: Freeimages.com

Moninaisuudella on tärkeä paikka työelämässä

Moninaisuuden oivaltaminen ja ymmärtäminen on huomion arvoinen asia, koska työyhteisöissä työskentelee hyvin erilaisia persoonallisuuksia. Erityisherkkyys on yksi ihmisen kokemuksellisuuteen perustuva ominaisuus, kuten myös introverttius, ekstroverttius ja ambiverttiuskin. Erilaisuus nähdään usein negatiivisena asiana, vaikka positiivisesta näkökulmasta katsottuna se tarkoittaa moninaisuutta. Tämä käsite puolestaan tulee ymmärtää rikkautena ja voimavarana, joka mahdollistaa entistä näkyvämmän ja monipuolisemman persoonallisen luovuuden. Se rakentuu monenlaisista yksilöiden osaamisista ja tietotaidoista, jotka jäävät usein piiloon, vaikka työelämän tuottavuudelle ja tehokkuudelle niistä olisi valtaisa hyöty. Moninaisuuden tiedostaminen, tunnistaminen ja arvostaminen liittyvät asenteisiin ja myös organisaation arvoihin. Näihin arvoihin kuuluvat luovuus ja työyhteisön innovointi. Työympäristön kehittäminen arvojen suuntaan tarkoittaa, että ollaan joustavia kohtaamaan moninaisuuteen liittyvät tarpeet ja edut, joilla sitten motivoituminen ja palkitsevuus työssä mahdollistetaan. Itseohjautuvuus antaa mahdollisuuksia järjestellä omaa työtä, jolloin motivaatio ja innovatiivisuus kohoavat huippuunsa. Näin ollen samassa yhteydessä autonomisella itsejohtajuudella yksilö voi vaikuttaa sekä omiin tapoihinsa tehdä työtä että yhteisiin valintoihin ja toimintaan työyhteisössään. Joka tapauksessa työn tekemisen tulee olla mielekästä ja mielekkyyttä työhön saadaan sillä, että jokainen voi tehdä itseään kiinnostavaa työtä, hyödyntää vahvuuksiaan, tehdä työnsä hyvin ja saada arvostusta.

Moninaisuuden johtaminen työyhteisöissä tarkoittaa sensitiivisyyden lisäämistä ja vuorovaikutuksen kehittämistä, jolloin organisaatioiden kulttuuria johtamiskäytäntöineen tulee muuttaa ja päivittää. Johtajan omat henkilökohtaiset asenteet ja ennakkoluulot voivat toimia esteinä erilaisuuden hyväksymiselle ja sen hyödyntämiselle. Siksi hänen onkin oltava tilanteen tasalla ja tiedettävä, miten erilaisia ihmisiä johdetaan luottamuksellisuus huomioiden. Tämä edellyttää hyvää itsetuntemusta, yhteistyötä vahvistavaa ilmapiiriä ja mahdollistavaa johtamista. Autoritaarisesta ja narsistisia piirteitä omaavasta johtamisesta, jossa oman edun tavoittelu on keskeistä, tulee päästä eroon, koska sellainen johtaminen voi vahingoittaa koko työyhteisöä ja organisaatiota. Johtamisosaamisen kehittämisessä johtaja tarvitsee organisaation ja työyhteisön jäsenten tukea sekä työnohjauksellista ja koulutuksellista vahvistamista. 

Keskeisiä huomioita

Työelämässä ei tunnisteta eikä huomioida erityisherkkyyttä. Toisaalta sitä ei välttämättä uskalleta edes tuoda esiin. Erityisen tärkeää onkin tiedon lisääminen erityisherkkyydestä, samoin kuin moninaisuuteen kytkeytyvän persoonallisuuden kokemuksellisuuden ymmärtäminen, hyväksyminen ja näkyväksi tekeminen. Erityisherkkien persoonien tunnollisuus, luovuus ja tarkka huomiointikyky samoin kuin intuitioherkkyys, kehittämishalukkuus ja vahva empatiakyky tulee kääntää työyhteisön ja koko organisaation voimavaraksi. Tämä edellyttääkin juuri yksilöiden vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä oman työn toteuttamiseen vahvemmin.

Melu, rauhaton työympäristö ja informaatiotulva kuormittavat erityisherkkää persoonaa, joten organisaatiossa tarvitaan työtilajärjestelyjä, jotka sopivat erilaisille yksilöille. Tarvitaan rauhallisia, keskittymistä ja pohdintaa edistäviä tiloja, jolloin avokonttorityyliset ratkaisut eivät ole välttämättä parhaita mahdollisia toteutuksia pelkästään. Erityisherkät persoonat aistivat muiden työyhteisön jäsenten tunnetiloja herkästi, mikä aiheuttaa myötätuntouupumusta ja intuitioherkkä henkilö helposti myös kuormittuu työyhteisön huonosta ilmapiiristä ja konflikteista. Kireä työilmapiiri ja väljyyden sekä keskittymisrauhan puute ovat aina uhka työhyvinvoinnille erityisesti, kun työyhteisön ongelmat havaitaan jo intuitiivisella tarkkuudella. Ristiriidat tuleekin käsitellä avoimesti keskustellen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta ne eivät ehdi paisua mittaamattoman suuriksi ja hallitsemattomiksi.

Organisaatioiden ja työyhteisöjen johtajat eivät tunnista riittävästi moninaisuuteen kytkeytyvää persoonallisuutta. Arvostuksen puuttuessa moninaisuutta ja erityisherkkyyttä ei nähdä työyhteisön voimavarana. Useimmiten työssä ja jo rekrytointivaiheessa suositaan ulospäin suuntautuvaa ekstroverttiä enemmän kuin hiljaista introverttia, vaikkakin erityisherkkä persoona voi toki kuulua olemukseltaan jompaankumpaan kategoriaan. Joka tapauksessa hyvään johtamiseen kuuluu yksilöiden kuunteleminen, ymmärtäminen ja erilaisuuden hyväksyminen. Ei todellakaan haittaa empatian ja tunneälyn vahvistaminen johtamisessa. Johtamiskoulutuksiin tuleekin lisätä tietoa erityisherkkyydestä ja moninaisuuden johtamisesta.

Jos johtaja itse on erityisherkkä, on hän empatiakykyinen ja aistii työyhteisön ilmapiirin eri sävyjä voimakkaasti. Hän on usein hyvin järjestelmällinen viedessään asioita työyhteisössä eteenpäin. Vahva empatiakyky antaa aina lisäarvoa työyhteisön ja organisaation työhyvinvoinnin säilyttämiseen. Intuitioherkkänä erityisherkkä johtaja tarvitsee aina oman esimiehensä ja työyhteisön tuen, kuten myös kollegoiden vertaistukea ja työnohjauksellista toimintaa.

Moninaisuuteen kytkeytyvän erityisherkkyyden kuin myös muidenkin persoonallisuudenpiirteiden tiedostaminen ja huomioiminen on ensiarvoista, kun kehitämme työyhteisöjämme ja organisaatioitamme hyväksymään erilaisuus ja ymmärtämään sen välttämättömyys. Tutkimuskyselyyn osallistuneen kommentti ”se, että joutuu koko ajan peittelemään, tsemppaamaan, olemaan erilainen kuin oikeasti on, kuluttaa psyykettä ja on stressaavaa” antaa kuvan siitä ikävästä tunnekokemuksesta, jota työelämässä tulee ehkäistä. Kun erilaisuutta kunnioitetaan ja se otetaan käyttöön, voidaan tukea työilmapiirin terveellisyyttä ja vahvistaa työn mielekkyyden kokemuksia sekä samalla ehkäistä työuupumusta. Moninaisuuteen kytkeytyvä erityisherkkyys on työelämän voimavara, josta tulee oppia iloitsemaan.

Blogikirjoitukseni perustuu Kollega-verkkolehdessä julkaistuun artikkeliimme.


Seija Ollila
Dosentti, HTT
https://soconsulting.fi

 

 

 

 

 

 

 

Kuinka selvitä herkkänä ihmisenä muuttuvassa maailmassa?

Hallintopäällikön blogikirjoitus




Erityisherkkä ihminen stressaantuu ympäristön paineiden keskellä helpommin kuin muut. Tämä liittyy vahvaan empatiaan ja voimakkaaseen tunne-elämään, pienimpienkin vivahteiden ja häiriötekijöiden vaistoamiseen, hermostolliseen virittyneisyyteen sekä pohtivaan mielenlaatuun, joka voi saada mielikuvituksen mukana myös uhkakuvia maalailevia sävyjä.

Jos erityisherkällä on takanaan haastava lapsuus tai traumaattisia kokemuksia, taipumus ahdistua ja stressaantua voimistuu lisää. Tuolloin elimistö kamppailee liipaisinherkän kortisoliryöpyn, ylivirittyneen hermoston ja matalan serotoniinitason aiheuttamien haasteiden keskellä. Tämä tietysti vaikuttaa myös mielialaan – ajatuksiin ja tunteisiin.

Kuinka auttaa herkkää jaksamaan?

Jos olet herkän ihmisen läheinen tai työtoveri, voit tukea hänen hyvinvointiaan yksinkertaisilla keinoilla:

Anna hänelle omaa aikaa. Yksinäinen kävelyretki tai yksin omassa tilassa oleminen auttaa erityisherkkää kaikkein eniten lataamaan akkunsa ja palaamaan omaksi aidoksi itsekseen.

Älä vuodata hänelle omaa huolestuneisuuttasi tilanteesta liian suurella tunteella. Älä myöskään pakota häntä katsomaan uutisia ja dokumentteja aiheesta, ellei hän itse halua.

Jos oma pinnasi kiristyy, älä pura sitä herkkään. Hän kärsii riitelystä vielä enemmän kuin muut. Koska hän ei pääse pakoon tilannetta, hänen stressikuormansa kasvaa entisestään.

Ole herkälle läsnä. Jos herkkä menettää malttinsa, ahdistuu tai murehtii, ole hänelle turvallinen toinen ihminen. Kun muistat, että hänen elimistönsä on superherkkä stressille ja liialle kuormituksella, jaksat ehkä paremmin, vaikka olisit itsekin stressaantunut.

Pidä yllä hyvää ja avointa vuorovaikutusta. Herkälle ihmiselle on kaikkein tärkeintä aidot ja syvälliset ihmissuhteet. Yhdessä voitatte vaikeudet ja elämä jatkuu poikkeustilan jälkeenkin.

Kuinka varmistat oman jaksamisesi silloin kun on vaikeaa?

Erityisherkän hyvinvoinnille ovat erittäin tärkeitä itsetuntemus ja voimavarojen löytäminen herkkyydestä. Nämä ovat kuin vasta-aineita elämän eteen heittämiin kriisitilanteisiin. Kun poikkeustila elämässä on jo päällä, seuraavat ohjeet voivat auttaa pahimman yli:

Muista huolehtia omasta hyvinvoinnistasi ensin: säännöllinen uni, terveellinen ruoka ja rentoutuminen ovat elinehtojasi. Älä laita muiden tarpeita aina edelle. Muuten sinulla ei kohta ole enää mistä ammentaa.

Etsi omaa aikaa, jos elämä ympärilläsi on liian vauhdikasta. Yritä löytää rauhaa omasta kodistasi tai mene metsään kävelylle.

Suojele itseäsi negatiivisilta ja kiihdyttäviltä uutisvirroilta. Hanki riittävä asiatieto, varaudu tilanteen edellyttämiin toimiin ja pidä oma mielialasi vakaana.

Hanki vastamelukuulokkeet. Kun maailma ympärillä on sekaisin, saat hetken illuusion omasta rauhasta laittamalla päälle rauhallista musiikkia tai luonnonääniä ja syventymällä johonkin omaan tekemiseen.

Pidä yllä aitoja ihmissuhteita ja syvällisiä keskusteluja – vaikka edes netin välityksellä. Verkkokohtaamisissakin voi löytyä tunnelmaa, vaikka ensin sitä vierastaisitkin.

Nauti elämän pienistä, kauniista asioista. Löydä kauneus ympärilläsi esimerkiksi luonnosta tai monista kotona tehtävistä luovista harrasteista ja töistä.

Herkät ihmiset voivat olla myös joustavia arkipäivän sankareita

Itsensä tunteva, eheytyvä erityisherkkä omaa myös erityislaatuista voimaa. Kriisitilanne voi jopa nostaa esiin aikaisemmin tunnistamatonta arjen sankaruutta. Usein herkkä ei itse tätä ensin edes huomaa, mutta hänen läheisensä tunnistavat sen kyllä. Esimerkiksi: Herkkä on usein viisas ja syvällinen tuki muille. Kun herkkä tuntee itsensä, hän ymmärtää muita. Herkkä on usein taitava ennakoimaan tilanteita. Näin hän voi löytää uusia ratkaisuja ja selviämisen keinoja vaikeuksien keskellä – ja näistä taas voi olla apua monelle muullekin.

Aivan kuten todellista rohkeutta on vasta se, että uskaltaa toimia, vaikka pelottaa, niin todellista voimaa on se, että uskaltaa olla myös herkkä.



Jos haluat lukea lisää erityisherkkyysaiheisia blogikirjoituksia, niitä löydät täältä: https://rohkeastiherkka.blogspot.com/



Lisätietoa herkkyydestä:

HSP –Suomen erityisherkät ry:n verkkosivut: www.erityisherkat.fi

HSP Voimaryhmät -hankkeen verkkosivut: www.voimaryhmat.fi


Elina Akola 

Erityisherkkänä kriisin keskellä

Hallintopäällikön blogikirjoitus

Poikkeustilanne kasvattaa henkistä painetta

Poikkeustilanne herättää meissä kaikissa huolta omasta, läheisten ja tuttavien terveydentilasta. Myös laajempi sosiaalinen ja maailmanlaajuinen kärsimys voi ahdistaa. Poikkeustilasta seuraa myös vääjäämättömästi muita seurannaisvaikutuksia, kuten vaikkapa työttömyyttä, yrityksien taloudellisia vaikeuksia ja konkursseja sekä kasvavaa kuormitusta valtion taloudelle.

Lisäksi perheiden sisällä tilanteet voivat kiristyä: lapset ja aikuiset ovat päivästä toiseen kotona ja turhautuvat tekemisen puutteeseen tai siihen, ettei mitään voi tehdä kunnolla, koska keskeytyksiä tulee jatkuvasti. Ne aikuiset, joilla on töitä, joutuvat sopeutumaan nopeasti digitaalisuuden mukanaan tuomiin uusiin oppimishaasteisiin samalla kun hoitavat perheen ruokataloutta, etäopetusta tai pienten lasten hoitorutiineja.

Niissä perheissä, joissa tilanne on muutenkin haavoittuvainen esimerkiksi riippuvuusongelmien, sairauden tai taloudellisten huolien vuoksi, kriisiytymisen uhka kasvaa kaikkein eniten. Toisaalta yksin asuvilla ihmisillä sosiaalinen eristäytyminen alkaa tuntua ¨luissa ja ytimissä¨. Etätreffit tietokoneen välityksellä eivät vastaa todellista toisen ihmisen kasvokkain kohtaamista.

Miksi herkkä stressaantuu helpommin kuin muut?

Erityisherkkyys on perinnöllinen temperamenttipiirre, jota esiintyy noin joka viidennellä  suomalaisella. Herkkä ihminen voi stressaantua nykyisestä tilanteesta erityisen paljon esimerkiksi seuraavista syistä:

1. Herkkyyteen liittyy usein voimakas tunne-elämä ja empatiakyky. Tästä seuraa taipumus ahdistumiseen tai liikaan murehtimiseen niin omien rakkaiden kuin monien muidenkin puolesta. Kun herkkä ihminen tunnistaa muiden ihmisten ahdistuneisuuden ja hädän, hän alkaa kuormittaa sillä helposti itseään oman huolensa lisäksi.

2. Herkkä ihminen vaistoaa pienetkin vivahteet. Vuorovaikutuksessa muiden kanssa herkät ihmiset huomaavat muiden peitellynkin stressin ja huolen. Herkät myös helposti ylihuolehtivat muiden ihmisten tarpeista pienimpiäkin yksityiskohtia myöten ja rasittavat tällä itseään lisää.

3. Herkän ihmisen keho on luonnostaan stressiherkempi. Hermosto ja hormonit hälyttävät uhkatilanteista usein ilman todellista syytäkin – usein jo tavallinen arkielämä muodostaa erityisherkälle kroonista stressiä. Kun tähän lisää kasvavat työ- tai kotipaineet poikkeustilanteessa (ilman mahdollisuutta omaan rauhaan),voi tämä olla jo yksinkertaisesti aivan liikaa erityisherkälle.

4. Herkkä ihminen on syvällinen pohtija. Tästä seuraa myös taipumus uhkakuvien luomiseen omalla ajattelulla. Kun hän alkaa murehtia koko maailman tuskaa tai sitä, kuinka hän itse voisi pelastaa muita ihmisiä, tai sitä, miten vaarallinen tilanne on hänen rakkailleen, ahdistus, huoli ja stressi kasvavat lisää.

Kuinka herkkä voi ilmentää vahvuutta kuormituksen alla?

Herkkyys voi myös auttaa selviytymään kriisitilanteista – jopa erityisen hyvin. Erityisherkkä ihminen, jolla on hyvä itsetuntemus, voi olla tosielämän lahjakas selviytyjä:

- Herkkää motivoi auttaminen. Muiden ihmisten hätä ja tarpeiden vaistoaminen voi saada herkän keksimään vaikkapa uuden tavan auttaa naapureita tai heikommassa asemassa olevia.

- Herkät ovat kekseliäitä ongelmanratkaisijoita. Herkät lukevat usein pieniä merkkejä, joita muut eivät huomaa. Lisäksi herkillä on syvällinen kyky käsitellä informaatiota ja yhdistellä sitä luovilla tavoilla. Tästä voi syntyä loistoratkaisuja ongelmiin, joita muut pitävät mahdottomina.

- Herkät ihmiset ovat usein luovia. He löytävät kauneutta sieltä, missä muut eivät sitä huomaa. Tekstit, musiikki, kuvat, käsityöt voivat tuoda lohdutusta ja iloa huolien keskellä painiville muille ihmisille. Samalla luovuus auttaa myös herkkää itseään.

- Herkissä ihmisissä on lempeää voimaa. Tasapainoinen, itsensä tunteva ja itsestään huolta pitävä herkkä on empaattinen, joustava ja kekseliäs arjen sankari.

Poikkeustilanteissa itsensä tunteva erityisherkkä voi olla yhteisönsä kantava voima!


Lisätietoa herkkyydestä löydät täältä:

HSP –Suomen erityisherkät ry:n verkkosivut: www.erityisherkat.fi
HSP Voimaryhmät -hankkeen verkkosivut: www.voimaryhmat.fi



Elina Akola