Kuinka selvitä herkkänä ihmisenä muuttuvassa maailmassa?

Hallintopäällikön blogikirjoitus




Erityisherkkä ihminen stressaantuu ympäristön paineiden keskellä helpommin kuin muut. Tämä liittyy vahvaan empatiaan ja voimakkaaseen tunne-elämään, pienimpienkin vivahteiden ja häiriötekijöiden vaistoamiseen, hermostolliseen virittyneisyyteen sekä pohtivaan mielenlaatuun, joka voi saada mielikuvituksen mukana myös uhkakuvia maalailevia sävyjä.

Jos erityisherkällä on takanaan haastava lapsuus tai traumaattisia kokemuksia, taipumus ahdistua ja stressaantua voimistuu lisää. Tuolloin elimistö kamppailee liipaisinherkän kortisoliryöpyn, ylivirittyneen hermoston ja matalan serotoniinitason aiheuttamien haasteiden keskellä. Tämä tietysti vaikuttaa myös mielialaan – ajatuksiin ja tunteisiin.

Kuinka auttaa herkkää jaksamaan?

Jos olet herkän ihmisen läheinen tai työtoveri, voit tukea hänen hyvinvointiaan yksinkertaisilla keinoilla:

Anna hänelle omaa aikaa. Yksinäinen kävelyretki tai yksin omassa tilassa oleminen auttaa erityisherkkää kaikkein eniten lataamaan akkunsa ja palaamaan omaksi aidoksi itsekseen.

Älä vuodata hänelle omaa huolestuneisuuttasi tilanteesta liian suurella tunteella. Älä myöskään pakota häntä katsomaan uutisia ja dokumentteja aiheesta, ellei hän itse halua.

Jos oma pinnasi kiristyy, älä pura sitä herkkään. Hän kärsii riitelystä vielä enemmän kuin muut. Koska hän ei pääse pakoon tilannetta, hänen stressikuormansa kasvaa entisestään.

Ole herkälle läsnä. Jos herkkä menettää malttinsa, ahdistuu tai murehtii, ole hänelle turvallinen toinen ihminen. Kun muistat, että hänen elimistönsä on superherkkä stressille ja liialle kuormituksella, jaksat ehkä paremmin, vaikka olisit itsekin stressaantunut.

Pidä yllä hyvää ja avointa vuorovaikutusta. Herkälle ihmiselle on kaikkein tärkeintä aidot ja syvälliset ihmissuhteet. Yhdessä voitatte vaikeudet ja elämä jatkuu poikkeustilan jälkeenkin.

Kuinka varmistat oman jaksamisesi silloin kun on vaikeaa?

Erityisherkän hyvinvoinnille ovat erittäin tärkeitä itsetuntemus ja voimavarojen löytäminen herkkyydestä. Nämä ovat kuin vasta-aineita elämän eteen heittämiin kriisitilanteisiin. Kun poikkeustila elämässä on jo päällä, seuraavat ohjeet voivat auttaa pahimman yli:

Muista huolehtia omasta hyvinvoinnistasi ensin: säännöllinen uni, terveellinen ruoka ja rentoutuminen ovat elinehtojasi. Älä laita muiden tarpeita aina edelle. Muuten sinulla ei kohta ole enää mistä ammentaa.

Etsi omaa aikaa, jos elämä ympärilläsi on liian vauhdikasta. Yritä löytää rauhaa omasta kodistasi tai mene metsään kävelylle.

Suojele itseäsi negatiivisilta ja kiihdyttäviltä uutisvirroilta. Hanki riittävä asiatieto, varaudu tilanteen edellyttämiin toimiin ja pidä oma mielialasi vakaana.

Hanki vastamelukuulokkeet. Kun maailma ympärillä on sekaisin, saat hetken illuusion omasta rauhasta laittamalla päälle rauhallista musiikkia tai luonnonääniä ja syventymällä johonkin omaan tekemiseen.

Pidä yllä aitoja ihmissuhteita ja syvällisiä keskusteluja – vaikka edes netin välityksellä. Verkkokohtaamisissakin voi löytyä tunnelmaa, vaikka ensin sitä vierastaisitkin.

Nauti elämän pienistä, kauniista asioista. Löydä kauneus ympärilläsi esimerkiksi luonnosta tai monista kotona tehtävistä luovista harrasteista ja töistä.

Herkät ihmiset voivat olla myös joustavia arkipäivän sankareita

Itsensä tunteva, eheytyvä erityisherkkä omaa myös erityislaatuista voimaa. Kriisitilanne voi jopa nostaa esiin aikaisemmin tunnistamatonta arjen sankaruutta. Usein herkkä ei itse tätä ensin edes huomaa, mutta hänen läheisensä tunnistavat sen kyllä. Esimerkiksi: Herkkä on usein viisas ja syvällinen tuki muille. Kun herkkä tuntee itsensä, hän ymmärtää muita. Herkkä on usein taitava ennakoimaan tilanteita. Näin hän voi löytää uusia ratkaisuja ja selviämisen keinoja vaikeuksien keskellä – ja näistä taas voi olla apua monelle muullekin.

Aivan kuten todellista rohkeutta on vasta se, että uskaltaa toimia, vaikka pelottaa, niin todellista voimaa on se, että uskaltaa olla myös herkkä.



Jos haluat lukea lisää erityisherkkyysaiheisia blogikirjoituksia, niitä löydät täältä: https://rohkeastiherkka.blogspot.com/



Lisätietoa herkkyydestä:

HSP –Suomen erityisherkät ry:n verkkosivut: www.erityisherkat.fi

HSP Voimaryhmät -hankkeen verkkosivut: www.voimaryhmat.fi


Elina Akola 

Erityisherkkänä kriisin keskellä

Hallintopäällikön blogikirjoitus

Poikkeustilanne kasvattaa henkistä painetta

Poikkeustilanne herättää meissä kaikissa huolta omasta, läheisten ja tuttavien terveydentilasta. Myös laajempi sosiaalinen ja maailmanlaajuinen kärsimys voi ahdistaa. Poikkeustilasta seuraa myös vääjäämättömästi muita seurannaisvaikutuksia, kuten vaikkapa työttömyyttä, yrityksien taloudellisia vaikeuksia ja konkursseja sekä kasvavaa kuormitusta valtion taloudelle.

Lisäksi perheiden sisällä tilanteet voivat kiristyä: lapset ja aikuiset ovat päivästä toiseen kotona ja turhautuvat tekemisen puutteeseen tai siihen, ettei mitään voi tehdä kunnolla, koska keskeytyksiä tulee jatkuvasti. Ne aikuiset, joilla on töitä, joutuvat sopeutumaan nopeasti digitaalisuuden mukanaan tuomiin uusiin oppimishaasteisiin samalla kun hoitavat perheen ruokataloutta, etäopetusta tai pienten lasten hoitorutiineja.

Niissä perheissä, joissa tilanne on muutenkin haavoittuvainen esimerkiksi riippuvuusongelmien, sairauden tai taloudellisten huolien vuoksi, kriisiytymisen uhka kasvaa kaikkein eniten. Toisaalta yksin asuvilla ihmisillä sosiaalinen eristäytyminen alkaa tuntua ¨luissa ja ytimissä¨. Etätreffit tietokoneen välityksellä eivät vastaa todellista toisen ihmisen kasvokkain kohtaamista.

Miksi herkkä stressaantuu helpommin kuin muut?

Erityisherkkyys on perinnöllinen temperamenttipiirre, jota esiintyy noin joka viidennellä  suomalaisella. Herkkä ihminen voi stressaantua nykyisestä tilanteesta erityisen paljon esimerkiksi seuraavista syistä:

1. Herkkyyteen liittyy usein voimakas tunne-elämä ja empatiakyky. Tästä seuraa taipumus ahdistumiseen tai liikaan murehtimiseen niin omien rakkaiden kuin monien muidenkin puolesta. Kun herkkä ihminen tunnistaa muiden ihmisten ahdistuneisuuden ja hädän, hän alkaa kuormittaa sillä helposti itseään oman huolensa lisäksi.

2. Herkkä ihminen vaistoaa pienetkin vivahteet. Vuorovaikutuksessa muiden kanssa herkät ihmiset huomaavat muiden peitellynkin stressin ja huolen. Herkät myös helposti ylihuolehtivat muiden ihmisten tarpeista pienimpiäkin yksityiskohtia myöten ja rasittavat tällä itseään lisää.

3. Herkän ihmisen keho on luonnostaan stressiherkempi. Hermosto ja hormonit hälyttävät uhkatilanteista usein ilman todellista syytäkin – usein jo tavallinen arkielämä muodostaa erityisherkälle kroonista stressiä. Kun tähän lisää kasvavat työ- tai kotipaineet poikkeustilanteessa (ilman mahdollisuutta omaan rauhaan),voi tämä olla jo yksinkertaisesti aivan liikaa erityisherkälle.

4. Herkkä ihminen on syvällinen pohtija. Tästä seuraa myös taipumus uhkakuvien luomiseen omalla ajattelulla. Kun hän alkaa murehtia koko maailman tuskaa tai sitä, kuinka hän itse voisi pelastaa muita ihmisiä, tai sitä, miten vaarallinen tilanne on hänen rakkailleen, ahdistus, huoli ja stressi kasvavat lisää.

Kuinka herkkä voi ilmentää vahvuutta kuormituksen alla?

Herkkyys voi myös auttaa selviytymään kriisitilanteista – jopa erityisen hyvin. Erityisherkkä ihminen, jolla on hyvä itsetuntemus, voi olla tosielämän lahjakas selviytyjä:

- Herkkää motivoi auttaminen. Muiden ihmisten hätä ja tarpeiden vaistoaminen voi saada herkän keksimään vaikkapa uuden tavan auttaa naapureita tai heikommassa asemassa olevia.

- Herkät ovat kekseliäitä ongelmanratkaisijoita. Herkät lukevat usein pieniä merkkejä, joita muut eivät huomaa. Lisäksi herkillä on syvällinen kyky käsitellä informaatiota ja yhdistellä sitä luovilla tavoilla. Tästä voi syntyä loistoratkaisuja ongelmiin, joita muut pitävät mahdottomina.

- Herkät ihmiset ovat usein luovia. He löytävät kauneutta sieltä, missä muut eivät sitä huomaa. Tekstit, musiikki, kuvat, käsityöt voivat tuoda lohdutusta ja iloa huolien keskellä painiville muille ihmisille. Samalla luovuus auttaa myös herkkää itseään.

- Herkissä ihmisissä on lempeää voimaa. Tasapainoinen, itsensä tunteva ja itsestään huolta pitävä herkkä on empaattinen, joustava ja kekseliäs arjen sankari.

Poikkeustilanteissa itsensä tunteva erityisherkkä voi olla yhteisönsä kantava voima!


Lisätietoa herkkyydestä löydät täältä:

HSP –Suomen erityisherkät ry:n verkkosivut: www.erityisherkat.fi
HSP Voimaryhmät -hankkeen verkkosivut: www.voimaryhmat.fi



Elina Akola

Ethän koske tuntosarviini

Jäsenen blogikirjoitus:

Jonottaja puhuu puhelimeen laiturilla. Neuvoo suuntia. 

Teen oletuksia puhujan ja kuulijan suhteesta. Veikkaan, että henkilö, joka kohta ilmestyy juttelemaan soittajalle, on sama kuin äsken langan päässä kuunnellut. 

Katson, kun massat nousevat viereiseen bussiin. Olen huojentunut, että minulla on edessäni tilavampi auto. On todennäköisempää, että matkan aikana kukaan ei potki penkkiäni.

Sisällä kaukobussissa en kuule kuulokkeideni sisältöä auton hurinalta. Huomaan, että käytävän toisella puolen joku vaihtaa asentoa. Kuulen jonkun toisen kuulokkeista tulevan musiikin desibelit.

Auton takaosassa haukahtelee koira. Etualalla matkustava henkilö haukkaa evästä. Tunnen sen aromit sieraimissani.

Ei, en matkusta ruuhka-aikaan. Tämä on erityisherkälle kevyt tie. Mikään mainitsemistani ärsykkeistä ei ole liian voimakas, vaikka tuntosarveni rekisteröivätkin ne. (Ison osan suodatin pois tästä tekstistä.)
 
Muistan toisenlaisen ajan. Kun bussimatka pilasi päiväni. Kun ihmisikä herkkänä oli vielä selvästi lyhyempi enkä vielä tuntenut itseäni yhtä hyvin.

Tätä kirjoittaessa tuntosarveni tärisevät. Liikahtelevat pienimmästäkin impulssista. Liikettä ei voi hallita. Tuntosarvet värisevät kaikkiin ilmansuuntiin vuorollaan ja välittävät viestejä lämpötilasta, valon määrästä, ympäristön tunnelmasta ja omasta vireystilastani. Ihan kuin ilmansuuntia olisi enemmänkin kuin kahdeksan.

Erityisherkkyys ei ole sairaus eikä diagnoosi vaan synnynnäinen, hermostollinen ominaisuus. Erityisherkkyyttä tutkineen Elaine N. Aronin mukaan herkkyys on hyödyllinen ominaisuus yhteisössä: muuten se ei olisi säilynyt. Ihmiskunnalle on etua siitä, että joukossa on sekä varovaisempia että rämäpäisempiä yksilöitä, tai Aronin termein sekä neuvonantajia että kuninkaita. Itse asiassa ominaisuuksien kirjo on paljon tätä laajempi, ja monimuotoisuudesta on apua yhteisön selviytymisen kannalta. 

Erityisherkkää on turha käskeä tarkistuttamaan rauta-arvoja, kun hän ei jaksakaan yhtä montaa rientoa päivässä kuin muut. Jos huomaa ympäristöstä paljon yksityiskohtia, kaipaa tasaisin väliajoin keitaita, joissa tuntosarvet saavat liikkua vain hissukseen. Hiiviskellen. 

Tuntosarvia ei nimittäin saa pois päältä. Niiden kantokykyä sen sijaan voi koettaa säädellä parhaansa mukaan. Tärkeintä on levätä riittävästi. Tuntosarvia ei saisi kosketella silloin, kun ne eivät enää jaksa ottaa vastaan. Ne ovat haurasta tekoa.

Meitä tuntosarvellisia on viidesosa väestöstä. On viisautta oppia tuntemaan itsensä, mutta kokonaan itseään ei voi muuttaa. Tuntosarvet ovat ja pysyvät. Tuntosarvia ei voi leikata pois, eikä siihen ole mitään syytäkään.

Ne tietävät, että vääränlainen hammastahna saa suussa aikaan aftoja. Että pahanhajuinen käsisaippua yleisövessassa pilaa piknikin. Että kaunis värisävy auringonlaskun maalaamalla taivaalla pelastaa illan. Että taideteos voi liikuttaa kyyneliin, vaikka kaikki on hyvin. 

Kun kuuntelee tuntosarviensa tuomia viestejä, on helppo varautua omiin tarpeisiinsa: ostaa sopivaa hammastahnaa, kantaa käsidesiä mukana - ja nenäliinoja.

Herkkyys on jokaisella omanlaista. Jokaisen on kokeilemalla löydettävä itselleen sopivat niksit  tuntosarvien lepuuttamiseksi. Esimerkiksi näköesteet (kuten sermit) ovat monelle erityisherkälle tärkeitä keinoja saada stressin aiheuttajia hetkeksi pois mielestä. Eivät kaikille.

Yhden sarvekkaan mönkijän hyväksyminen auttaa toistakin omituista otusta saamaan osakseen suvaitsevampaa kohtelua. Kukapa meistä olisi standardin mukainen.

Ensin on myönnettävä itselleen: olen herkkä. Siinä ei ole mitään pahaa. 

Siinä on viisauden alku.


Ilona Vuori

Ylikuormittuminen

Jäsenen blogikirjoitus:

Liian usein tunnun ylikuormittuneen elämässäni, kaikki vaan tapahtuu niin nopeasti. 

Ensimmäistä kertaa pysähdyin elämässäni miettimään, onko olemassa jokin kaava mikä toistuu vuoden aikojen takia, kodin sotkuisuuden takia tai lähimmäisten ja oman elämän kuormittavien tekijöiden takia?

Mistä johtuu, että minulla on seesteisempiä jaksoja, jolloin en ylikuormitu kuin hetkellisesti viikoittain mitattuna, sekä niitä jaksoja, jolloin poikani ei tarvitse kuin puhua minulle kesken keskittymiseni ja silloin älähdän, että tarvitsen nyt omaa tilaa.

Ärsykkeiden aiheuttama ylikuormitus minussa

Ylikuormitun salakavalasti siihen tilaan, missä rintaa puristaa ja päässä humisee ärsykkeet. Miten voisin oppia säätelemään kuormittumista paremmin ja huomaamaan aikaisemmin ärsykkeiden liiallisen tulvan. Ensin olen energiaa täynnä, saatan puhua paljon ja olla erittäin sosiaalisella tuulella. Toisaalta saatan alkaa siivoamaan ja siivoilun lomassa soittaa kuulumiset kaikille ystäville ja sukulaisille. Sitten joskus ylivirityn ja voimat ikään kuin loppuvat kesken. En pysty enää koordinoimaan ja tarvitsen omaa tilaa. Patterit loppuvat.

On päiviä, jolloin herään aamulla, huonosti nukutun yön jälkeen. Käyn lääkärissä, menen mummini luokse, jolle käyn säännöllisesti kaupassa, kirjoitan blogia, teen kotona ruokaa teini ikäiselle pojalleni ja käyn hänen kanssaan poikani vaikeita tilanteita läpi ja lähden vielä illaksi vanhempainiltaan, mutta en ylikuormitu tai virity päivästä. On päiviä, jolloin jo aamulla auton tööttäys saa minun rintakehän puristumaan ja kehon säpsähtämään. Miksi siis näin. Voiko ylikuormittumista tietoisesti ennaltaehkäistä? Mikä sinun keinosi on?

Tämän kirjoituksen myötä olen innostunut kokeilemaan rutiininomaisesti, harjoittamaan päivän aikana useita syvähengitys hetkiä, jolloin rentoutan mielen. Voisiko siitä olla hyötyä minulle, jos haluaisin oppia ennaltaehkäisemään ylikuormittumista. Muutto lähestyy ja koti on nyt ollut mullin mallin, se saa minut selkeästi ärsyyntyneeksi. Uuden kodin meinaan sisustaa minimaalisesti, jotta aistiärsykkeitä olisi mahdollisimman vähän.

Krista Sundholm