Mietteitä Erityisherkkyyden ja nepsy-piirteiden erot ja yhteneväisyydet - etäkeskustelutilaisuudesta

 

Yhdistyksessä harjoittelijana olen voinut tehdä sukelluksen sisimpään ja antaa herkkyyteni tulla esiin näkyvämmäksi niin itselleni, mutta myös muille. Muutenkin opiskelu sellaisessa vaiheessa elämää, jolloin useimmat odottavat niitä asioita, jolloin saisi levätä ja olla rauhassa, on minulle ollut matka syvempään itsetuntemukseen ja innostukseen. Olen uusien voimavarojen etsinnässä ja ajattelen, että ne tulevat käyttööni, jotta voin jakaa siitä mitä osaan, ymmärrän ja joka kasvaa minussa ja samalla yhteisössäni. Pisara meressä, joka väreilee renkaita.

Keskusteleminen syvistä ja tärkeistä asioista on aina ollut läheistä minulle. Maailma on täynnä aiheita, mutta sellaisten äänten esiin tuominen, jotka jäävät kohinan alle, ovat nekin ääniä, joissa voisi olla muutoksen värähtely ja yhdistävä tekijä. Parhaimmillaan se muuttaa yhteiskuntaa ja mahdollistaa aitoja kohtaamisia. Sain harjoitteluni aiheeksi ohjata keskustelua, jossa puhuimme neuroepätyypillisyyden ja erityisherkkyyden yhteneväisyyksistä ja eroista. Meitä oli kokemustoimijoita sekä asiantuntija ja kävimme keskustelun etänä. Paikalla oli kuuntelijoita useita kymmeniä.

Verkossa järjestettävä keskustelu voi tuntua todellakin etäiseltä, mutta viimeisten vuosien aikana olen oppinut etämahdollisuuksien hyödyt: paikalla voi olla kuuntelijoita, jotka eivät ehkä tulisi fyysisesti paikan päälle. Lämpimän ilmapiirin luominen on täysin mahdollista, kun yhdessä keskitymme kuuntelemaan ja kuulemaan mitä toisella on kerrottavana.

Kiitos ADHD-liiton Katriinalle arvokkaasta osaamisesta ja selkeydestä siitä, millaisena liitto näkee heidän kokemustoimijoiden viestin. Kiitos Susannalle, joka kertoi ja sanoitti tätä viestiä todella hienosti ja avoimesti. Kiitos myös Seljalle, joka on tutkinut erityisherkkyyden teemaa ja teorioita omassa gradussaan ja toi tätä tietoa kaikkien kuultavaksi. Kiitos yhdistykselle, joka mahdollisti keskustelun ja aihepiirin. Mutta toivon, että tämä oli alku sellaiselle, minkä olisi hyvä jatkua.

Toivon siis lisää syvällisiä ja ajankohtaisia aiheita ja kohtaamisia tulevaisuudessakin. Kuuntelun merkitys ja puheen viesti on paluu ihmisyyden alkujuurille, jolloin oli vain puhe ja puhujan kuuntelu.
Nykyhetkessä digitalisaatio luo mahdollisuuksia tähän yhä enemmän, kun vain huolehdimme toisia kunnioittavasta ja turvallisesta sävystä. Tämä jos mikä yhdistää maailmaa.

Jarna

Erityisherkkyys -minun tarinani lapsuudesta aikuisuuteen

Minä olin lapsena hiljaisempi kuin muut, koska tarkkailin ja pistin merkille ympäröivästä maailmastani kaikki pienetkin yksityiskohdat. Minun oli helpompi puhua pienessä porukassa, kuin olla esillä isolle yleisölle. Muistan kun näin pienenä Michael Jacksonin Earth Song -kappaleen musiikkivideon musiikkiteeveeltä ja mietin, miksi ihminen tekee noin? Minä olin lapsena hyvin tietoinen mm. maailman nälänhädästä, sotaa pakenevista ihmisistä ja rasismista, mutta eihän pieni ihmisen alku pysty käsittämään miksi ne asiat ovat olemassa ja miksei aikuiset vaan lopeta niitä. Miksi ei ruokaa riitä kaikille maailmassa, miksi on sotia ja miksi ketään kiusataan ulkonäön perusteella. 

Minulla on lapsuuden päiväkirjassani runo ja piirustus, jonka olen ensimmäisellä luokalla kirjoittanut tytöstä, joka oli aina välitunnilla yksin. Runossa mainitsin, että minusta voisi tulla tämän tytön ystävä ja niin meistä sitten tulikin lapsena ystävät. Huomasin usein ennemmin syrjityt ja yksinäiset, kuin suositut isot yhteisöt. Pidin aina heikoimpien puolia, halusin olla kaikkien kaveri ja minusta tuntui todella pahalta kuulla, nähdä tai edes tietää jos jotakin kiusattiin. Minulla oli lapsena hyvin voimakkaat ja eläväiset unet. Seikkailin unissani milloin missäkin ja muistin myös usein uneni aamulla. Minua rupesi jo hyvin varhain kiinnostamaan unien tulkinta.

Menetin isäni auto-onnettomuudessa ollessani 7-vuotias. Pistin oman suruni sivuun, koska minä en halunnut kenenkään säälivän minua tai tulevan surulliseksi vuokseni. Kerroin todella avoimesti isäni kuolemasta ja usein jopa aloitin itse siitä kertomaan, jottei kiusallisia hetkiä vastapuolelle syntyisi. Vuoden 1994 joulun alla näin tähdenlennon, toivoin isääni takaisin ja mikäli isä ei voi tulla niin sitten joulupukki voisi tuoda Baby Born -nuken. Sain joululahjaksi Baby Born -nuken ja mietin, että se oli se tähdenlento.

Lapsuudesta aikuisuuteen pidin itseäni erilaisena, jotenkin huonompana hiljaisuuteni takia ja aina minua varjosti riittämättömyyden tunne. Nuo tuntemukset ottivat minusta lopulta vallan, vaikuttivat jokaiseen ihmissuhteeseeni, koko elämääni. Epävarmuus ja luottamuksen puute, menettämisen pelko ja yksinjäämisen pelko, nuo asiat aiheuttivat paljon väärinymmärrystä ihmissuhteissani. Itse en tuolloin vielä pystynyt tunnistamaan enkä kontrolloimaan tunteitani kovinkaan hyvin. Itkin peilin edessä katsoen omaa peilikuvaani, sanoin itselleni ääneen rumia asioita itsestäni ja vartalostani. Sätin itseäni pitkään jos mielestäni olin tehnyt jotain väärää tai noloa. Läheiset ihmiset mainitsivat minulle, ettei ole kiva kun puhun itsestäni niin, koska ne asiat ei ole totta. En uskonut, en vain nähnyt muuta totuutta kuin omani.

Viimeiset kuusi vuotta, ja varsinkin tänä vuonna, kun isäni kuolemasta tuli 30 vuotta, olen tehnyt matkaa itseeni ja tutkaillut sitä, kuka oikeastaan olen ja miksi olen kokenut maailman ja tunteet paljon voimakkaammin kuin moni muu elämässäni.

Uuvuin 2019 syksyllä ja siitä alkoi minun muutosmatkani, hitaan toipumisen kautta. Päätin, että jonkin täytyy muuttua, en voi olla aina kaikille kaikkea ja saatavilla. En ole muille mikään pahan olon kovalevy, jonne voi tallettaa ikävät asiat. En voi aina töissä vaan joustaa oman jaksamiseni kustannuksella. Päätin, että opettelen rakastamaan itseäni, niin kuin rakastan läheisiäni.

Keväällä 2020 menin ensimmäisen kerran peilin eteen ja sanoin ääneen ”olet kaunis ja sinä riität”. Tuosta alkoi uusi päivittäinen rutiini, jota olen toistanut tähän päivään saakka. Ei pahoja sanoja itsestäni enää koskaan, minä riitän. Näiden vuosien aikana olen opetellut itsemyötätuntoa, mitkä ovat rajani ihmissuhteissa ja työelämässä. Olen oppinut sanomaan ei, silläkin riskillä, että joku saattaa siitä minulle suuttua tai loukkaantua. En ole vastuussa toisten tunteista ja minulla on myös oikeus kuunnella omiani, jotta jaksan paremmin. Olen luopunut tai ottanut etäisyyttä ihmissuhteista, jotka imevät minusta energiaa, antamatta minulle mitään takaisin. Olen oppinut puhumaan omista tunteistani. 

Minulle on tullut elämääni uskomattoman ihania ihmisiä näiden 6 vuoden aikana, vähättelemättä yhtään elämäni aikana rakentuneita ihania ja vahvoja ihmissuhteita. Minä olen oppinut tekemään asioita yksin, koska aiemmin jätin tekemättä, jos en saanut ketään seurakseni. Olen oppinut nauttimaan yksinolosta, tuntematta yksinäisyyttä. Minä jopa nautin nykyään enemmän yksinolosta, kuin siitä, että minun seurassani jatkuvasti olisi joku ihminen. Olen oppinut olemaan ajattelematta, mitä minusta ajatellaan. Olen oppinut kumoamaan elämäni aikana kertyneitä rajoittavia uskomuksia ja ajatuksia. Olen oppinut olemaan yliajattelematta kaikkea ja koko ajan. 

Ja mikä tärkeintä, olen oppinut kääntämään erityisherkkyyteni vahvuudeksi, minulle se on erityinen lahja tässä pahuutta ja surua täynnä olevassa maailmassa. Erityisherkkyyteni avulla minulla riittää ymmärrystä ja rakkautta, eikä asiat edessäni ole mustavalkoisia. Ylpeydellä kannan mukanani ja vaalin sirpaleista kasattua peiliä, joka vuosi vuodelta näyttää ehjemmältä.

Peilistä katsoo takaisin erityisherkkyyden lahjan saanut, ihana ja kaunis Marjo, eli minä.

Opiskelen tällä hetkellä ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi ja matkaani erityisherkkänä tulevana ammattivalmentajana voit seurata IG: @marjourneyoflearning

Marjo Räsänen

 

Kirjasuositus omaa herkkyyttään tutkivalle: Herkäksi Syntynyt

Kirjoittajat: Prinsessa Märtha Louise ja Elisabeth Nordeng 2017, Suomennos 2019: Ebba Erolin Kustantaja: Otava.

Miten minä sovin joukkoon tällaisena kuin olen, pohtivat Norjan prinsessa Märtha Louise ja hänen ammatillinen kollegansa Elisabeth Nordeng. Kirjassaan Herkäksi syntynyt he käyvät läpi elämäänsä lapsuudesta aikuisuuteen ja pohtivat erityisherkkyyttään. Märthan ja Elisabethin erityisherkkyyden piirteet eroavat toisistaan ja lukijana on helppo samaistua jommankumman kokemukseen tai luonnehditaan eri tilanteiden vaikutuksista. Kirjan alussa he tuovat esiin teoriaa erityisherkkyydestä ja tähdentävät, että erityisherkkyyttä on monenlaista. Kirjassa kerrotaan myös muiden julkisesti erityisherkiksi itseään luonnehtivien kokemuksia, jotka tuovat lisänäkökulmaa itsensä tutkiskeluun. Ehkä juuri näiden eroavaisuuksien vuoksi lukijan on helpompi ymmärtää omaa erityisherkkyyttään ja tuntea varmuutta omista kokemuksistaan ja saada niille selvennyksiä kirjan henkilöiden kokemuksien kautta.

Märtha luonnehtii itseään ekstrovertiksi ja Elisabeth introvertiksi. Kuitenkin molemmissa on huomattavissa samanlaista luonnehdintaa ja ajatusprosessia, hieman eri näkökulmista kokemuksen suhteen. Kirja etenee kronologisesti kohti aikuisuutta sisältäen itsensä hakemista, omien tunteiden ja herkkyyden tulkitsemista sekä merkittäviä elämänkäänteitä, kuten perhesuhteita, äitiyttä ja ammatillista itsensä hakua. Lukija voi samaistua aiheisiin sen mukaan, mikä itselle on tärkeää.

Kerronta on aitoa ja kuvaa suuria tunteita, niin iloa kuin surua tai vihaa. Se sisältää yksinpuhelua, pohtimista ja oppimiskokemuksia. Kerronta on myös mukaansatempaavaa ja jollakin tavalla hyvin henkilökohtaista. Märtha ja Elisabeth kertovat omasta elämästään vapaasti ja tuntuukin kuin saisi eturivin paikan seurata heidän kasvuaan kohti nykyistä tilaa, jossa he kokevat olevansa tyytyväisiä omaan tilanteeseensa sekä elämänvalintoihinsa.

Kirja tarjoaa konkreettisia harjoituksia oman herkkyyden tutkimiseen, rentoutumiseen ja rauhoittumiseen. Se tarjoaa myös näkökulmia oman herkkyyden valjastamiseen voimavaraksi. Siinä on myös paljon lähteitä ja lisäluettavaa aiheesta niin teoreettisesti kuin kokemusperäisesti. Suosittelen kirjaa iltalukemiseksi henkilölle, joka haluaa ymmärtää itseään ja saada vahvistusta omille kokemuksilleen. Kirjan monipuolisuus tarjoaa paljon pohdittavaa ja esimerkiksi minulle se antoi suuntaviittoja oman erityisherkkyyteni käyttämiseen vahvuutena ja osana elämää. On ihan ok, ettei täysin sovi joukkoon. Kunhan kokee riittävänsä juuri sellaisena kuin itse on.

Karoliina P-S

Itsemyötätunto

 

­Meillä oli ihanan lempeä nuorten chat Annukka Vauhkosen kanssa ja aiheena itsemyötätunto.

Tässä Annukan ajatuksia chatissä:

Voisin lempeästi haastaa jokaista pohtimaan/kirjoittamaan itselle, miten sinun eri elämän osa-alueet tukee herkkyyttäsi ja lempeyttä itseäsi kohtaan? Olisiko siellä jotain, mikä kaipaisi muutosta? Pysähdy myös arjessasi kuuntelemaan sisäistä puhettasi, voisitko puhua itsellesi kauniimmin? Voisiko edes jonkun sanan korvata ystävällisemmällä? Entä mitkä ovat sinun vahvuuksia, ihania puolia sinussa? Kirjoita nekin itsellesi ylös ja vaali niitä! 💗

Myötätuntoa voi antaa itselleen esimerkiksi lempeän puheen myötä, kuuntelemalla omaa kehoa ja antamalla sille lepoa sekä palautumista säännöllisesti. Myötätuntoa ovat myös sinua suojelevien rajojen asettaminen, omasta ajasta huolehtiminen ja että tekee asioita joista sinulle tulee hyvä mieli. Myötätuntoiseen ajatteluun kuuluu se, että keskitytään suorittamisen sijaan lempeyteen. Ollaan hyviä myös itselle, ei vain muille. 💗

Itsemyötätuntopäiväkirja voi olla esim sellainen, jossa pohtii päivien hankaluuksia itsemyötätuntoisesti ne kohtaamalla. Kirjoittaminen yleensä auttaa vahvistamaan tietoista läsnäoloa sekä ystävällisyyttä itseä kohtaan, ja tekemään ikävistäkin tapahtumista osan tavallista elämää ja ajattelua. Myös aamusivuja voi kokeilla eli kirjoittaa aamuisin omia ajatuksia ylös ilman, että sen enempää miettii, mitä kirjoittaa ja miten. Unohdetaan kielioppi ja tuodaan vain ajatukset paperille. Lempeästi. 💗

Meidän chat-vapaaehtoinen googlasi tällaisia hyviä harjoituksia, joissa on myös tarkempia ohjeita itsemyötätuntopäiväkirjaan: 

https://www.maikkimarjaniemi.fi/wp-content/uploads/2016/11/Itsemyotatuntoharjoituksia.pdf

Myös Suvi Bowellanin Kiltin tytön voimakirja auttaa olemaan lempeä itselleen ja asettamaan rajoja.

Annukka antoi myös neuvon kysyä itseltä, että minkä voi jättää tekemättä. Minä lisäsin siihen, että sitten vielä jättää sen tekemättä ilman syyllisyyttä. Sanoa itselleen, että kyllä elämä voi olla näin kevyttä ja helppoa ja minä ansaitsen tämän. Sopivasti tekemistä on se, että lopetan kun voin hyvin ja olen täysissä voimissani. Niin saa tehdä. 💚

-Susanna

Terveisiä Lahdesta!

Alkuvuoden 2024 aikana on Lahdessa kokoontunut viisi erityisherkkää paikallistoimintaa kokeillen ja herätellen. Pari meistä on aiemmin ollut mukana yhdistyksen toiminnassa, lopuille tämä on ollut uutta. Ensimmäisellä kerralla kokoonnuimme kirjastolla erityisherkkyysaiheisten kirjojen ympärille. Tavoitteena oli jakaa ja saada vinkkejä lukemiseen tai äänikirjoina kuuntelemiseen meitä kaikkia koskettavasta ja kiinnostavasta teemasta.

Nyt haluamme jakaa kokoamamme vinkit muillekin! Löytyykö listalta oma lempparisi? Tai puuttuuko se listalta? Jaa omia lukukokemuksiasi kommenttikenttään ja auta samalla muita löytämään inspiroivien teosten äärelle!

Lukuiloa kaikille,

toivoo Lahden paikallisryhmä ja sen koollekutsuja Mari

--

Aron, E. N. 2020. Erityisherkkä ihminen. Tunnista itsesi ja käännä herkkyys voimavaraksi. Otava. – Lukuisille eri kielille käännetty Elaine N. Aronin ”perusteos” erityisherkkyydestä, ’Highly sensitive person’ (HSP). Kirjan alkupuolella on Aronin kehittämä erityisherkkyystesti. Aronilta löytyvät myös teokset Erityisherkkä ihminen ja parisuhde, Erityisherkkä lapsi, Erityisherkkä vanhempi sekä Erityisherkän ihmisen harjoituskirja.

Bowellan, S. 2022. Helpotusta erityisherkän elämään. Otava. – Kirja tarjoaa monipuolisesti konkreettisia vinkkejä ja keinoja palautumiseen ja omien voimavarojen lisäämiseen niin henkisen, fyysisen kuin sosiaalisenkin hyvinvoinnin kannalta. Kirjassa on erilaisia harjoituksia esimerkiksi hermoston rauhoittamiseen ja myönteisempään sisäiseen puheeseen liittyen. Saman kirjoittajan teoksia ovat myös Ihana herkkyys. Rikasta elämää kaikilla aisteilla (2018, Otava) ja Erityisherkän päiväkirja (2020, Otava).

Heiskanen, H. 2016. Herkkyyden voima. Opas omannäköiseen elämään. Otava. – Informatiivinen kirja auttaa syventämään itsetuntemusta ja pyrkimään kohti itselle sopivia tapoja elää. Kirjoittaja teki kirjaa varten selvityksen, johon vastasi 181 erityisherkkää ihmistä, ja heidän äänensä pääseekin kirjassa kuuluville runsaiden sitaattien kautta.

Junkkari, R-I. 2020. Herkän ihon alle. Reuna. – Kirjassa on yhdeksän elämäntarinaa, joissa erityisherkiksi itsensä kokevat kertovat elämänkulustaan ja kokemuksistaan. Tarinansa kertovat mm. nimimerkit Rouva Runsaudensarvi ja Vivahteilla viihdyttäjä. Kirjassa murretaan myyttiä siitä, että naiset olisivat miehiä herkempiä.

Laane, T. 2019. Vahvuutena herkkyys. Kirjeitä hänelle, joka kokee syvästi. Kirjapaja. – Kirjaa lukiessaan tai kuunnellessaan voi tuntea kuin saisi ihan oikeasti kirjeitä! Oivallisesti koostettu kirja, joka paitsi kuvaa hienosti elämää herkkänä, myös johdattelee pohtimaan omaa suhdetta herkkyyteen.

Moorjani, A. 2022. Herkkyys on vahvuutta. Empatian voima vaativassa maailmassa. Viisas elämä. – Teija Hartikaisen suomentama kirja keskittyy empatiaan erityisherkille tyypillisenä ominaisuutena erityisesti voimavaranäkökulmasta.

Satri, J. 2014. Herkän ihmisen tietokirja. Viisas elämä. – Kirjailija kertoo ajatelleensa tätä kirjaa itsetuntemus- ja voimaantumiskirjana. Hän kertoo parinkymmenen herkän ihmisen jakaneen kokemuksiaan tai elämäntarinansa tätä kirjaa varten. Herkkyyden itsessään tunnistanut kirjailija kertoo itse olevansa ”yksinoloa rakastava äärimmäisen introvertti ihminen”, mutta kirjasta käy ilmi, että kaikki herkät eivät ole keskenään samanlaisia. Kirjailija on julkaissut myös teoksen Herkkyys voimavaraksi. Tietoa erityisherkille ja heitä kohtaaville (2019, Viisas elämä).