Jos minulla ei olisikaan herkkyyttä

Jos minulla ei olisi herkkyyttä, mitä elämä oikein olisi ja kuka minä oikeastaan olisin?

Tätäkin pohdittiin HSP Suomi ry:n vuotuisissa, tällä kertaa Espoossa pidetyissä Heimojuhlissa, 5.8. , juhlien aamupäivän yhdessä työpajassa: Hyvinvointia kirjoittamalla. 

 

Yhdistyksen vuotuisilla kesäjuhlilla eli Heimojuhlilla pidettiin perinteisesti myös useita työpajoja, muun ohjelman lisäksi, tällä kertaa ihan päivän aluksi. Osallistujat jakautuivat näihin työpajoihin oman kiinnostuksensa mukaan. Kirjoitustyöpaja toteutettiin juhlapaikan Villa Rulluddin kartanohuvilan alueen pienessä punaisessa mökissä, jossa saimme istua takkatulen lämmössä. Kirjoitettiin mm. mielipaikasta, herkkyydestä ja kiitollisuudesta ja keskusteltiin ko. aiheista.

Yksi tehtävänanto,  lauseenalku: ’Jos minulla ei olisi herkkyyttä’ tuotti vastauksia, jotka kaikki ilmensivät sitä, että herkkyydestä ei mitenkään  haluaisi luopua. Herkkyys, HSP, erityisherkkyytemme, tuo elämään kokemisen rikkautta, monimuotoisuutta, vivahteita, tunteiden skaalaa mutta myös haasteita. 

Ilman sitä olisi kapeampaa ja tasaisempaa, vaikka mahdollisesti helpompaakin. Olemme iloisia ja ylpeitä herkkyydestä kautta linjan ja kaikessa.

Liitän tähän joitakin lainauksia pienessä työpajassamme ko. aiheesta kirjoitetuista teksteistä. Kiitos paljon teille kaikille kirjoittajille!

- En osaisi aistia toisten tunnetiloja. Moni muukin aistimus olisi heikompaa, en esimerkiksi kuulisisamalla tavalla säveliä kuin nyt kuulen.

.- Jos minulla ei olisi herkkyyttä, iloitsisin vähemmän, mutta myös surisin vähemmän.

- Kipujakin olisi vähemmän mutta kehoyhteyteni olisi muuten huonompi.

- Kun ilo olisi vähäisempää niin myös onnea ja kiitollisuutta olisi vähemmän.

- Olisin asiallisempi ja jopa tylsempi!


-Elämä tuntuisi varmastikin helpommalta, mutta en luopuisi herkkyydestä, sillä en silloin olisi se, joka nyt olen!

- En ajattelisi asioita niin perinpohjaisesti, pohdiskelisi ja saisi tästä rikkautta elämääni ja ehkä muidenkin elämään.

- Olisin jäänyt paljosta paitsi.

- Ajattelen, että olisin myös jättänyt käsittelemättä monia elämäni traumoja, ja ne sitten putoasivat päälleni lumivyöryn tavoin. Että olen käsitellyt niitä, on hyvä.

- Jos minulla ei olisi herkkyyttä… en pysty enkä halua edes ajatella moista. Mitä se olisi? Montako ihanaa hetkeä katoaisi? Minä en olisi minä ja ajatuskin jo ahdistaa.

Vaikka jotkut asiat olisivatkin helpompia, en sittenkään tästä luopuisi! 

💚💚💚

Näihin asioihin, mitä erityisherkkyys on tai ei ole ja miten jaksaa paremmin, palataan myös mm. syksyn luentosarjassamme, johon muuten kaikki jäsenet ovat tervetulleita ilmaiseksi, ja jos et vielä olisikaan jäsen, niin pienellä osallistumismaksulla. Lue lisää nettisivuiltamme www.erityisherkat.fi

Ollaan rohkeasti herkkiä, annetaan sen kauniin ja monisävyisen herkkyytemme loistaa vielä tulevan syksynkin hämärässä.

Merja Korpisaari


 

Sinä yhdistyksen jäsen, muistathan että Rohkeastiherkkä -blogi on sinunkin tekstejäsi varten. Laita siis postia meille os.

Rohkeastiherkka@gmail.com tai

Rohkeastiherkka@erityisherkat.fi.

Me vastaamme ja tarvittaessa myös autamme blogin rakentamisessa. Blogi voi käsitellä erityisherkkyyttä mistä tahansa näkökulmasta, omista kokemuksista ja ajatuksista käsin.
Voit kirjoittaa myös vaikka kesällä nähdystä ja koetusta, aatoksista mitä tuleva syksy tuo... sana on vapaa!

Seuraava kirjoittava kohtaaminen pidetään lokakuun alussa livenä Helsingissä, seuraathan tiedotteitamme.

Kannustaminen osana HSP Voimaryhmää

 Jäsenen blogikirjoitus

 

Erityisherkän elämässä voi olla monia haasteita. Jo sieltä Elaine Aronin luomasta EVÄS-mallista löytyvät nämä haasteetkin. Haasteen kääntöpuoli voi aina kuitenkin olla vahvuus. Eli sama ominaisuus voi samalla henkilöllä näyttäytyä molempina, sekä ihanana ja toimivana piirteenä että elämää jollain lailla hankaloittavana.

Erityisherkällä voi syntyä ongelmia siitä, että ärsykkeitä tulee ihan liian paljon, joka päivä ja liian pitkäkestoisesti. -Tämä väsyttää ja pahimmassa tapauksessa uuvuttaa.
Ylipäänsä asioita ja tapahtumia voi usein olla niin paljon ja niin kiinnostavia ja ei niitä itsekään osaa rajata, silloin seurauksena voi olla ylivirittyminen. Juurikin tuo ärsykkeiden määrä, voimakkuus, kesto ja intensiteetti voivat aiheuttaa, että on jo päivällä ja viimeistään illalla jossain määrin ylivirittynyt.
Kun vielä pohdiskelee kovin -jokainen asia kun pitää pilkkoa palasiksi ja käydä läpi perusteellisesti - tai sitten tehdä hyvin tunnollisesti alusta loppuun, mieli saattaa jäädä pyörittämään jotakin asiaa ja se pyörittely ei meinaa ollenkaan katketa.
Entäpä tunneherkkyys; kun aistit muiden tunteita ja olet myös empaattinen, tämä voi uuvuttaa nopeastikin, ellei itselläsi ole keinoja miten palaudut.


Reteaming ja HSP Voimaryhmät
 

Ratkaisukeskeinen reteaming -menetelmä joka sopii työyhteisölle ja muille yhteisöille, sopii myös yksilöiden tavoitteelliseen työskentelyyn,  ryhmässä tai jopa vaikka itsekseen toteutettuna. HSP- Voimaryhmät -malli perustuu tähän reteaming -menetelmään. Saimme mallin tähän menetelmään Lyhytterapiainstituutilta. 

HSP Voimaryhmissä jokainen määrittelee ensin toivotun tavoitteen ja sitten motivaatiota kasvattaen alkaa ottaa askeleita tätä tavoitetta kohti.

Tavoite on hyvä olla konkreettinen, mitattavissa oleva ja realistinen. Erityisherkille aika hyviä tavoitteita on esimerkiksi: Pystyn katkaisemaan ajatusten kiertävän kehän, tai: Minulla on keinoja pysäyttää liian vuolas ajatusten virta. Tai vaikkapa: Osaan erottaa toisen tunteet omista tunteistani. Tuo viime mainittu onkin jo vähän abstraktimpi. Konkreettisemmin voisi olla: Tunnistan omat tunteeni selkeästi ja kannan vain niistä vastuun. Hmm... Omien tavoitteiden konkretisointi ei tosiaan ole aina ihan helppoa:)

Tavoite on siis se ongelman kääntöpuoli, muutostarve, toivottu tila. Ja vaikka tosiaan kuulostaisikin toiselle hämärämmältä, niin tärkeintä on, että itse hahmottaa oman tavoitteensa.

Reteaming -menetelmä sisältää 12 askelta, joiden kautta oma tavoite tulee lähemmäksi ja saavutetaan. Yksi askel on kannustajien hankkiminen. -Me tarvitsemme kannustajia! Aina. Tärkeää on myös omien voimavarojen tunnistaminen. -Millainen olen? -Kuka olen? Missä olen onnistunut aiemmin? Yksi askel on kiitos muille ja itselle.. Me emme myöskään pärjää elämää läpi ilman itsemyötätuntoa. - Itsensä on kyllä syytä ottaa ystäväkseen ja lopettaa itsensä moittiminen. Niin ja haasteetkin ovat voitettavissa, niitä voi myös ennakoida, ja ne voivat voitettuna olla myöhemmin voimavara. Kun tavoite tai välitavoite on saavutettu, on sitten syytä juhlia sitä.  Lue lisää vaikka tästä kirjasta: Ahola-Furman: Reteaming -valmennus.

 Tavoite muuten voi tietenkin myös muuttua matkan varrella, itsetuntemuksenkin myötä eli tavoite voi vähän pienentyä tai se voi suurentua, tai se voi poikia aivan uuden tavoitteen.

Muuten, loppuviimeksihän sitten ovat ne askeleet, mitkä ovat tärkeitä oppia. Samoilla askeleilla saavutat nimittäin muitakin tavoitteita. Ja askelet ovat, niin, elämää tietenkin.

 

Kannustaminen parasta
 

HSP Voimaryhmän käyneet ovat yleensä ryhmätapaamisten lopussa antaneet hyvää ja kiittävää palautetta. He ovat löytäneet ryhmässä asioita ja he mainitsevat, mitkä he kokevat tärkeimmiksi. Kyllähän se omien vahvuuksien huomaaminen on yksi tärkeimpiä asioita mutta niin, sitäkin vielä tärkeämpi on vertaistuki, ja muilta saatu kannustus, ja se että saa myös itse kannustaa muita. On ihana onnistua vaikka miten pienessäkin, ja oivaltaa asioita ja vielä ihanampaa on saada kertoa muille ja jakaa tuo onnistuminen, oivalluksensa ja saada kehuja ja saada rohkaisua eteenpäinkin. Tätä tosiaan tarvitsemme elämässä aina; kannustusta ja tukea.

Sanotaan että parhaiten oppii kun opettaa muita. Olen kyllä huomannut monen monta kertaa tämän. Näin myös kun kannustamme toisiamme, opimme ja saamme voimaa, virtaa sekä iloa.

Muistetaanhan kehua toisiamme aina kun se on mahdollista! Ruvetaanko oikein kehumistalkoisiin täksi syksyksi?


Merja Korpisaari 

HSP Voimaryhmäohjaaja, yhdistyksen vapaaehtoinen ja hallituksen varajäsen


HSP Voimaryhmät hanke 2019-2021 on pian lopuillaan. Uutta hankerahoitusta on haettu ja sen saamista jännätään joulukuun alkupuolelle. Hanke on toteuttanut kuluneina vuosina kymmeniä ja kymmeniä voimaryhmiä ja herkkispäivystyksiä sekä koulutettuja ohjaajia, päivystäjiä ja kokemusasiantuntijoita. Lue lisää nettisivuiltamme ja Voimaryhmät-sivuilta sekä fb- sivultamme. 

 
Tule jäseneksi yhdistykseemme. Jäsenyys mahdollistaa mielenkiintoista vapaaehtoistyötä, monia jäsenetuja ja vertaistukea. Syyskokouksen jälkeen jäseneksi liittyneiden ei tarvitse maksaa enää tämän vuoden -21 jäsenmaksua. 

Ole yhteydessä!  https://www.erityisherkat.fi/liity-jaseneksi/


Alle saa kommentoida mitä tämä kirjoitus sinussa herätti.


(Kuvat: Pixabay) 

Hallituksessa

HSP Suomi ry:n hallituksen varapuheenjohtajan blogikirjoitus

Nousen jälleen junaan. Aloitan matkan jälleen. Matkan kohti uutta seikkailua.

Takana on jo monia matkoja. Junassa, bussissa, omalla autolla, aamun kajossa, illan hämärässä. Sarja yksinäisiä hetkiä, matkalla sinne, seuranani vain musiikki. Uskollinen ystäväni soittaen viulua, pianoa, laulaen, hyräillen. Pitäen seuraa, tuudittaen uneen, upottaen mielikuvien maailmaan.

Tätä se on. Meidän hallitustyöskentely. Yksinäisiä matkoja. Kaukaisia kohteita. Vaihtuvia maisemia. Pitkiä päiviä. Raskaita päätöksiä. Harkittuja asioita. Erimielisyyttä. Kinaa. Luopumisen surua. Uuden opettelua. Sopeutumista. Venymistä.

Ja se on aamuinen kahvin tuoksu, peurat pellolla, maistuva lounas, kodikas tupa, pehmoinen nojatuoli, naurua saunan lauteilla, riippukeinu kesäillassa, aamiainen yhdessä, porealtaassa kipristyvät varpaat, yhteinen hetki pihakeinussa, kuperkeikkoja, teepannu, uusia paikkoja, uusia kokemuksia, auringonlasku, sadepisarat ikkunassa, kiusoittelua ja naurua, tyynytaisto, halauksia, hotellin vastaanotto, pubi, pirttipöytä.

Ja se on kollegani, työparini, ystäväni, tuttavani, ihminen minunlainen, ihana seuralainen. Sitä se on meidän hallitus.





Näin kirjoitin jo kauan sitten. Teksti vaan jäi julkaisematta, kun sopivaa aikaa ei tuntunut löytyvän ja miten olisi kaiken etäyhteyksien lomassa kertonut kuinka ihanaa meillä oli ennen. Kun nyt saattoi toisensa nähdä vain ruudulta, omassa kodissa, yksin. Yhteys välillämme jää vajaaksi, kokous loppuu ja suljen koneen, jään yksin. Mutta minä en luovuta, tämä ei minua voita! Siksi istun nyt idyllisessä huoneessa, jossa sänkyni edessä on taulussa pieni vanha tupa. Huone on remontoitu vanhaa kunnioittaen, koko kartano on ollut mannaa sielulleni. Olen kävellyt ja ihastellut. Ja olen nähnyt teidät.

 

 

Eilen meillä oli Heimojuhlat ja tänään edessä on vielä hallituksen kokous ennen kotimatkaa. Viikonloppu on ollut raskas ja se on ollut antoisa, se on kiitänyt ohi ja jo nyt suren, kun joudun lähtemään. Haluaisin olla, kylpeä tässä tunteessa. Oikeastaan minun pitäisi nukkua, aamiaiseen on vielä tunti aikaa, mutta minä istun ja kirjoitan, kuuntelen rakasta musiikkiani ja nautin siitä, että saan kokemusteni listaan lisätä jälleen yhden, kaksi, kolmekymmentä uutta asiaa, sillä … se on historiaa haviseva rakennus, omenapuutarha, tuoksuva kukkavaja, lehmä.

Heli <3 (musiikista vastaa D. Garrett ja L. Einaudi)

(Kuvat: ylin lainattu Pixabaysta, alempi Helin albumista)

Heimojuhlajännitystä

Heimojuhlat lähestyvät. Jännitys siitä miten asiat sujuvat, ja päästäänkö loppuviimeksi tapaamaan ihan livenä, on suuri meillä kaikilla järjestäjillä ja ihan varmasti myös juhliin ilmoittautuneilla jäsenillä ja esiintyjillä/ohjelman tuottajilla.

Juhlissa on ollut monenlaista suunniteltavaa ja pohdittavaa, ihan paikasta ja tloista alkaen, ohjelmaan, esiintyjiin, ruokailuihin ja majoituksiin, ilmoitteluun ja muuhun tiedotukseen, laskutukseen ja muuhun, jo useita kuukausia.

Nyt aikaa menee, kun seuraamme epidemian tilannetta, ja teemme uusia suunnitelmia ja varasuunnitelmia. Aikaa juhliin on nyt enää viikko, huh!

No, etätoteutus on ollut rinnakkaisena koko ajan. HSP Voimaryhmät -hankeseminaari onkin kaikille avoin, ja sen voi kuunnella etänäkin, sehän striimataan /videoidaan kuten osa ohjelmasta alunperinkin.

Ihmiset onneksi yleensä ovat myös jo tottuneet etätoteutuksiin, joten siinä ei olisi enää isompaa probleemaa osallistujan näkökulmasta. Niin ainakin toivomme.

Kuitenkin se toistemme livenäkeminen jos jää pois, se tuntuu kipeältä. Tätä on nimittäin odotettu ilolla. Ilo on se sana, mikä ainakin minun mielikuvissani juhlista on ollut. --No, ollaanhan me totuttu myös epävarmuuteen ja peruutuksiin, ollaan toki.. Eikös sekin mene jo rutiinilla? -Ei sentään rutiinilla kai, mutta herkkis on sopeutuvainen. Onko?

 

Elämä vielä jatkuu, täst’ edeskin. Heimojuhlia niin etä- kuin läsnätoteutuksena varmasti vielä tulee. Kohtaamisia pienempiä ja isompia niinikään.

-Olen muuten tavannut kesällä herkkistuttuja jotka tapaamiset ovat olleet minulle itselleni merkittäviä, ja kuuleman mukaan muillekin osallistujille:) Ovat olleet (minulle ainakin) myös askelia normaalimpaan elämään, pois ruudun ääreltä ulkomaailmaan. Nämä muutaman hengen tapaamiset ovat olleet kesää ja iloa, kuten muutkin yhdessäolon hetket muiden, monenlaisten ihmisten kanssa, palstalla, uimarannalla, puistonpenkeillä.  

Ehkä odottamani Heimojuhlat nimenomaan juuri livenä eivät olekaan minulle enää ihan niin tuikitärkeät, vaan etätoteutuskin, sekin tuntuu aika mukavalta. Nimittäinkin kun nyt on priorisoitava: terveys, niin oma kuin muiden, yhtenäinen sääntöjen noudattaminen ja hyvä omatunto ovat prioriteeteissäni tosi tärkeät.

Nyt kun mietin, niin viime talven ja kevään etätapaamisetkin ovat olleet aivan aivan ikimuistoisia. Kyllä niitä vielä luodaan lisää yhä edelleen, kun nyt taito ja välineet on olemassa:)
Syksyä kohti mennään rauhallisin mielin. Kun parhaansa tekee, se aina riittää. ’Ei enkelikään pysty parempaan.’

Mutta eksyin aiheesta. Heimojuhlat ovat tulossa, ilmoittautumiset vastaanotettu, kaikki on valmiina.. nyt juuri miten asiat toteutuvat riippuu lähinnä pahasta pikku viruksesta ja viisaiden ihmisten päätöksistä meidän kaikkien suojelemiseksi.

Jännittää mutta tehään parhaamme. Juhliin ilmoittautunut jäsen, olethan ymmärtäväinen myös!

Merja Korpisaari
Heimojuhlatiimin jäsen

 

HSP Suomi ry:n nettisivuille

Voimaryhmät

 PS 7.8.2021: Heimojuhlat toteutuivat niin lähi- kuin etämuodossakin!

Tärkeän ihmissuhteen särkyminen ja siitä toipuminen

Jäsenen blogikirjoitus:

Olipa kerran kaksi naista, jotka ystävystyivät harrastuksen seurauksena. Mukaan tulivat jossain vaiheessa myös puolisot ja lukuisat yhteiset vaellusreissut sekä kotimaassa että ulkomailla. Naisten ystävyys ja samalla nelikon ystävyys päättyi yli 20 vuoden kuluttua. Se päättyi ilmeisesti kummankin naisen elämän murrostilanteeseen, jossa ei enää ollut tilaa kyseiselle ystävyydelle. Itse olin eläköitymässä ja hain elämälle uutta suuntaa. Entinen ystäväni oli jo eläkkeellä ja toteuttamassa kirjailijan identiteettiä. Ero hänestä on ottanut koville eikä mene päivääkään, etten ajattelisi häntä tai ihmettelisi miten meidän näin kävi. Oppirahat ovat kovat. Epätasapuolisessa suhteessa oleminen taitaa olla se minun juttuni. Nähdäkseni suhteessa naisystävääni ja hänen mieheensä harrastimme ns. draamakolmion väistelyä. Kolmiossa on draaman käynnistäjä, ylläpitäjä ja uhri. Kysymys kuuluu missä oli oma roolini? Naisystäväni sanoman mukaan uhriudun helposti ja kuulemma hänen miehensäkin oli samaa mieltä, joten siitä sain kuulla aina säännöllisin väliajoin vuosien ja vuosikymmenten saatossa. Itse haluaisin nähdä, että ei missään noista kolmesta roolista, sillä haasteenani on säilyttää sisäinen tasapaino seurassa kuin seurassa joutumatta tai menemättä joko ala- tai ylästatukseen. Mieheni oli näistä kuvioista usein ulkona, sillä hänen käytöksensä koettiin kriittisenä sekä piiloaggressiivisena (ja oli ilmeisesti tartuttanut saman asenteen minuun) ja siksi lopetimmekin yhteiset pidempiaikaiset reissut kokonaan noin pari vuotta ennen lopullista välirikkoa. Tutut teemat taitavat toistua on sitten kyse pitkäkestoisen avioliiton tai ystävyyssuhteen päättymisestä.

Ote viestistäni ystävälleni kesällä 2014:
Vaikea aloittaa purkaa tätä omaa tajunnan virtaa mitä koskettava viestisi
herätti jo eilen illalla puhelimessa, puhelun jälkeen mutta etenkin nyt aamulla
tätä viestiäsi lukiessa. Enemmän kuin anteeksipyynnön paikka on pikemminkin kiitos "herätyksestä", sillä keskustelimme uudemman kerran x:n kanssa tuosta matkasta ja sen tapahtumista.

Mutta ensin tuosta meidän suhteestamme. Olemme puhuneet siitä ennenkin, etenkin tanskanmaalla, ja hyvä niin. Tavoitan jotenkin sellaisen ajatuksen itsestäni, jota kyllä mielestäni sanoin puhelimessakin, eli olen viime vuosina yrittänyt selvittää asioitani, ovat ne sitten työ- tai parisuhde- tai muita murheita, omin avuin, retriitein, meditaation yms. avulla.

Olen enemmän kuin kiitollinen siitä, kuinka paljon olen saanut sinulta apua ja heijastepintaa vuosien saatossa, joka on auttanut useiden karikkojen yli, niin vaikeimpien vuosien aikana koin, että pikkuhiljaa "peiliin katsomista" ja "turpaan tuli" (työelämässä lähinnä) niin paljon, että oli pakko muuttaa
strategiaa eli kääntyä enemmän sisäänpäin ja löytää voimavaroja itsestä, ja onneksi on löytynytkin. Samaan aikaan, en tiedä, varmaan sinullakin oli omat haasteesi ja suuntauduit muihin suuntiin. Siis näin koin. Mielestäni mikään ei estä meitä kehittymistä ja kehittämästä suhdettamme ja sitähän me kumpikin haluamme.

Tuo toinen neljän dynamiikka ja siihen pelisääntöjä on hyvä asia. Uskon, että siitäkin voimme yhdessä puhua ja saada uusia parempia kokemuksia tapaamisten muodossa. Olemme erinomaista ihmissuhteiden tutkimusmaastoa, mutta ennen kaikkea tärkeitä ihmisinä toinen toisillemme.

Palataan näihin asioihin kasvokkain. Sitä ennen oikein ihania kesäpäiviä.

Ps. käytännön periaatteet, jotka edistävät ja vahvistavat ystävyyssuhteita:

- ymmärtäväisyys ja kärsivällisyys (hillitsee suuttumusta ja helpottaa sivuuttamaan/käsittelemään asia)
- huomaavaisuus ja tarkkanäköisyys
- rakkaus
- yhteiset pelisäännöt.

Ote viestistä kesällä 2018:
Luin kirjeesi ja se vahvisti edelleen - kuten alla enkelirunossa - koen ja olen kokenut jo jostain syystä melko pitkään, ettei sanat riitä. Koen että oikeastaan mikään ei riitä – hiljaisuus eikä puhe ja riitelemään en ryhdy. Siksi ehdotin tuota aikalisää.

Käsi enkelin kädessä vierekkäin
elon pitkät taipaleet kuljimme näin.
Sanat eivät muistoihin riitä.
Hilja Haahti

Viimeksi sovimme ennen tapaamista, että käsittelemme vielä yhdessä kasvokkain välillämme hiertäviä asioita (mitä piiloasioita meidän suhteessamme on). Kun sitten lounaat saatiin eteemme, otit asian esille kysymällä minulta ja pyysit esimerkkejä mm. siitä milloin et ole kuullut minua... Eipä se auttanut. Halusit lisää tietää asioista, jotka hiertävät meidän välejämme ja silloin ehdotin, että voimmeko ottaa aikalisän. Sitten tuli se tuttu juttu, eli ”minä teen työt/otan asiat esiin ja sinä vain tulen perässä/uhriudut”. Missä välissä tässä sinä kerroit omat aatoksesi? Se jäi jotenkin epäselväksi.

Erotessamme sainkin sitten mielestäni vastaukset missä sinun näkökulmastasi mennään aikalisän ja ilmeisesti myös ystävyytemme suhteen:

- ”olen ollut pitkämielinen kanssani, mutta en enää jaksa tätä”
- ”hyvä on, jos sinä otat vastuun siitä”
- ”se oli sitten siinä”
- ”voit edelleen katsoa peiliin”
- ”olen todella pahoillani tästä”.

Puhelinkeskustelujen, viimeisen tapaamisen ja kirjeittesi johdosta olen tullut johtopäätökseen, ettei tässä ole muuta ratkaisua kuin päästää suhteestamme irti niin kipeältä kuin se tuntuukin.

Muistoista kiitollisena kaikkea hyvää elämääsi toivottaen

Ote viimeisestä viestistäni entiselle ystävälleni keväällä 2019:
Pyrin tällä viimeisellä lähestymisellä avaamaan sinulle muutamia itselleni ajankohtaisia ja olennaisia asioita, joiden kanssa elän tällä hetkellä ja jotka toivottavasti avaavat sinullekin syitä miksi on käynyt niin kuin on käynyt.

Tässä muutamia pointteja, jotka ovat ainakin osin entuudestaan tuttuja sinullekin:
- kiintymissuhdemallini on ollut takertuva, jossa haluan päästä mahdollisimman lähelle toista ihmistä, mutta toinen ei halua tulla niin lähelle kuin itse toivon. Jotta kehityn ja pääsen turvalliseen kiintymistapaan vaatii se itsetutkiskelua ja aikaa sekä muita keinoja; mm. lempeää kärsivällisyyttä sekä hankkia parempia kokemuksia eli pitkäkestoisia, luotettavia ja turvallisia ihmissuhteita, surun kanssa läpi elämän elämistä, todellisen itsen löytämistä mm. unien avulla, jotka kertovat sisäisestä tiedostamattomasta mielensisällöstä ja vaistomaisen pelkoreaktion ylittämistä/huomiotta jättämistä, mm. annan toiselle liikkumatilaa ja luotan että palaa sekä tietoisuustaitojen vahvistamista mm. hyväksyvällä läsnäololla
- läheisyyden peloista erityisen ominaista minulle ovat suuttumuksen ja aggressiivisten impulssien pelko, jotka vaativat tiedostamattoman tutkimista edelleen eli lapsuus-, kiusaamis- ja vuorovaikutussuhdekokemukset – mitä itsessä herää ja mitä olen mahdollisesti toisessa herätellyt tai piilotajuiset tunteenpurkaukset esim. äärimmäisen luotettavasta äkkiarvaamatta pettäjä tai lapsuuden toistuvat takaa-ajounet; tarve saada oma tukahdutettu aggressio nähdyksi. Pitää vähintään prosessoida mielessään, sillä kiukun ilmaiseminen on edelleen vaikeaa. Tulee vahvistaa omaa minää sisäisen työskentelyn ja esim. vertaistuen avulla sekä ottaa aggression ilmaisu rakentavaan käyttöön
- tunne- ja aistiherkkänä lisäksi on pelko, että häiritsevät (pikku)seikat pilaavat suhteen
- kun pidän jostain ihmisestä voin paljastaa mm. pelkoni ja herkkyyteni
- kun toinen kunnioittaa tarpeitani silloin muista ei tarvitse välittää.

Olenkin vasta äskettäin tutkistelujen ja testien tuloksena (Elaine Aron, Higly Sensitive Person) löytänyt itsestäni ulottuvuuden, joka selittää paljolti omaa olemistani ja haasteitani useimmissa ihmissuhteissa eli temperamenttipiirteenä erityisherkkyys, ominaisuus, jolla reagoin eri asioihin. Tarvitsen lisää tietoa piirteistäni – elämyshakuinen erityisherkkä. Minun tulee tarkastella elämääni uudessa valossa – herkkyyden kannalta ja toipua vaikeista tapahtumista sekä hakea apua. Olenkin liittynyt HSP Suomen erityisherkät ry:hyn (nykyään HSP Suomi ry) ja toimin kyseisessä yhdistyksessä vapaaehtoisena monessa eri tehtävässä. Tarvitsen tukea tunnistaakseni parhaan mahdollisen vireystilani ja pärjätäkseni tässä maailmassa.

Tässä vielä pari puhuttelevaa tienviittaa Echart Tollelta Tyyneys puhuu:
- ”Ihmismieli erehtyy pitämään mielipiteitään ja näkökantojaan totuuksina halutessaan tietää, ymmärtää ja kontrolloida. Se toteaa: näin on. Sinun täytyy olla ajatusta mahtavampi ymmärtääksesi, että miten tahansa tulkitsetkin elämääsi tai jonkun muun elämää tai käyttäytymistä, mitä tahansa tilannetta, on kyse vain näkökannasta, yhdestä mahdollisesta perspektiivistä monien muiden joukossa. Ajatusten kimpusta, ei mistään muusta. Todellisuus on kuitenkin yksi yhtenäinen kokonaisuuus, jossa kaikki asiat kietoutuvat toisiinsa, jossa mitään ei ole olemassa itsessään ja itsestään. Ajattelu pilkkoo todellisuuden – leikkaa sen käsitepaloiksi ja -siivuiksi”.
- ”Todellinen ymmärrys työskentelee hiljaisesti. Luovuus ja ongelmien ratkaisut löytyvät tyyneydestä”.

Mitä olen tähän mennessä oppinut etenkin haastavista suhteista

Edellä olevat kuvaukset sekä alla oleva jäsentely siitä mitä olen oppinut avartavat niitä minun osaltani. Jostain tosin olen lukenut, että ihmissuhteilla taitaa olla sellainen lainalaisuus, että ne elävät vain sen verran, ja niin kauan kuin ne antavat jotain uutta eli kasvattavat osapuolia. Kun niin ei enää ole, kannattaa suhteesta luopua ja suunnata energiat muualle, sillä maastoa riittää itsen ymmärtämisen syventämisessä sekä omassa vapaudessa ja kyvyssä rakastaa.

Vaikeiden tunteiden kohtaamisesta
”Sisäinen äiti” minussa tuntee avuttomuutta (esim. röyhkeyden tai valehtelun edessä), mutta kun omaa avuttomuuttani (sekä esim. röyhkeyttäni tai valehtelua) en ole halunnut tai osannut nähdä, saan muut tuntemaan itsensä avuttomaksi seurassani. ”Sisäinen isä” minussa tuntee vihaisuutta, jota en myöskään halua tai osaa nähdä itsessäni, niin delegoin sen muille. Oman avuttomuuden ja vihan kokeminen ja tunnistaminen sekä hyväksyminen on yksi vaikeimmista asioista tunnustaa, eli se mitä minussa on, on kaikki ”paskaa”. Motto: ”Parempi paskainen koti kuin puhdas helvetti”. Olen kuin ”prinsessatautinen”, ei minulle saa sanoa noin. Kätevää sillä paskakasassa kasvaa kurpitsa, josta saa kurpitsavaunut, joilla prinsessa voi ajaa. Tai ”en minä ole vihainen” (vaikka olenkin), estää näyttämästä omia rajoja sekä pitämään puolia avoimesti (ankaran isän edessä ei ollut mahdollista pitää puolia, itkemisestä ei rangaistu, joten sitä kanavaa käyttäen jotenkin selvinnyt). Olen siis ressukka, mutta se ei ole rikos. Muita vaikeita tunteita ovat syyllisyys, häpeä, ahdistus, pelko, kriittisyys, ylimielisyys, turvattomuus, hylkääminen, loukkaantuminen, kateus ja kilpailu. Syyllisyys koskee tekoa, jonka voin hyvittää. Häpeä on riittämättömyyden tunnetta, jota kuvaa kysymys millainen minä olen ja joka toivottavasti auttaa ”paskatehtaan” purkamisessa. Ahdistus ja pelko ovat vahvoja tunteita, jotka panevat pysähtymään ja tutkimaan (tavoite tulla niiden ystäväksi) mistä ne tulevat ja mitä ne kertovat minusta. Kriittisyys on vihaa eli vihollisasenne, jota myös silloin tällöin viljelen. Ylimielisyys tai ylpeys on perusheikkouteni, jota on ollut vaikea itsestään tiedostaa ja tunnustaa (haasteena nöyryyden löytyminen mm. enneagrammin avulla). Turvattomuuden ja hylkäämisen tunteet taitavat olla paljolti geeneissä, kun ajatellaan esimerkiksi millaista oli elää lapsena 1700-luvulla tai millaista on nyt 2000-luvulla. Kateus ja kilpailu ovat myös minussa, hyvässä ja pahassa. Vaikeiden ja negatiivisten tunteiden pidättäminen vie energisyyttä.

Lapsuus
Lapsuudessa ei voinut näyttää isälle vaikeita, negatiivisia tunteita, jolloin rakentui sisäänpäin kääntynyttä vihaa isää kohtaan ja jos sen olisi näyttänyt, olisi saanut selkäänsä. Tilanteet purkautuvat vielä aikuisenakin itkuherkkyytenä. Eli itkukanava on ollut tosi leveä ja runsaassa käytössä kun taas vihakanava lähes tukossa. Äidin rooli sisälläni lienee avuttomuus, eli kun olen avuton (kuten äitini) ja koen että en pärjää, kiellän sen olemassaolon. Näin olen kehittänyt strategian tekemällä töitä, suoriutumalla tulla näkyväksi (joillekin se on itsestään selvää eli helppoa). Minulla lienee ollut liian suuri vastus jo pienenä isästäni sekä vetäytyvä äiti (joka tarvitsi usein auttajaa) ja rooli kolmilapsisen perheen vanhimpana. Lisäksi ei ollut näppylöitä eikä isompia sairauksia, eli olen pärjännyt omillani ja sitä myöten jäänyt näkymättömäksi.

Itsensä suojeleminen toisten tunteilta
Ehkäisymenetelmänä on peli, jota pelataan ihmissuhteissa jokaisella elämän näyttämöllä eli esim. parisuhteessa ja työelämässä. Tapoja pelata on monenlaisia; manipuloida (=tunteet) eli käyttää valtaa esim. itkemällä tai vihaisuudella, lyödä ja loukata omalla kykenevyydellä toisia, puhumattomuudella ja jyräämällä. Meitä suojelevat myös defenssit (neuroottinen/”normaali”). Kyse on siitä, miten pystyy käsittelemään omaa ahdistusta; tietoinen tai alitajuinen torjunta, tunteen eristäminen siten, että poistaa muistikuvista tunnesisällön, älyllistäminen, unohtaminen, siirtäminen, kieltäminen, huumori, projektio ja regressio, jolloin muistikuva korvaantuu jollain helpommin siedettävällä mielikuvalla. Ns. normaalilla ihmisellä defenssit ovat käytössä joustavasti, kun taas neuroottisella ne ovat jäykemmät, kaavamaisemmat, jolloin ne jo haittaavat arkielämää ja tarvitaan joko koulutusta tai hoitoa. Lisäksi meitä suojelevat itseltä kielletyt tunteet (minullahan ne ovat olleet avuttomuus ja viha). Voi todeta, että kun olemisen laatu laskee, niin tekemisenkin laatu laskee. On tarpeen niin sanotusti ottaa oma happiosuutensa (0/100% -> 50/50%) ja avata tukossa olevat kanavat (viha vihana, kiukku kiukkuna jne). Tavoitteena on tulla kokonaiseksi, järkeväksi ihmiseksi, jolla voi pahimmillaan olla kovia psyykkisiä kipujakin, jotka tulee vain saada loppumaan ne läpikäymällä. Oman happiosuuden ottaminen vuorovaikutussuhteissa on myös tärkeä, ettei jää liitskatuksi seinätapetiksi vaan näkyväksi, tasavertaiseksi kumppaniksi erilaisissa vuorovaikutussuhteissa. Tunteiden kanavia on useita, joten tavoitteeni on itkukanavan kaventaminen ja muiden (esim. viha, suru, pelko, häpeä ja avuttomuus) kanavien avaaminen tai suurentaminen.

Yksipuolinen hyvä suhde itseen ja toisiin, ehdoitta rakastaminen
Tavoitteenani on rakentaa ehdoitta miinus -merkkisestä Merjasta plus -merkkinen, jolloin hyvä elämä on mahdollinen eli olla aina parhaimmillaan. Tämä vaatii itseni kohtaamista tunteen ja järjen kautta sekä toimintaa, eli suostumista omalle elämälle, ns. 3. elämälle (1.elämä = biologinen, 2.elämä = perhe-elämä). Hyvä elämä merkitsee minulle, että arvostan itseäni ja pidän kaikkia ihmisiä ehdoitta ystävinäni. Ihminen sinänsä on arvokas, teot eivät välttämättä. Ns. 3.elämä on mahdollinen vasta kun on selvittänyt suhteensa 2.elämään eli perusperheeseen; isään, äitiin, veljeen ja siskoon.

”Terapeutti” ja harrastelija
”Terapeutti” antaa liiastansa, harrastelija itsestänsä ja ryöstöviljelee eli ottaa toiselta. ”Terapeuttina” vaatii ns. 3.elämän ja mikäli tietää harrastelijana olevansa matkalla (nöyrä) sitä kohti, hyvä niin. Tarinan opetus kumppanina/kehittäjänä/työntekijänä ja myös työnohjaajana toimimiseen on se, että on välttämätöntä nähdä itsensä keskeneräisyys, jolloin nöyryys asioiden, tapahtumien ja ihmisten edessä löytyy ja säilyy. Tarvitaan sekä tietoa että ymmärrystä mihin tietoa käytetään. Käytetäänkö sitä kontrollointiin, pakottamiseen (sinun tai teidän täytyy muuttua) vai kulloinkin tarpeellisten asioiden hoitamiseen. Joskus voi olla hyvä todeta, että nyt tiedän tarpeeksi.

Lisää oppia loppuvuodesta 2020 – Mieli kaataa kehon

Eräänä iltana puoliso kävi kertomassa kesken chat-päivystykseni, että ex-ystäväni kirja on kirjapalkintoehdokkaana. Tunnistin ensin kateuden tunteen, sitten että hieno asia hänelle, mutta harmitus samalla, että nyt hän on jonkin aikaa minulle jälleen näkyvä enkä pysty meidän välisiä asioita pitämään poissa mielestäni. Iltauutisissa sitten näin kaikki kuusi ehdokasta hän siinä joukossa. Outo tilanne sinänsä minulle mutta todella hyvä saavutus häneltä.

Seuraavaksi aamuyöstä noin neljältä nousin ylös pyörimisen ja näläntunteen takia, joten söin pari hedelmää. Olo oli niin paha, että en tahtonut pysyä pystyssä; heikotti, hikoilutti ja hengitys pinnallista, liekö paniikkikohtaus, ainakin ahdistuskohtaus ja siksi piti laittaa hetkeksi kylmälle lattialle makuulle jotten pyörtyisi. Aamulla kahdeksan aikaan edelleen tunteiden myllerrystä (vihaisuus, katkeruus, suru, avuttomuus, hämmennys edelleen mm. miksi meille kävi näin, miksemme voineet enää olla ystäviä), mutta joogahengityksen ym. rauhoittumisen kautta sain jo ajatuksesta kiinni, että tämähän on mielenkiintoinen, konkreettinen erityisherkän trauma, josta on edelleen jäänteitä ja siten käsittely kesken. Aamun sanomalehdessä oli aukeama, jossa nämä kirjapalkintoehdokkaat jälleen olivat, ja kääntöpuolella uuden elokuvan ”Kirjava lintu” esittely. Otin ne talteen, sillä seuraan toki hänen kirjailijaelämäänsä ihan mielenkiinnosta. Olen mm. ostanut hänen ensimmäisen romaaninsa. En toki ole sitä vielä uskaltanut lukea. Lisäksi itselläni on ollut pitkään tekeillä todennäköisesti omakustanteinen kirja, jonka otsikko voinee olla Kirjavat puutarhat (huom! eipä sitä nyt tule, vaan ”puran sumaa” näihin blogeihin). Aamupäivällä olin vielä kyläkahvilassa odotellen pyöräni huollon valmistumista. Jäsensin kahvin ja korvapuustin äärellä näitä edellä olevia mietteitäni ylös leivoslaatikon päälle, koska muuta kirjoitusalustaa ei ollut käytettävissä. Iltapäivä ja ilta menivät vielä uupuneena mutta toisaalta vähitellen toipuen hengittelyn, rentoutumisen ja saunomisen avulla pohtien että ”kyllähän tämä tästä...”.

Otteita kirjasta Ihmisen ymmärtäminen (Kari E. Turunen, 1990, Atena)
- s. 11-13 ”Ihminen liittyy maailmaan monella tavalla, ajattelevana, toimivana, mutta myös – ja nimenomaan tuntevana. Tunteissa ilmenee miten, mikä on suhteemme asioihin ja ihmisiin. Yleisesti ajatellen inhimilliset tunteet ovat keskeinen sielun rakennusaines.”
- s. 39 ”Ihminen kehittyy vain yhteydessä toisiin ihmisiin. Elämään kuuluu siis aivan luonnostaan kehitysahdistus. Sitä mihin olemme kiintyneet, usein huomaamattamme, on aina vaikea jättää. Lopulta joudumme kuitenkin jättämään elämässä kaiken. Kuolema on viimeinen suuri eroaminen ja luopuminen.”
- s. 150- 153 ”Ymmärtäessäni toista minun tulee saada suhde myös asioihin itsessäni; se siis samalla edellyttää prosesseja minussa. Näin usein silloinkin, kun olen ammattiauttaja. Toinen ihminen kehittyy, jos itse kehityn. Ymmärtämisellä näyttäisi olevan myös oma aikataulunsa siten, että se etenee vain siihen mittaan kuin prosesseilla ja yksilön henkisellä kapasiteetilla – molemmin puolin – on mahdollisuuksia edetä. Useinhan ihmissuhteet jähmettyvät jollekin tasolle joksikin aikaa, kunnes taas alkaa uusia, ehkä koetteleviakin prosesseja. Tyypillisesti ihmissuhteet vakioituvat tietylle toteutumisen tasolle ja voi olla, että on olemassa ikään kuin persoonallisuuksien kehittymismahdollisuuksien takaraja, mihin asti he voivat yhdessä yltää.”

Otteita kirjasta Yhdeksän persoonaa työyhteisössä (Lindeman, Valto ja Voutilainen, 1998, WSOY)
- s. 37 – 38 ”Enneagrammin ydinajatuksena on, että kukin ihminen on jo syntyessään saanut kyvyn tai älyn tuntea (tunneäly), ajatella (järkiäly) ja toimia (vaistoäly). Näiden kolmen erilaisen kyvyn – ajattelu, tunne ja vaisto – ympärille muodostuu enneagrammissa kolme erilaista voimavarakeskusta ja kuhunkin keskukseen kuuluu kolme persoonallisuusryhmää. Yhden keskuksen kolmella persoonallisuudella on jokin yhteinen tekijä, joka yhdistää niitä, mutta toisaalta osoittaa myös niiden keskinäisiä eroja. Vaistokeskus (8,9, ja 1) yhteistä liike, aikomus, toteutus ja olemassaolo, tunnekeskus (2=auttaja, jonka olen tunnistanut olevani,3, ja 4) tärkeää yhteys ihmisiin, terveet ihmissuhteet, materiaalisesta maailmasta riippumattomuus ja sielullisuus sekä ajatuskeskus (5,6, ja 7) halu hahmottaa asioita ja tiedostaa sekä todellisuuden ymmärtäminen”.
- s. 51-54 ”Enneagrammin pääpaino on henkilökohtaisen muutoksen ja kasvun prosessissa. Tässä työssä oman persoonallisuusryhmän tunnistaminen on ensimmäinen vaihe. Se luo vankan perustan oman kehittymisen suuntautumiselle kohti todellista itseä. Enneagrammi on ensisijaisesti matka itsetuntemukseen. Tarkoituksena on löytää sopiva työskentelysuhde itsensä kanssa. Tätä kautta opit näkemään asioita myös toisten ihmisten näkökulmasta. Enneagrammi antaakin avaimia ymmärtää ihmisten motivaation suuntien erilaisuutta sekä erilaisten ihmisten positiivisia ja negatiivisia puolia. Ja koska yhteisöt muodostuvat yksilöistä, nämä samat asiat voidaan nähdä myös yhteisöissä.

Merja Leppänen

Haastateltavana Elina Akola, HSP Suomi ry:n toiminnanjohtaja

 Jäsenen blogikirjoitus:

 

Elina, minkälainen tausta sinulla on ja miten olet alun perin tullut yhdistyksen toimintaan?

- Olen opiskellut musiikkitiedettä, psykologiaa ja kasvatustieteitä. Intohimonani on tutkia ihmismieltä ja ymmärtää sitä paremmin, ja pidin koulutuksia erityisherkkyydestä jo ennen kuin olin yhdistyksessä. Yhdellä yleisöluennolla keväällä 2014 joku tuli mainitsemaan minulle yhdistyksestä, ja liityin heti. Yhdistys oli perustettu edellisenä syksynä. Olen ollut yhdistysaktiivi koko ikäni, joten oli luontevaa lähteä toimintaan mukaan. Minua pyydettiin sitten järjestämään ensimmäisiä Heimojuhlia. Se oli ihana kokemus, mahtavaa porukkaa oli mukana! Sitten olen ollut hallituksen jäsenenä ja puheenjohtajana, ja viime vuodesta alkaen ensin hallintopäällikkönä ja tehtävien laajennuttua nyt toiminnanjohtajana.


Mitä ovat yhdistyksen toiminnanjohtajan tehtävät?

- Tehtäviini kuuluu HSP Voimaryhmät -hankkeen osalta hankkeen maaliin vieminen, isosta kuvasta huolehtiminen, raportointi, kouluttaminen ja taloudesta vastaaminen. Yhdistyksessä yleisesti tehtäviäni ovat rahoituksen jatkuvuuden turvaaminen, uudet hankehakemukset, sidosryhmäyhteistyö, yleinen kehittäminen, kokousten valmistelu, organisointi, esihenkilötehtävät, ja myös viestinnän tehtäviä. Autan yhdistyksen vapaaehtoisten tiimejä tavoitteiden saavuttamisessa, ja olen nyt myös asiantuntijatyöryhmän vetäjä.


Minkälaista on työskennellä HSP-yhdistyksessä, erityisherkkien parissa?

- Yhdistyksessä on aivan ihania ihmisiä! Erityisherkät ovat hyvin arvotietoisia ja erittäin luovia ja ideoivia. On tärkeää tukea ihmisten ideoita ja luoda mahdollisuuksia toteuttaa niitä. Voimme myös olla omantunnon ääni, joka edistää hyviä asioita, ja olla edelläkävijänä monissa asioissa. Toisaalta kuormittumisherkkyys korostuu meidän yhdistyksen jäsenistössä.


Mitä uutta tämä vuosi on tuonut yhdistyksen toimintaan?

- Toimistolle on saatu uuden rahoituksen myötä lisää henkilökuntaa, ja myös tukea IT-asioihin. Tämä on iso muutos, kun kolme vuotta sitten ei yhdistyksellä ollut yhtään työntekijää. Kokemusasiantuntija- ja voimaryhmäohjaajakoulutuksissa on nyt digitaalinen alusta käytössä. Syksyllä tuotetaan pilottina voimaryhmäohjaajakoulutus järjestöille. Tällä hetkellä on useampikin opiskelija tekemässä opinnäytetyönä kehittämis- ja arviointityötä yhdistyksen ja hankkeen toiminnasta.


Mitä ajankohtaista on nyt työpöydälläsi?

- Juuri nyt tärkeintä on toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen valmistelu yhdistyksen kevätkokousta varten. Uudet STEA-hakemukset ovat tehtävänä; teemme kolme hakemusta toukokuun loppuun mennessä. Haemme sekä jatkoa vanhalle hankkeelle että uuttakin.


Mitä harrastat?

- Luovat harrastukset ovat minulle tärkeitä. Muun muassa tykkään kutoa vaikeita kuviovillasukkia. Elämyshakuisena haluan jatkuvasti opiskella ja oppia uutta, joten se on myös tärkeä harrastus.

Haastattelijana Terhi Lammi

 

Haastattelussa HSP Voimaryhmät-hankkeen koordinaattori Emilia Aalto

 Jäsenen blogikirjoitus:

 

Yhdistyksessä on käynnissä HSP Voimaryhmät -hanke, joka toimii STEA:n eli Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen rahoituksella. Katso lisätietoa hankkeesta täältä. Hankkeen parissa työskentelee Emilia Aalto.


Hei Emilia, olet projektikoordinaattorina Voimaryhmät-hankkeessa. Mitä tehtäviä työhösi kuuluu?

-Kaikkea laidasta laitaan: koulutuksia, viestintää, markkinointia, tapahtumien järjestämistä. Tehtäviini kuuluu myös yhdistyksen vapaaehtoisten eli Herkkis-päivystäjien, kokemusasiantuntijoiden ja voimaryhmäohjaajien toiminnan koordinointi, ja Herkkis-päivystyksen tekninen puoli on myös minun vastuullani.


Mitä olet tekemässä lähiviikkoina?

-Jopa 16 uutta voimaryhmää on juuri alkamassa ympäri Suomea ja verkossa, ja tällä hetkellä opastan ryhmien ohjaajia etätapaamisten käytännön toteuttamiseen. Uusi kokemusasiantuntijakoulutus alkaa niin ikään helmikuussa ja voimaryhmäohjaajakoulutus maaliskuussa, ja tapaan itse kaikki näihin koulutuksiin osallistuvat etänä ennen koulutuksen alkua. On tärkeää saada henkilökohtainen kontakti osallistujiin.


Viime aikoina koulutukset ovat siirtyneet verkkoon. Miten tämä on vaikuttanut työhösi?

-Kyllä se on muuttanut työtä aika paljon. Etäkoulutuksiin on jo sopeutunut, mutta tekniikka pitää tietysti ottaa huomioon suunnittelussa. Yhteisöllisen fiiliksen luomiseksi pitää varata aikaa jutusteluun; ei riitä että käydään pelkkää asiaa läpi. Rennossa ja turvallisessa ilmapiirissä ihmiset uskaltavat osallistua keskusteluun.


Mitä koulutustyö antaa sinulle itsellesi?

-Se antaa todella paljon! Kaikilla on niin monipuolisesti osaamista, meillä on aivan mahtavia osallistujia mukana. Sen takia haluamme heitä myös osallistaa itse kouluttamiseen, koulutusten sisällön kehittämiseen. Saa tulla mukaan vaikka vetämään jonkin osa-alueen tai harjoituksen.


Mitä tykkäät tehdä vapaa-ajalla?

-Nautin lumesta, on ihanaa kun nyt on paljon lunta. Käymme koiran ja lapsen kanssa pulkkailemassa ja lenkkeilemässä. Opettelen myös luistelua ja hiihtämistä uudestaan.



Haastattelijana Terhi Lammi

Lue myös: Kinoksista kirsikankukkiin - kirjoitus Voimaryhmät-hankkeen alkutaipaleelta

 

Blogivuodesta 2020

Rohkeastiherkkä -blogissamme oli monipuolinen vuosi 2020. Meillä julkaistiin kirjoituksia tunteista työelämään, kokemuksista tutkimustietoon, yhdistyksen tapahtumista sekä koulutuksista elämään ja sen vaatimuksiin ja rikkauksiin, erityisherkkien näkökulmasta.

Blogin kirjoituksista on saatu vertaistukea, tietoa ja kiinnostuttu yhdistyksemme toiminnasta. Blogi on HSP Suomi ry:n jäsenblogi, johon myös asiantuntijat ja yhdistyksen toimijat voivat kirjoittaa, ja iloksemme kirjoittavatkin!

Vuodessamme oli erityisen mainitsemisen arvoista ja merkittävää opiskelijoiden erityisherkkyysaiheiset opinnäytetyöt ja niistä saadut kirjoitukset, lue vaikka tämä Arvot avuksi..

Yliopistotasoista tutkimustietoa saimme myös, suosittelemme lukemaan tämän Moninaisuuteen kytkeytyvä persoonallisuus..

Yhdistyksessämme ja sen hallituksessa on myös monia asiantuntijoita; kouluttajia, valmentajia, terapiatyötä tekeviä. On ollut ilo saada jäsenkirjoituksia myös heiltä. Vaikkapa nämä suositut kirjoitukset Erityisherkkä, hiljenny itsesi äärelle...  ja Kuinka selvitä herkkänä ihmisenä...

Paitsi vanhat kirjoittajakonkarit, ovat myös uudet kynäilijät löytäneet tiensä blogiimme. On saatu kirjoituksia tunteista monista; surusta, ilosta, elämän käännekohdista; niihin lukeutuu yhteinen koko vuotta 2020 värittänyt ja muuttanut pandemian aiheuttama kriisi. 

Saimme lukea mm. Äitiydestä erityisherkkänä  ja herkän elämästä poikkeusoloissa; Mitt hem är mitt borg. Jälkimmäinen kirjoitus löytyy blogista myös suomeksi.

Yhdistyksellä ja erityisesti Voimaryhmät-hankkeella (2019-2021) on ollut paljon koulutuksia vuoden aikana, myös yhteinen vapaaehtoisten ilta pidettiin viime syksynä, on ollut herkkisklubeja sekä webinaareja, milloin verkossa niin kaikki ympäri Suomea pääsivät osallistumaan tapahtumiin. Näistä koulutus- ja tapahtuma-aiheista on useita kirjoituksia blogissa. Tässä yhden osallistujan kirjoitus kokemusasiantuntijakoulutuksesta.

Rankoista kokemuksista löytyy tekstejä, kuten esimerkiksi tämä Kuinka erityisherkkä kestää. Aina kuitenkin kirjoituksista paistaa myös toivo ja kasvu. 

Erityisherkät ovat yhdenlainen heimo, ja tämän heimon löytyminen on monelle hyvin avaavaa ja voimaannuttavaa. Tästä aiheesta on mm. blogipostaus Heimoni mun. 

 

Uusi blogivuosi 2021 on alkanut: Tammikuisessa kirjoituksessa käsitelty ujouden ja sosiaalisuuden yhdistelmä erityisherkässä on koskettanut monia. Toisessa upeassa kirjoituksessa käsiteltiin oman elämän erikoista viime vuotta keskeneräisyyden näkökulmasta.

 

Tähän linkitettyjen kirjoitusten lisäksi blogista löytyy lukuisia ja lukuisia tekstejä, joita kaikkia suosittelemme lukemaan! Tunnisteita (oikeassa reunassa) klikkaamalla löydät eri aihealueita käsitteleviä kirjoituksia, kuten 'luonto' tai 'tunteet'.. (yläreunan) haulla taas löydät kirjoituksia esim. kirjoituksen otsikolla tai kirjoittajan nimellä.

Jäsen, olet tervetullut mukaan tekemään blogia! Laita viestiä vaikka oheisella yhteydenottolomakkeella.

 💗💗💗

Blogipoppoo 

Haastattelussa yhdistyksen puheenjohtaja Maritta Nikkinen

Yhdistyksen hallitus vuodelle 2021 on valittu. Soitimme puheenjohtaja Maritta Nikkiselle ja esitimme muutaman kysymyksen:

Mitä teemoja nousee esiin yhdistyksen hallitustyössä vuonna 2021?

Tärkeitä asioita ovat yhdistyksen ystävällisen toimintakulttuurin ylläpitäminen ja kehittäminen, ammatillisuuden korostaminen, tutkimuksen ja tieteen esiintuominen. Järjestämme luentoja erityisherkkyydestä myös eri alojen asiantuntijoille. Lisäksi toiminta laajenee edelleen, koska on saatu uutta avustusrahaa STEA:n rahoittaman Voimaryhmä-hankkeen lisäksi.

Miten yhdistyksen toiminta on muuttunut tänä koronavuonna valtakunnallisella ja paikallistasolla?

Olemme ottaneet ison digiloikan. Puolet hallituksen kokouksista on pidetty etänä. Luennot, voimaryhmäohjaaja- ja kokemusasiantuntijakoulutukset on järjestetty etänä. Isojakin luentoja on ollut videoyhteyksin. Paikallisryhmien toimintaa on järjestetty THL:n ohjeiden mukaan eri tavoin eri puolilla: osa on pitänyt lähitapaamisia vaikkapa ulkona, ja osa on kokoontunut etänä. Jotkin ryhmät ovat olleet tauolla kokonaan.

Minkä vinkin voisit erityisherkkänä ja psykoterapeuttina antaa joulunajan lomapäiville erityisherkille?

Nauti tunnelmasta! Joulu on tunnetila. Jos haluaa, voi leipoa tai muutoin laittaa joulua, mutta älä stressaa jouluaskareilla. Muista kiinnittää huomiota omaan vointiin.

Miten aiot itse viettää joululomaa?

Koronatilanteen vuoksi ei vielä ole varmaa, mutta jos mahdollista, niin menemme täältä Oulusta Etelä-Suomeen. Tytär ei valitettavasti pääse Yhdysvalloista tulemaan, mutta tarkoitus olisi viettää joulua poikiemme perheiden kanssa.

Haastattelijana Terhi Lammi

HSP Suomi ry – Tiivistelmä harjoittelijan näkökulmasta

Harjoittelijan blogikirjoitus:

Aloitin harjoittelun ristiriitaisissa tunnelmissa. Olin hiljattain tunnistanut itsessäni erityisherkälle ominaisia piirteitä ja tahdoin tutustua asiaan lisää, mikä siis olisikaan parempi paikka, kuin mennä suoraan järjestöön harjoitteluun. Ajattelin, että mitähän tästä tulee, onko tällaisessa järjestössä kaikki tyypit jotenkin kummallisia.

Olin väärässä ja luuloni kaikkosivat aika nopeasti. Kaikki tapaamani ihmiset olivatkin ihan normaaleja ja ajatuksia herkkyydestä vaihdettiin oikein fiksulla ja asiallisella meiningillä (ei siis mitään hörhöilyä). Toimistolla Elinan ja Emilian kanssa työskentely sujui oikein hyvin mutta minusta tuntui, että ekstroverttinä höpöttelijänä taisin välillä häiritä työntekoa keskusteluillani.

Toimistolla oli tarve auttaville käsipareille. Työtä oli kahdelle henkilölle paljon ja vaikka koulutöiden ohella pyrin auttamaan muissakin asioissa, tuntui panokseni välillä näkymättömän pieneltä. Reilun viikon päästä oman harjoitteluni alkamisesta toimistolle saapui toinenkin harjoittelija, Mia Salonpää.

Nyt kasassa oli nelihenkinen tiimi ja Mian kokemuksesta oli todella paljon apua. Itse asiassa niin paljon, että hän pystyi tuuraamaan Emiliaa hänen lomansa aikana.

Harjoittelu meni sitten omalla painollaan. Sain tehdä osan viikosta etänä, eikä työaika ollut aina minuutilleen. Tällainen tapa sopi minulle, rentoa menoa mutta sovitut asiat tehdään. Kiitos tästä Elinalle. Mikäli sinä etsit harjoittelupaikkaa, on tässä yksi, jota tahdon suositella.

Työskentely järjestössä oli muutenkin avartava kokemus, eikä pelkästään työnkuvan muodossa vaan se miten vapaaehtoiset osallistuvat toimintaan, oli jotenkin todella hienoa.

Tuntuu, että nykyisin ihmiset haluavat saada kaikesta tekemisestä jonkin korvauksen, yleensä rahallisen. Seuratessani vapaaehtoisten osallistumista järjestön toimintaan myös oma ajatteluni asioiden tekemistä kohtaa on kai hieman muuttunut. Asioiden tekemisestä ei aina tarvitse miettiä “miten minä tästä hyödyn”.

Minä ainakin yritän jatkossa tehdä enemmän hyvää ilman omanedun tavoittelemista. Olkoon se vaikka laittamalla roska roskiin, avaamalla toiselle ovi tai auttamalla äitiä lastenrattaiden kanssa hankalassa paikassa. Voitko sinä auttaa ketään tänään? Mene ja auta, ehkä tulevaisuudessa joku auttaa sinua, kun tarvitset apua 😊

-Heikki Räisänen

Kohti uutta ilmettä

Jäsenen/harjoittelijan blogikirjoitus:
 

Paljon puhuttu brändiuudistus alkaa olla loppusuoralla. Kyselyllä saimme paljon hyviä vastauksia, jotka näyttivät meille suunnan. Pian meillä olikin muutamia vedoksia väreistä ja logoista, mutta jotain puuttui. 


Tulossa oli brändi-iltamat jossa kävimme aihetta läpi keskustellen sekä esityksen kautta.

Yhdistyksen hallituksen viestintävastaava Marica Ryökäs puhui hienosti arvoista ja uudistumisesta yhdistyksen kannalta. Miltä yhdistys näyttää tällä hetkellä ja mitä kohti ollaan menossa, millaisia asioita halutaan jättää ja mistä olisi hyvä luopua.

 

Brändääminen ei ole pelkästään uuden logon suunnittelua. Se on kokonaisuuden hahmottamista ja sen muovaaminen uudelleen niin, että kokonaisuus palvelee jäseniään. Yhdistys on monelle tärkeä asia elämässä, jossa herkkyydestään voi avoimesti puhua ja saada tietoa sekä vertaistukea. Siksi on tarkkaan mietittävä millaista kuvaa me tahdomme uudistuksen jälkeen lähettää.
Olemme erilaisia ja tietynsävyinen viesti tavoittaa vain tietyn osan jäsenistä. Haluamme kuitenkin tavoittaa kaikki jäsenemme jatkossa!  

Marican puheenvuoron aikana pohdimme myös mikä yhdistyksen toiminnassa on muuttunut viimeisten vuosien aikana. Onko yhdistyksen identiteetti vahvistunut ja onko toiminta mennyt konkreettisemmaksi ja näkyvämmäksi? Osallistujat totesivat, että tietoisuus erityisherkkyydestä on lisääntynyt suuremman yleisön tietoisuuteen ja positiivisuus yhdistyksessä on lisääntynyt. Toiminnan kerrottiin myös muuttuneen vakiintuneemmaksi ja ammattimaisemmaksi. Eräs pitkäaikainen jäsen totesikin, että alussa yhdistys oli verrattavissa “kaveripiiriksi” ja sittemmin jäsenistöön on saatu huimasti uusia jäseniä. Yhdistyksen hankkeet ovat myös lisänneet uuden ulottuvuuden yhdistykseen. Yhdistys on onnistunut tuomaan tutkimustietoa päivänvaloon, enää ei puhuta pelkästään “naistenlehtijutuista”.

Sosiaalinen media 

Tulemme lisäämään aktiivisuutta myös sosiaalisen median kanavissa:

   
https://www.facebook.com/hspSuomi/
https://www.instagram.com/hspsuomiry/
 
Laita kanavat seurantaan ja tule aktiivisesti mukaan!
Osallistu keskusteluihin, lisää kuvia, kysy meiltä ja toisilta kysymyksiä. Sivumme eivät ole vain koristeena 😉

Iltaman lopuksi osallistujat antoivat viimeiset palautteet brändiuudistukseen liittyen. Osallistujat totesivat esimerkiksi, että on hyvä fiilis yhdessä tekemisestä, brändiuudistuksessa ollaan menossa oikeaan suuntaan ja brändiuudistukselta odotetaan virkistävää muutosta. Sana voimaannuttava mainittiin useaan otteeseen illan aikana ja siitä on ollut aiemminkin puhetta. Otamme tämän huomioon tulevaisuudessa.

 

Millainen identiteetti yhdistykselle valitaan? Haluamme olla houkutteleva yhdistys. Erityisherkkä yksilö on voinut kokea häpeää siitä, että on erilainen ja ettei sovi yhteiskunnan asettamaan muottiin. Yhdistyksenä me haluamme purkaa tämän vanhan leiman ja löytää voiman sisimmästämme. Millaisen tarinan saammekaan yhdessä aikaan? 

Heikki Räisänen