Haastattelussa HSP Voimaryhmät-hankkeen koordinaattori Emilia Aalto

 Jäsenen blogikirjoitus:

 

Yhdistyksessä on käynnissä HSP Voimaryhmät -hanke, joka toimii STEA:n eli Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen rahoituksella. Katso lisätietoa hankkeesta täältä. Hankkeen parissa työskentelee Emilia Aalto.


Hei Emilia, olet projektikoordinaattorina Voimaryhmät-hankkeessa. Mitä tehtäviä työhösi kuuluu?

-Kaikkea laidasta laitaan: koulutuksia, viestintää, markkinointia, tapahtumien järjestämistä. Tehtäviini kuuluu myös yhdistyksen vapaaehtoisten eli Herkkis-päivystäjien, kokemusasiantuntijoiden ja voimaryhmäohjaajien toiminnan koordinointi, ja Herkkis-päivystyksen tekninen puoli on myös minun vastuullani.


Mitä olet tekemässä lähiviikkoina?

-Jopa 16 uutta voimaryhmää on juuri alkamassa ympäri Suomea ja verkossa, ja tällä hetkellä opastan ryhmien ohjaajia etätapaamisten käytännön toteuttamiseen. Uusi kokemusasiantuntijakoulutus alkaa niin ikään helmikuussa ja voimaryhmäohjaajakoulutus maaliskuussa, ja tapaan itse kaikki näihin koulutuksiin osallistuvat etänä ennen koulutuksen alkua. On tärkeää saada henkilökohtainen kontakti osallistujiin.


Viime aikoina koulutukset ovat siirtyneet verkkoon. Miten tämä on vaikuttanut työhösi?

-Kyllä se on muuttanut työtä aika paljon. Etäkoulutuksiin on jo sopeutunut, mutta tekniikka pitää tietysti ottaa huomioon suunnittelussa. Yhteisöllisen fiiliksen luomiseksi pitää varata aikaa jutusteluun; ei riitä että käydään pelkkää asiaa läpi. Rennossa ja turvallisessa ilmapiirissä ihmiset uskaltavat osallistua keskusteluun.


Mitä koulutustyö antaa sinulle itsellesi?

-Se antaa todella paljon! Kaikilla on niin monipuolisesti osaamista, meillä on aivan mahtavia osallistujia mukana. Sen takia haluamme heitä myös osallistaa itse kouluttamiseen, koulutusten sisällön kehittämiseen. Saa tulla mukaan vaikka vetämään jonkin osa-alueen tai harjoituksen.


Mitä tykkäät tehdä vapaa-ajalla?

-Nautin lumesta, on ihanaa kun nyt on paljon lunta. Käymme koiran ja lapsen kanssa pulkkailemassa ja lenkkeilemässä. Opettelen myös luistelua ja hiihtämistä uudestaan.



Haastattelijana Terhi Lammi

Lue myös: Kinoksista kirsikankukkiin - kirjoitus Voimaryhmät-hankkeen alkutaipaleelta

 

Mietteitä puhelin- ja chatpäivystäjäkoulutuksesta

HSP Voimaryhmät- hanke/Jäsenen blogikirjoitus:

Olin viime viikonloppuna Herkkispuhelimen ja -chatin päivystäjäkoulutuksessa Tampereella. HSP Suomen erityisherkät ry:n Voimaryhmät-hankkeen projektikoordinaattori Emilia Aallon ja toiminnanjohtajamme Hannu Sirkkilän lisäksi meillä oli kouluttajia Tampereen seurakuntayhtymän Palvelevasta puhelimesta, Taimi ry:stä ja Tukinetistä.

Ei tehrä tästä isompaa numeroa... Tekee mieli kuitenkin sanoa pari sanaa koulutuksesta ja sen sisällöistä ja saada jakaa samalla teille Rohkeasti herkkä
-blogin lukijoille.


Kohtaamisesta

Miten oikein kohdata Herkkispuhelimeen soittava tuntematon? Siinä on jännä paikka jokaiselle päivystäjälle, ja se pohditutti ja keskustelutti meitä paljon. Asioita kun voi olla monia, vasta erityisherkkyyden löytäneiden vertaistuen tarpeesta aina suuriin kysymyksiin: miksi elämässä kävi kuten kävi ja miten selvitä eteenpäin. Ihmisen huolet ovat moninaiset kaikilla, olipa erityisherkkä tai ei.

Kun kohtaa toista, siinä tarvitaan herkkyyttä. Tarvitaan empatiaa, ja melkein sanoisin että jopa rakkautta. Jos ja kun auttaa toista eteenpäin elämässä, vaikka yhden korttelin – tai vaikka pari korkeampaa askelta - kerrallaan, on se kyllä itsellekin voimauttavaa. Auttaminen voi tehdä onnelliseksi myös auttajan.

Palvelevalla puhelimella on pitkä kokemus ihmisten kuuntelemisesta. Koin arvokkaaksi saamaamme Tampereen seurakuntien Palvelevan Puhelimen emerita toiminnanjohtaja Riitta-Liisa Rusin luentoa aiheessa. Siinä tuli esille erityisesti mieleen jäävänä se, että on tärkeää, että arvostamme itseämme ja toista, sellaisena kuin kukin on juuri nyt.

On oltava herkällä korvalla, kun joku pyytää apua, mutta on pidettävä myös rajat. Hyvä on myös muistaa, ettemme edes voi kaikkia auttaa. Kun osaat olla armollinen itsellesi koskien myös omaa rajallisuuttasi, tuo armollisuus saattaa välittyä toisellekin!

Vahvistaa toisen voimavaroja

Tilanteessa kuin tilanteessa voi löytyä jotakin, millä jaksaa eteenpäin. Joskus voi löytyä ratkaisujakin. Meissä on se kaikki: mahdollisuudet, ratkaisut, voimavarat. Kuulostaa kliseiseltäkin, vaan on totta. Ratkaisun avain on ihmisellä itsellään, se pitää vain löytää. Toinen ihminen voi auttaa löytämisen polulla.

Ratkaisun avain voi olla aiemmin koetussa, tai vaikka aiemmin opitussa tiedossa. Avain, joka sopi joskus, voi sopia nytkin. Ratkaisu voi aueta ja ongelma voi tulla voitetuksi. Ja tuo sama avain, mikä on esimerkiksi taito, ominaisuus tai lahja, voi viedä myös pidemmälle, kohti tulevaisuutta. Voimme käyttää elpynyttä, löytynyttä taitoa tai ominaisuutta uusissa asioissa.

'Tulevaisuutta muistelemalla' taas yleensä pysyy vahvasti kiinni toivossa tai pääsee siihen kiinni. Kun muistellaan hyvää tulevaisuutta ja miten siihen päästiin.

Ei asiat tietenkään ihan niin helpolla mene. Mutta ajan kanssa. Ajassa rinnallakulkija tekee matkasta siedettävämpää, ja voi - parhaassa tapauksessa - auttaa löytämään, mikä on kadoksissa.

Lasse Salmi, Msc , psykoterapeutti ja Taimi ry:n puheenjohtaja avasi meille tätä aihetta 'voimavaraorientaatiosta', ja innostuin siitä itse paljon.


Läsnäolon opettelua

Rentoutuminen on tärkeää. Kun on keskittynyt ja hyvinvoiva itsessään, niin voi paremmin olla läsnä ja kuunnella muita. Keskittymiseen on monia apukeinoja, kuten palautumiseenkin. 

Liikkuminen tavalla tai toisella on aina hyväksi. Hengittämisestä puhumattakaan, siis hyvästä, syvästä hengittämisestä. Aloittaessaan päivystysvuoronsa voi myös pukea ylleen 'työvaatteet' ja siirtyä toiseen tilaan, jos mahdollista.
 
Palautumiseen auttaa niin ikään liikkuminen, vaikka kävely. Voi myös tehdä joitakin konkreettisia asioita kuten vaihtaa jälleen vaatteet ja tyhjentää pöytä. Omaa siirtymistä muihin askareisiin voi helpottaa myös vaikka heittelemällä tyynyjä selkänsä taakse ja näin konkretisoida asia itselleen ja – aivoilleen. Tällaisiakin vinkkejä opasti meille koordinaattorimme Emilia. 

Tietoisen läsnäolon (mindfulness) harjoittelusta voi olla apua keskittymiseen ja rentoutumiseen. Harjoituksia voi tehdä kävellen, seisten tai istuen. Pääasia on, että löytää tien omaan olemiseensa juuri nyt ja tässä hetkessä. Läsnäoloa pienellä päivänavausharjoituksella meille valmensi tähänkin asiaan vihkiytynyt toiminnanjohtajamme Hannu.


Chat-ryhmäkeskustelut                            

Herkkispuhelinpäivystäjät ovat myös chat-päivystäjiä. HerkkisChatin keskustelut ovat ryhmäkeskusteluja ja niitä toteutetaan aihe kerrallaan. Aika on rajattu etukäteen, ja ryhmään otetaan ennalta sovittu määrä osallistujia.
 
Chattimme on Tukinet-alustalla. Tukinetistä löytyy kymmeniä eri aihealueiden keskusteluryhmiä. Tukinetissä kannattaa käydä katsomassa jos löytyisi jokin muukin kuin erityisherkkyysaiheinen, itselle sopiva ryhmä; siellä on esim. keskustelua eron jälkeen, masennuksessa, syömishäiriössä tai talouteen liittyvissä asioissa, joitakin mainitakseni.

Tukinetin salaisuuksiin meitä opastivat rennon tehokkaasti koordinaattorit Kari ja Maikki Kandell, mistä kiitos heille!

 

Kohti tulevaisuutta
 
Saimme hyvää valmennusta ja koen ainakin itse, että EVÄStä* on saatu. Työnohjauksessa ja muussa täydentävässä valmennuksessa saadaan sitten lisää sitä evästä.
 
Olemme vaitiolovelvollisia ja noudatamme yleisiä eettisiä periaatteita. Toimimme vastuuntunnolla ja sitoutuneina yhdistyksen arvoihin. Pidämme huolta itsestämme ja olemme yhteydessä omaan tiimiimme ja yhdistyksen työntekijöihin.



Paluumatkalla katselen vihertäviä peltoja, lehmiä laitumella. Sataa vettä ja omenapuun kukkia. Ihmettelen sitä. Moni asia jäi mietityttämään ja hyvä niin.

Se on moro tältä erää. Kirjoitellaan. 


 💗
                                                                                 

Merja Korpisaari

* EVÄS myös erityisherkkyydessä: Lyhenteen E tarkoittaa emotionaalisuutta ja empaattisuutta, V vivahteiden vaistoamista, Ä ärsykkeiden liiallisuutta ja S syvällisyyttä.
(Lue lisää esim. Elaine Aron: Erityisherkkä ihminen.)


HerkkisChat aloittaa kesäkuussa ja puhelinpalvelu elokuussa. Seuraa tiedotustamme netissä ja facessa!  

https://www.erityisherkat.fi/
ja https://www.facebook.com/hspSuomi/  
                                             

(Kuvat: Pixabay)

Ympäristöyliherkkien puheenvuoro

HSP Voimaryhmät -hanke:

Viime viikolla lähdimme Suomen erityisherkät ry:n porukalla katsomaan paikan päälle Ylen Perjantai-ohjelman kuvauksia. Illan aiheena oli ympäristöyliherkkyys. Haastateltavina olivat monikemikaaliyliherkkä Päivi Ingrid Siren ja ylilääkäri Risto Vataja. Sähköyliherkästä Marjut Stubbesta nähtiin Sähkö tekee minut sairaaksi -dokumentti.

Ilta oli mielenkiintoinen sukellus aiheeseen, josta en etukäteen paljoakaan tiennyt. Erityisherkät usein puhuvat kokemuksistaan muun muassa sähkön aiheuttamasta oireilusta. Onko erityisherkkyydellä ja ympäristöyliherkkyydellä siis jokin yhteys?

Ympäristöyliherkkyys vie voimia, erityisherkkyys voimaannuttaa

Monikemikaaliyliherkkä Päivi kertoi Perjantai-ohjelmassa olevansa erityisherkkä, mutta totesi myös, etteivät todellakaan kaikki hänen tuntemansa ympäristöyliherkät ole erityisherkkiä. Moni ympäristöyliherkkä saattaa kokea vähättelevänä sen, että ympäristöyliherkkyyttä millään tavalla rinnastetaan erityisherkkyyteen. Miksi aihe herättää niin voimakkaita tunteita?

Ympäristöyliherkkyys on oikea diagnoosi. Se rajoittaa ihmisen elämää hyvin paljon ja aiheuttaa kipua sekä muita ikäviä oireita. Erityisherkkyys puolestaan ei ole sairaus, vaan temperamenttipiirre. Sekin vaikuttaa elämään hyvin kokonaisvaltaisesti: temperamentti vaikuttaa keskeisesti siihen, millaisia olemme, miten käyttäydymme eri tilanteissa ja miten koemme maailman. Erityisherkkyys on kuitenkin mahdollista kääntää voimavaraksi: se antaa mahdollisuuden tuntea positiivisetkin tunteet kokonaisvaltaisesti, vaikuttua syvästi taide-elämyksistä ja eläytyä muiden ihmisten kokemusmaailmaan. Ympäristöyliherkkyys puolestaan on ihmiselle rasite, joka vie voimavaroja.

Kun pohdin erityisherkkyyden ja ympäristöyliherkkyyden yhteyttä, en tarkoita, että ne olisivat yksi ja sama asia. En kuitenkaan ole voinut olla pistämättä merkille, että erityisherkät kertovat kokevansa paljon enemmän ympäristöyliherkkyyttä kuin monet muut tuntemani ihmiset. 
Kysyin Perjantai-lähetyksen jälkeisessä yleisökeskustelussa ohjelmassa haastatellulta ylilääkäri Risto Vatajalta, että voiko erityisherkkyyden ja ympäristöyliherkkyyden välillä olla yhteys. Kuulemma voi hyvinkin olla. Hän ei kovin syvällisesti lähtenyt asiaa kommentoimaan eli oletettavasti aiheesta ei ole tutkimusta.

Yhteneväisyyksiä ja eroja

Mikä voisi sitten olla erityisherkkyyden ja ympäristöyliherkkyyden yhdistävä tekijä? Kun aiheesta etsii tietoa, törmää useisiin lähteisiin, joissa tavallaan sivutaan erityisherkkyyttä. Ympäristöyliherkkyyden yhteydessä puhutaan ihmisistä, joilla on jo synnynnäisesti ominaista saada voimakkaita reaktioita ympäristön ärsykkeistä. On myös tutkittu, että oireet selittyisivät keskushermoston herkistymisellä. Ympäristöyliherkistä puhutaan muita herkempinä ja helpommin masentuvina. Olen myös lukenut, että mindfulnessista voi olla apua ympäristöyliherkkyyteen. Nämä ovat kaikki asioita, jotka täsmäävät myös erityisherkkyyteen. Toisaalta on pakko mainita, että nämä ovat asioita, joita monet ympäristöyliherkät eivät allekirjoita. Heidän kokemuksensa taudinkuvasta on siis aivan toisenlainen kuin hakukonetulokset antavat ymmärtää.

Ihminen on kokonaisuus, jossa keho ja mieli kietoutuvat yhteen ja rajaa niiden välille on usein hankala vetää. Se, miten erityisherkkyys ja ympäristöyliherkkyys ovat osa tätä kokonaisuutta, on varmasti monikerroksinen tutkimuksen aihe. Jos joku ympäristöyliherkkä kokee saavansa apua erityisherkkyyden tunnistamisesta itsessään – vaikkei se toki oireita poistaisikaan – niin se on mahtava juttu.  Kaikki ympäristöyliherkät eivät kuitenkaan koe asiaa näin ja kaikki ympäristöyliherkät eivät ole erityisherkkiä. Yhtäläisyysmerkkiä näiden kahden eri herkkyyden välille ei siis voi piirtää. Onkin turvallisinta puhua erityisherkkyydestä ja ympäristöyliherkkyydestä erillisinä asioina, jotka joskus kohtaavat yhdessä ihmisessä.

Alku paremmalle ymmärrykselle

Keskustelu ympäristöyliherkkyydestä on ristiriitaista. Lääkäreiden ja potilaiden ajatukset oireiden aiheuttajasta ja tarvittavasta hoidosta eivät kohtaa. Käsitteiden käytöstä on erimielisyyttä: jotkut potilaat kokevat ympäristöyliherkkyydestä ja toiminnallisista häiriöistä puhumisen harhaanjohtavana. 

Oli termeistä mitä mieltä tahansa, niin joka tapauksessa on tärkeää, että aihetta on tutkittu ja lisää tietoa saatu. On havahduttu siihen, että ympäristöyliherkkyys ei ole vain pienen ryhmän luulosairautta, vaan potilailla on oikeita elämää rajoittavia oireita. Tämä tärkeä askel kohti pätevää hoitoa.

Kiitokset kaikille ohjelmassa esiintyneille, Ylelle sekä Perjantai-ohjelmalle tärkeän aiheen esiin nostamisesta. Moni erityisherkkä voi varmasti jollain tavalla samastua ympäristöyliherkkien jakamiin kokemuksiin: vähättelyyn, ihmettelyyn ja leimaamiseen. Ohjelma antoi puheenvuoron niille, jotka sen harvoin saavat. Tätä erityisherkkä osaa arvostaa.

Emilia Aalto
HSP – Suomen erityisherkät ry:n projektikoordinaattori

Kinoksista kirsikankukkiin – hankkeen kevään merkkejä

HSP Voimaryhmät -hanke:

Puun oksilla orastavat hiirenkorvat ja auringon lämpö lupailee jo kesää. Työmatkoja pyöräillessä voi luopua lapasista, jotka joskus olen vielä juhannuksen räntäsateillakin kaivanut esille. Milloinkohan takapihan kirsikkapuu kukkii?

Keväisen katupölyn keskellä ja ensimmäisten sinivuokkojen jo koristaessa talvesta elpyvää nurmea on kovin vaikeaa palauttaa mieleen helmikuun lumikinoksia, vaikka pakkasen puremista poskilla ja pulkkamäestä onkin vain pari kuukautta.

Helmikuun hiljaisessa lumisateessa kävelin ensimmäistä kertaa yhdistyksen tyhjään toimistoon, jossa ryhdyimme toiminnanjohtaja Hannun ja puheenjohtaja Elinan kanssa työstämään HSP Voimaryhmät -hanketta. Sittemmin toimistomme on saanut huonekalut ja hankkeen sisältö on löytänyt muotoaan. Lumen sulaessa ja leskenlehtien puskiessa esiin ojanpientareilla on hanke muuttunut hiljalleen näkyvämmäksi yhdistyksen jäsenille ja muillekin.

Hankkeen kevät käynnistyi Ryhmästä voimaa ja kannustusta -seminaarilla. Seminaarin järjestäminen oli innostavaa: vihdoinkin pääsisimme kertomaan erityisherkkyydestä ja Voimaryhmistä yleisön eteen sekä kohtaamaan aiheesta kiinnostuneita ihmisiä. Toisaalta jännitti. Mitä jos kiinnostuneita ei olekaan? Seminaarin jälkeen oli kuitenkin ihanaa ja helpottavaa kuulla, että Ben Furmanin luento, Pauliina Latvan tanssivideoteos sekä V.A. Virtasen musiikki olivat inspiroineet monia yleisössä. Toisaalta seminaaripalautteissa ilmaistiin myös halu saada enemmän tietoa erityisherkkyydestä. Tämä tarkoittaa, että yhdistyksen tekemä työ on tärkeää ja tarpeellista: erityisherkkyydestä ollaan kiinnostuneita.

Tiivistettynä HSP Voimaryhmät -hankkeessa on kyse erityisherkille sovelletusta, valtakunnallisesta vertaisryhmätyöskentelyn mallin ja ryhmänohjaajakoulutuksen kehittämisestä. Voimaryhmät ovat ratkaisukeskeisiä ja toiminnallisia matalan kynnyksen ryhmiä, joissa erityisherkkyys valjastetaan voimavaraksi. Tavoitteena on yksinäisyyden ja stressin vähentäminen, osallisuuden lisääminen ja toimintakyvyn parantaminen. Hankkeeseen sisältyy myös Palvelevan puhelimen ja chatin perustaminen. Näiden tarkoituksena on jakaa tietoa erityisherkkyydestä ja tarjota vertaistukea.

Pian lämpö sulattaa lumet varjoisimmistakin paikoista ja ujot hiirenkorvat kasvavat puut peittäväksi vehreydeksi. Työ hankkeen parissa jatkuu innostunein mielin. Uusia kivoja juttuja on luvassa ja niistä tiedotetaan kevään edetessä – ehkäpä jo silloin, kun kirsikkapuut kukkivat.

-Emilia Aalto

HSP – Suomen Erityisherkät ry:n projektikoordinaattori