Erityisherkät kohtaavat

 

 Jäsenen blogikirjoitus:

 

💜

💜

💜

Meillä on HSP Kohtaamispaikka Lapinlahden Lähteellä, Helsingissä. Leenan kanssa on pidetty päivystystä siellä, kerran kuussa viime syksystä alkaen. Joka kerralle on kohtaamisia riittänyt.

Haarukoimme juuri mistä löytyy kokoontumistilaa jatkossa; kahvilan yhteydessä olevasta tilasta tai jostakin ihanasta ryhmähuoneesta. Pian se selviää, ilmoittelemme maaliskuun päivystysajankohdasta jälleen netissä ja somessa.


Tuo Lähteen miljöö on tosi leppoisa, aika erilainen kuin vaikka kirjastojen. Seinien tauluja ja muita sisustuksia on mukava katsella ja ne joskus virittävät myös keskusteluun. Kahvikupposen voi ostaa siitä kahvilasta. Voi poiketa myös vaikka taidenäyttelyissä, kävellä puistossa tai tehdä löytöjä Puodissa ja Patinassa.


Kohtaamispaikkaan voit tulla juuri sellaisena kuin olet. Iloisena tai surullisena, väsyneenä, huolia kantaen tai ilman. Vertaisten kanssa keskustelu on aina hyvästä.

Keskustelu onkin ollut joka kerta vilkasta. Tämä on oikeastaan ihan tavallinen avoin ryhmätapaaminen, sillä erotuksella että tähän ei ole tarvinnut ilmoittautua. Ja saa pistäytyä omien aikataulujen mukaan.


Helsingissä kokoontuu myös muita ryhmiä erityisherkille: Töölön keskusteluryhmä, niinikään Töölössä kokoontuva HSP Vertaismiehet ja retkeilevä Pääkaupunkiseudun luontoryhmä.. Valinnanvaraa löytyy myös ajankohdissa, arki-iltoja, lauantai-iltapäiviä ja sunnuntai-iltapäiviä. Kannattaa muistaa myös verkossa kokoontuva etävertaisryhmä ja chat, jotka mahdollistavat tapaamiset ja tutustumiset samalla kertaa kautta Suomen. Seuraa myös mitä Heimotulilla tapahtuu.

- Toivon, että jokainen löytää oman paikan, missä käydä ja keskustella. Tai vaikka useampia. Siksi me ollaan yhdistyksenä, että mahdollistetaan vertaisuus. Se yleensä voimaannuttaa ja silloin jaksetaan paremmin.

 

Erityisherkkyys ei ole diagnoosi. Erityisherkkyys on temperamenttipiirteistö ja se on myös uniikki juttu jokaiselle sen kokijalle, ja toisaalta meissä on myös olennaista yhteistä. Se yhteisyys on usein aarre, joka kannattaa etsiä ja löytää. Samaa kokevalta, vertaiselta, voi kuulla ne taikasanat, joista olo helpottuu. Silloin pääsee ajatusten oravanpyörästä eteenpäin. Uuteen uskallukseen ja kasvuun.

Voit hakea mukaan myös ryhmänvetäjäpoppooseen. Joskus tarvitaan myös ohjaajan tai kohtaamispaikkapäivystäjän tuuraajaa.

- Ole yhteydessä Susannaan susanna.sihto@erityisherkat.fi jos oman ryhmän kokoaminen tai ryhmänohjaajan tuuraaminen kiinnostaa.




Iloa alkavasta keväästä ja ryhmistä meille kaikille!



Merja Korpisaari

HSP kokemusasiantuntija, ryhmänohjaaja

HSP miehet kokoontuivat Helsingissä

 

Sunnuntaisessa (11.8.) HSP miesten Helsingin kokoontumisessa meitä oli paikalla seitsemän. Tilakin on toki rajallinen, mutta seinät ovat venyviä, niin kuin moni meistäkin.

Agendana oli esittelykierros, kukin sai kertoa mitä halusi, ja vapaata keskustelua aiheesta miten kukin omanlaisuutensa on löytänyt ja kokee. - Tuo termi oli yhdeltä meistä, kun se erityisherkkyys -nimitys menee vähän maistelun puolelle, että olenko sitä, tai mitä mielikuvia se herättää.

On minulla herkkyyttä joillekin siitepölyille, mutta HSP:ssä minulla saattaa silmät vuotaa kun menen toisen suruun mukaan. Ihan tuntemattoman ja niin helposti, silmäni kyynelehtivät. Tosta ois hauskaa tarinaa, mut toinen kerta.

Moni meistä totesi, että kyllä naisten kanssa on ihan helppo puhua syvällisiä ja tunteita koskettavia asioita. Kuitenkin kun oli joskus esitetty ajatus myös miesten kesken keskusteluryhmästä, niin lähdin sitten mukaan sitä perustamaan. Kiitokset Susannalle ja Merjalle, sekä Joonakselle Oulun miesten ryhmän vetäjälle.

Me jatkamme kehittämistä. Tämä voi olla monen muotoista, sellaista kuin haluamme. Seuraava tapaaminen onkin vasta 8.9., matkustelun vuoksi. Yksi ehdotus keskustelun aiheeksi silloin on läsnä oleminen.

Juhani Brodkin

PS. Ryhmistä ilmoitellaan osoitteessa erityisherkat.fi. Seuraava Helsingin tapaaminen on 8.9. Oulussa pääsee miesten ryhmään 26.8.

 

Yhdistystoiminta nostattaa monenlaisia tunteita ja antaa paljon

HSP Suomi ry:n hallituksen jäsenen blogikirjoitus:

Olen toiminut elämäni aikana vapaaehtoisena monessa tehtävässä. Minä olen pitänyt luontokerhoa, koordinoinut sydänlasten vanhempien vertaisryhmää, vetänyt ekstroverttien erityisherkkien ryhmiä, toiminut suomenkielenkerhon ohjaajana maahanmuuttajille, ollut päätoimittajana neljän vuoden ajan kaupunginosalehdessämme jne. Myös suurin osa omaa työuraani on sujunut järjestöjen tehtävissä. Minulla on siis kokemusta maisemasta molemmin puolin: miltä tuntuu palvella jäsenistöä palkattuna työntekijänä ja miltä tuntuu antaa omasta ajastaan tärkeälle asialle vapaaehtoistoimijana tai hallituksen jäsenenä. Näitä kaikkia tehtäviä yhdistää kuitenkin seuraavat asiat: Ihminen kaipaa yhteisössään tulla nähdyksi ja arvostetuksi. Myös tuelle ja kiitokselle on aina paikkansa. Tämä ei ole vain työntekijöiden tai hallituksen jäsenten asia, vaikka se tärkeä osa heidän työtään onkin. Kauniin palautteen antaminen toisillemme kuuluu meille kaikille, jotka olemme samassa yhteisössä toimijoina.

Kun henkilö haluaa tulla mukaan vapaaehtoistoimintaan, on tärkeää, että hän saa kokemuksen siitä, että on merkityksellinen. Tähän kuuluu olennaisesti se, että viesteihin vastataan ja sovituissa asioissa pysytään. On kuitenkin inhimillistä, että joskus henkilö tipahtaa vahingossa meililistalta tai vastausta joutuu odottamaan monta päivää. Minä hoidan vapaaehtoisena tällä hetkellä HSP Suomi ry:n viestintäryhmän koordinointia. Omasta elämäntilanteestani johtuen pystyn hoitamaan tehtävääni liittyviä asioita yhdestä kahteen kertaan viikossa. Joskus joku pahoittaa mielensä, jos joutuu odottamaan vastausta kysymykseen mielestään liian pitkään. Oletus henkilöllä voi olla tuossa tilanteessa, että teen työtäni palkattuna työntekijänä, mikä ei pidä paikkaansa. Toisaalta on hyvä ymmärtää, etteivät toimistomme työntekijätkään ehdi aina reagoimaan heti viesteihin. Heillä on monta asiaa työssään hoidettavana. Tällaiset tilanteet, joissa yhdistyksemme jäsen pahoittaa mielensä ovat kurjia. Pyrimme niitä parhaamme mukaan välttämään. Toivoisin kuitenkin, että jäsenillämme olisi ymmärrystä sille, että ruudun takanakin on ihminen, jolla on omat resurssinsa tehtävässään. Myönteinen palaute vaikeissakin asioissa on toki aina tervetullutta.

Olisi upeaa, että yhdistyksessämme olisi jonakin päivänä oma vapaaehtoistoiminnan koordinaattori, mutta se edellyttää toki sen, että meillä on rahoitusta työllemme tulevaisuudessakin. Tämänkin mahdollistamiseen liittyy, että meillä on mukana ihmisiä, jotka haluavat kehittää yhdistystämme vapaaehtoistehtävissä. Muistathan, että sinä olet meille tärkeä ja otamme sinut mielellämme mukaan toimimaan tärkeän asian puolesta. Tervetuloa mukaan!

Marika Rosenborg