31 maaliskuuta 2022

Kirjaprojekti erityisherkän arkipäivästä etenee

Jäsenen blogikirjoitus:


Keväinen tervehdys!

Kerroimme viime syksynä kirjaprojektistamme, jonka aiheena on erityisherkän arkipäivä kaikkine sen eri puolineen ja palikoineen. Tässä hieman päivitystä siitä, miten varsin jännittävä projektimme on edennyt! 

Olimme etukäteen ajatelleet, että jos saisimme omien tarinoidemme lisäksi muutamia muitakin innostumaan tästä aiheesta, niin voisimme mahdollisesti käyttää heidän omia ainutlaatuisia näkökulmiaan avuksi ja hyödyksi tässä tutkimusmatkassa sekä arvokkaana lisänä höystämään omaa höpinäämme. Tarkoituksena ei ollut tehdä varsinaista tutkimusta, vaan koota ajatuksia ja erilaisia näkökulmia siitä, millaisista palasista hyvä arki koostuu, erityisesti silloin kun se on kuorrutettu erityisherkillä aisteilla ja ajatuksilla. Ja näkökulmia todellakin saimme! Olimmekin siis todella yllättyneitä (ja äärimmäisen otettuja) saamastamme yhteydenottojen määrästä! Selkeästi aihe koettiin kiinnostavaksi ja tärkeäksi, koska niin moni oli halukas kuulemaan siitä lisää. Keräsimme aineiston loppuvuodesta 2021 Facebookin keskusteluryhmien ja HSP Suomen tiedotuskanavien kautta. 

Saimme kasaan 45 kappaletta huikaisevan ihanaa tarinaa tavallisesta arjesta, sen haasteista ja voimaa tuovista hetkistä. Vastaajia löytyi nuorista opiskelijoista eläkeläisiin, hyvin monilta eri ammattialoilta ja erilaisista perheistä. Aineistosta tuli juuri sopivan hallittava: muistimme henkilöiden persoonat, mutta saimme silti mahdollisimman monta eri näkökulmaa ja erilaista tarinaa. Halusimme päästä kurkistamaan juuri tämän henkilön arkipäivään sen iloineen ja suruineen, emme koostaa numerotaulukoita. Myös vastaajat kokivat saaneensa kirjoitusprojektista itselleen uusia näkökulmia tarkastella omaa herkkyyttään ja kirjoittaa sitä jollekin auki. Tämä tuntui meistä erityisen liikuttavalta!  

Yllätyimme vastausten monipuolisuudesta: herkkyyttä saattoi lähestyä näin monesta eri näkökulmasta! Siinä missä toinen pohti omaa herkkyyttään lapsuuden kiusaamisen ja ymmärtämättömyyden kautta, toinen lähti tarkastelemaan asiaa työpaikan ihmissuhteiden tai vuorotyön väsyttävyyden näkökulmasta. Herkkyyttä lähestyttiin myös parisuhteen ja perheen, erityisesti lasten herkkyyden kautta, mikä taas johdatti keskustelua herkkien lasten ja nuorten hyvinvointiin ja koulumaailmaan. 

Esiin nousi erityisesti lapsiperheiden vanhempien jaksaminen ja huoli siitä, miten herkkänä vanhempana ja työntekijänä ei tunnu koskaan olevan ”tarpeeksi”. Perusarkikin voi välillä melkoista tasapainottelua oman hyvinvoinnin ja tehokkuusvaatimusten ristiaallokossa:  jos väsyy kaikista ympärillä olevista ärsykkeistä, metelistä, ihmisistä, valoista tai pelkästä ajatusten sekamelskasta, ajaa itsensä helposti loppuun. Uupumistaustaa löytyi monelta, niin työelämän, kuin muun elämän puolelta. Monelle juuri lapsiperhearjen kuormittavuus kaikkine eri palikoineen oli ollut tietynlainen pysähtymisen paikka ja sysäys alkaa kuunnella omaa herkkyyttään ja hyvinvointiaan tarkemmalla korvalla. 

Toinen tärkeä näkökulma oli työ, joka määritteli pitkälle koko arkipäivän kuvioita. Osa vastaajista oli pois työelämästä uupumuksen tai muiden syiden takia ja koki työelämän kovin pelottavana ja haastavana paikkana tällaiselle herkälle, usein hieman liian kiltille ja avuliaalle persoonalle. Monet kokivat, että herkkyyden voimaa ei ymmärretä vielä työpaikoilla oikein: tunteellisuus ja harkitsevuus nähdään heikkoutena, ja jaksamisesta ja uupumisesta puhuminen liiallisena valituksena ja laiskuutena. Pitäisi jaksaa enemmän, kun muutkin jaksavat. Sen lisäksi erityisherkän kiltteyttä ja auttamishalua saatetaan helposti käyttää väärin hyväksi, ja kaataa tämän niskaan tuplasti töitä. Kaikilla oli kuitenkin kova halu olla mukana rakentamassa inhimillisempää ja joustavampaa työelämää, jossa olisi mahdollista tehdä töitä omien kykyjensä mukaan. Jos kaikki vapaa-aika ja viikonloput menevät vain työstä toipumiseen, ei arkipäivä näytä kovin valoisalta ja energisoivalta. 

Monen oli vaikeaa löytää omaa paikkaansa työelämässä, ja ymmärrys omasta herkkyydestä oli auttanut tässä todella paljon. Oli mielenkiintoista vertailla iäkkäämpien ihmisten tarinoita vasta omaa urapolkua aloittelevien opiskelijoiden tarinoihin: miten suuri merkitys oli ollut oman herkkyyden ymmärtämisellä, sekä sillä, miten ympäristö on tukenut ja kannustanut ja antanut olla oma itsensä. Osalla polku oli kääntynyt väärinymmärrysten suuntaan ja vasta vanhemmalla iällä asiat olivat alkaneet selkiytyä. Osalla polku oli ollut valoisa ja positiivinen heti alkumetreiltä saakka ja omaan herkkyyteen osattiin suhtautua nimenomaan voimavarana ja hienona ominaisuutena: kyllä minä selviän! Pohdimmekin, saisimmeko tämän mielenkiintoisen, ”herkän” urapolun aina päiväkodista eläkeikään tallennettua jollain tavalla jatkokäsittelyä varten, sillä valitettavasti kaikki ei tähän yhteen kirjaan mahdu. 

Lyhyesti tiivistettynä, herkkyys sisältyi siis mitä moninaisin tavoin kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin arkipäivän palasiin! Haasteita voi löytyä yllättävistäkin paikoista ja niiden tiedostaminen tuo varmasti helpotusta monen arkeen. Toisilla palaset olivat levällään ja rakennustyö vasta aluillaan, osa oli pohtinut asiaa jo pitkään ja oppinut rakentamaan arkipäiväänsä paremmin itselleen sopivaksi. 

Pääpointtimme kirjaprojektissa on ollutkin tuoda herkkyys yhdeksi tavalliseksi osaksi arkipäivää, ilman sen erityistä etuliitettä. Sitä kautta ehkä myös herkkikseksi leimaantuminen ja häpeily vähentyisi ja uskaltaisi paremmin tuoda esiin omia hyviä puoliaan. Niitähän riittää! Herkkä on näiden tarinoiden perusteella mitä ahkerin, tunnollisin ja empaattisin työntekijä, kuin myös hyvin ennakoiva, ajatteleva ja tunteita tulkitseva vanhempi lapsilleen. 

Puhutaan paljon herkkyyden voimavaroista ja niiden korostamisesta, mutta mielestämme kokonaispaketti ratkaisee: kun haasteet tiedostaa ja osaa paikata niiden ”vuotavat reiät”, jää paljon enemmän energiaa keskittyä arkea kannatteleviin, juuri itselle sopiviin juttuihin ja tapoihin elää ja olla. Herkkyyttään ei voi muuttaa, se vain ON. Se kuitenkin saattaa tuoda mukanaan niin monta erilaista vuoristorataa ja suojuoksumaratonia, että vähemmälläkin hikoamisella ja stressaamisella ehkä selviäisi, jos osaisi asetella palikat itselleen sopiviin asemiin.  Haasteita ei voi sivuuttaa, vaan ne voi kääntää mahdollisuuksiksi oppia jotain uutta itsestään ja samalla lisätä myös ympäristön tietoutta herkkyyden tavallisuudesta. 

Materiaalia siis riittää ja sen käsittelyä jatkamme edelleen. Muistiinpanoja on niin monta sivua, että niistä tekisi vaikka kokonaisen kirjasarjan, joten varsinainen kirjoitustyö tulee olemaan melko rankkaa karsintaa ja tiivistystä. Parempi näin päin! On niin huippua, kun jokaisen kirjoituspäivän saa aloittaa inspiroituneena ja  pää niin täynnä ajatuksia, että on ihan vaikeaa tietää, mitä kiinnostavaa käsittelisi seuraavaksi! Olemme siis erittäin innoissamme tästä! Kun samaa aineistoa pyörittää päivästä toiseen, tuntuu myös siltä kuin olisi yhtäkkiä saanut 45 uutta ystävää, joiden kanssa on saman tien saanut hypätä keskustelun syvään päätyyn. Mikäs sen parempaa! 

Kirjamme arvioitu ilmestymisajankohta on alkuvuodesta 2023. Sitä odotellessa meidän ajatuksiamme ja muita höpsöjä pohdintojamme erityisherkän ja introvertin perheenäidin näkökulmasta voi käydä  lukemassa Lelutornin tähystäjät -blogistamme (lelutornintahystajat.blogspot.com).  

Oikein rentouttavaa ja aurinkoista kevättä! Muistakaa aurinkolasit! 

t. Laura ja Anna 

 

22 maaliskuuta 2022

Keho ja kehollisuus

Jäsenen blogikirjoitus:


Viime kuukausina olen paljon miettinyt kehoa ja kehollisuutta. Ihan ylipäätään, mutta myös erityisherkän näkökulmasta. 

HSP Suomi ry:n järjestämässä kokemusasiantuntijakoulutuksessa sivuttiin aihetta jonkin verran edellisenä keväänä. Puhuttiin oman kehon tuntemisesta, unesta, ravinnosta ja liikkumisesta, stressistä, aistiherkkyyksistä ja kehon erilaisuudesta verrattuna ei-erityisherkkiin. Erityisherkillä on mm. taipumus ylivirittyä helposti jo ihan hermoston erilaisuuden vuoksi. 

Erityisesti jäi mieleen suora lainaus temperamenttitutkija Liisa Keltikangas-Järviseltä, jossa todettiin, että sensitiivinen ihminen on jatkuvasti tietoinen ympäristöstään ja reagoi kaikkeen voimakkaasti sekä emotionaalisesti että fyysisesti. Eli siis huom., ei pelkästään emotionaalisesti vaan myös kehollisesti. Mielestäni tämä on mielenkiintoista jo ihan siksikin, että olen nuorempana kärsinyt syömishäirötyyppisestä oireilusta ja jotenkin aina kokenut oman kehon ehkä vähän vieraaksi. Kuluneen vuoden aikana olenkin kiinnostunut mieltä ja kehoa yhdistävistä liikuntalajeista. Nykyisin joogaan ja liikun luonnossa aiempien vuosien hikiläähätysjumppatuntien sijaan (joissa ei sinänsä ole mitään vikaa, ken niistä tykkää). Jos olisi aikaa, niin tanssin aloittaminen uudelleen olisi myös kerrassaan ihanaa. 

Erilaiset aistiherkkyydet (joista itse vältän sanaa ”yliherkkyydet”) ovat niin ikään nousseet usein esiin erityisherkkyyteen liittyvistä piirteistä puhuttaessa. Näkö, kuulo, tunto, maku ja haju nykytietämyksen mukaan. Olen ymmärtänyt, että joidenkin oppineiden mielestä aisteja olisi enemmänkin, mutta itse olen oppinut, että ihmisellä olisi nämä viisi perusaistia. Ja kuulemani mukaan moni erityisherkkä kokee niistä yhden tai useamman keskivertoa herkemmäksi. Aina tämä ei tuo mukanaan auvoa, esimerkiksi jos sattuu tekemään töitään hälyisässä avokonttorissa tai ei pysty menemään konserttiin naisten hajuveden tai miesten partaveden käytön vuoksi. Tästä olisi kiinnostavaa kuulla lisää muiden erityisherkkien kokemuksia erilaisista aistiherkkyyksistä ja siitä, miten ne rikastuttavat tai rajoittavat arkea (vink vink, saa kommentoida 😊). Itse koen olevani ensisijaisesti erityisherkkä emotionaalisesti ja sosiaalisesti enkä liiammin koe, että aistien toiminta ainakaan rajoittaisi elämää. Muutaman aistin soisin olevan kylläkin terävämpi, ei haittaisi yhtään. Sen olen huomannut, että melu ja häly pidempään jatkuessa pistää hermot koetukselle ja esim. konsertteihin otan aina korvatulpat mukaan. Muutoin elän aika lailla aistiherkkyyksistä vapaata elämää.  

Erään kerran osallistuin yhdistyksen kautta järjestettävään Herkkis-klubiin, jossa pohdittiin kehollisen läsnäolon vahvistavaa vaikutusta mielen hyvinvointiin ja tutustuttiin mind-body-bridging-menetelmään. Muistan, että aihe sinänsä oli uusi ja mielenkiintoinen, mutta etten olisi millään jaksanut keskittyä palaamaan aisteihin ja tähän hetkeen. Facebookin feedistä löytyy jopa päivitys, jossa tuskailen asiaa ja sitä, että olen niin huono keskittymään ”hetkeen”. Muistan syöneeni samanaikaisesti sushia, pyörineeni satulatuolilla ja poistuneeni täyttämään juomapulloa, kun olisi pitänyt silloittaa mieli ja keho. Toisaalta ihmekös tuo. Herkkänä ihmisenä olen aina ollut kova ajattelemaan, pohtimaan ja luomaan monimutkaisia, mielensisäisiä ajatusasetelmia ympäristöstä, ihmisistä ja maailmantilasta. Pohdiskelussa on omat hyvät puolensa, mutta lopulta kuitenkin kyllästyin yliajatteluun ja aloin etsiä hiljalleen apua kehollisuudesta. Ajatteleminen kun ei lopu ajattelemalla. Mutta puhumalla ja kehoon maadoittamisella sen saattaa saada aisoihin, olen havainnut. On ollut mahtavaa havaita pientä, orastavaa edistystä tähän hetkeen rauhoittumisessa. Siis kehon ja mielen silloittamisessa. Harjoiteltavaa tosin vielä riittää (ihan varmasti vuosikausiksi eteenpäin), mutta haparoivat ensiaskeleet kannustavat eteenpäin ja motivoivat jatkamaan harjoittelua. 100 % valmiiksihan sitä ei tietenkään koskaan tule.

Joskus tulevaisuudessa olisi kiinnostavaa tutustua erilaisiin kehoterapioihin ja kehollisiin menetelmiin hoitomuotoina, joista tältä haavaa olen melko tietämätön. Ihminen kun on psykofyysinen-kokonaisuus niin olisi luultavaa, että myös kehon huomioiminen mielen hyvinvointia rakentaessa olisi täysin perusteltua. Ja onkin.

Päätän tämän kehoa ja kehollisuutta koskevan kirjoituksen tällä kertaa tähän – ulkona on valoisaa ja ikkunasta siivilöityvät auringonsäteet muistuttavat siitä, että jo ollaan kevään korvilla, ellei jo keväässä. Lisääntyvä valon määrä ja lämpenevät säät tuovat hyvää mieltä ja ilahduttavat sekä valavat uudenlaista energiaa myös kroppaan. Omalla kohdalla kevät merkitsee vähäisempää unen tarvetta ja lisääntynyttä intoa lähteä luontoon kuulemaan lintujen sirkutusta ja ihailemaan joka puolella heräileviä uusia alkuja, silmuja ja nuppuja. Sinne siis 💗.

Milja Jokinen

17 maaliskuuta 2022

Kevättä kuitenkin

Jäsenen blogikirjoitus:

 

Se on täällä! Kevät!  

Antaa sulaa, lumi ja routa,
mielenikin. 

Antaa paistaa täydeltä taivaalta,
sydämeen saakka.

 

Merja Korpisaari










 

Jäsen, olet tervetullut kirjoittamaan blogiin! 

Laita postia vaikka blogin etusivun lomakkeella, tai sähköpostilla: rohkeastiherkka@erityisherkat.fi

 niin palataan. 💓💚💜


02 maaliskuuta 2022

Erityisherkkä lapsi, osa 2

Jäsenen blogikirjoitus:

Herkkyyden neljä laatua. Joillain on kaikki 4, joillain osa.

1. Fyysinen aistiherkkyys ja muu kehollinen herkkyys

Melu, valo, lämpötila, veto, vaatteet, materiaalit, vaatteiden laput, ruoka-aineet, yliherkkyydet vaikuttavat oloon kokonaisvaltaisesti. Voi myös olla herkkä lääkeaineille ja tuoksuille.

 2. Sosiaalinen herkkyys

Vuorovaikutus, empatia ja tunneäly. Tunneilmapiirin, mielialojen, vivahteiden huomaaminen/tunteminen. Herkkyys toisten tunnetiloille.

→ Kokee toisten tunteita ja jopa fyysisiä oloja omassa kehossaan.

On hyvä auttaa lasta erottamaan, milloin on kyse omasta tunteesta ja milloin toisen. Ja huomata myös itse, kuinka paljon oma tunnetila, rauhallisuus, turvan ja luottamuksen kokeminen vaikuttaa lapsen oloon, tunnetilaan ja käytökseen. Kirjojen ja satujen lukeminen lapselle auttaa myös tutkitusti omien ja toisten tunteiden ymmärtämiseen ja antaa valmiuksia niistä kommunikoimiseen ja ylipäätään maailman ymmärtämiseen laajemmin. 

3. Psyykkinen tunneherkkyys ja luovuus

Asioiden ottaminen raskaasti, tunteiden vaihtelu, vahvat tunteet, luovuus ja kauneudentaju. 

Tarve käsitellä kokemaansa aikuisen kanssa, pohtia asioita, puhua huolista ja tankata aikuisesta luottamusta ja turvaa. Tulla kuulluksi ja nähdyksi.

Tunteiden syvällinen tulkinta esim. keskustelun, taiteiden tai kirjoittamisen kautta.

Anna lapselle välineitä kanavoida luovuuttaan haluamallaan tavalla. Se auttaa häntä käsittelemään tunteitaan ja olemaan yhteydessä itseensä.

4. Henkinen herkkyys

Intuitio, aavistukset, ihmeelliset "sattumat" ja henkiset kokemukset.

Rohkaise lasta kuuntelemaan intuitiotaan ja sisäistä viisauttaan, jotka ovat suuri apu ja vahvuus hänelle​.​

Henkisyys tai hengellisyys antaa usein voimaa.

​Merkityksellisyys, eettisyys ja oikeudenmukaisuus tärkeitä, ja se että saa toimia omien arvojensa mukaan.

Yhteenveto: Nämä lapset haastavat ja auttavat meitä kasvamaan ihmisinä, tulemaan tietoisemmiksi, ottamaan vastuun ajatuksistamme, tunteistamme ja uskomuksistamme. Saamme niistä palautetta suoraan lapsen käytöksessä, mikä on tehokas opetuskeino. Samalla opimme rakkautta, myötätuntoa ja omannäköistä polkua kulkemista, koska näiden lasten kanssa ei voi aina mennä sitä yleisimmin kuljettua polkua – ja se on hyvä ja voimaannuttava asia.

Susanna Sihto

 

Lue myös blogikirjoitus: Rakas, turvassa ja tuettu