Erityisherkät kohtaavat

 

 Jäsenen blogikirjoitus:

 

💜

💜

💜

Meillä on HSP Kohtaamispaikka Lapinlahden Lähteellä, Helsingissä. Leenan kanssa on pidetty päivystystä siellä, kerran kuussa viime syksystä alkaen. Joka kerralle on kohtaamisia riittänyt.

Haarukoimme juuri mistä löytyy kokoontumistilaa jatkossa; kahvilan yhteydessä olevasta tilasta tai jostakin ihanasta ryhmähuoneesta. Pian se selviää, ilmoittelemme maaliskuun päivystysajankohdasta jälleen netissä ja somessa.


Tuo Lähteen miljöö on tosi leppoisa, aika erilainen kuin vaikka kirjastojen. Seinien tauluja ja muita sisustuksia on mukava katsella ja ne joskus virittävät myös keskusteluun. Kahvikupposen voi ostaa siitä kahvilasta. Voi poiketa myös vaikka taidenäyttelyissä, kävellä puistossa tai tehdä löytöjä Puodissa ja Patinassa.


Kohtaamispaikkaan voit tulla juuri sellaisena kuin olet. Iloisena tai surullisena, väsyneenä, huolia kantaen tai ilman. Vertaisten kanssa keskustelu on aina hyvästä.

Keskustelu onkin ollut joka kerta vilkasta. Tämä on oikeastaan ihan tavallinen avoin ryhmätapaaminen, sillä erotuksella että tähän ei ole tarvinnut ilmoittautua. Ja saa pistäytyä omien aikataulujen mukaan.


Helsingissä kokoontuu myös muita ryhmiä erityisherkille: Töölön keskusteluryhmä, niinikään Töölössä kokoontuva HSP Vertaismiehet ja retkeilevä Pääkaupunkiseudun luontoryhmä.. Valinnanvaraa löytyy myös ajankohdissa, arki-iltoja, lauantai-iltapäiviä ja sunnuntai-iltapäiviä. Kannattaa muistaa myös verkossa kokoontuva etävertaisryhmä ja chat, jotka mahdollistavat tapaamiset ja tutustumiset samalla kertaa kautta Suomen. Seuraa myös mitä Heimotulilla tapahtuu.

- Toivon, että jokainen löytää oman paikan, missä käydä ja keskustella. Tai vaikka useampia. Siksi me ollaan yhdistyksenä, että mahdollistetaan vertaisuus. Se yleensä voimaannuttaa ja silloin jaksetaan paremmin.

 

Erityisherkkyys ei ole diagnoosi. Erityisherkkyys on temperamenttipiirteistö ja se on myös uniikki juttu jokaiselle sen kokijalle, ja toisaalta meissä on myös olennaista yhteistä. Se yhteisyys on usein aarre, joka kannattaa etsiä ja löytää. Samaa kokevalta, vertaiselta, voi kuulla ne taikasanat, joista olo helpottuu. Silloin pääsee ajatusten oravanpyörästä eteenpäin. Uuteen uskallukseen ja kasvuun.

Voit hakea mukaan myös ryhmänvetäjäpoppooseen. Joskus tarvitaan myös ohjaajan tai kohtaamispaikkapäivystäjän tuuraajaa.

- Ole yhteydessä Susannaan susanna.sihto@erityisherkat.fi jos oman ryhmän kokoaminen tai ryhmänohjaajan tuuraaminen kiinnostaa.




Iloa alkavasta keväästä ja ryhmistä meille kaikille!



Merja Korpisaari

HSP kokemusasiantuntija, ryhmänohjaaja

Jouluiset terveiset Oulusta!

 

Näin vuoden vaihtumisen läheisyydessä on hyvä hetkeksi pysähtyä tämän vuoden tapahtumien äärelle.

Oulun kaupunki avusti toimintaamme tänä vuonna usealla tuhannella eurolla. Me monipuolisesta toiminnasta nauttimaan päässeet jäsenet voimme kiitollisin mielin palata muistoissamme merkityksellisiin hetkiin ja voimauttaviin kokoontumisiin. Olemme  tavanneet toisiamme pääsääntöisesti kuun viimeisenä lauantaina erilaisten teemojen äärellä, ja usein kokoontumispaikkana on toiminut yhteistyökumppani Kokokehon tunnelmalliset tilat. Vuoden vieriessä meillä on ollut mahdollisuus huoltaa kehoa palauttavan joogan liikkeillä ja tehdä unelmakarttaa, sekä keskustella tunteista ja kokemuksistamme yhdistyksen puuhanaisen Maritta Nikkisen johdolla. Tärkeiden hyvinvointia tukevien aiheiden äärelle meitä vuoden mittaan johdattivat mm. Emilia Leinonen  Kehoyhteys-pajassaan, Suvi Bowellan etä-luennollaan, Pirita Kiljunen itsemyötätunto pajassaan, sekä Päivi Koivumäen tunteiden viestit pajassaan. Elokuun lopussa osa meistä kokoontui Hailuodon ainutlaatuisissa maisemissa myrskytuulta uhmaten lauantaiseen miniretriittiin. Myös Miesten ryhmä aloitti toimintansa loppuvuodesta, ja toimintaa oli myös mm. Oulu kylässä sekä Elävä Kirjasto tapahtumissa. 

Olen saanut olla monessa tapaamisessa mukana, ja joka kerrasta olen saanut mukaani arvokasta tietoa hyvinvointia tukevista aiheista. Lisäksi olen kokenut olevani osa lämminhenkistä yhteisöä, jossa on yhdessä naurettu, ihmetelty elämää, pohdittu ja jaettu kokemustietoa eväiksi tulevaan. Joka kerta on ollut helppo osallistua omana itsenään, välillä enemmän hiljaa ja kuulostellen, välillä aktiivisemmin keskusteluun osallistuen turvallisen tilan periaatteilla. Yhteisöön kuuluminen, osallisuus, sekä nähdyksi ja kuulluksi tuleminen omana itsenään on hyvin eheyttävää, merkityksellistä ja voimauttavaa. Toivon jokaisen pääsevän tulevan vuoden aikana osalliseksi johonkin kotoisaan yhteisöön, ja sitä kautta löytävän vahvemman yhteyden aitoon minäänsä. 

Kiitollisin mielin ja tulevan vuoden tapaamisia innolla odottaen toivotan kaikille levollista loppuvuotta ja oman näköistä joulun aikaa!

Minna

HSP miehet kokoontuivat Helsingissä

 

Sunnuntaisessa (11.8.) HSP miesten Helsingin kokoontumisessa meitä oli paikalla seitsemän. Tilakin on toki rajallinen, mutta seinät ovat venyviä, niin kuin moni meistäkin.

Agendana oli esittelykierros, kukin sai kertoa mitä halusi, ja vapaata keskustelua aiheesta miten kukin omanlaisuutensa on löytänyt ja kokee. - Tuo termi oli yhdeltä meistä, kun se erityisherkkyys -nimitys menee vähän maistelun puolelle, että olenko sitä, tai mitä mielikuvia se herättää.

On minulla herkkyyttä joillekin siitepölyille, mutta HSP:ssä minulla saattaa silmät vuotaa kun menen toisen suruun mukaan. Ihan tuntemattoman ja niin helposti, silmäni kyynelehtivät. Tosta ois hauskaa tarinaa, mut toinen kerta.

Moni meistä totesi, että kyllä naisten kanssa on ihan helppo puhua syvällisiä ja tunteita koskettavia asioita. Kuitenkin kun oli joskus esitetty ajatus myös miesten kesken keskusteluryhmästä, niin lähdin sitten mukaan sitä perustamaan. Kiitokset Susannalle ja Merjalle, sekä Joonakselle Oulun miesten ryhmän vetäjälle.

Me jatkamme kehittämistä. Tämä voi olla monen muotoista, sellaista kuin haluamme. Seuraava tapaaminen onkin vasta 8.9., matkustelun vuoksi. Yksi ehdotus keskustelun aiheeksi silloin on läsnä oleminen.

Juhani Brodkin

PS. Ryhmistä ilmoitellaan osoitteessa erityisherkat.fi. Seuraava Helsingin tapaaminen on 8.9. Oulussa pääsee miesten ryhmään 26.8.

 

Erityisherkän ryhmäkokemuksia

Jäsenen blogikirjoitus:

Astun sisään huoneeseen, jännittää sietämättömästi. Mitä jos ne onkin ihan outoja ja koen oloni täysin ulkopuoliseksi, pääseeköhän sieltä jotenkin pois? Tällaisia ajatuksia risteili päässäni, kun ensimmäisen kerran noin 9 vuotta sitten menin erityisherkkien ryhmätapaamiseen.
Ryhmä oli silloin ihan uusi ja taisi olla peräti yhdistyksen ensimmäinen ryhmä, mutta osa ihmisistä luonnollisesti tunsi jo toisensa entuudestaan, enkä minä voinut tietää ketkä tuntevat ja keillä on vain muuten vain helppoa olla toisten kanssa, joten ulkopuoliseksi olonsa tunteminen olisi ollut hyvinkin helppoa. Ensimmäisillä kerroilla sain tuskin sanaa suustani, mutta onneksi löytyi muita, jotka huolehtivat äänessä olemisesta, eikä kukaan painostanut sanomaan mitään. Enkä silti tuntenut itseäni ulkopuoliseksi. Kerrankin tunsin kuuluvani joukkoon mitä suurimmassa määrin.

Kukaan tuskin kuitenkaan olisi uskonut, että se joukon hiljaisiin kuuluva olisi sen ryhmän vetäjä parin vuoden päästä. Niin kuitenkin kävi ja sillä tiellä ollaan edelleen. Väki ja ryhmän status on vaihtunut moneen kertaan avoimesta ryhmästä suljettuun, teemallisesta vapaamuotoiseen, mutta sen ensimmäisen ryhmän pohjalle tuo on yhtä kaikki rakentunut.

Alkuun menin jokaisesta tapaamisesta kotiin innoissani ja odotin kovasti, että tapaan niitä samoja ihmisiä uudelleen, jotka olivat vakuuttaneet tulevansa taas ensi kerralla.
Monet eivät kuitenkaan koskaan enää tulleet. Aikanaan käytin paljonkin aikaa analysoimalla mitä mahtoi tapahtua, kun ei tultukaan enää uudelleen, kunnes opin, että osalle riittää että tulee kerran ja vain osa jää pysyvämmin ja että kumpikin tapa on ihan hyväksyttävä, eikä niitä kannata sen enempää pohtia.

Edelleen menen jokaisesta tapaamisesta innoissani kotiin ja odotan seuraavaa tapaamista, mutta enää en murehdi sitä, tuleeko joku uudelleen vai ei. Iloitsen jokaisesta kerrasta, kun ryhmääni tulee joku uusi ihminen, koska on tosi iso askel uskaltautua tulemaan. Jos joku tulee toisenkin kerran, iloitsen siitä ihan erityisen paljon, mutta haluan aina tuoda jokaiselle tiettäväksi, että on hienoa, että tuli edes kerran ja että missään tapauksessa ei tarvitse tulla joka kerta, vaan uudelleen voi tulla ihan sitten, kun siltä tuntuu. Meillä ei kukaan kysele, että missäs sitä ollaan oltu, paitsi tietysti jos haluat itse kertoa.

Missään nimessä ei kannata pelästyä sitä, että ryhmästä monet ovat käyneet siellä jo pidempään. Uudet tulokkaat otetaan aina ilolla vastaan.
Tapaamisten suola on siinä, että koskaan ei voi etukäteen tietää mistä tällä kertaa jutellaan. Aihe voi olla ihan mikä vaan ja koska meillä aidosti kuunnellaan toista, niin taidamme tietää toistemme ajatuksista paljon enemmän, kuin moni sellainen, jonka kanssa on tunnettu paljon pidempään. Oikeastaan mikään aihe ei ole tabu, jos joku siitä haluaa jutella. Myöskään hiljaisuus ei ole tabu. On niitäkin kertoja, jolloin joku ei halua puhua, vaan olla vaan kuuntelijana ja sekin on ihan ok, pääasia että ihmisen on hyvä olla siinä hetkessä.
Joskus jopa ollaan kaikki ihan hiljaa ja olenkin todennut, että tässä porukassa hiljaisuuskin on helppoa ja luontevaa. Kaikki vain laskeutuvat siihen hiljaisuuteen, eikä kukaan yritä kiivaasti täyttää sitä, se täytetään vasta sitten, kun siltä tuntuu.
Tällainen systeemi on toiminut hyvin meillä, mutta jokainen ryhmähän on kävijöidensä näköinen ja sitä muokataan mahdollisuuksien mukaan kävijöiden toiveiden mukaisesti.

Jos siis olet miettinyt, että uskaltaisikohan tuonne tapaamiseen mennä, niin kyllä uskaltaa. Olitpa sitten varma tai epävarma erityisherkkyydestäsi, inotrovertti, ekstrovertti tai jotain siltä väliltä, tule ihmeessä katsomaan olisiko ryhmätoiminta sinua varten.
Jos ei omalta paikkakunnaltasi vielä ryhmää löydy, suosittelen lämpimästi käymään katsomassa jonkin muun paikkakunnan ryhmässä ensin ja miettimään sitten, voisitko vaikka perustaa itse ryhmän omalle paikkakunnallesi. Ei tarvitse sitoutua mihinkään. jos ei kokeilu toimi tai ei tunnu omalta, niin sen voi jättää siihen.
Jos mietit, onko sinusta siihen, olen itse siitä kävelevä esimerkki, että kun oma ryhmä meinasi loppua ilman vetäjää, tartuin toimeen - ja kyllä, minusta oli siihen. Miksei siis sinustakin?

 

Eva

Retkellä Annalan puutarhalla

Jäsenen blogikirjoitus:

Voi miten aurinkoinen päivä meillä olikaan viime sunnuntaisella retkellämme Annalassa, Helsingin Vanhassakaupungissa! 

Annalanmäen keltaisessa puutalossa toimii Hyötykasviyhdistys (kuva: Merja Korpisaari).

Kolmentoista erityisherkän voimin kokoonnuimme. Vietimme aikaa puutarhalla kukkaloistoa ihaillen ja tietenkin keskustellen. Keskustelu rönsyili ja tutut tapasivat toisensa. Uusia kasvoja oli monia, teille kaikille tervetuloa yhdistykseen!

Villa Annebergin, Helsingin vanhimman huvilarakennuksen, kauniissa kahvilatilassa söimme Annalan vapaaehtoisten leipomia ihania piiraita. Pitkästä aikaa tässä niin herkkishenkisessä talossa, missä lautalattiat narisevat ja yrtit tuoksuvat. Ainakin minun sieluni lepää tässä paikassa.

Kiitos ryhmänkerääjäkollegoilleni Luontopoppoon Evalle ja Sellonryhmän Evalle sekä kaikille mukana olleille, ja kyllä, tästä on nyt tarkoitus tehdä perinne, retkestä Annalaan. Kerrotut ajatuksenne yhdistyksen toimintaan liittyen ovat myös mietintämyssyissä.

🍂🍂🍂

Huomaathan jäsen, että HSP Suomi ry:ssä kokoontuu monia paikallisryhmiä ympäri Suomea tänäkin syksynä. Seuraa paikallistoimintatiedotetta.

Sinä herkkä, jos et ole vielä jäsen, niin tule. Lienee se juuri tämä vertaisuus parasta meilläkin, se voi olla lohtu, lämpö ja lääke. Ja taas jaksaa.

Auringonkukka (kuva: Merja Korpisaari)

Kääpiösamettikukkia (kuva: Merja Korpisaari)

Terveisin 

Merja 

Ryhmistä löytyy tiedot nettisivujen kalenterista:

www.erityisherkat.fi