Jos minulla ei olisikaan herkkyyttä

Jos minulla ei olisi herkkyyttä, mitä elämä oikein olisi ja kuka minä oikeastaan olisin?

Tätäkin pohdittiin HSP Suomi ry:n vuotuisissa, tällä kertaa Espoossa pidetyissä Heimojuhlissa, 5.8. , juhlien aamupäivän yhdessä työpajassa: Hyvinvointia kirjoittamalla. 

 

Yhdistyksen vuotuisilla kesäjuhlilla eli Heimojuhlilla pidettiin perinteisesti myös useita työpajoja, muun ohjelman lisäksi, tällä kertaa ihan päivän aluksi. Osallistujat jakautuivat näihin työpajoihin oman kiinnostuksensa mukaan. Kirjoitustyöpaja toteutettiin juhlapaikan Villa Rulluddin kartanohuvilan alueen pienessä punaisessa mökissä, jossa saimme istua takkatulen lämmössä. Kirjoitettiin mm. mielipaikasta, herkkyydestä ja kiitollisuudesta ja keskusteltiin ko. aiheista.

Yksi tehtävänanto,  lauseenalku: ’Jos minulla ei olisi herkkyyttä’ tuotti vastauksia, jotka kaikki ilmensivät sitä, että herkkyydestä ei mitenkään  haluaisi luopua. Herkkyys, HSP, erityisherkkyytemme, tuo elämään kokemisen rikkautta, monimuotoisuutta, vivahteita, tunteiden skaalaa mutta myös haasteita. 

Ilman sitä olisi kapeampaa ja tasaisempaa, vaikka mahdollisesti helpompaakin. Olemme iloisia ja ylpeitä herkkyydestä kautta linjan ja kaikessa.

Liitän tähän joitakin lainauksia pienessä työpajassamme ko. aiheesta kirjoitetuista teksteistä. Kiitos paljon teille kaikille kirjoittajille!

- En osaisi aistia toisten tunnetiloja. Moni muukin aistimus olisi heikompaa, en esimerkiksi kuulisisamalla tavalla säveliä kuin nyt kuulen.

.- Jos minulla ei olisi herkkyyttä, iloitsisin vähemmän, mutta myös surisin vähemmän.

- Kipujakin olisi vähemmän mutta kehoyhteyteni olisi muuten huonompi.

- Kun ilo olisi vähäisempää niin myös onnea ja kiitollisuutta olisi vähemmän.

- Olisin asiallisempi ja jopa tylsempi!


-Elämä tuntuisi varmastikin helpommalta, mutta en luopuisi herkkyydestä, sillä en silloin olisi se, joka nyt olen!

- En ajattelisi asioita niin perinpohjaisesti, pohdiskelisi ja saisi tästä rikkautta elämääni ja ehkä muidenkin elämään.

- Olisin jäänyt paljosta paitsi.

- Ajattelen, että olisin myös jättänyt käsittelemättä monia elämäni traumoja, ja ne sitten putoasivat päälleni lumivyöryn tavoin. Että olen käsitellyt niitä, on hyvä.

- Jos minulla ei olisi herkkyyttä… en pysty enkä halua edes ajatella moista. Mitä se olisi? Montako ihanaa hetkeä katoaisi? Minä en olisi minä ja ajatuskin jo ahdistaa.

Vaikka jotkut asiat olisivatkin helpompia, en sittenkään tästä luopuisi! 

💚💚💚

Näihin asioihin, mitä erityisherkkyys on tai ei ole ja miten jaksaa paremmin, palataan myös mm. syksyn luentosarjassamme, johon muuten kaikki jäsenet ovat tervetulleita ilmaiseksi, ja jos et vielä olisikaan jäsen, niin pienellä osallistumismaksulla. Lue lisää nettisivuiltamme www.erityisherkat.fi

Ollaan rohkeasti herkkiä, annetaan sen kauniin ja monisävyisen herkkyytemme loistaa vielä tulevan syksynkin hämärässä.

Merja Korpisaari


 

Sinä yhdistyksen jäsen, muistathan että Rohkeastiherkkä -blogi on sinunkin tekstejäsi varten. Laita siis postia meille os.

Rohkeastiherkka@gmail.com tai

Rohkeastiherkka@erityisherkat.fi.

Me vastaamme ja tarvittaessa myös autamme blogin rakentamisessa. Blogi voi käsitellä erityisherkkyyttä mistä tahansa näkökulmasta, omista kokemuksista ja ajatuksista käsin.
Voit kirjoittaa myös vaikka kesällä nähdystä ja koetusta, aatoksista mitä tuleva syksy tuo... sana on vapaa!

Seuraava kirjoittava kohtaaminen pidetään lokakuun alussa livenä Helsingissä, seuraathan tiedotteitamme.

Monta kertomusta erityisherkkyydestä

HSP Suomi ry:n blogi täyttää pian 5 vuotta! Blogi aloitti yhdistyksen nettisivuilla keväällä 2017 ja siirtyi myöhemmin, vuonna 2018 blogger-alustalle saaden samalla nimenkin: Rohkeastiherkkä. 

Postauksia meidän blogissamme on jo reilusti yli 200, ei vähän siis. Tässä joitakin suosittuja julkaistuja kirjoituksia.

 

Erityisherkän elämää


Nyyti

Yksinäisyydestä ja ulkopuolisuudesta

Hoputtaja raapaisee lillukanvarsia

Erityisherkän häpeä: Saanko olla täällä?

Oliko Leonardo da Vinci erityisherkkä?

Erityisherkkä käy ostoksilla



Työelämää

Moninaisuuteen kytkeytyvä persoonallisuus – erityisherkän kokemukset työssä

Erityisherkkänä työelämässä 5/5 (linkeillä pääset sarjan aiempiin osiin)



ja vanhemmuutta 

Erityisherkkä äiti lomailee (erityisherkkä äiti -sarjan 3. osa, linkeillä pääset aiempiin osiin)

Tämä erityisherkkä äiti

Erityisherkkyys ja vanhemmuus

 

💓💙💚

Erityisherkän arki

Vieraskynäkirjoitus:

Olemme herkkis-ystävyksiä ja meillä on ollut jo pitkään tapana vaihtaa esimerkiksi lenkkeilyn lomassa ajatuksia herkkänä olemisesta, sen hyvistä puolista sekä haasteista. Olemme kiitollisessa tilanteessa, kun olemme saaneet peilata toistemme kanssa kokemuksia opiskeluajoista tähän hetkeen, perheenäitien ruuhkavuosiarkeen. Sekä arki että itse olemme muuttuneet, mutta olemme huomanneet, kuinka herkkänä omaa arkea ja sen toteutumista täytyy kuulostella ehkä verrattain herkemmällä korvalla.

Se minkälaista arki on, riippuu paljon siitä, minkälaisista palasista elämä muodostuu. Käykö töissä, ja jos käy, minkälaista työtä tekee, missä ja minkälaisin työajoin. Onko opiskelija, eläkeläinen, tai kotona lasten kanssa. Asuuko yksin, perheen kanssa, kimppakämpässä tai vaihtelevassa osoitteessa. Minkälaista on vapaa-aika tai onko sitä ylipäätään? Vai onko työ- ja vapaa-aika limittäisiä, toisistaan erottamattomissa? Mitä on tapana tehdä vapaahetkinä ja mihin ajankohtaan ne sijoittuvat? Kaipaako omalta vapaa-ajalta hiljaisuutta vai hulinaa, toisia ihmisiä vai yksinoloa? 

Meidän molempien arjessa lapsiperhe-elämän mukanaan tuoma arjen rytmi on tällä hetkellä pinnalla. Molempien jälkikasvu on sen ikäistä, että käyvät jo koulussa tai päiväkodissa. Vauva-aikojen kuplasta, univelasta ja päiväunien tarjoamista omista hetkistä on siirrytty tilanteeseen, jota määrittävät reppujen pakkaaminen, tuonnit ja viennit, jatkuvasti kadoksissa olevat sukat, hirmuisesti pyörivä pyykkikone, pihalta löytyvät aarteet, kaikenkattava uteliaisuus ja yön pimeinä tunteina jalkapohjaan painautuvat lego-palikat. Kun lapset tutustuvat maailmaan koulussa tai päiväkodissa, myös äidit muistelevat, miten työelämässä toimitaan ja ottavat haparoivia askeleita omalla ammatillisella polullaan. Koska lapsissamme on myös hyvin herkkiä yksilöitä, myös heidän kauttaan on tullut uudenlaista näkökulmaa herkkiksenä kasvamiseen ja siihen, miten tuota polkua voisi tukea, tasoittaa ja helpottaa.

Olemme keskustelleet paljon siitä, miten löytää omaa jaksamista ja voimavaroja arkeen, joka vaihtuvien tilanteiden kanssa on meidän kokemuksemme mukaan helposti etenkin herkkiksiä kuormittavaa. Työ, opiskelu ja perhearki tuovat kyllä vaihtelua toisilleen, mutta myös väsyttää helposti. Etenkin introvertteinä herkkinä tunnistamme kaipuumme yksinoloon, hiljaisuuteen ja mahdollisuuteen nollata arjen tilanteita ja tuntemuksia rauhassa. Tämä ei ole aina helppoa, koska usein oman ajan tarpeesta on helppo tinkiä muiden enemmän akuuttien tilanteiden edessä. Samalla tiedostaa, että levänneenä toiminta arjen eri osa-alueilla toimii huomattavasti paremmin ja tasapainoisemmin. 

Erityisherkän arki, se mistä se koostuu, ja mitkä ovat sen haasteita ja voimannuttavia puolia, ovat aiheita, jotka askarruttavat meitä niin paljon, että haluaisimme tutkia asia lisää. Kotiarjen lisäksi työelämään liittyvät kysymykset kiinnostavat meitä kovasti: työssä käyminen ja kaikki siihen liittyvät koukerot vievät hyvin suuren siivun perus-arkipäivästä ja työ määrittelee hyvin pitkälle muitakin elämän osa-alueita. Haluammekin tuoda siis painokkaasti esiin myös työelämää herkän työntekijän näkökulmasta.

Olemmekin aloittaneet yhdessä kirjaprojektin, jonka tarkoituksena on kerätä laajemmin kokemuksia erityisherkkien arjesta. Kirjapajan julkaisema tietokirjamme ilmestyy näillä näkymin talvella 2023. Haluaisitko Sinä olla hankkeessa mukana?

Keräämme kirjaamme varten kirjallisia tarinoita erityisherkiltä itseltään. Vastaajaksi kelpaa kuka vain siviilisäädystä, sukupuolesta, iästä, opiskelualasta tai ammatista riippumatta: jokaisella herkkiksellä on jotain annettavaa. Emme etsi tietynlaisia vastauksia, vaan haluamme kuulla, mitä kaikkea arkeen ja työelämään liittyvää juuri Sinä haluat nostaa esiin. Tavoitteenamme on koostaa tarinoista ja omista kokemuksistamme helppolukuinen, vertaistuellinen ja voimaannuttava kokonaisuus, jonka kautta erityisherkkänä oleminen näyttäytyisi luontevana osana perus-arkipäivää ilman ”erityisen” etuliitettä.

Jos haluat lahjoittaa pienen, mutta tärkeän palan omasta arkipäivästäsi kirjoittamalla meille, voit vinkata meille kiinnostuksesi sähköpostilla lelutornintahystajat@gmail.com. Lähetämme sinulle lisätietoa projektistamme ja tarkemmat vastausohjeet. Yhteydenotto ei sido sinua mihinkään. Kaikki vastaukset ovat arvokkaita ja ne käsitellään luottamuksellisesti ja nimettömästi hyvien tutkimustapojen mukaisesti. Olet lämpimästi tervetullut mukaan projektiimme! 

Meistä kirjoittajista lisätietoa löytyy vastauskirjeen lisäksi myös omasta blogistamme lelutornintahystajat.blogspot.com, jossa tarkastelemme lapsiperhearkea erityisherkkien ja introverttien linssien läpi.

Tervetuloa mukaan, odotamme viestiäsi!

Ihanaa syksyä toivottaen,

Anna ja Laura

Kirjoitathan taas!

Lapsena ja vielä sittenkin, vuosikymmenien ajan, olin hyvin ahkera kirjoittamaan kirjeitä. Oi miten hauskaa se kirjoittaminen ja kirjeiden saaminen olikaan.  Myös tärkeää, opettavaista ja jännittävääkin.

Minulla oli kirjeenvaihtokavereita aina Portugalia myöden:)  Ensimmäisen kosintanikin sain kirjeen välityksellä, ollessani 14 v, ja tuo kosija oli 15 v. Oi joi. - Niin, kirjoitin tädeille, serkuille, kavereille ja sitten heille jotka bongattiin jostakin nuorten lehdestä osaltolta 'etsitään kirjekaveria'.

Kun oli itse kirjoittanut kirjeen sitä jäi sitten odottamaan että saa vastauksen. Joskus vastaus saattoi viipyä ja riemu olikin sitä suurempi, kun kirje viimein tuli. Kirjekuoressa saattoi olla jotakin muutakin kivaa mukana, kuten kiiltokuva, tarra tai vaikka kirjoittajan valokuva.

Kirjeissä käsiteltiin monenlaisia elämän asioita. Kirjeessä saattoi avautua eri tavalla kuin missään muualla. Ja oli joku joka luki kirjeen eli kuunteli.

Nythän kirjeitä kirjoitetaan paljon vähemmän. Tekstarit ja sähköpostit, facebook ja muut ovat tulleet tilalle. Niin ja blogit! Blogipostaus tosin suunnataan tavallisesti isommalle joukolle ihmisiä. Kuten ennenvanhaan esim joulukirje, joka meni sukulaisille, ystäville jne. kerralla sama.
 

Kuten kirjeeseen kyllä blogiinkin voi kirjoittaa ilot ja surut, onnistumiset, haaveet tai mitä vain melkein. Ehkä ei liian henkilökohtaista sentään? No jotkut blogit ovat lähtökohtaisestikin hyvin henkilökohtaisia.


Meidän Rohkeastiherkkä -blogissa on ollut monenlaisia kirjoituksia, henkilökohtaisista yleisiin, ja jokainen valitsee näkökulmansa, niin, kunhan se on erityisherkän näkökulma tai muuten ikkuna erityisherkkyyteen, herkkisblogi kun ollaan. Näkökulma on hyvä olla myös myönteinen, selviytymistä korostava. Ja näinhän se on ollutkin, meidän tähänastisessa yli 200 blogipostauksessamme.

Kirjoitathan sinäkin, hyvä jäsenemme taas, tai jos kirjoitat ensimmäistä kertaa niin otamme sitä suuremmalla ilolla vastaan tekstisi.

Laita postia os Rohkeastiherkka@erityisherkat.fi

tai oheisella etusivun lomakkeella.  Kysyä saa, me blogin ylläpitäjät kyllä vastaamme postiisi.



Iloa loppukesän päiviin!

Terveisin

Merja Korpisaari

blogitiimistä

 

Kirjoittaminen on puutarha

 

Jäsenen blogikirjoitus:     

 

Kirjoittaminen on puutarha.

Sitäkin pitää vaalia kuin puutarhaa.

Siihenkin pitää käyttää aikaa, vaikkapa
se kaksi tuntia päivässä, mitä puutarhaankin. 

Ei se kukoista ilman.

Puutarhan kukkivia kukkia on hoidettava ja lisättävä.

Sen rikkaruohot vaativat joskus kitkemistä. 

Sen isommat puuvartiset vaativat aikaa ja kärsivällisyyttä.

Ja sen monimutkaisemmat hoitoa vaativat kasvit

vaativat pohdintaa ja tekemistä nekin.

Mitään ei synny, jos laiskottelee.

Niin, ja sitten toisaalta, on hyvä ottaa välillä aikaa,

juuri sille niin sanotulle laiskottelulle, olla vain. 

Laiskottelu kun on myös luovuuden maaperää.
Miten paljon helpompaa kaikki on, kun hyväksyy itsensä ja rajallisuutensa. 

Asiat naksahtavat paikoilleen.  

Tilaa löytyy tärkeälle. Osaa priorisoida.

Kirjoittaminen on puutarha. 

Sitä pitää vaalia. Kuten mitä tahansa muutakin elämän ihanaa asiaa...

 

 

 

- Ajatukseni kirjoittamisesta on jo vuosien takaa.

Niin sitä koittaa itseään opettaa ja... hyvä niin.
Unelmoida, suunnitella, päättää, tehdä. Näin se menee.

Olenhan tätä kirjoittamisen puutarhaakin hoitanut,

en tarpeeksi mutta kuitenkin. 

Ei se ihan rapistunut ole,eikä kuihtunut kokonaan. 

On sitkeää lajia kai.

Mikä on sinun puutarhasi?

Onko se ehkä kirjoittaminen myös? 

- Miten vain, niin kirjoita meidän
blogiimme rohkeana, herkkänä... tai millaisena itsesi koetkin juuri nyt.

 

 

Merja Korpisaari

Blogivuodesta 2020

Rohkeastiherkkä -blogissamme oli monipuolinen vuosi 2020. Meillä julkaistiin kirjoituksia tunteista työelämään, kokemuksista tutkimustietoon, yhdistyksen tapahtumista sekä koulutuksista elämään ja sen vaatimuksiin ja rikkauksiin, erityisherkkien näkökulmasta.

Blogin kirjoituksista on saatu vertaistukea, tietoa ja kiinnostuttu yhdistyksemme toiminnasta. Blogi on HSP Suomi ry:n jäsenblogi, johon myös asiantuntijat ja yhdistyksen toimijat voivat kirjoittaa, ja iloksemme kirjoittavatkin!

Vuodessamme oli erityisen mainitsemisen arvoista ja merkittävää opiskelijoiden erityisherkkyysaiheiset opinnäytetyöt ja niistä saadut kirjoitukset, lue vaikka tämä Arvot avuksi..

Yliopistotasoista tutkimustietoa saimme myös, suosittelemme lukemaan tämän Moninaisuuteen kytkeytyvä persoonallisuus..

Yhdistyksessämme ja sen hallituksessa on myös monia asiantuntijoita; kouluttajia, valmentajia, terapiatyötä tekeviä. On ollut ilo saada jäsenkirjoituksia myös heiltä. Vaikkapa nämä suositut kirjoitukset Erityisherkkä, hiljenny itsesi äärelle...  ja Kuinka selvitä herkkänä ihmisenä...

Paitsi vanhat kirjoittajakonkarit, ovat myös uudet kynäilijät löytäneet tiensä blogiimme. On saatu kirjoituksia tunteista monista; surusta, ilosta, elämän käännekohdista; niihin lukeutuu yhteinen koko vuotta 2020 värittänyt ja muuttanut pandemian aiheuttama kriisi. 

Saimme lukea mm. Äitiydestä erityisherkkänä  ja herkän elämästä poikkeusoloissa; Mitt hem är mitt borg. Jälkimmäinen kirjoitus löytyy blogista myös suomeksi.

Yhdistyksellä ja erityisesti Voimaryhmät-hankkeella (2019-2021) on ollut paljon koulutuksia vuoden aikana, myös yhteinen vapaaehtoisten ilta pidettiin viime syksynä, on ollut herkkisklubeja sekä webinaareja, milloin verkossa niin kaikki ympäri Suomea pääsivät osallistumaan tapahtumiin. Näistä koulutus- ja tapahtuma-aiheista on useita kirjoituksia blogissa. Tässä yhden osallistujan kirjoitus kokemusasiantuntijakoulutuksesta.

Rankoista kokemuksista löytyy tekstejä, kuten esimerkiksi tämä Kuinka erityisherkkä kestää. Aina kuitenkin kirjoituksista paistaa myös toivo ja kasvu. 

Erityisherkät ovat yhdenlainen heimo, ja tämän heimon löytyminen on monelle hyvin avaavaa ja voimaannuttavaa. Tästä aiheesta on mm. blogipostaus Heimoni mun. 

 

Uusi blogivuosi 2021 on alkanut: Tammikuisessa kirjoituksessa käsitelty ujouden ja sosiaalisuuden yhdistelmä erityisherkässä on koskettanut monia. Toisessa upeassa kirjoituksessa käsiteltiin oman elämän erikoista viime vuotta keskeneräisyyden näkökulmasta.

 

Tähän linkitettyjen kirjoitusten lisäksi blogista löytyy lukuisia ja lukuisia tekstejä, joita kaikkia suosittelemme lukemaan! Tunnisteita (oikeassa reunassa) klikkaamalla löydät eri aihealueita käsitteleviä kirjoituksia, kuten 'luonto' tai 'tunteet'.. (yläreunan) haulla taas löydät kirjoituksia esim. kirjoituksen otsikolla tai kirjoittajan nimellä.

Jäsen, olet tervetullut mukaan tekemään blogia! Laita viestiä vaikka oheisella yhteydenottolomakkeella.

 💗💗💗

Blogipoppoo 

Harjoittelija herkkiskylvyssä

Harjoittelijan blogikirjoitus:

 


“Herkästi taidetta - herkän voimaantumista “ -teema on mielenkiintoinen ja ajankohtainen. Lukiessani ilmoitusta harjoittelun mahdollisuudesta Suomen erityisherkät ry:llä
tämän tapahtuman ja teeman parissa mieleeni nousi heti muutama kysymys. Miten erityisherkät kokevat taiteen ja miten taide pystyy voimaannuttamaan herkkää?


Olen oman herkkyyteni kanssa ns. vasta alussa. Yhdistyksessä harjoittelijana vieraileminen on osoittautunut oikeaksi herkkiskylvyksi. Olen saanut joka päivä lisää tietoa ja ymmärrystä itseäni ja muita kohtaan. Tuleva Herkästi taidetta -tapahtuma herättelee pohtimaan, millainen taide on voimavarana juuri minulle. Pienenä, kun kohtasin kriisejä elämässäni, soitin. Otin viulun käteeni ja soitin. Kappaleella ei ollut väliä, sillä itse tekeminen sai minut rauhalliseksi ja selkeytti mieltäni. Tätä metodia käytän edelleen, jos ja kun mieleni täyttyy ärsykkeistä ja ajatuksista, joista en saa otetta.

Tulevassa Herkästi taidetta -tapahtumassa on tarjolla neljä erilaista taidetyöpajaa. Mahdollisuuksia etsiä omia voimavaroja ja apukeinoja arkeen on musiikin, kirjoittamisen tai improvisaatioteatterin muodossa.

“Elämä sanoiksi -työpajassa pääsee luovan elämäntarinakirjoittamisen ja mielikuvatyöskentelyn ääreen. Luvassa on niin kirjoittamista, keskustelua, kuuntelemista kuin kohtaamisia.” Mieleeni kumpuaa tästä kuvauksesta teemoja, joista voisin kirjoittaa, jos kirjoittaisin elämästäni. Esimerkiksi lapsuus ja nuoruus maaseudulla. Aikuisuus kaupungissa. Ystävät elämän varrella ja tietenkin oma perheeni. Musiikki. Ehkä saisinkin jonkin verran tekstiä aikaiseksi. Mitä sanoja tai teemoja sinulla nousee mieleen elämästäsi?

“Improvisaatioteatterissa eletään hetkessä ja luodaan yhdessä uutta. Tässä lajissa mokaaminen on lahja!” Anteeksi, kuinka? Hetkessä eläminen ja yhdessä uuden luominen kuulostaa oikein hyvältä, mutta että mokaaminen on lahja? Mokaaminen on aina huono asia, eikö niin? Vai voiko olla, että mokaamisesta voi seurata jotain hyvää? Voiko siitä oivaltaa jotain: elämä ei ole ehkä niin vakavaa? Tämä on työpaja juuri sinulle, joka pelkäät epäonnistumista. Suosittelen kokeilemaan mokaamista. Se voi antaa todella hyvät naurut ja opit.

Musapajassa pääsee musisoimaan yhdessä omien lähtökohtien mukaan. Toivon, että jokainen pääsisi kokemaan yhdessä soittamisen riemun. Minulle on todella voimaannuttavaa jakaa soittamisen ilo. Yhdessä soittaessa pääsee kunnolla ns. herkkistelemään. Ainakin itse nautin paljon siitä, kun muutenkin olen tuntosarvet pystyssä eläjä, että saan käyttää tuntosarvia mieluiseen tekemiseen. Ja tosiaan omalla soittotaidolla ei tässä työpajassa ole väliä.

“Sanoitetut tunnot lauluksi -työpajassa kirjoitetaan tai käsitellään jo kirjoitettuja tekstejä, joihin kanavoituu omia tuntoja herkkänä olemisesta.” Onko sinulla runoja lipaston perukoilla? Ehkä muistikirjasta löytyy muutama säe elämästä? Omistan itse monta pientä vihkoa, joihin kirjoittelen aina lyhyen pätkän mieleen nousseita sanoja. Tämä voisi olla hyvä tilaisuus koota nuo runot sopivaksi kokonaisuudeksi.

Työpajojen vetäjät ovat tietenkin uskomattomia persoonia ja helposti lähestyttäviä. Nyt ei tarvitse ujostella, sillä me kaikki olemme samassa veneessä ja tutkimusmatkalla herkkyyteemme. Uskon, että tapahtumasta löytyy jokaiselle herkälle se oma tapa toteuttaa itseään. Tapahtuma alkaakin osuvasti yhdistyksen puheenjohtajan Elina Akolan esitelmällä aiheesta erityisherkkyys ja luovuus.

Luovuus, annetaan sen kukkia!


Liisa-Maria