Erityisherkät kohtaavat

 

 Jäsenen blogikirjoitus:

 

💜

💜

💜

Meillä on HSP Kohtaamispaikka Lapinlahden Lähteellä, Helsingissä. Leenan kanssa on pidetty päivystystä siellä, kerran kuussa viime syksystä alkaen. Joka kerralle on kohtaamisia riittänyt.

Haarukoimme juuri mistä löytyy kokoontumistilaa jatkossa; kahvilan yhteydessä olevasta tilasta tai jostakin ihanasta ryhmähuoneesta. Pian se selviää, ilmoittelemme maaliskuun päivystysajankohdasta jälleen netissä ja somessa.


Tuo Lähteen miljöö on tosi leppoisa, aika erilainen kuin vaikka kirjastojen. Seinien tauluja ja muita sisustuksia on mukava katsella ja ne joskus virittävät myös keskusteluun. Kahvikupposen voi ostaa siitä kahvilasta. Voi poiketa myös vaikka taidenäyttelyissä, kävellä puistossa tai tehdä löytöjä Puodissa ja Patinassa.


Kohtaamispaikkaan voit tulla juuri sellaisena kuin olet. Iloisena tai surullisena, väsyneenä, huolia kantaen tai ilman. Vertaisten kanssa keskustelu on aina hyvästä.

Keskustelu onkin ollut joka kerta vilkasta. Tämä on oikeastaan ihan tavallinen avoin ryhmätapaaminen, sillä erotuksella että tähän ei ole tarvinnut ilmoittautua. Ja saa pistäytyä omien aikataulujen mukaan.


Helsingissä kokoontuu myös muita ryhmiä erityisherkille: Töölön keskusteluryhmä, niinikään Töölössä kokoontuva HSP Vertaismiehet ja retkeilevä Pääkaupunkiseudun luontoryhmä.. Valinnanvaraa löytyy myös ajankohdissa, arki-iltoja, lauantai-iltapäiviä ja sunnuntai-iltapäiviä. Kannattaa muistaa myös verkossa kokoontuva etävertaisryhmä ja chat, jotka mahdollistavat tapaamiset ja tutustumiset samalla kertaa kautta Suomen. Seuraa myös mitä Heimotulilla tapahtuu.

- Toivon, että jokainen löytää oman paikan, missä käydä ja keskustella. Tai vaikka useampia. Siksi me ollaan yhdistyksenä, että mahdollistetaan vertaisuus. Se yleensä voimaannuttaa ja silloin jaksetaan paremmin.

 

Erityisherkkyys ei ole diagnoosi. Erityisherkkyys on temperamenttipiirteistö ja se on myös uniikki juttu jokaiselle sen kokijalle, ja toisaalta meissä on myös olennaista yhteistä. Se yhteisyys on usein aarre, joka kannattaa etsiä ja löytää. Samaa kokevalta, vertaiselta, voi kuulla ne taikasanat, joista olo helpottuu. Silloin pääsee ajatusten oravanpyörästä eteenpäin. Uuteen uskallukseen ja kasvuun.

Voit hakea mukaan myös ryhmänvetäjäpoppooseen. Joskus tarvitaan myös ohjaajan tai kohtaamispaikkapäivystäjän tuuraajaa.

- Ole yhteydessä Susannaan susanna.sihto@erityisherkat.fi jos oman ryhmän kokoaminen tai ryhmänohjaajan tuuraaminen kiinnostaa.




Iloa alkavasta keväästä ja ryhmistä meille kaikille!



Merja Korpisaari

HSP kokemusasiantuntija, ryhmänohjaaja

Jouluiset terveiset Oulusta!

 

Näin vuoden vaihtumisen läheisyydessä on hyvä hetkeksi pysähtyä tämän vuoden tapahtumien äärelle.

Oulun kaupunki avusti toimintaamme tänä vuonna usealla tuhannella eurolla. Me monipuolisesta toiminnasta nauttimaan päässeet jäsenet voimme kiitollisin mielin palata muistoissamme merkityksellisiin hetkiin ja voimauttaviin kokoontumisiin. Olemme  tavanneet toisiamme pääsääntöisesti kuun viimeisenä lauantaina erilaisten teemojen äärellä, ja usein kokoontumispaikkana on toiminut yhteistyökumppani Kokokehon tunnelmalliset tilat. Vuoden vieriessä meillä on ollut mahdollisuus huoltaa kehoa palauttavan joogan liikkeillä ja tehdä unelmakarttaa, sekä keskustella tunteista ja kokemuksistamme yhdistyksen puuhanaisen Maritta Nikkisen johdolla. Tärkeiden hyvinvointia tukevien aiheiden äärelle meitä vuoden mittaan johdattivat mm. Emilia Leinonen  Kehoyhteys-pajassaan, Suvi Bowellan etä-luennollaan, Pirita Kiljunen itsemyötätunto pajassaan, sekä Päivi Koivumäen tunteiden viestit pajassaan. Elokuun lopussa osa meistä kokoontui Hailuodon ainutlaatuisissa maisemissa myrskytuulta uhmaten lauantaiseen miniretriittiin. Myös Miesten ryhmä aloitti toimintansa loppuvuodesta, ja toimintaa oli myös mm. Oulu kylässä sekä Elävä Kirjasto tapahtumissa. 

Olen saanut olla monessa tapaamisessa mukana, ja joka kerrasta olen saanut mukaani arvokasta tietoa hyvinvointia tukevista aiheista. Lisäksi olen kokenut olevani osa lämminhenkistä yhteisöä, jossa on yhdessä naurettu, ihmetelty elämää, pohdittu ja jaettu kokemustietoa eväiksi tulevaan. Joka kerta on ollut helppo osallistua omana itsenään, välillä enemmän hiljaa ja kuulostellen, välillä aktiivisemmin keskusteluun osallistuen turvallisen tilan periaatteilla. Yhteisöön kuuluminen, osallisuus, sekä nähdyksi ja kuulluksi tuleminen omana itsenään on hyvin eheyttävää, merkityksellistä ja voimauttavaa. Toivon jokaisen pääsevän tulevan vuoden aikana osalliseksi johonkin kotoisaan yhteisöön, ja sitä kautta löytävän vahvemman yhteyden aitoon minäänsä. 

Kiitollisin mielin ja tulevan vuoden tapaamisia innolla odottaen toivotan kaikille levollista loppuvuotta ja oman näköistä joulun aikaa!

Minna

Erityisherkkä ikääntyy. Keho ja mieli.

  Jäsenen blogikirjoitus:

Me erityisherkät olemme kokonaisvaltaisia. Mieli vaikuttaa kehoon ja keho mieleen. Nämä tuntuvat joskus olevan aivan melkein yhtä. Paha mieli voi altistaa jopa flunssaan sairastumiselle tai jännitys saa vatsan sekaisin. Stressistä laukeaa migreeni. Näinhän se on usein kaikillakin ihmisillä.

Erityisherkän keho voi olla herkempi vastaanottamaan mielen muutoksia. Ikääntyessämme ainakin tällaiset tuntuu selvästi, aivan kuin ilmanpaine tai sään muutoksetkin. Sieltä ja täältä kolottaaa kun saderintama lähestyy. Reumaattiset kivut silloin myös pahenee ja pää voi olla outo ja sumuinen....

Erityisherkkä aistii ja kokee syvästi, virittyy ja ylivirittyy, väsyy. Ikääntyessä nämä ominaisuudet tuntuvat voimistuvan, ainakin niin olen itsessäni huomannut, ja muiltakin herkkiksiltä kuullut. Kun aistitietoa, ihmisten tunnetiloja ja huolia, ottaa vastaan paljon, tarvitsee paitsi mielelle lepoa, niin myös fyysistä palautumista. Mielen rasitukset kun väsyttävät fyysisestikin.

Moni erityisherkkä kantaa ihan ylimääräisiäkin huolia harteillaan. Niin minäkin. Huoli läheisistä, huoli maailman tilanteesta, huoli omasta terveydestäkin, syystäkin. Miten täs nyt vielä jaksaa, kun on tuota ja tuota kremppaakin, eikä ne parempaan mene. Huolestuneisuudelle on yleensä siis syynsä. Joskus on huolestunut ilman syytäkin. - Onko siitä tullut kuin toinen luonto? Jauhaa asioita loputtomiin. Surukin on voinut jäädä päälle, ja ilmenee sitten huolestuneisuutena.

Stressi aiheuttaa jatkuvaa huolestuneisuutta. Nähdään uhkia, sen sijaan että nähtäisiin mahdollisuuksia. Niin tuttua. Muuten, jotkut lääkkeetkin voivat lisätä huolestuneisuuden tunnetta. Siksi on hyvä selvittää, jos tällaista on huomannut, voiko lääkkeen vaihtaa toiseksi.

Hyvä on selvittää muutenkin, mikä on huoleni syy, ja voinko vaikuttaa ja jos, niin miten.

 Maailman ja yhteiskuntamme tilanne huolettaa meitä vastuuntuntoisia ja arvotietoisia erityisherkkiä. Kun on aikaa seurata uutisia enemmän, eläkkeellekin jäätyä, tuota huolten vuorta on helppo kasvattaa. Paljon onkin puhuttu yhdistyksemmekin piirissä, miten paljon niitä uutisia kannattaa seurata. Itse luen uutiset iltasella, en vielä aamulla. Aamulla kun on muutakin tekemistä ja voi aamun rauhoittaa muuhun ja päivään valmistautumiseen.

Mikä huolestuneisuudelle altistaa, jopa ahdistukselle ja masennukselle, on nuo usein juurikin iän myötäkin tulevat erilaiset sairaudet ja erityisesti kivut. Kun kipu on jokapäiväinen, no tietenkin silloin on hyvä tutkituttaa mitä se on, kipuhan on signaali jostakin. Mutta usein joudumme sitten myös elämään kivun kanssa, jokapäiväisesti. Se jos mikä vaikuttaa mieleen. Kipuunkin voi onneksi vielä jollain lailla vaikuttaa.

Kipu väsyttää, ja siksi lepoa tarvii enemmän ja silloin kannattaa levätä. Monesti se on näin varsinkin tules-vaivoissa; ensin lepo, sitten liike, ja viimesijaisesti tarvittaessa lääke. On olemassa monia tapoja liikkua: muiden kanssa, vedessä, kesällä auringossa puistossa, tai sitten etäjumppailla rauhassa kotona. Muiden kanssa liikkuminen on usein hauskaa, liikunta sujuu kuin vettä vain.

- Tässä tuleekin se, että vaikka olisi introverttikin, on muiden seurakin niin tosi tärkeää. Ei yksin voi hullutella kuin muiden kanssa:) Niin ehkä kissojen kanssa tai no mähän puhun jopa peikonlehdillenikin.. Mieli kohenee muiden seurassa, jos saa vielä nauraa yhdessä niin oi, kyllä se vaikuttaa niihin kropan raihnoihin melkein yhtä paljon kuin se jumppa. Ja kun keho voi paremmin, voi mielikin paremmin, ollaan hyvässä kierteessä silloin.
Mielen harjoituksilla; kohdata asioita, hyväksyä se mikä hyväksyä pitää ja vaikuttaa siihen mihin voi, voi kohdata kipuakin ratkaisukeskeisesti.  Pienet asiat usein merkitsevät. Myös pienet muutokset ruokavaliossa, kuten proteiinitasapainon löytäminen, usein lisäävät hyvinvointia.

Ks. harjoituksia rentoutumiseen esim. www.Mieli.fi Myös www.kivunhallintatalo.fi sivuilla löytyy ohjeita. Monia kursseja on tähän kivunhallintaan mielen kautta, katso myös sivuiltamme www.erityisherkat.fi yhteistyökumppaneidemme ja yritysjäsentemme järjestämiä kursseja.

 

Sanotaan usein näin, että kroppa vanhenee mut mieli pysyy nuorena. Tällä tarkoitetaan useinkin elämänhalua, nuorekasta tapaa ajatella, tällä tarkoitetaan että tunteet on ne samat kuin ennenkin. Ehkä.

Mutta ei meinaa toi kroppa pysyy perässä, eikä tapahtumien, omien/tuttavien lastenlasten, ja ajankin perässä, suree moni.

- Luopumaanhan sitä joutuu paljosta, jos monista läheisistäkin jo ja rakkaista lemmikeistä joskus, myös siitä mihin ennen pystyi ja enää ei.  Tässä tullaan meidän ominaisuuksiimme, jotka vie aina eteenpäin; luovuus, intuitio ja arvomaailmamme merkitys. Asioita voi käsitellä ja uutta voi löytää.

 

Ennenkaikkea vertaistuki niin krempoissa, surussa, luopumisessa, ja tässä erityisherkkyydessäkin on eliksiiri, mikä voitelee sielua ja hoitelee kipujamme. Auttaa hyppäämään oravanpyörästä mihin milloinkin ollaan jouduttu, niin kivahan se on hölkätä omassaan, mutta sitä parempi hypähtää sieltä pois ja rauhoittua hetkeksi. Myötätunto, sen saaminen ja antaminen, syvälle käyvät keskustelut pitävät meidät rohkeina ja itseämme arvostavina erityisherkkinä. 

Etsi ja löydä itsellesi sopiva hsp -vertaisryhmä, ks. www.erityisherkat.fi 

Monella paikkakunnalla on ryhmä tai ryhmiä, ellei, niin ainakin etäryhmään pääset eli netin kautta.

💙💙💙

Ehkä parasta vanhenemisessa, minun mielestäni ja paradoksaalista kyllä, on se, että ihan jo tuo kroppa, juurikin ne raihnat pahalaiset, pakottavat hiljentämään, hidastamaan. Ellei muuten ole vielä hidastanut. Kun hidastaa, huomaakin pienet yksityiskohdat taas paljon paremmin. Huomaa, aistii ja kokee enemmän ja syvemmin, vähemmällä. Ja sitä pysähtyy myös kuuntelemaan itseään, ja toista ihmistä. Löytää uutta. Ehkä jotakin ihan omaa, jota ei ennen ole ollutkaan? Läpi elämän voi löytää uutta niin itsessään kuin ympäristössään.

Lähden ulos puistoon ja istun penkille. Viereeni istahtaa pian toinenkin. 'Onpa ihana sää'.  - Niin on! Tämä loppukesä tai onko nyt jo syksy.. on ihan parasta aikaa!

Kohta rientävät sorsat kilpaa uiden kohti, kas onhan mulla noita pullanmuruja mukana. Taivaalla purjehtivat valkoiset pilvet. Pieni onni on läsnä, ja se riittää.

 

Merja Korpisaari 

HSP kokemusasiantuntija, keskusteluryhmän vetäjä  

   

Tehtävä:

 
Kirjoita ylös: Mikä Sinulla on tänään hyvin? Onko Sinulla aihetta olla kiitollinen jostakin, jos, niin mistä?
(Näin minä pysähdyn joskus, vaikka ei olekaan aina niin helppoa hypätä sieltä huolten oravanpyörästään.)

 
Voit jakaa ajatuksesi alla kommenttikentässä! 

Linkkejä:

www.kivunhallintatalo.fi  

www.vertaistalo.fi

www.mieli.fi

www.erityisherkat.fi
 

Aiemmat blogikirjoitukset erityisherkän ikääntymisestä:  

Erityisherkkä ikääntyy. 

Erityisherkkä ikääntyy. Elonsiivous.

HSP miehet kokoontuivat Helsingissä

 

Sunnuntaisessa (11.8.) HSP miesten Helsingin kokoontumisessa meitä oli paikalla seitsemän. Tilakin on toki rajallinen, mutta seinät ovat venyviä, niin kuin moni meistäkin.

Agendana oli esittelykierros, kukin sai kertoa mitä halusi, ja vapaata keskustelua aiheesta miten kukin omanlaisuutensa on löytänyt ja kokee. - Tuo termi oli yhdeltä meistä, kun se erityisherkkyys -nimitys menee vähän maistelun puolelle, että olenko sitä, tai mitä mielikuvia se herättää.

On minulla herkkyyttä joillekin siitepölyille, mutta HSP:ssä minulla saattaa silmät vuotaa kun menen toisen suruun mukaan. Ihan tuntemattoman ja niin helposti, silmäni kyynelehtivät. Tosta ois hauskaa tarinaa, mut toinen kerta.

Moni meistä totesi, että kyllä naisten kanssa on ihan helppo puhua syvällisiä ja tunteita koskettavia asioita. Kuitenkin kun oli joskus esitetty ajatus myös miesten kesken keskusteluryhmästä, niin lähdin sitten mukaan sitä perustamaan. Kiitokset Susannalle ja Merjalle, sekä Joonakselle Oulun miesten ryhmän vetäjälle.

Me jatkamme kehittämistä. Tämä voi olla monen muotoista, sellaista kuin haluamme. Seuraava tapaaminen onkin vasta 8.9., matkustelun vuoksi. Yksi ehdotus keskustelun aiheeksi silloin on läsnä oleminen.

Juhani Brodkin

PS. Ryhmistä ilmoitellaan osoitteessa erityisherkat.fi. Seuraava Helsingin tapaaminen on 8.9. Oulussa pääsee miesten ryhmään 26.8.

 

Yksilöt yhdessä

Jäsenen blogikirjoitus:

Tunne siitä, että joku ymmärtää sinua täysin on tärkeä meille kaikille. Tuon tunteen sain kokea Voimaryhmässä, joka valitettavasti keskeytyi koronan takia ja jätti minut hetkellisesti aivan tyhjän päälle: sitä ymmärryksen tunnetta kun kokee muissa ryhmissä äärimmäisen harvoin, jos koskaan.

Mutta ne kerrat, kun istuimme alkuvuoden 2020 pimeinä talvi-iltoina saman pöydän ääressä pienenä ryhmänä, saivat sen tunteen heräämään. Muutama, toisilleen entuudestaan vieras ihminen jakoi toisilleen palasia itsestään, ja niistä palasista tunsin myös itseni. Se on erikoinen tunne.

Minun herkkyyteni ei ole kirjatietoutta, tutkimusta tai tähtikartoista luettavaa. Se on herkkyyttä, joka on minussa  – on ollut aina. Minä olen tälläinen, omanlainen, en joku ihmistyyppi, väri tai ryhmä. Minä olen minä. Ja siinä ryhmässä minä sain olla minä, ainakin ajattelen näin. Ja vaikka ymmärrys toisiamme kohtaan oli hyvin selkeää, ilmeistä, ei se tee meistä samanlaisia. Meitä yhdistää sama asia: erityisherkkyys. Mutta siitä huolimatta olemme yksilöitä, jokainen omanlaisensa.

Olen muutaman viime vuoden aikana oppinut ymmärtämään itseäni entistä selkeämmin. Oppinut kanavoimaan voimavarojani, ja hakeutumaan juuri sinne, minne tunnen kuuluvani. Tästä viimeisimpänä oivalluksena uuteen ammattiin kouluttautuminen, opiskelun aloittaminen, vaikka ikää on jo sen verran reilusti, ettei koulutus olisi kaikille ihan ensimmäinen ajatus. En tiedä, onko Voimaryhmällä vaikutus siihen, ehkä on. Siellä kun sain kuulla monenlaisia tarinoita elämästä ja työn vaikutuksesta siihen. Itsellänikään ne työkokemukset eivät ole aina olleet positiivisessa mielessä ikimuistoisia. Vuosien saatossa se ammatinvalinta on ollut mielessäni: nyt en voi ymmärtää sitä nuorempaa minua, joka kouluttautui ammatteihin, joihin aikanaan olen kouluttautunut. Toki, en kadu niitäkään valintoja, ne olivat siinä elämänvaiheessa ne oikeat.

Minulle tämä erityisherkkyys on aika hykerryttävä tunne. Varsinkin, kun olen ymmärtänyt sen suuren voiman ja viisauden. Sitä se minulle on. Omia valintoja, ei muiden toiveita, vaatimuksia tai tapaa elää niin kuin normaalisti eletään. Rohkeutta olla oma itsensä. Tehdä elämästään juuri minun näköiseni. Ei kirjojen ihmistyypin, värin tai ryhmän. Vaan minun omani.

Nimim. Elmeri

(Kuva: Elmeri)

Heimojuhlajännitystä

Heimojuhlat lähestyvät. Jännitys siitä miten asiat sujuvat, ja päästäänkö loppuviimeksi tapaamaan ihan livenä, on suuri meillä kaikilla järjestäjillä ja ihan varmasti myös juhliin ilmoittautuneilla jäsenillä ja esiintyjillä/ohjelman tuottajilla.

Juhlissa on ollut monenlaista suunniteltavaa ja pohdittavaa, ihan paikasta ja tloista alkaen, ohjelmaan, esiintyjiin, ruokailuihin ja majoituksiin, ilmoitteluun ja muuhun tiedotukseen, laskutukseen ja muuhun, jo useita kuukausia.

Nyt aikaa menee, kun seuraamme epidemian tilannetta, ja teemme uusia suunnitelmia ja varasuunnitelmia. Aikaa juhliin on nyt enää viikko, huh!

No, etätoteutus on ollut rinnakkaisena koko ajan. HSP Voimaryhmät -hankeseminaari onkin kaikille avoin, ja sen voi kuunnella etänäkin, sehän striimataan /videoidaan kuten osa ohjelmasta alunperinkin.

Ihmiset onneksi yleensä ovat myös jo tottuneet etätoteutuksiin, joten siinä ei olisi enää isompaa probleemaa osallistujan näkökulmasta. Niin ainakin toivomme.

Kuitenkin se toistemme livenäkeminen jos jää pois, se tuntuu kipeältä. Tätä on nimittäin odotettu ilolla. Ilo on se sana, mikä ainakin minun mielikuvissani juhlista on ollut. --No, ollaanhan me totuttu myös epävarmuuteen ja peruutuksiin, ollaan toki.. Eikös sekin mene jo rutiinilla? -Ei sentään rutiinilla kai, mutta herkkis on sopeutuvainen. Onko?

 

Elämä vielä jatkuu, täst’ edeskin. Heimojuhlia niin etä- kuin läsnätoteutuksena varmasti vielä tulee. Kohtaamisia pienempiä ja isompia niinikään.

-Olen muuten tavannut kesällä herkkistuttuja jotka tapaamiset ovat olleet minulle itselleni merkittäviä, ja kuuleman mukaan muillekin osallistujille:) Ovat olleet (minulle ainakin) myös askelia normaalimpaan elämään, pois ruudun ääreltä ulkomaailmaan. Nämä muutaman hengen tapaamiset ovat olleet kesää ja iloa, kuten muutkin yhdessäolon hetket muiden, monenlaisten ihmisten kanssa, palstalla, uimarannalla, puistonpenkeillä.  

Ehkä odottamani Heimojuhlat nimenomaan juuri livenä eivät olekaan minulle enää ihan niin tuikitärkeät, vaan etätoteutuskin, sekin tuntuu aika mukavalta. Nimittäinkin kun nyt on priorisoitava: terveys, niin oma kuin muiden, yhtenäinen sääntöjen noudattaminen ja hyvä omatunto ovat prioriteeteissäni tosi tärkeät.

Nyt kun mietin, niin viime talven ja kevään etätapaamisetkin ovat olleet aivan aivan ikimuistoisia. Kyllä niitä vielä luodaan lisää yhä edelleen, kun nyt taito ja välineet on olemassa:)
Syksyä kohti mennään rauhallisin mielin. Kun parhaansa tekee, se aina riittää. ’Ei enkelikään pysty parempaan.’

Mutta eksyin aiheesta. Heimojuhlat ovat tulossa, ilmoittautumiset vastaanotettu, kaikki on valmiina.. nyt juuri miten asiat toteutuvat riippuu lähinnä pahasta pikku viruksesta ja viisaiden ihmisten päätöksistä meidän kaikkien suojelemiseksi.

Jännittää mutta tehään parhaamme. Juhliin ilmoittautunut jäsen, olethan ymmärtäväinen myös!

Merja Korpisaari
Heimojuhlatiimin jäsen

 

HSP Suomi ry:n nettisivuille

Voimaryhmät

 PS 7.8.2021: Heimojuhlat toteutuivat niin lähi- kuin etämuodossakin!

Äijälinnan kemut 15.7.2017 Jyväskylässä

Jäsenen blogikirjoitus:

Äijälinnan kemut 15.7.2017 Jyväskylässä

Tämmöistäkin on siis kokeiltu, hyväksi havaittu: eli herkkismiesten tapaaminen. Tämä itselleni koeversio tapahtui 15.7.2017 ja idea oli koota meitä erikoisia ja erilaisia HSP-miehiä kokoon, jakamaan elämänkokemusta toisillemme niin elämän kuin herkkyyden näkökulmista.

Minulle, introvertille, tuntemattomien ja tunnettujen miesten kutsuminen kotiini oli melkoista miekkailua itsesuojelun ja elämyshakuisuuden välillä, kunnes ajatus kypsyi tarpeeksi. Ja ei kus toimeen. Kutsu lähti herkkien miesten omassa Facebook-sivustolla tapahtumana liikkeelle ja kasaan saatiin otos erilaisia, erikoisia, ihania äijiä erilaisin elämäntilantein kokoon ja pitämään hauskaa maailmanparannuksen merkeissä ilman mitään erityistä ja ennalta suunniteltua.

Väkeä kokoontui 8 hemmoa, ja kaukaisin tuli vallan Helsingistä tänne Jyväskylään varta vasten – mahtavaa!

Mikään terapia tai vertaistukijuttu tämä ei ollut, vaan vertaistapaaminen. Johtuen ikähaitarista ja erilaisista elämäntilanteista keskustelut osin ajautuivat läpikäymään haasteellisia tilanteita niin työssä kuin yksityiselämässä. Facekeskustelujen perusteella tapaaminen avasi myös vähän muutenkin sanaista arkkua, ja tapaamisen jälkipuinti oli jälleen vähän hedelmää kantavaa. Lopputuloksena tästä:  tarpeen on tapaamiset ja varmasti vastaavia tapahtumia silloin tällöin muuallakin järjestää kuin täällä keskeisessä paikassa Suomea.

Timo