11 heinäkuuta 2024

Erityisherkkä kesällä

 



Heinäkuu on meneillään, ja tämä erityisherkkä toiminnanjohtaja on jo kesälomatunnelmissa. Kesään latautuu paljon odotuksia, joka voi varsinkin sosiaalisen median myötä aiheuttaa joissakin ihmisissä jopa ahdistusta. Varsinkin herkkänä minun on tärkeää muistuttaa itseäni, että kesä saa olla juuri sellainen kuin itse haluan. Tässä blogikirjoituksessa pohdin omaa suhdettani kesään ja annan näkökulmia erityisherkille liittyen kyseiseen vuodenaikaan.

Ihan tavallinen arki

Olen asettanut itselleni tavoitteeksi vähentää kesällä sosiaalisen median selaamista. Ihmiset jakavat someen elämän parhaita paloja, niin sanotusti kohotettua ja valikoitua todellisuutta. Ja mikäs sen ihanampaa - mielestäni jokaisella on oikeus jakaa iloaan myös muille. Olen kuitenkin huomannut, että jatkuva huippuhetkien seuraaminen Instagramissa ja Facebookissa saa aikaan fomon (fear of missing out) aktivoitumisen. Pitäisikö minunkin osallistua Provinssirockiin, Ruisrockiin ja kaikkiin muihinkin tarjolla oleviin festareihin? Minua ei erityisherkkänä erityisesti innosta lähteä metelin keskelle ihmispaljouteen jonottamaan Bajamajoihin. Silti omaa tavallisen hyvää ja arkista kesää tulee somen myötä liian usein verrattua muihin. Suosittelenkin varsinkin herkkiä ihmisiä muistuttamaan itseään siitä, että oma elämä saa näyttää ja tuntua ihan tavalliselta ja arkiselta.

Omaan kesääni on myös mahtunut niitä huippuhetkiä, ja olen iloinnut niistä. Kesällä olen tehnyt töitä tässä yhdistyksessä, ja onneksi pieni kesälomakin osuu kohdalleni heinäkuun puolessa välissä. Töiden lisäksi olen tavannut ystäviä, juhlinut ja käynyt Virossa rentoutumassa. Pyrin sisällyttämään arkeeni kivoja asioita vuodenajasta riippumatta. Kenties me pohjoisen asukkaat kasaammekin kesään liian suuret odotukset, ja unohdamme elää ja riemuita myös muina vuodenaikoina.

Herkkyys ei katso vuodenaikaa

Erityisherkkyys ei ole koskaan lomalla, ja jokaiseen vuodenaikaan liittyy omat haasteensa. Omalle hermostolleni kenties otollisin vuodenaika on syksy. Ilma on puhtaan raikas, aurinko paistaa vielä, mutta helle, siitepöly tai toisaalta pistävä pakkanen eivät häiritse elämää. Vaikka kesään liittyy paljon positiivisia mielikuvia, minut yllättää joka vuosi se, kuinka kesä kuitenkin häiritsee jonkin verran hermostoani.

Aurinko paistaa liian voimakkaasti ja liian lähellä, on vaikeaa istua tulikuumassa bussissa, asunto on liian lämmin, kesätuuli on liian voimakas ja aiheuttaa minussa ahdistusta. Olin eräänä tuulisena päivänä piknikillä ystävieni kanssa, ja täytyy sanoa, etten nauttinut kovinkaan paljoa. Kesällä ikään kuin kuuluu olla mahdollisimman paljon ulkona. Erityisherkkänä minulle on todella vaikeaa sietää voimakasta tuulta monta tuntia kerralla. Ja jos aurinko sattuu vielä paistamaan suoraan kirkkaalta taivaalta, on auringonpistos lähes taattu. Sometauon lisäksi olenkin asettanut myös tavoitteekseni kertoa ystävilleni siitä, miten eri sääolosuhteet vaikuttavat minuun ja miten asiaa voisi ottaa huomioon paremmin.

Omannäköinen kesä

Minusta on ollut suorastaan mukavaa tehdä töitä myös kesällä. Työpäivät tuovat elämään tietynlaista rutiinia ja turvallisuuden tunnetta. Valoisaa on niin pitkään, että mikään ei estä tekemästä erilaisia aktiviteetteja vielä työpäivän jälkeenkin. Myöskään väsymys ei paina samalla tavalla, koska auringonvalo lisää virkeyttäni - myönnettäköön, että kova helle myös väsyttää todella paljon.

En tiedä vielä kesälomasuunnitelmiani. Saatan lähteä maatapitkinmatkalle Eurooppaan, tai sitten pysyttelen Helsingissä ja nautin kotikaupungistani. Kannustan jokaista tekemään kesästään omannäköisen, ja varsinkin herkkiä ottamaan huomioon oman hermoston tarpeet. Vaikka kaveri jaksaisi hillua festareilla ja piknikeillä joka viikonloppu, sinun ei tarvitse tehdä samoin. Itsensä haastaminen epämukavuusalueelle on tärkeää, mutta epämukavuusalueella ei tarvitse olla koko ajan vain siksi, että sattuu olemaan kesä.

Ihanaa ja palauttavaa kesää kaikille!

Emma Mäkelä

Toiminnanjohtaja ja hankekoordinaattori, HSP Suomi ry


06 heinäkuuta 2024

Näin olet rohkeasti oma itsesi


 

Viime aikoina olen jälleen kerran ollut tämän teeman äärellä; tuntenut, että minun pitäisi erityisherkkänä pyytää anteeksi sitä, millainen olen ja miten elämän koen. Kuulostaako tutulta?


Olen kuitenkin itse päättänyt jo ajat sitten, etten sitä enää tee. Liian monta vuotta elin anteeksipyydellen ja herkkyyttäni piilotellen. Tämä turhauttaa ja suututtaa. Nykyään haluan seistä rohkeasti herkkyyteni puolella - mutta ensin minun piti oivaltaa jotain.


Erityisherkkyys on nimittäin synnynnäinen ominaisuus, joka ei toimi tahdonalaisesti on/off-näppäimellä. En voi karaistua vähemmän tuntevaksi, irtipäästää murehtimisesta tai sammuttaa mielen kilpajuoksua.


Voin toki tehdä töitä itseni kanssa, kehittää ja oppia uusia toimintamalleja ja löytää työkaluja tilanteiden helpottamiseksi, kuten tunnetaidot. Minua saa myös lempeästi muistuttaa, jos
murehtiminen lähtee laukalle. Mutta täysin toiseksi ja vähemmän tuntevaksi ihmiseksi en voi muuttua. Herkkyys on ja pysyy.


Olen koko ikäni ollut valmis työskentelemään itseni kanssa ja niin olen myös tehnyt - monet terapiavuodet, psykologian opiskelu ja itseni muu kehittäminen ovat olleet tärkeänä apuna, jotta
olen sinut oman herkkyyteni kanssa.


Merkittävin muutos ja kehitys onkin tapahtunut juuri siinä, miten itse suhtaudun itseeni. Olen opetellut hyväksymään herkkyyteni ja kunnioittamaan sitä. Itselleni riitän näin - ja se on tärkeintä.


Sen sijaan, että keskittyisin koko ajan erityisherkän haasteisiin, olen opetellut voimavarakeskeistä ajattelua ja lähestymistapaa. Tätä toivoisin myös muilta. Voisimmeko nähdä herkän vahvuudet ja
kääntää huomiomme mieluummin niihin? Meissä on valtavasti upeita piirteitä, jotka kuuluvat siihen samaan pakettiin kuin ne hieman haastavammatkin.


Tässä muistutuksena niitä ihania piirteitä:


• rikas tunne-elämä
• rikas mielen maailma
• kyky uppoutua syvällisiin pohdintoihin
• luovuus ja kauneudentaju
• luotettavuus ja tarkkuus
• myötäelämisen taito
• toisten tarpeiden vaistoaminen
• empaattisuus
• vahva intuitio
• vahva ongelmanratkaisukyky

En enää lähde taistelemaan tuulimyllyjä vastaan, vaan enemmin sanon: ota tai jätä - tällainen olen. Herkkä ja tunteva. Suurella sydämellä elävä. Joskus liikaa murehtiva. Aidosti minä.


Lempeästi haluan siis muistuttaa myös sinua, että ole rohkeasti oma erityisherkkä itsesi - älä piilota sitä tai anteeksipyytele. Löydä elämääsi ihmisiä, joille riität juuri sellaisena kuin olet, ja jotka
näkevät herkkyydessä kauneuden!


Näin olet rohkeasti oma herkkä itsesi:


1. Tutustu omaan erityisherkkyyteesi ja tunnista omat vahvuudet.
2. Keskitä huomiosi ja ajatuksesi näihin vahvuuksiin haasteiden sijaan.
3. Hyväksy herkkyytesi ja kunnioita sitä sekä tarpeitasi.
4. Lakkaa pyytämästä anteeksi ja piilottelemasta herkkyyttäsi.
5. Älä anna muiden väheksyä herkkyyttäsi, vaan ympäröi itsesi ihmisillä, jotka hyväksyvät
sinut.
6. Ole rohkeasti itsesi ja herkkyytesi puolella!


Annukka Vauhkonen

www.lempeampimina.fi@lempeampimina
 
Haluatko tehdä herkkyydestäsi vahvuuden? Lataa maksuton työkirja täältä:
www.lempeampimina.fi/erityisherkkyyden-tyokirja

Kuva: Emmi Kiesvaara



01 heinäkuuta 2024

Erityisherkkä ikääntyy. Elonsiivous

 
Jäsenen blogikirjoitus:


Jostakin tipahti pieni paperinpalanen. Paperilla oli viesti ystävältä 50 vuoden takaa. -Se oli pieni lappunen, jollaisia lähetimme koulussa toisillemme, ystäväni ja minä, vähän kuten nykyään lähetellään tekstareita tai whatsappviestejä ystävien kesken.

Tekstari ehkä ei säily 50 vuotta. Tämä lappunen säilyi. Lappusen viesti puhutteli minua. Kalenteri, jonka välissä se oli, oli vuodelta 1975. Olin silloin lukion 1. luokalla.

Ken säästää ja tallettaa, iloita myöhemmin saa.. Minä olen säästänyt muistoja, muistiinpanoja. Ne on olleet minulle aina tärkeitä. Kaikki ne kirjeet, joita sain ympäri Suomea ja maailmaakin, ystäviltä ja kirjeenvaihtokavereilta, ovat tallessa. Siihen aikaan, 70-luvulla, oli ihan noita kirjekavereita, joita sai koulusta ja löytyi lehtien 'Halutaan kirjeenvaihtokaveria' - palstoilta. Vastaakohan nykyiset facebook- kaverit nyt näitä kirjekavereita, ehkä.

Olen säästänyt myös muistiinpanojani, lukuisia päiväkirjoja, luentomuistiinpanoja yliopistolta, kurssimateriaaleja, omia suunnitelmia ja opetusmateriaaleja ja ties mitä. Niitä jo karsinkin muutama vuosi sitten. Ja karsinta jatkuu. Mitä siis jää?

 

Tietyssä elämänvaiheessa tulevat kysymykset: Kuka mä olen, nyt, ja onko mulla enää mitään virkaa. ’Kaik on mänt' sanoi Elämänmenon Eila, kun havahtui että on jo vanha. 'Nuoruus on mänt... koko elämä on mänt.' -Se on niin surullinen kohta tuossa aikaansa loistavasti kuvaavassa Pirkko Saision käsikirjoittamassa tv-elokuvassa. Näyttelijä Ritva Oksanen osaa välittää tunteen riipaisevan todenmukaisena. Seikkailut ovat ohitse, pettymys omaan tilanteeseen on siinä käsinkosketeltava.

Erityisherkkä käy asiat mielellään perusteellisesti läpi. Asioita nyt vaan on käsiteltävä. Ja jos ei vielä tiedä 'kuka mä olen', niin viimeistään 'nyt', siihen haluaa löytää sen vastauksen. On aika, on aikaa ja silloin on se oikea aika.

Luen ja selaan muistoja. Jotenkin aika on armollinen nyt, se luo tilan jossa voin liikkua näillä vuosikymmenillä niin vaivatta. Joku paperi.. se kastuu kyynelistä. Löytynyt neliapila, joka on sinnitellyt nämä vuodet muistovihon välissä, ilahduttaa. Ai, se oli tämä neliapila, muistan kyllä, mistä sen löysin.

Elonsiivous. Sitähän tämä on. Ja kas, se onkin hidasta, kun joka asia pitää käydä ja ihmetellä tai itkeä läpi:) Hidasta, enkä edes tiedä sen määränpäätä. Paitsi se vastaus, kuka olen. -Ääriviivani, haluan löytää ne nyt.

Kaikki nuo vuosikymmenet. Millainen olin 80-luvulla, niin ihan erilainen. 90-luvulla ihan hukassa. Ja 00-luvulla nousin pitkiä portaita, kuin nykyiset kuntoiluportaat, hitaasti ja hikoillen. Portaat ja polut, välillä oudot, usein ei omani lainkaan... joskus taas omemmat kuin ikinä. Kallionseinämä, joka oli olemassa, ja on vieläkin. Kirjeet, muistot ja omat päiväkirjat muistuttavat ajatuksista mitä oli. Monet dokumentit piirtävät kuvaa, ja tunteita voi läpielää uudelleen.

Sana elonsiivous tulee tässä näytelmästä Elonsiivous- tarina sitkeästä ystävyydestä. Katsoin näytelmän viime keväänä. Se oli ihana vallan, ja siinä lähestyttin myös vaikeaa aihetta; elämän rajallisuutta. Kaksi jo ikääntynyttä naista, Aino (Marjut Toivanen) ja Raisa (Leena Rapola), jakaa elämän asioita.

Toinen ystävyksistä kohtaa asioita hyvin pragmaattisesti, hankkiutuen tavaroistaan eroon. Onpahan vain tuo elonsiivous positiivisempi sana kuin kuolinsiivous. Ja elonsiivouksessa, näytelmässä, siivotaan elämän tunkkaisiakin asioita ja tavaroita pois, että tilaa tulisikin juuri elämälle! -Niinpä, tilaa voi tulla elämän uudelle vaiheelle, jossa tuntee itsensä jo paremmin ja jossa uudet innostavat asiat ja tehtävät jo odottavat. Kysymys 'onko minulla enää yhtään mitään virkaa' onkin silloin täysin absurdi.  

Asioiden ja tunteiden läpieläminen, muisteleminen tekee hyvää. Oman historiansa tunteminen ja hyväksyminen sellaisena kuin se on ollut, mahdollistaa myös läsnäolon nykyisyydessä. 

 

💚💚💚


Nuorena ajattelin, että parhaat vuodet on vanhana. Silloin on jotenkin sinut itsensä kanssa ja on tarpeeksi jotakin, ja että elämän täyteys on piripinnassa silloin.

Piripinnassa herkkyyttäkin, tätä erityisherkkyyttä, joka suo elämän parhautta... josta en tosin tiennyt, vain olin sitä. Viattomasti erityisherkkänä kuljin läpi kauniin mutta raa'an maailman. Höspöyteni oli välillä hölmöyttä. Herkkyys piti joskus naamioida välinpitämättömyydeksi. Ja ne puutarhat, joihin oli valtava ikävä, olivatkin olemassa. -Salatut puutarhat täynnä aistimuksia, inspiraatiota, oppimista ja jakamista.

Ken etsii, löytää... Lappusen teksti oli tosin epäselvä. Jotakin hauskuudesta, ja läpi tuskan ja kauneuden. Tätä kumpaakin on se elämän täyteys. Varsinkin näinä hetkinä, kun aikakone liikauttelee vuosikymmenestä toiseen yhtä erityisherkkää. Tässä ja nyt.


Merja Korpisaari

HSP kokemusasiantuntija, keskusteluryhmän vetäjä 

 

Viittaukset:

Yle Areena: Elämänmeno.

Helsingin kaupunginteatteri: Elonsiivous.

 

Aiempi blogipostaus ikääntymisestä:

Rohkeasti herkkä: Erityisherkkä ikääntyy.



Jos Sinulle tulee mieleen jotakin tästä kirjoituksesta tai sen aiheesta muuten ja haluat jakaa ajatuksiasi myös muille, niin kirjoitathan alle kommenttikenttään. Kiitos!