Erityisherkät kohtaavat

 

 Jäsenen blogikirjoitus:

 

💜

💜

💜

Meillä on HSP Kohtaamispaikka Lapinlahden Lähteellä, Helsingissä. Leenan kanssa on pidetty päivystystä siellä, kerran kuussa viime syksystä alkaen. Joka kerralle on kohtaamisia riittänyt.

Haarukoimme juuri mistä löytyy kokoontumistilaa jatkossa; kahvilan yhteydessä olevasta tilasta tai jostakin ihanasta ryhmähuoneesta. Pian se selviää, ilmoittelemme maaliskuun päivystysajankohdasta jälleen netissä ja somessa.


Tuo Lähteen miljöö on tosi leppoisa, aika erilainen kuin vaikka kirjastojen. Seinien tauluja ja muita sisustuksia on mukava katsella ja ne joskus virittävät myös keskusteluun. Kahvikupposen voi ostaa siitä kahvilasta. Voi poiketa myös vaikka taidenäyttelyissä, kävellä puistossa tai tehdä löytöjä Puodissa ja Patinassa.


Kohtaamispaikkaan voit tulla juuri sellaisena kuin olet. Iloisena tai surullisena, väsyneenä, huolia kantaen tai ilman. Vertaisten kanssa keskustelu on aina hyvästä.

Keskustelu onkin ollut joka kerta vilkasta. Tämä on oikeastaan ihan tavallinen avoin ryhmätapaaminen, sillä erotuksella että tähän ei ole tarvinnut ilmoittautua. Ja saa pistäytyä omien aikataulujen mukaan.


Helsingissä kokoontuu myös muita ryhmiä erityisherkille: Töölön keskusteluryhmä, niinikään Töölössä kokoontuva HSP Vertaismiehet ja retkeilevä Pääkaupunkiseudun luontoryhmä.. Valinnanvaraa löytyy myös ajankohdissa, arki-iltoja, lauantai-iltapäiviä ja sunnuntai-iltapäiviä. Kannattaa muistaa myös verkossa kokoontuva etävertaisryhmä ja chat, jotka mahdollistavat tapaamiset ja tutustumiset samalla kertaa kautta Suomen. Seuraa myös mitä Heimotulilla tapahtuu.

- Toivon, että jokainen löytää oman paikan, missä käydä ja keskustella. Tai vaikka useampia. Siksi me ollaan yhdistyksenä, että mahdollistetaan vertaisuus. Se yleensä voimaannuttaa ja silloin jaksetaan paremmin.

 

Erityisherkkyys ei ole diagnoosi. Erityisherkkyys on temperamenttipiirteistö ja se on myös uniikki juttu jokaiselle sen kokijalle, ja toisaalta meissä on myös olennaista yhteistä. Se yhteisyys on usein aarre, joka kannattaa etsiä ja löytää. Samaa kokevalta, vertaiselta, voi kuulla ne taikasanat, joista olo helpottuu. Silloin pääsee ajatusten oravanpyörästä eteenpäin. Uuteen uskallukseen ja kasvuun.

Voit hakea mukaan myös ryhmänvetäjäpoppooseen. Joskus tarvitaan myös ohjaajan tai kohtaamispaikkapäivystäjän tuuraajaa.

- Ole yhteydessä Susannaan susanna.sihto@erityisherkat.fi jos oman ryhmän kokoaminen tai ryhmänohjaajan tuuraaminen kiinnostaa.




Iloa alkavasta keväästä ja ryhmistä meille kaikille!



Merja Korpisaari

HSP kokemusasiantuntija, ryhmänohjaaja

Erityisherkkä ikääntyy. Keho ja mieli.

  Jäsenen blogikirjoitus:

Me erityisherkät olemme kokonaisvaltaisia. Mieli vaikuttaa kehoon ja keho mieleen. Nämä tuntuvat joskus olevan aivan melkein yhtä. Paha mieli voi altistaa jopa flunssaan sairastumiselle tai jännitys saa vatsan sekaisin. Stressistä laukeaa migreeni. Näinhän se on usein kaikillakin ihmisillä.

Erityisherkän keho voi olla herkempi vastaanottamaan mielen muutoksia. Ikääntyessämme ainakin tällaiset tuntuu selvästi, aivan kuin ilmanpaine tai sään muutoksetkin. Sieltä ja täältä kolottaaa kun saderintama lähestyy. Reumaattiset kivut silloin myös pahenee ja pää voi olla outo ja sumuinen....

Erityisherkkä aistii ja kokee syvästi, virittyy ja ylivirittyy, väsyy. Ikääntyessä nämä ominaisuudet tuntuvat voimistuvan, ainakin niin olen itsessäni huomannut, ja muiltakin herkkiksiltä kuullut. Kun aistitietoa, ihmisten tunnetiloja ja huolia, ottaa vastaan paljon, tarvitsee paitsi mielelle lepoa, niin myös fyysistä palautumista. Mielen rasitukset kun väsyttävät fyysisestikin.

Moni erityisherkkä kantaa ihan ylimääräisiäkin huolia harteillaan. Niin minäkin. Huoli läheisistä, huoli maailman tilanteesta, huoli omasta terveydestäkin, syystäkin. Miten täs nyt vielä jaksaa, kun on tuota ja tuota kremppaakin, eikä ne parempaan mene. Huolestuneisuudelle on yleensä siis syynsä. Joskus on huolestunut ilman syytäkin. - Onko siitä tullut kuin toinen luonto? Jauhaa asioita loputtomiin. Surukin on voinut jäädä päälle, ja ilmenee sitten huolestuneisuutena.

Stressi aiheuttaa jatkuvaa huolestuneisuutta. Nähdään uhkia, sen sijaan että nähtäisiin mahdollisuuksia. Niin tuttua. Muuten, jotkut lääkkeetkin voivat lisätä huolestuneisuuden tunnetta. Siksi on hyvä selvittää, jos tällaista on huomannut, voiko lääkkeen vaihtaa toiseksi.

Hyvä on selvittää muutenkin, mikä on huoleni syy, ja voinko vaikuttaa ja jos, niin miten.

 Maailman ja yhteiskuntamme tilanne huolettaa meitä vastuuntuntoisia ja arvotietoisia erityisherkkiä. Kun on aikaa seurata uutisia enemmän, eläkkeellekin jäätyä, tuota huolten vuorta on helppo kasvattaa. Paljon onkin puhuttu yhdistyksemmekin piirissä, miten paljon niitä uutisia kannattaa seurata. Itse luen uutiset iltasella, en vielä aamulla. Aamulla kun on muutakin tekemistä ja voi aamun rauhoittaa muuhun ja päivään valmistautumiseen.

Mikä huolestuneisuudelle altistaa, jopa ahdistukselle ja masennukselle, on nuo usein juurikin iän myötäkin tulevat erilaiset sairaudet ja erityisesti kivut. Kun kipu on jokapäiväinen, no tietenkin silloin on hyvä tutkituttaa mitä se on, kipuhan on signaali jostakin. Mutta usein joudumme sitten myös elämään kivun kanssa, jokapäiväisesti. Se jos mikä vaikuttaa mieleen. Kipuunkin voi onneksi vielä jollain lailla vaikuttaa.

Kipu väsyttää, ja siksi lepoa tarvii enemmän ja silloin kannattaa levätä. Monesti se on näin varsinkin tules-vaivoissa; ensin lepo, sitten liike, ja viimesijaisesti tarvittaessa lääke. On olemassa monia tapoja liikkua: muiden kanssa, vedessä, kesällä auringossa puistossa, tai sitten etäjumppailla rauhassa kotona. Muiden kanssa liikkuminen on usein hauskaa, liikunta sujuu kuin vettä vain.

- Tässä tuleekin se, että vaikka olisi introverttikin, on muiden seurakin niin tosi tärkeää. Ei yksin voi hullutella kuin muiden kanssa:) Niin ehkä kissojen kanssa tai no mähän puhun jopa peikonlehdillenikin.. Mieli kohenee muiden seurassa, jos saa vielä nauraa yhdessä niin oi, kyllä se vaikuttaa niihin kropan raihnoihin melkein yhtä paljon kuin se jumppa. Ja kun keho voi paremmin, voi mielikin paremmin, ollaan hyvässä kierteessä silloin.
Mielen harjoituksilla; kohdata asioita, hyväksyä se mikä hyväksyä pitää ja vaikuttaa siihen mihin voi, voi kohdata kipuakin ratkaisukeskeisesti.  Pienet asiat usein merkitsevät. Myös pienet muutokset ruokavaliossa, kuten proteiinitasapainon löytäminen, usein lisäävät hyvinvointia.

Ks. harjoituksia rentoutumiseen esim. www.Mieli.fi Myös www.kivunhallintatalo.fi sivuilla löytyy ohjeita. Monia kursseja on tähän kivunhallintaan mielen kautta, katso myös sivuiltamme www.erityisherkat.fi yhteistyökumppaneidemme ja yritysjäsentemme järjestämiä kursseja.

 

Sanotaan usein näin, että kroppa vanhenee mut mieli pysyy nuorena. Tällä tarkoitetaan useinkin elämänhalua, nuorekasta tapaa ajatella, tällä tarkoitetaan että tunteet on ne samat kuin ennenkin. Ehkä.

Mutta ei meinaa toi kroppa pysyy perässä, eikä tapahtumien, omien/tuttavien lastenlasten, ja ajankin perässä, suree moni.

- Luopumaanhan sitä joutuu paljosta, jos monista läheisistäkin jo ja rakkaista lemmikeistä joskus, myös siitä mihin ennen pystyi ja enää ei.  Tässä tullaan meidän ominaisuuksiimme, jotka vie aina eteenpäin; luovuus, intuitio ja arvomaailmamme merkitys. Asioita voi käsitellä ja uutta voi löytää.

 

Ennenkaikkea vertaistuki niin krempoissa, surussa, luopumisessa, ja tässä erityisherkkyydessäkin on eliksiiri, mikä voitelee sielua ja hoitelee kipujamme. Auttaa hyppäämään oravanpyörästä mihin milloinkin ollaan jouduttu, niin kivahan se on hölkätä omassaan, mutta sitä parempi hypähtää sieltä pois ja rauhoittua hetkeksi. Myötätunto, sen saaminen ja antaminen, syvälle käyvät keskustelut pitävät meidät rohkeina ja itseämme arvostavina erityisherkkinä. 

Etsi ja löydä itsellesi sopiva hsp -vertaisryhmä, ks. www.erityisherkat.fi 

Monella paikkakunnalla on ryhmä tai ryhmiä, ellei, niin ainakin etäryhmään pääset eli netin kautta.

💙💙💙

Ehkä parasta vanhenemisessa, minun mielestäni ja paradoksaalista kyllä, on se, että ihan jo tuo kroppa, juurikin ne raihnat pahalaiset, pakottavat hiljentämään, hidastamaan. Ellei muuten ole vielä hidastanut. Kun hidastaa, huomaakin pienet yksityiskohdat taas paljon paremmin. Huomaa, aistii ja kokee enemmän ja syvemmin, vähemmällä. Ja sitä pysähtyy myös kuuntelemaan itseään, ja toista ihmistä. Löytää uutta. Ehkä jotakin ihan omaa, jota ei ennen ole ollutkaan? Läpi elämän voi löytää uutta niin itsessään kuin ympäristössään.

Lähden ulos puistoon ja istun penkille. Viereeni istahtaa pian toinenkin. 'Onpa ihana sää'.  - Niin on! Tämä loppukesä tai onko nyt jo syksy.. on ihan parasta aikaa!

Kohta rientävät sorsat kilpaa uiden kohti, kas onhan mulla noita pullanmuruja mukana. Taivaalla purjehtivat valkoiset pilvet. Pieni onni on läsnä, ja se riittää.

 

Merja Korpisaari 

HSP kokemusasiantuntija, keskusteluryhmän vetäjä  

   

Tehtävä:

 
Kirjoita ylös: Mikä Sinulla on tänään hyvin? Onko Sinulla aihetta olla kiitollinen jostakin, jos, niin mistä?
(Näin minä pysähdyn joskus, vaikka ei olekaan aina niin helppoa hypätä sieltä huolten oravanpyörästään.)

 
Voit jakaa ajatuksesi alla kommenttikentässä! 

Linkkejä:

www.kivunhallintatalo.fi  

www.vertaistalo.fi

www.mieli.fi

www.erityisherkat.fi
 

Aiemmat blogikirjoitukset erityisherkän ikääntymisestä:  

Erityisherkkä ikääntyy. 

Erityisherkkä ikääntyy. Elonsiivous.

Työelämäopas avuksi herkkyyden tunnistamiseen työelämässä

Jäsenen blogikirjoitus:

Oletko jo tutustunut yhdistyksen julkaisemaan työelämäoppaaseen? Opas tarjoaa tiiviissä muodossa tietoa ja vinkkejä erityisherkkyydestä työelämässä niin herkille itselleen kuin muillekin. Miten herkkyys ilmenee ja mitä se merkitsee työelämässä? Oppaan voi ladata itselleen yhdistyksen verkkosivuilta pdf-muodossa. Paperiversioita voi tilata yhdistykseltä.

Opas on tehty vapaaehtoistyönä yhdistyksen työelämätiimissä usean hengen voimin. Oppaassa yhdistyy tutkimustieto ja käytännön kokemus työelämästä herkkien näkökulmasta. Pohjana oli yhdistyksen vanha, suppeampi versio oppaasta, jota nyt on päivitetty ja laajennettu. Työelämään liittyvää erityisherkkyystietoa on eri lähteissä hajallaan, ja sitä olemme halunneet tähän oppaaseen koota yhteen. Oppaan lopussa on lista käytetyistä lähteistä.

Oppaan alussa on teoriaosuus, jossa esitellään yleistä tutkimustietoa herkkyydestä. Erityisherkkyys on aivojen ja hermoston ominaisuus, joka ilmenee noin 15 - 20 prosentilla väestöstä. Erityisherkkyys-ilmiöstä eri tutkijat ovat käyttäneet hieman eri nimityksiä, mutta sen merkitys on tämä: ”herkkä ihminen havainnoi automaattisesti, taukoamatta ja hienojakoisesti sisäisen ja ulkoisen ympäristönsä eroja ja sävyjä” (Työelämäopas, s. 7). Mitä tämä merkitsee (työelämässä)? Se voi olla esimerkiksi tarkkuutta ja huolellisuutta, asioiden automaattista ja vaistomaista yhdistelemistä ja päättelemistä, ihmissuhteiden ja ilmapiirin voimakasta aistimista. Näistä kaikista voi lukea tarkemmin oppaan sivuilta.

Teoriaosuuden jälkeen oppaassa keskitytään erityisherkkään työntekijänä. Millaisia voimavaroja ja haasteita herkillä yksilöillä on työelämässä? Seuraavassa osassa käsitellään herkkyyttä työnhaun ja urasuunnittelun näkökulmasta. Mitä pitäisi osata ottaa huomioon? Viimeinen osa liittyy johtajuuteen – millainen erityisherkkä on johtajana?

Uudessa oppaassa olemme halunneet tuoda aiempaa enemmän esiin hyviä puolia ja vahvuuksia, joita erityisherkkyyteen liittyy. Monet herkät kokevat työelämässä, että herkkyyden hyviä puolia ei vielä ole opittu näkemään, arvostamaan ja hyödyntämään työpaikoilla. Moninaisuuden arvostamisesta ja edistämisestä työelämässä puhutaan paljon. Moni herkkä kokee silti edelleen, että tämä on tyhjää puhetta, joka ei toteudu oikeassa (työ)elämässä. Erityisherkkäkin voi kukoistaa työssään, mutta se edellyttää myös sopivaa työpaikkaa ja työnantajaa, sekä kuuntelevaa ja oikeudenmukaista esihenkilöä, sen lisäksi että herkältä itseltään se edellyttää hyvää itsetuntemusta. Vaatii taitoa osata sanallistaa erityisherkkyyden piirteitä muille, sillä suuri enemmistö ihmisistä ei ole herkkiä. Toisaalta vastaanottajalla myös täytyy olla halua ja kykyä ottaa erilaiset ihmiset huomioon.

Meillä Työelämäoppaan tekijöillä on kullakin omat työuramme, joihin on kuulunut herkille ihmisille tyypillisiä asioita kuten oman paikan hakemista ja monia erilaisia valintoja työuralla. Omaa polkua on joutunut hakemaan ehkä tavallista enemmän. Ja olemme huomanneet juuri työelämänäkökulman olevan itselle se juttu, jonka takia haluaa olla edistämässä yleistä tietoisuutta herkkyydestä ja herkkien itsetuntemusta. Meille työelämän ja herkkyyden yhteensovittaminen on ollut iso haaste, ja oppimiamme asioita haluamme jakaa myös muille. Avuksi niin herkille kuin muille ihmisille.

Mitä herkkyys työelämässä merkitsee sinulle? Miten herkkyytesi ilmenee? Mitä se merkitsee käytännössä? Miten tehdä omasta herkkyydestä työelämän vahvuus ja voimavara? Jos nämä kysymykset mietityttävät, tule pohtimaan yhdessä!

Syksylle on yhdistyksessä suunnitteilla työelämäaiheisia tapahtumia. Työelämäasiaa nostetaan esiin myös täällä blogissa sekä yhdistyksen Facebookissa ja Instagramissa.

Jos haluat saada enemmän tietoa erityisherkkyydestä, lähteitä voit katsoa yhdistyksen verkkosivuilta, jossa on kirjallisuuslista, linkkejä blogeihin ja muille hyville sivustoille. Perusteos herkkyydestä on kirjallisuuslistassa ensimmäisenä mainittu Elaine N. Aronin kirja Erityisherkkä ihminen (suom. Sini Linteri, Kustannusosakeyhtiö Nemo 2013). 

Terhi Lammi, HSP Kokemusasiantuntija

HSP Suomi ry / Työelämätiimi

Vapaaehtoisten illassa

 Jäsenen blogikirjoitus:

HSP Suomen Vapaaehtoisten illassa 20. lokakuuta oli kiva olla mukana.
Ilta toteutettiin Zoom-tapaamisena ja oli siten valtakunnallinen, kaikille vapaaehtoisille suunnattu koulutus- ja keskustelutilaisuus.



Mukana oli niin puhelin- ja chatporukkaa, paikallisryhmäohjaajia, voimaryhmäohjaajia, kokemusasiantuntijoita ynnä muita vapaaehtoisia, luottamushenkilöt mukaan lukien.

Kuulimme yhdistyksen puheenjohtajan, Maritta Nikkisen luennon ryhmätoiminnasta. Luennolla käsiteltyjä aiheita olivat mm. ryhmän elinkaari, miten ryhmä toimii ja millainen on hyvä ryhmä sekä miten syntyy hyvä ryhmähenki. Näitä ryhmäasioita on hyvä käydä läpi ja kerrata ja ainahan saadaan uusia oivalluksia.

Ei ole tosiaan lainkaan itsestään selvää, että ryhmä toimii hyvin. On aina monen tekijän summa, että osallistujat pääsevät hyvään yhteiseen flow’hun ja keskinäinen jakaminen on antoisaa. Tällaista tapahtuu toki meillä usein:)  

Hyvässä ryhmässä on hyvä olla, siellä on avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri ja siellä voi olla vapaasti oma itsensä.

HSP Suomi -yhdistyksellä on kahdenlaisia vertaisryhmiä: paikallistoiminnan ryhmät ja voimaryhmät. HSP vertaisohjaaja on useimmiten yksi ryhmäläinen, joka huolehtii lähinnä käytännön asioista kuten tilan varaamisesta ja ilmoittelusta jäsentiedotteisiin. Kynnys ryhmän perustamiseen ei tarvitse olla lainkaan suuren suuri! HSP paikallisryhmiä on ympäri Suomea, yhdistyksen nettisivuilta löytyvät tiedot ryhmistä.

Voimaryhmän ohjaaja on saanut tehtäväänsä puolen vuoden mittaisen koulutuksen yhdistyksen järjestämänä. Voimaryhmän ohjaaja on vertainen myös, mutta hän on ryhmässä selkeästi ohjaajan roolissa, eli ei ryhmäläinen itse. Voimaryhmät ovat suljettuja, kestoltaan etukäteen määriteltyjä tavoitteisiin pyrkiviä ryhmiä, joita parhaillaan toteutetaan ympäri Suomea, 8 kerran mittaisina.

Seuraaviin voimaryhmiin, keväällä 2021, ilmoittautuminen alkaa muuten jo tammikuussa. Seuraa ilmoittelua Voimaryhmät-sivulla, jos olet kiinnostunut! Osa ryhmistä toteutunee etänä, näitä erikoisaikoja kun eletään.


Illassa oli ihanaa, kun saimme keskustella pienryhmissä, kukin sillä alueella missä itse vapaaehtoisena toimii. - Keskustelu jossa itse olin mukana, oli antoisa; meitä oli neljä voimaryhmäohjaajaa ja saimme jakaa yleisesti ajatuksiamme tästä voimaryhmän vertaisohjaajuudesta, harvinaista herkkua siis, jakaminen. Meillä voimaryhmäohjaajilla on toki myös työnohjauksia ja sekin on hyvin tarpeellista.

Olin kyllä tyytyväinen vapaaehtoisten iltaan ja lisää näitä iltoja jäätiin toivomaan niin minä kuin muutkin! Josko jo ensi keväänä saataisiin seuraava.. Lähitapaamisistakin unelmoidaan:)


Kiitos teille, jotka järjestitte tämän; Maritta, Heli, Elina ja muut toteuttajat!

Ja voimia kaikille tämän syksyn keskellä!



Merja Korpisaari

PS. Lue myös Merja Leppäsen kesäinen Heimojuhlapostaus tässä blogissa.

 

(Kuva: Pixabay)

Erityisherkkyys viittomakielisessä yhteisössä

Jäsenen vlogi ja blogikirjoitus:

Katso vloki (Elina Pokin viittomakielinen video, kesto n.8min)

Kun tajusin olevani erityisherkkä, jotenkin elämäni palaset loksahtivat kohdalleen. Tutkimusmatka sisäiseen minääni alkoi. Lapsena viihdyin mieluummin eläinten kuin ihmisten kanssa. Viihdyn edelleenkin. Jos pitäisi valita, viettäisinkö peli-illan ystävieni tai koti-illan maailman ihanimman kissani kanssa, valitsisin empimättä jälkimmäisen. Olen parikin kertaa elämässäni muuttanut yllättäen uuteen kaupunkiin, koska halusin omaa tilaa.


Olen kärsinyt unettomuudesta niin kauan kun muistan. Kuormitun helposti, sillä aistin toisten tunteet ja jään vatvomaan asioita ja tapahtumia iltaisin. Olen vastahakoinen seuraamaan uutisia koska minulle jää paha mieli julmista faktoista. Olen oppinut peittämään herkkyyteni vuosien varrella, mutta minut tuntevat eivät varmasti yllättyneet, kun tunnustauduin erityisherkäksi.


Läheiset ovat jo tottuneet siihen, että saatan päivällä peruuttaa osallistumiseni illan juhliin. Nuorempana peruin usein suunnitelmia ja minua on kutsuttu oikukkaaksi, diivaksi ja draamaprinsessaksi. Ahdistuin myös small talk – jutustelusta, ja minulle oli tärkeää lähteä ihmisten ilmoille yhdessä ystävän tai tutun kanssa. Minulle oli kovin haastavaa ymmärtää, ettei toisen huono tuuli tai käytös välttämättä liity minuun. Nyt nämä asiat eivät vaivaa (toivottavasti!), koska löysin erityisherkkyyteni ja olen lempeästi ottanut sen vastaan. Kun olen hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen, niin kiitollisuus ja onnellisuus vain kasvavat kasvamistaan. Tässä oli vain muutama esimerkki minusta, erityisherkkyydestäni.


Kun sain Petra Tannisen kuvituskirjan Erityisen herkkää elämää, en voinut olla itkemättä. Nauroin. Kirjan päähenkilöhän on minä.


Mainittakoon, että olen kuuro viittomakielinen. Opiskelen LCF Life Coachiksi Valmentamossa. Kun oivalsin olevani erityisherkkä, olin niin onnellinen, että minun on pakko jakaa asia viittomakieliselle yhteisölle. Erityisherkkyydestä on keskusteltu yhteisössämme vain vähän. Kun näin edessäni mahdollisuuden osallistua Suomen Erityisherkät ry:n voimaryhmäohjaajakoulutukseen, ilmoittauduin heti. Kyselin joka viikko koulutukseen pääsystä, kunnes hakuaika päättyi ja sain tervetulokirjeen.


Koronaviruksen mukana tulivat etäkoulutus, etäseminaari, etäwebinaari, etäkokous jne. Tämä mahdollisti viittomakielisten tasavertaisen osallistumisen. Ilman koronaa en olisi ajatellut pitäväni etävoimaryhmää. Olen vähän kartoittanut kiinnostusta viittomakieliseen etävoimaryhmään osallistumisesta ja kiinnostusta on enemmän kuin odotin.


Syksyllä aloitan voimaryhmän viittomakielisille erityisherkille. Heillä on mahdollisuus olla kaltaistensa kanssa kaksi kertaa kuukaudessa. Hienoa. Erityisherkkyydestä tarvitaan lisää tietoa viittomakielellä. Vertaistuki on mahtavaa ainoastaan silloin, kun saa jutella omalla äidinkielellä, tässä tapauksessa suoraan viittomakielellä, ei tulkin kautta. Uskon että voimaryhmästä on myös tukea minun henkisellä polullani. Haaveenani on jakaa tietoa tulevaisuudessa yhä laajemmalle yhteisössäni, voimaryhmien lisäksi myös luentojen ja workshopien kautta. Olen tästä innoissani. Eikä tämä ole varmasti viimeinen blogini/vlogini.


Elina Pokki

Paikallistoimintaa verkossa

Jäsenen blogikirjoitus





Voi korona minkä teit… Pakotit minut opettelemaan nettikokoukset. Töissä sentään pääsee helpommalla, kun klikkailee itsensä vaan mukaan, mutta yhdistyksen kanssa piti oikein lähteä opettelemaan, kuinka neuvotteluja netissä järjestetään.

Kun tästä puhuttiin hallituksen kokouksessa niin jo oli ahdistus valmis: "en mä osaa…", Vaan onneksi meillä on töissä niin loistava Emilia, että osasi tällekin tumpelolle tehdä rautalankaohjeet. Kiitos Emilia. =)

Edellisiltana piti sitten kokeileman isännän kanssa ja otettiin yhteyksiä sohvan eri reunoilta. Hieman kaiutin kiersi, mutta selvisin. Seuraavana päivänä oli aivan sama, olinko toimintaa testannut vai en, kädet hikosivat ja sisällä tärisytti niin paljon. Onneksi työpäivässä oli ollut sen verran puuhaa, etten siellä ehtinyt iltaa paljon jännittämään.

Kotona asettauduin hyvään koloon ja aloin kasaamaan tapaamista yhteen. Kopioi liittymisosoite ja lähetä se. Odottele, että kutsuun vastataan. Ensimmäinen, toinen, kolmas jne. Pian oli illan poppoo kasassa. Siinä kohden jännitin jo niin, että hukkuivat sanat suusta ja ideat päästä. Muutenkin paikalla monta uutta ja vierasta ihmistä. Toimiiko tämä kunnolla? Jos kukaan ei sanokaan sanaakaan?

Siitä se kuitenkin lähti, oli osallistujilla kysyttävää toisiltaan ja keskusteltavaa. Puheenvuorojen kanssa oli pientä haastetta, kun normaali hymähtely väliin korostuu ja saa puhujan kuvat hyppimään vallattomasti, sekä siinä, että kuka vuorollansa sanoisi jotain, sillä jos useampi puhuu samaan aikaan, menee se helposti puuroksi. Itselle huomasin hyväksi käyttää kuulokkeita, koska osa korvista kuunteli isännän kolisteluja alhaalta ja jouduin keskittymään liiaksi.

Pian oli tapaaminen ohitse. Olin selvinnyt hengissä ja ehkäpä hekin tykkäsivät. Ensi kerralla sitten taas uudelleen. Vaikka on pakko sanoa, että kyllä livetapaamiset on se mun juttu. =)



Heli, paikallistoimintavertaisryhmät

Vertaisryhmä auttaa jaksamaan

Kuva: Pixabay

Jäsenen blogikirjoitus:


Olen kärsinyt siitä mitä kuulen, mitä näen ja mitä tunnen. Olen tuntenut itseni huonoksi, kun en kestä asioita samalla tavalla kuin 'muut': kovaa ääntä, melua, joskus typeriäkin puheita. Kun en kestä nähdä kun juoppo hoipertelee ja muut nauravat. Enkä sitä, kun vanhukselle puhutaan lapsenkielellä tai vammaisen ohitse katsotaan. Tai kun lasta kohdellaan kaltoin.

Menen pois, kun älämölö käy liian kovaksi ja meinaa rikkoa tärykalvot. Kun pimeys sokaisee silmät. Ja kun tunnen turhanpäiväisyyden tiivistyvän paksuksi muuriksi, jonka läpi en kohta enää pääsisi. Menen niin kauan kuin pääsen.

Yleensä menen metsään... Siellä puut ovat parhaita ystäviä. Taivas katsoo ystävällisesti ja maa pitää kulkijan pystyssä. Tarjoaa istumapaikan. Pehmeä sammalkivi käteni alla lämpenee. Hiljaisuus tuo tilaa ajatuksille.

Hyvä ryhmä on vähän kuin metsä sekin. Se ottaa vastaan ja ympäröi. Ryhmässä on monenlaisia ihmisiä ja he kaikki vastaavat sydämeni kaipuuseen vertaisuudesta, kukin tavallaan. Keskustelut viisastuttavat, lohduttavat ja ne saavat tuntemaan tunteita. Ja minä koen, että riitän, että olen.

En voisi enää kuvitella elämää ilman hyvää ryhmää. Ihminen kun olen (enkä puu), ja tarvitsen muita. Kokemusten jakamiseen, tunteiden tulkitsemiseen, ymmärryksen lisäämiseen. Jakamiseen.

Toipumisen tapoja on monia. Monenlaista tarvitaan. Ystävä lohduttaa. Hyvä kirja lohduttaa kuin ystävä. Kirjoittaminen antaa suurempaa lohtua kuin kirja, joskus. Ja ryhmä vertaisia vie jonnekin itsen yläpuolelle, samalla kun on tilaisuus olla oma itsensä - aivan kokonaan.

Merja Korpisaari


Suomen erityisherkät ry:n vertaisryhmät näkyvät sivulla www.erityisherkat.fi  ja niistä voi kysyä myös: paikallistoiminta at erityisherkat.fi