Kannustaminen osana HSP Voimaryhmää

 Jäsenen blogikirjoitus

 

Erityisherkän elämässä voi olla monia haasteita. Jo sieltä Elaine Aronin luomasta EVÄS-mallista löytyvät nämä haasteetkin. Haasteen kääntöpuoli voi aina kuitenkin olla vahvuus. Eli sama ominaisuus voi samalla henkilöllä näyttäytyä molempina, sekä ihanana ja toimivana piirteenä että elämää jollain lailla hankaloittavana.

Erityisherkällä voi syntyä ongelmia siitä, että ärsykkeitä tulee ihan liian paljon, joka päivä ja liian pitkäkestoisesti. -Tämä väsyttää ja pahimmassa tapauksessa uuvuttaa.
Ylipäänsä asioita ja tapahtumia voi usein olla niin paljon ja niin kiinnostavia ja ei niitä itsekään osaa rajata, silloin seurauksena voi olla ylivirittyminen. Juurikin tuo ärsykkeiden määrä, voimakkuus, kesto ja intensiteetti voivat aiheuttaa, että on jo päivällä ja viimeistään illalla jossain määrin ylivirittynyt.
Kun vielä pohdiskelee kovin -jokainen asia kun pitää pilkkoa palasiksi ja käydä läpi perusteellisesti - tai sitten tehdä hyvin tunnollisesti alusta loppuun, mieli saattaa jäädä pyörittämään jotakin asiaa ja se pyörittely ei meinaa ollenkaan katketa.
Entäpä tunneherkkyys; kun aistit muiden tunteita ja olet myös empaattinen, tämä voi uuvuttaa nopeastikin, ellei itselläsi ole keinoja miten palaudut.


Reteaming ja HSP Voimaryhmät
 

Ratkaisukeskeinen reteaming -menetelmä joka sopii työyhteisölle ja muille yhteisöille, sopii myös yksilöiden tavoitteelliseen työskentelyyn,  ryhmässä tai jopa vaikka itsekseen toteutettuna. HSP- Voimaryhmät -malli perustuu tähän reteaming -menetelmään. Saimme mallin tähän menetelmään Lyhytterapiainstituutilta. 

HSP Voimaryhmissä jokainen määrittelee ensin toivotun tavoitteen ja sitten motivaatiota kasvattaen alkaa ottaa askeleita tätä tavoitetta kohti.

Tavoite on hyvä olla konkreettinen, mitattavissa oleva ja realistinen. Erityisherkille aika hyviä tavoitteita on esimerkiksi: Pystyn katkaisemaan ajatusten kiertävän kehän, tai: Minulla on keinoja pysäyttää liian vuolas ajatusten virta. Tai vaikkapa: Osaan erottaa toisen tunteet omista tunteistani. Tuo viime mainittu onkin jo vähän abstraktimpi. Konkreettisemmin voisi olla: Tunnistan omat tunteeni selkeästi ja kannan vain niistä vastuun. Hmm... Omien tavoitteiden konkretisointi ei tosiaan ole aina ihan helppoa:)

Tavoite on siis se ongelman kääntöpuoli, muutostarve, toivottu tila. Ja vaikka tosiaan kuulostaisikin toiselle hämärämmältä, niin tärkeintä on, että itse hahmottaa oman tavoitteensa.

Reteaming -menetelmä sisältää 12 askelta, joiden kautta oma tavoite tulee lähemmäksi ja saavutetaan. Yksi askel on kannustajien hankkiminen. -Me tarvitsemme kannustajia! Aina. Tärkeää on myös omien voimavarojen tunnistaminen. -Millainen olen? -Kuka olen? Missä olen onnistunut aiemmin? Yksi askel on kiitos muille ja itselle.. Me emme myöskään pärjää elämää läpi ilman itsemyötätuntoa. - Itsensä on kyllä syytä ottaa ystäväkseen ja lopettaa itsensä moittiminen. Niin ja haasteetkin ovat voitettavissa, niitä voi myös ennakoida, ja ne voivat voitettuna olla myöhemmin voimavara. Kun tavoite tai välitavoite on saavutettu, on sitten syytä juhlia sitä.  Lue lisää vaikka tästä kirjasta: Ahola-Furman: Reteaming -valmennus.

 Tavoite muuten voi tietenkin myös muuttua matkan varrella, itsetuntemuksenkin myötä eli tavoite voi vähän pienentyä tai se voi suurentua, tai se voi poikia aivan uuden tavoitteen.

Muuten, loppuviimeksihän sitten ovat ne askeleet, mitkä ovat tärkeitä oppia. Samoilla askeleilla saavutat nimittäin muitakin tavoitteita. Ja askelet ovat, niin, elämää tietenkin.

 

Kannustaminen parasta
 

HSP Voimaryhmän käyneet ovat yleensä ryhmätapaamisten lopussa antaneet hyvää ja kiittävää palautetta. He ovat löytäneet ryhmässä asioita ja he mainitsevat, mitkä he kokevat tärkeimmiksi. Kyllähän se omien vahvuuksien huomaaminen on yksi tärkeimpiä asioita mutta niin, sitäkin vielä tärkeämpi on vertaistuki, ja muilta saatu kannustus, ja se että saa myös itse kannustaa muita. On ihana onnistua vaikka miten pienessäkin, ja oivaltaa asioita ja vielä ihanampaa on saada kertoa muille ja jakaa tuo onnistuminen, oivalluksensa ja saada kehuja ja saada rohkaisua eteenpäinkin. Tätä tosiaan tarvitsemme elämässä aina; kannustusta ja tukea.

Sanotaan että parhaiten oppii kun opettaa muita. Olen kyllä huomannut monen monta kertaa tämän. Näin myös kun kannustamme toisiamme, opimme ja saamme voimaa, virtaa sekä iloa.

Muistetaanhan kehua toisiamme aina kun se on mahdollista! Ruvetaanko oikein kehumistalkoisiin täksi syksyksi?


Merja Korpisaari 

HSP Voimaryhmäohjaaja, yhdistyksen vapaaehtoinen ja hallituksen varajäsen


HSP Voimaryhmät hanke 2019-2021 on pian lopuillaan. Uutta hankerahoitusta on haettu ja sen saamista jännätään joulukuun alkupuolelle. Hanke on toteuttanut kuluneina vuosina kymmeniä ja kymmeniä voimaryhmiä ja herkkispäivystyksiä sekä koulutettuja ohjaajia, päivystäjiä ja kokemusasiantuntijoita. Lue lisää nettisivuiltamme ja Voimaryhmät-sivuilta sekä fb- sivultamme. 

 
Tule jäseneksi yhdistykseemme. Jäsenyys mahdollistaa mielenkiintoista vapaaehtoistyötä, monia jäsenetuja ja vertaistukea. Syyskokouksen jälkeen jäseneksi liittyneiden ei tarvitse maksaa enää tämän vuoden -21 jäsenmaksua. 

Ole yhteydessä!  https://www.erityisherkat.fi/liity-jaseneksi/


Alle saa kommentoida mitä tämä kirjoitus sinussa herätti.


(Kuvat: Pixabay) 

Erityisherkkyys viittomakielisessä yhteisössä

Jäsenen vlogi ja blogikirjoitus:

Katso vloki (Elina Pokin viittomakielinen video, kesto n.8min)

Kun tajusin olevani erityisherkkä, jotenkin elämäni palaset loksahtivat kohdalleen. Tutkimusmatka sisäiseen minääni alkoi. Lapsena viihdyin mieluummin eläinten kuin ihmisten kanssa. Viihdyn edelleenkin. Jos pitäisi valita, viettäisinkö peli-illan ystävieni tai koti-illan maailman ihanimman kissani kanssa, valitsisin empimättä jälkimmäisen. Olen parikin kertaa elämässäni muuttanut yllättäen uuteen kaupunkiin, koska halusin omaa tilaa.


Olen kärsinyt unettomuudesta niin kauan kun muistan. Kuormitun helposti, sillä aistin toisten tunteet ja jään vatvomaan asioita ja tapahtumia iltaisin. Olen vastahakoinen seuraamaan uutisia koska minulle jää paha mieli julmista faktoista. Olen oppinut peittämään herkkyyteni vuosien varrella, mutta minut tuntevat eivät varmasti yllättyneet, kun tunnustauduin erityisherkäksi.


Läheiset ovat jo tottuneet siihen, että saatan päivällä peruuttaa osallistumiseni illan juhliin. Nuorempana peruin usein suunnitelmia ja minua on kutsuttu oikukkaaksi, diivaksi ja draamaprinsessaksi. Ahdistuin myös small talk – jutustelusta, ja minulle oli tärkeää lähteä ihmisten ilmoille yhdessä ystävän tai tutun kanssa. Minulle oli kovin haastavaa ymmärtää, ettei toisen huono tuuli tai käytös välttämättä liity minuun. Nyt nämä asiat eivät vaivaa (toivottavasti!), koska löysin erityisherkkyyteni ja olen lempeästi ottanut sen vastaan. Kun olen hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen, niin kiitollisuus ja onnellisuus vain kasvavat kasvamistaan. Tässä oli vain muutama esimerkki minusta, erityisherkkyydestäni.


Kun sain Petra Tannisen kuvituskirjan Erityisen herkkää elämää, en voinut olla itkemättä. Nauroin. Kirjan päähenkilöhän on minä.


Mainittakoon, että olen kuuro viittomakielinen. Opiskelen LCF Life Coachiksi Valmentamossa. Kun oivalsin olevani erityisherkkä, olin niin onnellinen, että minun on pakko jakaa asia viittomakieliselle yhteisölle. Erityisherkkyydestä on keskusteltu yhteisössämme vain vähän. Kun näin edessäni mahdollisuuden osallistua Suomen Erityisherkät ry:n voimaryhmäohjaajakoulutukseen, ilmoittauduin heti. Kyselin joka viikko koulutukseen pääsystä, kunnes hakuaika päättyi ja sain tervetulokirjeen.


Koronaviruksen mukana tulivat etäkoulutus, etäseminaari, etäwebinaari, etäkokous jne. Tämä mahdollisti viittomakielisten tasavertaisen osallistumisen. Ilman koronaa en olisi ajatellut pitäväni etävoimaryhmää. Olen vähän kartoittanut kiinnostusta viittomakieliseen etävoimaryhmään osallistumisesta ja kiinnostusta on enemmän kuin odotin.


Syksyllä aloitan voimaryhmän viittomakielisille erityisherkille. Heillä on mahdollisuus olla kaltaistensa kanssa kaksi kertaa kuukaudessa. Hienoa. Erityisherkkyydestä tarvitaan lisää tietoa viittomakielellä. Vertaistuki on mahtavaa ainoastaan silloin, kun saa jutella omalla äidinkielellä, tässä tapauksessa suoraan viittomakielellä, ei tulkin kautta. Uskon että voimaryhmästä on myös tukea minun henkisellä polullani. Haaveenani on jakaa tietoa tulevaisuudessa yhä laajemmalle yhteisössäni, voimaryhmien lisäksi myös luentojen ja workshopien kautta. Olen tästä innoissani. Eikä tämä ole varmasti viimeinen blogini/vlogini.


Elina Pokki

Vapaaehtoisena yhdistyksessä -voimaryhmän vertaisohjaajana

Jäsenen blogikirjoitus:


Vapaaehtoistyö on vapaata… Onko? - Onhan se nyt vapaampaa kuin palkkatyö. Vaan myös sitouttaa yhtä lailla. Kun olet sopinut jonkin tehtävän, se pitää tehdä. Kun olet sitoutunut tehtävään, jossa työn kohteena on ihmisiä, tehtävä on vieläkin sitouttavampi.

Niinpä ryhdyin voimaryhmäohjaajaksi hieman arallakin mielellä. Koulutus tehtävään kesti puolisen vuotta, se oli hyvin monipuolinen ja innostava, siitä olen muuten kirjoittanutkin aiemmissa blogipostauksissani:

Tampereen taivaan alla
Tilkkutäkissä elämän
Voimaryhmät aloittavat

Itse ryhmän suunnittelu teetti vielä paljonkin työtä; miten toteutan tuon ja tuon asian, miten saan ihmiset innostumaan... kun itsekin olen aivan keskeneräinen enkä osaa paljon mitään.. Ehkä, sittenkin osaan, niin piti ajatella, ja onhan se nyt niinkin. Reteaming-menetelmä oli tullut tutuksi ja oli innostavaa lähteä sitä soveltamaan.

Voimaryhmäni oli aivan ihana. Sellainen kuin kokoelma erityisherkkiä vain voi olla! Ryhmän jäsenet olivat sitoutuneita asettamiinsa tavoitteisiin, ryhmään ja osallistumiseen. Se oli huikeaa nähdä ja kokea.

Kun ryhmä keväällä joutui siirtymään etäyhteyksien varaan, oli se uusi tilanne kaikille. Laitteet ja ohjelmat eivät toimineet heti, eivätkä sittenkään aina, ja se stressasi. Kun tästä stressistä päästiin ylitse, voitiin iloita yhdessäolosta, jakaa ja jatkaa tavoitteita kohti. Erilaisia tilanteita ja haasteita; kuitenkin joukolla riitti yhteistä, meillä, herkkiksiä kun ollaan ja tullaan olemaan.

Voin nyt miettiä kiitollisuudella, että lähdin voimaryhmäkoulutukseen ja että sain juuri tämän ryhmän. Sain itse niin paljon. Koko ajan taustalla oli myös hankkeen työntekijöiden tuki, kiitos teillekin: Hannu, Emilia ja Elina!



Miten kaikki nyt luonnossa kukkiikaan, perhoset tanssivat ilmassa ja linnunlaulu täyttää tienoot. Tämän monin tavoin erikoisen kevään jälkeen on kuin onkin tullut kesä. On aika levähtää siinä ja kerätä voimia kohti uusia seikkailuja.

Seuraavat voimaryhmät aloittavat syksyllä. Seuraathan hankkeen sivuja.


Merja Korpisaari

Voimaryhmät aloittavat

Jäsenen blogikirjoitus:   
                           

Voimaryhmien ohjaajakoulutus on tullut päätökseensä. Seuraava vaihe onkin sitten voimaryhmän toteuttaminen. Ihan sormet syyhyää ryhtyä toimeen!

Monella paikkakunnalla on jo voimaryhmä koossa, monella taas on vielä tilaakin. Katso hankkeen sivuilta voimaryhmat.fi paikkakuntasi tilanne, ja jos kiinnostaa tulla mukaan ryhmään, ilmoittaudu pikaisesti.

Koulutus oli suurenmoisen monipuolinen kokonaisuus, kun nyt sitä sen päätyttyä tarkastelen.

Viimeisimpänä lähiviikonloppuna käsittelimme koko kokonaisuutta ja sen yksityiskohtia, ryhmäläisten ideoita kuunnellen ja jakaen. Harjoittelimme joitakin asioita ja tunnelma oli niin hyvä.


Voimaryhmät toteutuvat kutakuinkin samansisältöisinä eri paikkakunnilla. Toki menetelmissä tulee varmaan moninaisuutta; jollakulla on pääosassa kehollisuus, jollakulla taas enemmän juuri keskustelu.


Reteaming-prosessi on kuitenkin se sama, käyttää mitä vain menetelmiä muuten. Tavoitteet ja niihin pyrkiminen, askel askelelta, omia voimavarojaan, tukea ja löytynyttä motivaatiotaan hyödyntäen, on (reteaming-)voimaryhmän ydin.

✌✌✌

On selvää, että muutamassa kuukaudessa ei tavoitteita saa välttämättä täysin toteutetuksi. Kun päästään alkuun ja prosessi käyntiin, muutamia askeleita oikeaan suuntaan, jo se on merkittävää, ja siitä on hyvä jatkaa. - Onkin hyvä, jos ryhmä jatkaa vielä vaikkapa ihan keskenäänkin, itse voimaryhmäprosessin jälkeenkin tapaamisia. Tai sitten voi liittyä johonkin avoimeen/suljettuun muuhun erityisherkkien ryhmään. Kenties joku osallistuja innostuu lähtemään mukaan seuraavaan voimaryhmäkoulutukseenkin.


Erityisherkät ovat ansainneet voimaryhmänsä ja voimaantumisensa. Herkkiä on väheksytty ja herkät ovat voineet jäädä jalkoihin niin työelämässä kuin yksityiselämän asioissakin.

Nyt eikun voimaantumaan, itsemyötätunnolla, älyllä ja vertaistuella, hsp voimaryhmissä!



Se om moro.


Hyvää joulua kaikille!


Merja Korpisaari

Virtaavaa vettä

 Jäsenen blogikirjoitus:

Ihana auringonpaiste siivittää askeleitani, kun kävelen tapaamiseen. Keväinen aurinko sulattaa nopeasti lumet ja saa joen kuohumaan. Katselen hetken vuolasta veden virtaamaa ennen kuin astun sisään kahvilaan. Olen odottanut tätä tapaamista, sillä edellisestä on aikaa varmaankin nelisen kuukautta. Ajat eivät vain ole sopineet yksiin joulun ja vuodenvaihteen kiireiden ja matkojen takia. Tutussa kahvilassa odottaakin jo kaksi naista. Pöytään paistaa aurinko.

Tutustuin heihin viime keväänä Suomen erityisherkät ry:n jäsenilleen järjestämässä voimaryhmätyössä. Ryhmämme teema liittyi työelämän tavoitteisiin ja haasteisiin. Itse voimaryhmätyöskentelyn päätyttyä olen tavannut näitä kahta ystävää noin kerran kuukaudessa ennen vuodenvaihteen taukoa. Tapaamiset ovat olleet voimaannuttavia ja rikastuttaneet elämääni.

Kahden tunnin tapaamisessa keskustelun aiheet vaihtuvat iloista suruihin. Olemme vertaistukena toinen toisillemme. Välillämme on iloinen, toisen huomioon ottava ja lämmin yhteys. Kukin saa kertoa omista kokemuksistaan erityisherkkänä ja tulla kuulluksi. Muistamme myös voimaryhmässä itsellemme asettamamme tavoitteet ja keskustelemme niiden toteutumisesta tai niihin liittyvistä haasteista. Tuemme toisiamme niiden toteuttamisessa.

Vuoden kuluessa asetettuihin tavoitteisiin on saattanut tulla muutoksia. Elämä on ehkä vienyt uudelle polulle ja alkuperäinen tavoite ei enää palvelekaan tarkoitustaan. Tämä on aivan normaalia ja liittyy elämän kulkuun. Tavoitehan on asetettu sen hetkisen tilanteen valossa. Toteamme kuitenkin yhteen ääneen, että meidän kaikkien elämässä tai ajattelussa on tapahtunut muutosta. Yhteisellä työskentelyllä on varmasti ollut oma merkityksensä tässä.

Ennen kuin poistumme, keskustelemme vielä hetken niitä näitä ja sovimme huhtikuun tapaamisesta samassa paikassa. Mietimme myös, voisimmeko tehdä jotain muuta yhdessä: kulttuuria tai kävelyretkiä. Tässähän on koolla kolme samanhenkistä ihmistä. Olen kiitollinen tästä vertaistuesta ja myös voimaryhmätyöskentelystä. Ilman sitä en todennäköisesti olisi tavannut näitä ihania ihmisiä - puhumattakaan niistä oivalluksista, joita olen saanut opiksi elämäni polulle.

Marjatta