Herkkä ja ujo, mutta sosiaalinen

Tiivistelmä: Tässä kirjoituksessa kirjoittaja pohtii ujouden, herkkyyden ja sosiaalisuuden välisiä suhteita. Miltä tuntuu olla sosiaalinen, mutta ujo? 

Oman lusikkansa soppaan tuo vielä erityisherkkyys,
joka tekee ujoudesta vivahteikkaampaa ja sosiaalisuuden tarpeesta merkityksellisempää.

 

Jäsenen blogikirjoitus:

 

Olla herkkä ja ujo, mutta sosiaalinen – siinäpä vasta yhdistelmä

Olen enemmän kuin kerran – eli hyvin monen kerran – harmitellut sitä, miksi ulkoinen ulosantini ei aina vastaa sisäistä maailmaani ja motivaatiotani. Haluaisin olla ulospäinsuuntautunut, ajatukseni reippaasti kertova ja tunteeni näyttävä, ilmeikäs ja helposti lähestyttävä ihminen. Haluaisin liittyä luontevasti muiden seuraan ja antaa itsestäni hauskoja juttuja, värikkäitä kertomuksia ja avoimen persoonan. Haluaisin olla kirkkaasti näkyvä.

Kuva: JJ Jordan (Unsplash)

Kaiken tämän sijaan olen kuitenkin sisäänpäin suuntautunut, itsenäinen fiilistelijä, jonka sisäinen maailma on useimmille täysin tuntematon ja vielä useimmille saavuttamaton. Vaikka itse koen ajattelevani laajasti ja tuntevani syvästi, en tiedä, tietääkö sitä kukaan muu. Se, mitä näytän ulospäin, on vain pienen pieni huippu suuresta jäävuoresta, josta suurin osa jää peittoon itseltänikin. Haluaisin näyttää ihmisille enemmän, mutta useinkin se on osoittautunut lähestulkoon mahdottomaksi: ujous asettuu tielle esteeksi.

Minulla on ollut paljon aikaa miettiä herkkyyden ja ujouden sekä sosiaalisuuden tai ei-sosiaalisuuden välisiä suhteita. Herkkä ihminenhän ei suinkaan ole automaattisesti ujo, aivan kuten erityisherkkä ei myöskään välttämättä ole introvertti. Samaten ujo ihminen voi olla aivan yhtä hyvin ekstrovertti tai introvertti tai kenties ambivertti. Minun tapauksessani on kuitenkin niin, että olen sekä herkkä, ujo että sosiaalinen. Koen tämän yhdistelmän hieman haastavaksi, koska olen hyvin kiinnostunut ihmisistä, ihmisyydestä ja ympäröivästä yhteiskunnasta, mutta samaan aikaan saatan seurassa olla hiljainen ja vetäytyvä. Siltikin, ihmiset ovat aina olleet sydäntäni lähellä. Luonnontieteelliset ja teknologiset kysymykset kiinnostavat minua lähinnä siitä näkökulmasta, että miten niihin perehtymällä olisi mahdollista hyödyttää ihmiskuntaa ja tehdä ihmisten elämästä parempaa, kauniimpaa ja oikeudenmukaisempaa. 

 

Ihmisistä kiinnostunut jännittäjä

Hankalaa ujouden ja ihmisorientaation yhdistelmässä on se, että vaikka useinkin haluaisin lähestyä toista ihmistä tai ihmisiä käydäkseni mielenkiintoisia, polveilevia keskusteluja erilaisista aiheista, en kuitenkaan tee niin tai kykene siihen. Alkaa jännittää, huomio kiinnittyy itseen (miten suoriudun?) ja varsinkin ryhmätilanteissa ääneni muuttuu hiljaiseksi ja epävarmaksi ikään kuin yrittäisin vain saada asiani nopeasti sanottua ja päästä siten pälkähästä. Jännittäessä herkkyys kääntyy minua vastaan. Tarkkailen muita ihmisiä ja teen korostuneen tarkasti havaintoja siitä, miten (kuvittelen) muiden ihmisten suhtautuvan sanomisiini tai tapaan, jolla ne sanon. Tulkitsen pienetkin eleet ja ilmeet itselleni joko edullisesti tai epäedullisesti riippuen siitä, onko vastapuolen katse lämmin ja hyväksyvä vai kyseenalaistava ja epäilevä. Erityisesti lyhytkin hiljaisuus piinaa minua. Sanoinko jotakin tyhmää? Ymmärsikö kukaan, mitä yritän sanoa? Mitä muut sanomastani ajattelevat, ovatko he samaa vai eri mieltä, ja jos he ovat eri mieltä, niin onko se huono asia? 

Olen siis ihmisistä kiinnostunut sosiaalinen jännittäjä.

Kaipaan ihmisten seuraa, mutta herkästi jännitän heitä. Erityisesti ryhmätilanteissa pidän lähes säännönmukaisesti mielipiteeni ja näkemykseni itselläni, vaikka vuosien varrella olenkin tullut vakuuttuneeksi siitä, että huomioni rikastaisivat käytyä keskustelua. Uskon, että ajatukseni toisivat uutta ajateltavan aihetta muille. Olen nimittäin lukenut paljon, pohtinut asioita syvällisesti ja perehtynyt mielenkiinnon kohteisiini sellaisella intensiteetillä, mikä mahdollistaa hyvän tietopohjan, osuvat oivallukset ja jopa uuden innovoinnin. Olen kouluttautunut, käynyt kursseilla ja yleisöluennoilla, etsinyt tietoa netistä sekä peilannut oppimaani tietoa omaan elämääni ja testannut oppimaani käytännössä. Uskallanpa siis väittää, että tietopohjani erilaisia ihmisyyttä ja yhteiskuntaa koskeviin kysymyksiin on hyvällä pohjalla ja karttuu vuosi vuodelta.
 

Mutta mitä tekee ihminen, jolla on tietoa, näkemyksiä ja kokemusta, muttei rohkeutta tuoda sitä esiin? Monesti on tuntunut siltä kuin mieleni olisi asettanut minulle näkymättömät rajat, joiden ylitse en pääse, vaikka haluaisin ja yrittäisin. En kuitenkaan suostu vielä luovuttamaan ja toivottavasti en koskaan. Etsin itselleni sopivaa ilmaisukanavaa, vaikka se onkin osoittautunut haasteelliseksi. Harjoittelen sosiaalisissa tilanteissa olemista ja niihin menemistä. Viime aikoina olen myös havahtunut etsimään itselleni vaihtoehtoisia ilmaisukanavia. Esimerkiksi kirjoittaminen on oiva tapa saada asiansa sanotuksi. Kirjoittaminen ei jännitä, ja se on vieläpä kohtuullisen helppoa. Kirjoittaminen on muutenkin kaikin tavoin selkeämpi kanava ilmaista omia ajatuksiaan rehellisesti ja aidosti. Kirjoittamalla on mahdollista esittää ajatuksensa suoraan ja epäröimättä, juuri niin vahvoina ja kaunistelemattomina kuin ne minun mielessäni esiintyvät. Toinen hyvä kanava voisi olla puhe-esiintymiset. Niin ristiriitaiselta kuin se kuulostaakin, ihmisten edessä esiintyminen on oivallinen kommunikaatiokanava verrattuna arkisiin kohtaamisiin. Esiintyjän rooli mahdollistaa toisenlaisen minän esiintulon. Ovathan monet ujot näyttelijätkin löytäneet näyttelemisestä ilmaisukanavansa.

Tällä tekstillä haluan sanoa, että myös se porukan hiljaisin saattaa palavasti haluta olla osa yhteistä keskustelua, vaikkei meneillään oleva tilanne kenties mahdollista sitä. Ryhmissä puhuvat tavallisesti ne, joilla on kuuluva ääni ja rohkeutta asettua katseiden kiilaan. Itsen esille asettaminen on heille helppoa ja vaivatonta, eikä siinä ole mitään väärää, päinvastoin. Mutta tällöin saattaa unohtua, että hiljaisillakin saattaa olla hyvin paljon tietoa ja taitoa, josta muut eivät edes tiedä. On tärkeää, että hiljaiset löytävät oman äänensä ja saavat sen kuuluviin, tavalla tai toisella. Ja jos ei reippaasti puhetilaa ottamalla, niin sitten jotenkin muutoin, kullekin sopivalla tavalla. Näkymättömänä ei kukaan halua elää. Vain pintaa katsomalla on vaikea tietää, kuka lopulta on sosiaalinen ja kuka ei. Itseään vaivatta ilmaiseva voi hyvinkin olla erakkoluonne, joka kaipaa takaisin yksinäisyyteen. Hiljainen puolestaan saattaa kaivata yhteyteen. On tärkeää antaa kaikille ääni ja tila tuoda se esiin. Vain siten kaikki tulevat näkyviksi ja yhteisöillä on mahdollisuus kukoistaa.



Nimim. Milja

Herkästi rohkeana uuteen

 

 Jäsenen blogikirjoitus:

Älä anna eilisen viedä liikaa tilaa tältä päivältä.

Tällaisen lauseen bongasin tänään jostakin. Se oli lappusella, joita minulla on lukuisia, kerättynä niin itseäni kuin ryhmiäni ja muita tarpeita varten. Olen varsinainen lappuliisa, lappua kun riittää joka asiaan. On näitä mietelmälappuja, on myös ajatuslappuja, muista-lappusia, muistoja, kauppalappujakin... 

Mutta se lapuista. Tarkoitus oli kirjoittaa ajatuksia siitä, miten eilinen vie tilaa, joka päivä, se on oikea aikavaras. Ja nimenomaan, se joskus vie juuri aikaa, ja se juurikin varastaa sitä aikaa. Aikaa ei ole kellään liikaa, ja toiseksi en halua että aikaa menee liikaa menneen pohtimiseen.

Haluanhan olla ratkaisukeskeinen. Olen sitä opetellut ihan kursseilla ja olen siihen saanut ohjata muitakin. Ratkaisut tämän hetken ongelmiin, niitä löytyy omista osaamisista, niitä löytyy unelmista ja arvoista ja niitä löytyy kun tiukasti suuntaa kohti tavoitteitaan.

Löytyykö aina? Taakse voisi kurkata vähän kumminkin, ja pitäisi? - Pitäisi kyllä kurkata. Vahvuutemme ovat rakentuneet eilispäivänä, arvomme niin ikään, kuten unelmammekin. Siellä ovat rakentuneet myös uskomuksemme itsestämme, ja siellä ovat -ehkä- jääneet märkimään haavamme.

Jos näitä ei katsota, niin miten voi jatkaa eteenpäin. Vaikea ajatellakaan.



Mennyt ei aina päästä irti 

Kun unet toistuvat, kun mieli kääntyy muistoihin yhä uudelleen, kouluaikaan, varhaisiin ihmissuhteisiin ja tapahtumiin, tai vaikka viime vuosikymmenellä tapahtuneisiin, tuntuu että niitä muistoja pitää ottaa käsittelyyn paremminkin kuin lakaista maton alle. Yksi tapa ottaa käsittelyyn on niistä kirjoittaminen, kirjoittaa muistonsa auki. Sen tehtyä.. voi muisto jäädä taakse..

Sitten se jo heiluttaakin iloisesti kättään ja toivottaa hyvää matkaa eteenpäin. Vai?



Tunteet

Mikä tahansa asia, mikä mietityttää, on tärkeä. Kaikki kun meissä haluaa tulla kuulluksi ja kohdatuksi. Ja vapautetuksi…ihan niin, ja joskus, se käy helpostikin.

Tunteiden pitää nousta, muuten ei muutosta tapahdu. Tunteet ovat osa meitä. Ja onhan tunteet kipeitäkin, kipu voi raastaa niin että tuntuu ettei koskaan enää siitä pääse vaan se jää olemaan- Kuitenkin siitä voi päästä irti, yhä uudelleen kohtaamalla, puhumallakin, ja tilalle tulee uusi tunne, ajan mittaan. Se voi olla kuin ihme.



Anna olla

Älä anna menneen, eilisenkään, viedä liikaa tilaa tältä päivältä, tältä hetkeltä. Tämän päivän seikkailut kun odottavat, vaan eivät loputtomiin. Hoputtavat, että lähdetään jo, ala tulla sieltä, pian pian.

Eilinen voi viedä tilaa -- mutta eilinen, voi todellakin antaa tilaa, kun sitä huomioi. Ja monia asioita ei muutenkaan tarvitse aloittaa alusta, vaan jatkaa jostakin, mihin jäi.

On meillä niitäkin muistoja, joita vaalimme, joku ja joitain, jouluisin, tiettyinä päivinä, joitain joka päiväkin. Ne ovat osa omaa rakasta elämäämme, jotkut niistä kaipuun ja surunkin täyttämiä.

Kiitollisuudentäyteisyys on sitä parhainta mitä nuo muistot voivat tuoda elämään sitten kuitenkin. Jokainen joka tuntee kiitollisuutta, kun saa myös ripauksen onnea kaupanpäälle.



Muistoista rikas 

Niin paljon elämässä ehtii tapahtua. Millainen olikaan viime vuosikin, sen muistamme kaikki jollain lailla, loppuelämämme ajan. Mitä ajatteletkin viime vuodesta omalla kohdallasi, siitä voit löytää kiitos- ja ilonaiheita. Ehkä vuosi toi oppimiskokemuksia, joita voit hyödyntää ja käyttää muidenkin auttamiseen. Hetki viime vuodelle, vaikkapa kalenteria selaten, otettuja kuvia katsellen, pakaten vuosi aiempien jatkumoon, on hyvä ottaa.

Laitan tuon mietelmälapun nyt omaan mappiinsa, muiden sekaan. Siellä ne kaikki pysyvät. Ne jotka tuovat monet muistot monesta; monet arkiset asialistat, muistiin merkinnät, merkittävät maininnat ja mukavat mietelmät. --Nostan katseen tulevaan, se myös vaatii rohkeutta.

Eteenpäin, huomiseen, askel kerrallaan, aina herkästi rohkeana!

Hyvää vuotta 2021!

Merja Korpisaari

Kolmen E:n, Elämyshakuisen Erityisherkän Ekstrovertin välitilinteko

Jäsenen blogikirjoitus:

Elämä ilman kyyneliä on autiomaa ilman sadepisaraa.— Espanjalainen sananlasku 

Vuosi 2019 on päättymässä ja siksi voisi olla jonkinmoisen välitilinteon aika. Olen onnekseni saanut tutustua lisää itseeni ja tarkastella elämääni uudessa valossa. Tein herkkyystestin keväällä ja tässä sitä nyt ollaan. Sen jälkeen liityin yhdistyksen jäseneksi ja lainasin kirjastosta aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Olen ymmärtänyt ja hyväksynyt, että elämäni on ollut ja tulee varmaan olemaan haastavaa tasapainottelua elämysten ja jaksamisen kanssa, vrt. elän kuin jalat olisi yhtäaikaa jarrulla ja kaasulla. Tämän piirteen olin kyllä tunnistanut itsestäni jo aiemmin elämänvarrella. Erona tähän päivään on se, että silloin kummaksuin ja halusin piirteestä eroon, nyt ymmärrän että se on osa minua.

Olen kuitenkin motivoitunut ja halukas kokeilemaan sekä harjoittelemaan uusia asioita ja tilanteita. Haluan kohdata hankalat tunteet (mm. pelko ja häpeä) sekä hakea tietoa ja oppia erityisherkkyydestä sekä saada vapauttavia oivalluksia. Erityisherkkyyshän on hermostollinen ominaisuus. Siihen liittyy voimakkaat ja syvälliset kokemukset. Lisäksi herkkyys on mitä suurimmassa määrin voimavara.

Välitilinteossani sopiva apuväline on mielestäni Heli Heiskasen Herkkyyden voima, opas omannäköiseen elämään (Origo Nova, Otavan kirjapaino, 2016) kirja, josta olen poiminut ne teemat, jotka ovat keskeisiä ja tärkeitä oivalluksia itselleni:

Henkisen kasvun vaiheita; 1. tiedostaminen - päätän haluta kehittyä, 2. havainnointi – ajatus, toiminta ja tunne eri tilanteissa, 3. kyseenalaistaminen – hakea uusia suhtautumis- ja toimintamalleja hyväksyen kuitenkin itsensä, 4.tunteiden kohtaaminen – esim. riidassa mahdollista vanhojen tunteiden kohtaaminen ja käsittely ja 5. vanhan purkaminen ja uuden oppiminen tai opettelu usein ääripäiden kautta – esim. jos rajaton/löyhät rajat, ensin tiukat rajat ja sitten tasapainoon eli usein hidasta kehittymistä, vrt. matkalla kaksi askelta eteenpäin, yksi taaksepäin.

Tyypillisiä suojakuoria; aktiiviset eli suorittamisen ja selviytymisen suojakuoret, mukautuvat eli miellyttämisen (kiltteys) ja sosiaalisuuden (reippaus, huumori) suojakuoret, piiloutuvat eli järkeily/analysointi (tunteiden pilkkominen ajatuksiksi) ja leimautuminen, etäännyttävät eli välttely ja pakeneminen (puuhastelu) sekä hiljaisuus ja vetäytyminen => Tehdä asioita/olla omana itsenään, ei suojakuoren välityksellä tai avulla muuta kuin tietoisesti valiten ja tarpeen vaatiessa, jolloin suojakuorista jalostetaan vahvuuksia, jolloin toiminta joustavaa. Esim. arjen suorittamisesta arjesta nauttimiseen, miellyttämisestä sopeutumiskykyiseksi, huumorista myönteiseen asenteeseen tai sosiaalisuudesta ja reippaudesta rohkeaksi ja vuorovaikutustaitoiseksi. Kriisit käynnistää suojakuorien purkautumisen pakottamalla pysähtymään. Hyväksyvällä tietoisella läsnäololla saan yhteyden sisimpään ja kehoon enkä lähde liikaa havainnoimaan ympäristöä, muiden odotuksia tai reaktioita.

Alttius vaikutteille; herkän rajat ohuet ja huokoset, vrt. Sylvi-Sanni Mannisen ”väri-ja muotoihmiset”, kyky vahvaan eläytymiseen, josta johtuen taipumus väsymiseen ja/tai itsensä unohtamiseen, jolloin tarve riittävään keskittymiseen omiin asioihin, vrt. ns. terveen itsekkyyden tunnistaminen, jolloin huomioin sekä itseni että toiset.

Itseilmaisun harjoittelu; tulee vaalia asiallista, molemminpuoliseen ymmärrykseen tähtäävää ja toinen toistaan kunnioittavaa ristiriitojen käsittelytapaa, koska voimakkaat vihan purkaukset ja harkitsemattomat haukut haavoittaa syvästi. Liika kriittisyys voi olla liian kuormittavaa itselle ja muille. Keskityn omaan oloon ja sen kohentumiseen, vrt. älä taistele tuulimyllyjä vastaan. Miten olla rakentavasti jämäkkä? Harjoittelen! Asetan rajoja jolloin oma jaksaminen paranee. Mikäli kohtaan/koen hankalasti käyttäytyvän henkilön, keskityn tietoiseen läsnäoloon eli säilytän yhteyden itseeni (kehooni), ajatuksiini ja tuonteisiini. Täten tunnen itseni varmemmaksi ja pystyn ilmaisemaan itsäni aidosti.

Vastuu tunteista; opin erottamaan omat ja toisten tunteet sekä säätelemään tunteitani. Itselläni herkkänä lapsena kun oli hankala tunne sisällä (usein kohdistuu joko äidin ahdistukseen tai isän vihaisuuteen), aloin tyynnyttämään (äidin auttaminen) ja/tai muutuin näkymättömäksi (isän edessä).

Tunteiden erottelukyky; herkälle vaikeampaa kun aistii vahvasti muiden tunteita → kun uskaltaa kohdata omat tunteensa, pääsee muidenkin tunteista helpommin irti. Toisaalta jos toisen tunne liittyy minuun, on siihen syytä paneutua. Mikäli kyse on toisen omasta asiasta, kannattaa asian antaa olla varsinkin, jos esille ottaminen johtaisi ongelmiin. Kuitenkin on tärkeä keskustella ja kertoa kokemuksistaan. Tiettyjä tunteita voi olla vaikea käsitellä (tunnelukot) – katson tilannetta tietyn värisien lasien läpi. Virhetulkintoja välttääkseni voin kysyä, mitä toinen on tarkoittanut, enkä oleta.

Tunnekuorman rajaaminen; tunteita tulee ja menee, kaikkea ei tarvitse havainnoida. Puutun vain toistuviin ja häiritseviin asioihin silloin kun koen sen tarpeelliseksi. Tarvittaessa pidän taukoja viestintävälineiden käytössä, ja jos huomaan oloni kohentuvan, pidän aika-ajoin kokonaan taukoa niistä.

Opittu ylikuormitus; kuormitan itseäni liikaa arjessa, en osaa pysähtyä, vrt. keho viisaampi. Suojakuoret kuormittavat sillä ”naamioiden” ylläpito kuluttaa energiaa, usein mukautumisen ja sosiaalisuuden suojakuoret altistavat ylikuormitukselle. Lisäksi innostumisen säätely tärkeä kuin myös liika ajattelu ja kriittisyys sekä muutokset – huom! rutiinit tasapainottaa.

Opittu alikuormitus ja sopiva kuormitustaso; opittua alikuormitusta en tunnista itsessäni lainkaan, (pitänee miettiä tätä vielä), mutta joskus alikuormitus on hyvä ylikuormitusvaiheen jälkeen jotta pääsee tasapainoon. Olen itsekin turvautunut mm. työelämässä vaikeina aikoina osa-aikatyöhön sekä työelämän loppumetreillä osa-aikaeläkkeeseen, ja siten saanut enemmän aikaa itselle ja huomannut nauttivani elämästä enemmän.

Omien arvojen mukainen elämäntapa; oman hyvinvoinnin ja terveyden ylläpito, rauhallinen elämä ja hyvät ihmissuhteet, perhe ja parisuhde sekä levon ja kuormituksen tasapaino. Tieni työelämässä herkkänä on ollut omanlainen, olen nauttinut kehittäjänä työn sisällöstä yli kaiken, vaikkakin kohtaamattomuus ja muut vaikeudet ovat olleet lähes aina läsnä.

Hermoston yliviritystila; liika ärsyke ja virikkeellisyys → ylivirittyneisyys, joka vaatii lepoa = kuormituksen säätelyä. Vaarana uupuminen jos säätely ei ole riittävää. Ylivirittyneisyyden oireita eli viestejä siitä ovat mm. heikko keskittyminen, hallinnan tunteen heikkeneminen, kireys, itku, pinnallinen hengitys, tärinä ja jumittuminen sekä päänsärky, verenpaine, ihottuma ja univaikeudet.

Herkkyyden lahjoja; aistiherkkyys ja kyky nauttia, empatia ja tunneherkkyys, tunnollisuus ja oikeudentaju, luovuus ja mielikuvitus, intuitio, syvällisyys ja henkisyys. Vaatii suojakuorien ja kaavamaisten toimintamallien poistamisen aidon minän tieltä. Lisäksi omien tarpeiden ja tunteiden tunnistamisen ja rajojen selkeyttämisen sekä kuormituksen tasapainon löytämisen. Esim. miten näen oman itkuherkkyyteni? Taitona kokea elämää täydesti.

Hyväksyvän tietoisen läsnäolon harjoitukset; vahvistan tunneherkkyyden myönteisiä puolia ja arvostan kykyäni voimakkaisiin tunteisiin sekä käytän kykyäni empatiaan yhteiseksi hyväksi ja säätelen stressitasoani. Huolehdin tunnehygieniastani, eli vahvistan myönteisyyttä ja vältän tunteiden ylikuormitusta, sekä valikoin elinpiiriini myönteisiä tunteita herättäviä ihmisiä ja asioita sekä vältän kielteisiä. Opettelen säätelemään tunteitani, eli otan vastuun vain omista tunteista ja puran menneisyydestä varastoituneita tunteita, jonka jälkeen virtaavuus elpyy ja tunteiden käsittely on helpompaa.

Halu olla hyvä ihminen; Pyrin olemaan hyväntahtoinen, ymmärtäväinen, oikeudenmukainen ja suvaitsevainen erilaisia ihmisiä kohtaan (olla heikomman puolella). Arvostan luonnonmukaisuutta ja olen kiinnostunut eläinten, luonnon ja maapallon hyvinvoinnista. Lisäksi arvostan tunnollisuutta, vastuuntuntoisuutta ja luotettavuutta. Kaikki lahjoja joita maailmassa tarvitaan.

Annan intuitiolle tilaa, vaalin syvällisiä ihmissuhteita ja järjestän aikaa ajatuksille, esim. huolitunti päivittäin (15-60 min) sekä toisaalta karsin liiallista ajattelua (en vatvo) ja huolehdin hyvinvoinnistani. Huolehdin sekä fyysisestä tasapainosta että henkisyydestä (sanaton tila, läsnäolo). Henkinen kasvu, joka on elämänpituista, osa elämäntehtävää.

Minun tulee aina muistaa, että herkkyyden voima on siinä kun sallin itselle olla

• sekä vahva että heikko
• sekä pehmeä että luja.

Näin minusta tulee kokonainen ja eheä oma aito itseni! Arvostan myötätuntoa ja välittämistä, tunteita ja hyvinvointia sekä kyseenalaistan suorituspainotteisen yhteiskunnan arvoja ja toimintatapoja.

Matka jatkuu. Kehittämistyötä riittää, mutta onhan tässä jo jotain opittukin. Elämä on...!

Merja Leppänen

Oman itsen etsintää

Jäsenen blogikirjoitus:

Vuoden vaihtuessa on tapana miettiä kulunutta vuotta ja asettaa tavoitteita tulevalle vuodelle. Se on luonnollista tässä taitekohdassa. Olen totta kai päättänyt liikkua enemmän. Uimahallikortti onkin jo hankittuna. Ajattelin myös käydä enemmän kulttuuritapahtumissa. Sitäkin varten olen ostanut jo lippuja ja museokortin hankinta on harkinnassa. 

Huomaan tällä kertaa ajattelevani asiaa kuitenkin hieman eri näkökulmasta - erityisherkkyydestä käsin. Mietin tätä omaa elämääni. Olen kauan kätkenyt oman herkkyyteni muiden odotusten tai omien oletusteni mukaan siitä, miten minun tulee elää ja olla.

Ihminen on kokonaisuus, jonka identiteetti koostuu monista rooleista. Itsellänikin niitä on monia. Osa tulee perheen ja ystävien mukana. Olen äiti lapsilleni ja tytär äidilleni, sisar veljelleni sekä ystävä ystävilleni. Toisenlaiset roolit tulevat myös siitä, että olen eronnut lasteni isästä. Hänellä on uusi vaimo ja lapsillani sisarpuolia. Myös työ tuo elämääni erilaisia puolia. Olen erityisherkkänä ehkä liiankin tunnollinen tai velvollisuudentuntoinen ja tavallaan pelkään virheitä. Olen työkaveri työtovereilleni. Toisille läheisempi kuin toisille. Listaa voisi vielä jatkaa, mutta tässä olennaisimmat.

Eri roolit vaikuttavat myös käyttäytymiseen ja tuovat tullessaan erilaisia tunteita. Tunteet saattavat olla myös ristikkäisiä. Kotona ja perheessä voi olla suuria ilonaiheita ja työssä huolia tai päinvastoin. Se rasittaa erityisherkkää luonnetta ja vaikuttaa jaksamiseen.

Olen viime aikoina vetäytynyt kuoreeni. Pahoittelut siitä. Olen vältellyt tapaamisia, koska en ole päivän aikana jaksanut olla monessa roolissa. Olen hoitanut kyllä normaalirutiinit kuten työn ja yhteydet läheisiin. Olen hieman ihmetellyt, miksi näin.

Ajattelin, että ensi vuonna olisi aika ottaa selvää, kuka minä olen itselleni. Se herkkä sisin joka värisee muiden ihmisten energioista haluaa tulla esiin omana itsenään. Ei vain eri rooleissa eri tilanteissa.

-Marjatta