Näytetään tekstit, joissa on tunniste synnynnäinen hermostollinen ominaisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste synnynnäinen hermostollinen ominaisuus. Näytä kaikki tekstit

18 marraskuuta 2021

Yksinäisyydestä ja ulkopuolisuudesta

Jäsenen blogikirjoitus

Niin pitkälle kuin muistan, olen tuntenut itseni ulkopuoliseksi, ehkä hieman liioitellusti ilmaisten, lähestulkoon aina ja joka paikassa. Se on ollut asia, joka elämässäni usein on tuottanut kärsimystä.

Nykyään puhutaan sosiaalisesta kivusta. Sosiaalinen kipu liittyy yksinäisyyteen ja ulkopuolisuuden kokemukseen ja se näkyy aivoissa samoilla alueilla kuin fyysinen kipu. Joskus, kauan aikaa sitten, yhteisön ulkopuolelle jääminen oli yksilölle kohtalokasta, se saattoi merkitä jopa kuolemaa. Siksi se tuottaa edelleenkin varoittavaa kipua.

On luonnollista, että ihminen kokee itsensä ajoittain yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi. Erityisherkällä tämänkaltaiset tunteet voivat korostua. Erityisherkkä havaitsee pienimmätkin torjunnasta viestivät signaalit. Jopa sellaiset, joita ei ehkä todellisuudessa ole sellaisiksi tarkoitettu. Introvertti erityisherkkä on tämän lisäksi taipuvainen vetäytymään omiin oloihinsa. Erityisherkkä tarvitsee ylipäänsä paljon omaa rauhaa palautuakseen psyykkisestä ja fyysisestä kuormituksesta. 



Olen kyseisen kuvauksen kaltainen ihminen. Kutsun itseäni toisinaan vessassa luimuilijaksi. Vessa on varma paikka, jos haluaa olla hetken yksin.

Nykyajan yhteiskunnassa arvostetaan sosiaalisuutta ja ulospäinsuuntautuneisuutta. Introvertin luontainen taipumus hakeutua omaan rauhaan, ja yhteiskunnan paine jatkuvaan vuorovaikutukseen aiheuttavat sisäisiä ristiriitoja. Pitäisi seurustella ahkerasti, mutta kun ei jaksa!

Esimerkkejä: Sosiaalisesti tiiviin koulutuspäivän lomassa haluan mennä yksin syömään, jotta voin palautua monenlaisten, positiivistenkin, ärsykkeiden aiheuttamasta ylivirittyneisyydestä. En halua lähteä porukassa kahville, vaan mieluummin tehdä yksin pienen kävelylenkin. Haluan toisinaan käydä yksin elokuvissa, jotta voin elokuvan jälkeen nautiskella elämyksestä ja makustella itsekseni kokemuksen synnyttämiä ajatuksia ja tunteita. En halua koko ajan jakaa ajatuksiani ääneen.

Silti kipu joskus nousee pintaan. Minun ei pitäisi olla tällainen. Jään ulkopuoliseksi. Pitäisi liittyä seuraan, hinnalla millä hyvänsä.

Kun suhtaudun sosiaaliseen kipuun hyväksyvästi, en yritä paeta sitä, enkä toisaalta heittäydy sen armoille suinpäin, vaan tarkastelen sitä ensin rauhassa, kipu yllättäen vaimenee. Ei tulekaan sellaista ahdistuskohtausta, kuin joskus ennen, että pitää äkkiä mennä kulauttamaan kurkkuunsa kolme lasia kuohuviiniä ja sitten painella suoraan nukkumaan.

Voin hyväksyä sen, että ajoittain koen voimakasta ulkopuolisuutta, etenkin silloin kun näen muiden hakeutuneen toistensa seuraan Annan tunteen olla ja otan sen vastaan myötätuntoisesti. Suhtaudun siihen kuten runoilija Rainer Maria Rilke, joka kirjoitti kirjeessään nuorelle runoilijalle: Parahin herra, olkoon yksinäisyys Teille rakasta ja soikoon sen tuoma tuska kauniina musiikkina.




Mervi Nyfors


(Kuva:Pixabay)

04 elokuuta 2020

Erityisherkkä ihminen

Jäsenen blogikirjoitus:



Erityisherkkyys ja erityisherkkä ihminen ovat termejä, jotka herättävät monissa ristiriitaisia tunteita. Osaa puheet ”erityisen herkistä” epäilyttävät ja lähinnä ärsyttävät, mutta osa tunnistaa kuvauksista itsensä. Minäkin kirjoitin aikoinaan aiheesta opiskelijakolumnin Psykologi-lehteen. Kirjoituksessani ihmettelin erityis-etuliitettä. Pohdin, miksi puhutaan erityisherkästä, kun voitaisiin puhua pelkästään herkemmistä ihmisistä. Nyt vuosia myöhemmin, ja asiaan paremmin perehtyneenä, ymmärrän perusteet erityisyydelle.

Pohjimmiltani halusin kolumnissani pohtia erityis-liitteeseen liittyviä ennakkoluuloja ja epäilyjä. Eiväthän erityisherkät vain kuvittele olevansa parempia ihmisiä kuin muut? Eivät kai he ajattele olevansa erityisen hyviä erityisyytensä vuoksi? Siitähän tässä kai on kyse – huolesta siitä, että jokin ihmisryhmä korotetaan erityisasemaan erityisyytensä vuoksi.

Nyt puhutaan kuitenkin hermostollisesta ominaisuudesta, ei ennakkoluuloista.

Käsitteen luonut psykologian tohtori ja psykoterapeutti Elaine Aron on tutkinut tätä erityisryhmää 1990-luvulta asti tieteen keinoin. Kyse on hermostollisesta herkkyydestä, joka värittää populaatiosta 15-20 % ihmisen elämää ja kokemusta maailmasta. Erityisherkän hermosto on siten ohjelmoitu, että muille ihmisille melko neutraali tilanne voi aiheuttaa hänelle voimakkaan (tunne)reaktion. Herkkä ihminen aistii ja kokee maailman herkemmin, eikä siinä ole mitään huonompaa tai parempaa. Se on hermostollinen ominaisuus.

Maailmaan mahtuu paljon erilaisuutta ja erityisryhmiä, eikä se aseta meitä ihmisiä mihinkään järjestykseen. Toivon, että kukaan ei ajattele olevansa parempi tai huonompi erityisyyspiirteidensä vuoksi. Puhutaan ihmisistä - ei etuliitteistä, nimikkeistä, diagnooseista, lahjakkuuksista tai lahjojen puutteesta. Ihminen on aina ihminen kaikkine yksilöllisine ominaisuuksineen.

Milja Jokinen