Erityisherkkä äiti lomailee

Jäsenen blogikirjoitus 

Tuleva kesäloma aiheuttaa ristiriitaisia tunnelmia. Toisaalta on ihanaa kun koulu ja päiväkoti on tauolla ja saa olla intensiivisesti lasten kanssa, mökkeillä, matkustella ja päästää hiukan irti arjen rutiineista. Mutta samaan aikaan jo pelkkä loman suunnitteleminen ja aikatauluttaminen saa pulssin nousemaan ja epävarmuuden iskemään: kuinka jaksan tämän kaiken, jääkö minulle aikaa lepoon ja palautumiseen?

Mökillä lähtö pakkaamisineen on joka kerta yhtä uuvuttavaa. Siinä vaiheessa kun auto starttaa kotipihasta olisin jo valmis muutaman päivän täysihoitolomalle yksin jossain uima-altaan reunalla!

Onneksi olen oppinut tunnistamaan mikä palvelee omaa hyvinvointiani. Jos en saa pidettyä itsestäni huolta ja omia kierroksia jossain määrin kohtuullisina, joutuu siitä kärsimään perhe ja ehkä sukulaisetkin! Ja vaikka tunnen syyllisyyttä ja huonommuutta etten jaksa ”niin kuin muut”, on parempi hyväksyä asia ja huomioida se suunnitelmissa.

Tässä tapoja toimia, jotka ovat auttaneet minua ja perhettämme:
1. Pakattuani omia ja lasten matkatavaroita muutaman vuorokauden (valmistautuen Suomen vaihtuviin sää olosuhteisiin ja tehden sen erityisherkän huolellisuudella), olen lähettänyt muun perheen matkaan ilman minua ja tullut junalla perässä seuraavana päivänä. Selvitettyäni kumppanini kanssa mitä kaikkea (myös metatyötä) matkalle lähteminen vaatii, hän on suonut minulle ilomielin tämmöisen miniloman.

2. Perillä ollessa en osallistu kaikkeen. Joskus jään majapaikkaan lepäämään, kun muu perhe käy tutustumassa ympäristöön. Tämä ei ole aina helppoa, koska elämyshakuisena haluaisin olla mukana ja lapsetkin haluaisivat äidin mukaan.

3. Lomalla ollessamme pidämme suunnitelmat kohtuullisena. Joka paikkaan ei todellakaan tarvitse mennä. Lapsetkin nauttivat kun aikatauluissa on väljyyttä ja voi olla tekemättä mitään erityistä.

4. Myös kesällä voi käyttää lapsenhoitajaa.

5. Kun lapset ovat yökylässä mummolassa, me vanhemmat olemme vuokranneet Airbnb-asunnon, sen sijaan että asuisimme itsekin siellä mummolassa.

6. Lomillakaan emme tee kaikkia asioita koko perhe yhdessä, vaan välillä toinen vanhempi ottaa lapset vastuulleen.

Jokaisen perheen tarpeet ja mahdollisuudet ovat erilaiset. Toivon että me erityisherkät äidit uskallamme keksiä keinot, joilla loma tuntuu aidosti oman näköiseltä ja virkistävältä. Näin saamme kerättyä voimia ja jaksamme olla herkkiä ja vastaanottavia vanhempia kun arki alkaa.

Eeva-Kaisa Rönkä

Tämä on kirjoitussarjani kolmas kirjoitus, edelliset olivat:
Omaa aikaa erityisherkälle äidille
Erityisherkkä äiti ja lapsen tunteisiin reagoiminen

(Kuva: Pixabay)

Erityisherkkä äiti ja lapsen tunteisiin reagoiminen

Jäsenen blogikirjoitus:

Yksi erityisherkän vanhemman vahvuuksista on se, että hän aistii helposti lapsen tunteet ja tarpeet. Elaine Aron määrittelee erityisherkkyyden piirteeksi vahvan eläytymiskyvyn. Koen olevani äitinä empaattinen ja minun on helppo ymmärtää lapseni tunteita ja reaktioita.

Välillä huomaan että vahva eläytymiskyky tuo haasteita omaan jaksamiseen, koska olen koko ajan auki lapsen tarpeille. Minun on vaikea ummistaa korviani, vaikka se olisikin täysin oikeutettua ja tarpeellista. Jos lapsella on asiaa, niin kuin heillä lähes taukoamatta on, kuuntelen heitä. Jos kuulen itkua, olen saman tien lohduttamassa ja selvittämässä tilannetta.

Lapsi kääntyy useammin erityisherkän vanhemman puoleen, koska hän antaa useammin vastakaikua lapsen tunteille. Kuuntelen ihaillen, kuinka lasten isä osaa olla jämäkkä ja suora. Ei on ei, eikä sitä tarvitse aina perustella. Minunkaan mielestäni jokaiseen lapsen tunteeseen ei tarvitse reagoida.

Miten rajata omaa läsnäoloaan niin, että ei uuvuta itseään? Ratkaisuni on ollut, että vetäydyn omaan tilaan. Toivon että osaisin olla sohvalla lapsen vieressä, keskittyä omaan tekemiseeni ja sanoa lapselle etten nyt ehdi kuunnella. Että en vaatisi itseltäni jatkuvaa läsnäoloa.

Kovat vaatimukset itseä kohtaan johtavat välillä siihen, että oman jaksamisen rajat ylittyvät.Jatkuva ymmärtäminen, tulkitseminen ja omien reaktioiden arvioiminen väsyttää ja saa tunteet kuohahtamaan. Lopulta huudan ja kiroilen lasten kuullen -ja sitten vielä syyllistän itseäni siitäkin.

Hermostuminen lasten kanssa ollessa on luonnollista. Minulla se useimmiten liittyy siihen, että en ole pitänyt kiinni rajoistani. Erityisherkkä äitikään kun ei pysty tekemään loputtoman montaa asiaa yhtäaikaa vaikka niin kovasti haluaisi! Jos olen lähdössä reissuun ja pakkaan autoa, yritän samaan aikaan kuunnella lasten juttuja ja vastata heidän moninaisiin tarpeisiinsa. Olisi viisainta sanoa että nyt on keskityttävä lähtöön, eikä aikaa ole muulle.

Toivoisin että hankalissa tilanteissa osaisin olla armollinen itseäni kohtaan. Minun ei tarvitse reagoida kaikkeen eikä toimia ”täydellisesti”. Jos hermostun, voin pyytää anteeksi, kertoa mistä se johtui ja että hermostumiseni ei ole vaarallista. Samalla opetan lapsia olemaan armollisia itseään kohtaan. Meillä kaikilla on lupa tuntea vaikeita tunteita ja ilmaista niitä.

 

 Eeva-Kaisa Rönkä

 

Lue myös Eeva-Kaisan kirjoitussarjan 1. osa:

Omaa aikaa erityisherkälle äidille

(Kuva: Pixabay)

Omaa aikaa erityisherkälle äidille

 Jäsenen blogikirjoitus:

Erityisherkän voi olla haastavaa elää oman näköistä elämää tässä maailmassa, jossa suurin osa on ei-erityisherkkiä. Omaa tarvetta hiljaisuudelle, omalle ajalle ja levolle ei aina ole helppo ottaa eikä saada.

Äitiys tuo siihen vielä erityisen haasteen, koska pienet lapset, niin ihania kuin ovatkin, myös kuormittavat ihan erityisellä tavalla. On oltava jatkuvasti valppaana lapsen tarpeille, eikä omien voimavarojen kuuntelu ole useinkaan mahdollista.

Vanhemmuuden paineet tuntuvat kasvaneen nykypäivänä suuriksi, kun aikaa lapsille on enemmän kuin aikaisemmin. Lasten tarpeita ja toiveita kuunnellaan ihan uudella tavalla. Omannäköisen vanhemmuuden löytäminen erityisherkälle voikin olla hankalaa. Minkä verran voin kuunnella omia tarpeitani? Onko minulla oikeus myös omaan aikaan, jotta palautuisin ja saisin kerättyä voimia?

Äidiksi

Kun ensimmäisen kerran kuulin erityisherkkyydestä, olin jo äiti. Uskon että ensimmäinen vuosi lapsen kanssa olisi ollut helpompi, jos olisin jo silloin ymmärtänyt erityisherkkyyttäni. En osannut enkä uskaltanut kuunnella tarpeeksi omia voimavaroja. Kun neuvolassa sanottiin, että lasta pitää imettää aina kun lapsella on vähänkin nälkä, uskoin. Tuntuu etten ensimmäisenä vuotena sitten muuta tehnytkään! Olin todella väsynyt ja terveyskin alkoi reistailemaan.

Toisen lapsen syntyessä elämä oli jo hieman tasapainoisempaa, koska olin kuullut erityisherkkyydestä. Olin lukenut aiheesta paljon ja tutkinut itseäni erityisherkkyyden valossa. Olin oppinut rajaamaan asioita ja ajankäyttöä, pyytämään helpommin apua toisilta ja ottamaan enemmän omaa aikaa.

Tein omannäköisiä ratkaisuja suhteessa lapsen hoitoon. Jatkuvan imettämisen sijaan aloin pidentämään imetysvälejä hyvin määrätietoisesti, eikä siitä seurannut muuta kuin se, että lapselle muodostui jo varhaisessa vaiheessa säännöllinen ruokailurytmi. Olin virkeämpi, tyytyväisempi ja tasapainoisempi. Ja myös lapseni voivat hyvin.

Vahvuudet esiin

Erityisherkällä äidillä on kyky ymmärtää lastaan syvällisesti ja myötätuntoisesti. Mutta kuormittuneena ja väsyneenä erityisherkän äidin vahvuudet eivät pääse esille. Arki voi muuttua todella haastavaksi, jos omaa ylivirittyneisyyttään ei pääse purkamaan. Kyky olla läsnäoleva ja lapsen tarpeisiin empaattisesti reagoiva äiti, kärsii.

Haluankin kannustaa erityisherkkiä äitejä kunnioittamaan omia voimavarojaan. Puhukaamme herkkyydestämme ja kuormittumisestamme läheisillemme avoimesti! Ja ottakaamme myös omaa aikaa, uskon sen olevan lopulta myös lasten etu. Samalla annamme lapsillemme arvokkaan esimerkin siitä, kuinka tärkeää itsestä huolehtiminen on. 

Eeva-Kaisa Rönkä