31 heinäkuuta 2021

Heimojuhlajännitystä

Heimojuhlat lähestyvät. Jännitys siitä miten asiat sujuvat, ja päästäänkö loppuviimeksi tapaamaan ihan livenä, on suuri meillä kaikilla järjestäjillä ja ihan varmasti myös juhliin ilmoittautuneilla jäsenillä ja esiintyjillä/ohjelman tuottajilla.

Juhlissa on ollut monenlaista suunniteltavaa ja pohdittavaa, ihan paikasta ja tloista alkaen, ohjelmaan, esiintyjiin, ruokailuihin ja majoituksiin, ilmoitteluun ja muuhun tiedotukseen, laskutukseen ja muuhun, jo useita kuukausia.

Nyt aikaa menee, kun seuraamme epidemian tilannetta, ja teemme uusia suunnitelmia ja varasuunnitelmia. Aikaa juhliin on nyt enää viikko, huh!

No, etätoteutus on ollut rinnakkaisena koko ajan. HSP Voimaryhmät -hankeseminaari onkin kaikille avoin, ja sen voi kuunnella etänäkin, sehän striimataan /videoidaan kuten osa ohjelmasta alunperinkin.

Ihmiset onneksi yleensä ovat myös jo tottuneet etätoteutuksiin, joten siinä ei olisi enää isompaa probleemaa osallistujan näkökulmasta. Niin ainakin toivomme.

Kuitenkin se toistemme livenäkeminen jos jää pois, se tuntuu kipeältä. Tätä on nimittäin odotettu ilolla. Ilo on se sana, mikä ainakin minun mielikuvissani juhlista on ollut. --No, ollaanhan me totuttu myös epävarmuuteen ja peruutuksiin, ollaan toki.. Eikös sekin mene jo rutiinilla? -Ei sentään rutiinilla kai, mutta herkkis on sopeutuvainen. Onko?

 

Elämä vielä jatkuu, täst’ edeskin. Heimojuhlia niin etä- kuin läsnätoteutuksena varmasti vielä tulee. Kohtaamisia pienempiä ja isompia niinikään.

-Olen muuten tavannut kesällä herkkistuttuja jotka tapaamiset ovat olleet minulle itselleni merkittäviä, ja kuuleman mukaan muillekin osallistujille:) Ovat olleet (minulle ainakin) myös askelia normaalimpaan elämään, pois ruudun ääreltä ulkomaailmaan. Nämä muutaman hengen tapaamiset ovat olleet kesää ja iloa, kuten muutkin yhdessäolon hetket muiden, monenlaisten ihmisten kanssa, palstalla, uimarannalla, puistonpenkeillä.  

Ehkä odottamani Heimojuhlat nimenomaan juuri livenä eivät olekaan minulle enää ihan niin tuikitärkeät, vaan etätoteutuskin, sekin tuntuu aika mukavalta. Nimittäinkin kun nyt on priorisoitava: terveys, niin oma kuin muiden, yhtenäinen sääntöjen noudattaminen ja hyvä omatunto ovat prioriteeteissäni tosi tärkeät.

Nyt kun mietin, niin viime talven ja kevään etätapaamisetkin ovat olleet aivan aivan ikimuistoisia. Kyllä niitä vielä luodaan lisää yhä edelleen, kun nyt taito ja välineet on olemassa:)
Syksyä kohti mennään rauhallisin mielin. Kun parhaansa tekee, se aina riittää. ’Ei enkelikään pysty parempaan.’

Mutta eksyin aiheesta. Heimojuhlat ovat tulossa, ilmoittautumiset vastaanotettu, kaikki on valmiina.. nyt juuri miten asiat toteutuvat riippuu lähinnä pahasta pikku viruksesta ja viisaiden ihmisten päätöksistä meidän kaikkien suojelemiseksi.


Jännittää mutta tehään parhaamme. Juhliin ilmoittautunut jäsen, olethan ymmärtäväinen myös!


Merja Korpisaari
Heimojuhlatiimin jäsen

 

HSP Suomi ry:n nettisivuille

Voimaryhmät

 PS 7.8.2021: Heimojuhlat toteutuivat niin lähi- kuin etämuodossakin!