.
Olen havainnut, että erityisherkkyys tunnistetaan jossain määrin yhteiskunnassamme, mutta sen sanallistaminen tuntuu olevan vaikeaa. Siitä johtuen ominaisuuden tunnistaminenkin yksittäistapauksissa saattaa olla haastavaa. Niinpä erityisherkkää lasta ei aina osata tukea siten, kuin olisi hänelle hyväksi. Erityisherkkyys on synnynnäinen ominaisuus, jota nykyään arvellaan kantavan noin 20-30% väestöstä, ja sen on havaittu lisääntyneen uusien sukupolvien keskuudessa. Se ei siis ole kovin harvinainen tällä hetkellä. Kun itse synnyin tähän maailmaan ja pieneen maaseutukylään 80 vuotta sitten, meitä erityisherkkiä on arveltu olleen noin 10% väestöstä. Silloin ominaisuus jakautui melko harvoille yksilöille, eikä sitä tunnettu lainkaan. Siksi ei ollut kovin outoa, ettei äitini voinut ymmärtää minua ja tapaani nähdä maailma ympärilläni.
Hän koki, että mieleni liikuskeli usein jossain maanpinnan yläpuolella ja yritti siksi huolestuneena tai suorastaan kiukkuisena saada minut asettumaan maanpinnalle. En itse vieläkään ymmärrä täysin, miksi hän koki minun kuljeskelevan jossain pilvien tuntumassa, en mielestäni tehnyt mitään kovin poikkeavaa. Ehkä hänen oma lapsuutensa karussa maalaismiljöössä oli antanut lähtökohdat, joihin minun ominaisuuteni eivät soveltuneet ollenkaan, eivätkä luoneet kuvaa, jolla menestytään elämässä. Häntä ominaisuuteni vaivasivat, tai suorastaan pelottivat. Olin hänen mielestään outo Taivaanrannan maalari, josta ei ikinä voisi tulla normaalia ihmistä! Opin luonnollisesti varttuessani tuntemaan hänen
maailmankuvaansa sen verran, että voin nyt ymmärtää huolen siitä, etten hänen käsityksensä mukaan olisi soveltunut sen hetkiseen maailmaan, mutta onneksi maailma muuttuu! Lapselle se ei kuitenkaan ollut helppoa. Jouduin ponnistelemaan kaikin voimin ollakseni sellainen lapsi, jollaisena hän olisi voinut hyväksyä minut -silti onnistumatta siinä koskaan.
maailmankuvaansa sen verran, että voin nyt ymmärtää huolen siitä, etten hänen käsityksensä mukaan olisi soveltunut sen hetkiseen maailmaan, mutta onneksi maailma muuttuu! Lapselle se ei kuitenkaan ollut helppoa. Jouduin ponnistelemaan kaikin voimin ollakseni sellainen lapsi, jollaisena hän olisi voinut hyväksyä minut -silti onnistumatta siinä koskaan.
Samanlaisia huolia saattavat kantaa tämän hetkenkin vanhemmat lapsesta, jonka maailma tuntuu muotoutuvan arkielämäämme kaihtaviin todellisuuksiin. Tuollaisia huolia ja myös ymmärrettäviä realiteetteja erityisherkkien elämään yritän kirjani kautta avata sekä erityisherkän itsensä että häntä elämään ohjaavien vanhempien tai muiden aikuisten ymmärrykseen. On hyvä muistaa ja huomioida, että tämän hetken maailmaan liittyy paljon muutakin kuin arjen realiteetit, ja juuri se muu lienee sitä, jolla erityisherkkä voi elämäänsä luoda ja rakentaa oman maailmansa ja toimeentulonsa. Ja jolla hän voi ehkä opettaa muitakin näkemään elämän monipuolisempana ja runsaasti erilaisia vaihtoehtoja tarjoavana.
Lämpimin terveisin Nitta Keijumuori Käki
Kirjani löytyy linkistä www.tuulihattu-kirja.fi
