Muista hengittää! Miten keho voi? Niskaa kivistää, päätä myös. Jalat ja kädet toimivat vielä ihan hyvin, mutta koko ajan on pieni pelko iskeekö virus. Itselle sisäinen puhe vaihtelee yhtenään – kyllä tämä tästä, tai mitä jos...
Tänään seurasin YLE:ltä hallituksen tiedonantoa, jonka aikana herkistyin ja liikutuin kyyneliin. Vaikka toisaalta huomaan ajattelevani kuinka viisaita ja aikaansaavia ihmisiä yhteiskunnallisissa päättäjissä on, toisaalta tunnen huolta siitä, miten itse kukin tässä koronaviruksen aiheuttamassa poikkeustilanteessa/kriisissä pärjää.
Tilanne antaa mahdollisuuden itse kullekin tarkastella miten suhtautuu tällaiseen äkilliseen, traumaattiseen kriisiin: Yksi haluaisi jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, tai tehden vain pieniä viilauksia omaan toimintaan, ja jopa syyttäen toisia heikkoudesta tai pelkuruudesta. Toinen haluaisi jakaa mahdollisen ahdistuksen ja pelon tunteen ja hakea muilta ajatuksia ja ideoita sekä päätöstä miten yhdessä tai erikseen toimitaan. Erinomaista huomata miten erilailla myös me erityisherkät reagoimme tälläisen uuden ennenkokemattoman tilanteen edessä.
Tilanne antaa mahdollisuuden itse kullekin tarkastella miten suhtautuu tällaiseen äkilliseen, traumaattiseen kriisiin: Yksi haluaisi jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, tai tehden vain pieniä viilauksia omaan toimintaan, ja jopa syyttäen toisia heikkoudesta tai pelkuruudesta. Toinen haluaisi jakaa mahdollisen ahdistuksen ja pelon tunteen ja hakea muilta ajatuksia ja ideoita sekä päätöstä miten yhdessä tai erikseen toimitaan. Erinomaista huomata miten erilailla myös me erityisherkät reagoimme tälläisen uuden ennenkokemattoman tilanteen edessä.
Mistä sitten itse kukin saa voimia poikkeusolosuhteissa , kun sellaisen äärellä nyt kaikki olemme mahdollisesti pidemmänkin ajan? Itse olen ajatellut keskityä nauttimaan kaikesta siitä mikä on mahdollista tänään tässä ja nyt. Olla murehtimatta mahdollisimman vähän tulevaa, vaikka sitäkin on hyvä ajatella, jotta kun tilanne taas normalisoituu, olemme toimintakykyisiä ja hyvässä valmiudessa rakentaa parempaa aikaa itse kullekin. Nyt kun keväältä on erilaiset harrastukset ja menot pyyhitty pois, jää aikaa jollekin muulle: mm. ulkoilulle, etäyhteyksille, somettamiselle, kirjoittamiselle, pysähtymiselle ja pohdinnoille. Kriisissä on sekä uhka/riski että mahdollisuus. Aika näytää mitä me tästä poikkeustilasta olemme oppineet.
Lopuksi vielä lainaus kirjasta Hyvän hengityksen anatomia – Kuinka palauttaa hengitys tietoisuuteen, Rautaparta Malla, (2019, s. 125): ”Jokaisesta päivästä löytyy hetkiä, jolloin voimme tulla tietoiseksi siitä, miten hengitämme. Jokaisesta päivästä löytyy myös tuokio, jolloin voimme harjoitella hyvää hengitystä. Kuitenkin jos harjoittelemme vain kun huvittaa, emme todennäköisesti harjoittele säännöllisesti. Vasta säännöllisyys kutsuu esiin ne sisäiset voimat, jotka auttavat meitä tavoitteissamme, olivatpa ne toipumista sairaudesta, mielenrauhan vahvistamisesta tai kauneuden kasvua elämäämme.”
Merja Leppänen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti