Koronaepidemia ja eristyneisyys

Jäsenen blogikirjoitus:

Tunnustan, että olen Rohkeasti herkkä -blogipäivittäjänä odotellut innolla uusia julkaisuja, mutta niitä ei nyt kuluvana kuuna oikein ole näkynyt. Muutamia ilmoituksia olen saanut, että tulossa olisi, mutta toistaiseksi on ollut tosi hiljaista. Sama ilmiö näyttää olevan blogien lukijoiden kanssa eli, jos aiemmin keväällä- ja kesällä bloggerissa on käynyt jäsenen blogikirjoituksia lukemassa keskimäärin 130 lukijaa, niin nyt syksyllä bloggerissa on lukijoita muutama kymmenen. 

Mitä meille sitten on tapahtunut? Sama ilmiö näyttää olevan, kun järjestämme yhdistyksessämme erilaisia tilaisuuksia, osallistujia on tosi vähän. Toki korona on taustalla ilmeisen merkittävästi. Hyvää on ollut se, että jos ja kun tilaisuus on pidetty hybridinä (lähi-ja etäkontaktina), on verkossa ollut runsaampi osallistujamäärä. 

Olen huomannut omankin innostuneisuuteni olevan hiipumassa, joten päätin vielä kirjoittaa itse blogin vaikka alkukuusta ajattelinkin, että en nyt ole itse aktiivinen, jottei käy niin, että tämä blogi-alusta on vain muutaman kirjoittajan käytössä. Hei oikeasti, mihin olemme kadottaneet teidät ihanat aiemmat kirjoittajat, missä luuraatte uudet kirjoittajat? 

Koronatilanteessa selviytyminen

Vaikka Suomi on maailman kuudenneksi parhaiten selviytynyt maa epidemiasta, on nyt akuutti kiihtymisvaihe päällä mm. täällä Uudellamaalla. Siksi on otettu käyttöön järeämpiä keinoja, jotta mahdollisesti joulun aika voisi olla rauhallisempi taudin suhteen ja voisimme tavata läheisiämme. 

Julkisuudessa on myös ollut paljon esillä yksinäisyys; mm. HS 26.11.2020 ”Ihmisen ei kuulu olla yksin”. Suomessa on 1,2 miljoonaa yksinasujaa, erityisherkistä moni kokee itsensä yksinäiseksi ja usein jopa parisuhteessa elävät voivat kokea itsensä yksinäiseksi. Nyt rajoitustoimien pitkittyessä ihmettelenkin, löytyykö vielä joku joka nauttii aidosti siitä, että emme voi juurikaan tavata, halata tai käydä riennoissa, joissa on muita ihmisiä. Suosittelen tutustumaan edellä mainitun hesarin artikkelin sekä WHO:n selviytymisvinkkeihin.

Lisäksi olisi mukava, että edelleen itse kukin jaksaisi ottaa osaa yhdistyksen järjestämiin mahdollisuuksiin voimaantua ja toimia yhteisöllisesti; on ne sitten vertaisryhmä- ja muut tapaamiset (lähi- ja/tai verkkoyhteydellä) tai tiistai- ja torstai-illan chat- ja puhelinkontaktit. Lisäksi yhdistyksen sivustoilla (etenkin jäsensivuilla) on mahdollista tutustua erityisherkkyyttä käsitteleviin kirjaluetteloihin, esitteisiin/oppaisiin ja tutkimusaineistoihin sekä blogikirjoituksiin.

Tarinan kehittely

Jaan tähän vielä lokakuulta pohdintani ja netistä poimimani mielenkiintoisen osoitteen: Who.int/ My Hero is You, storybook for children on COVID-19. Koronaviruspandemian vaikutukset elämään ovat suuremmat kuin osaamme tässä hetkessä tunnistaa ja tunnustaa. Toisaalta on hyvä että yhteiskunta/-kunnat tekevät kaikkensa tilanteen vaatimalla vakavuudella, mutta toisaalta jatkuvassa pelossa ja epätietoisuudessa eläminen kuluttaa voimavaroja valtavasti. Tilannetta varmaankin helpottaisi jos voisimme keskittyä yhteisen hyvän rakentamiseen eikä pahan ruokkimiseen, mm. turha arvostelu ja asioiden tahallinen vääristely pois. Asioita kannattaa katsoa toki kriittisesti mutta rakentavasti. Omasta ja läheisten mielenterveydestä tulee pitää huolta jotta ei käy niin, että kun keskitymme korostetusti koronaan unohdamme elämän muut tärkeät ja joskus kriittisetkin asiat. Yllä oleva opus on yksi hyvä esimerkki miten lapsia voi suojella koronan aiheuttamalta stressiltä. Myös meille aikuisille voisi olla hyvä kehittää oma tarina, jolla selviydymme tästä haastavasta ajasta.

Jaksamista loppuvuoteen joulun juhlineen ja ilmeisesti vielä vuoden 2021 alkukevääseen rokotetta odotellessa. Sen jälkeen voisi olla taas mukavampi ja vapaampi meidän kaikkien hengitellä ja elää. Tärkeää on nyt, että kukaan ei jää yksin. Jokainen meistä huolehtii sekä itsestä että muista omien voimavarojensa mukaan.

Merja Leppänen