Jo lapsena tunsin, että luonnon helmassa ja eläinten seurassa minun oli rauhoittavaa ja rentoa olla, varsinkin kun olin ujo ja herkkä lapsi. Eläinten seurassa pystyin olemaan oma itseni eikä tarvinnut esittää mitään. Ei tarvinnut miettiä, mitä ne ajattelevat minusta tai miltä näytän. Sillä vietinkin paljon aikaa omalla tallilla, seuraillen eläimiä puuhissaan ja nauttien niiden seurasta. Ihmisten seurassa olin usein hämmentynyt. Aistin tunnelmia, joita en osannut selittää. Lapsenahan sitä ei tiennyt vielä erityisherkkyydestä tai mitä se on. Väsyinkin melko nopeasti hälyyn ja liialliseen sosiaalisuuteen ja siihen, että piti esittää jotain muuta kuin mitä sisimmässäni olin. Mutta eläinten kanssa kaikki on aina ollut jotenkin yksinkertaisempaa ja helppoa. Eläinten lähellä keho rauhoittuu ja mieli hiljenee. On ikään kuin yhteys ilman sanoja. Olen usein ajatellut, että erityisherkkänä ei vain katso eläintä, vaan tuntee sen mietteet, huomaa eleet, liikkeet ja tunnetilat. Ja kun eläimiä oppii kuuntelemaan ja lukemaan, niin syntyy jotain hyvin aitoa ja syvää. Eläimet ovat olleet minulle myös jollakin lailla turva. Ne ovat opettaneet hyväksyntää tavalla, jota en ole aina ihmisten kanssa kokenut. Esimerkiksi hevosella ratsastus ja se tunne, kun olet ikään kuin yhtä hevosen kanssa, on niin upeaa, se luottamus ja se, kuinka tuo iso jalo eläin kantaa sinua minne ohjaatkin sen, tai koiran uskollisuus, sen kaunis luottavainen katse tai kissan pehmeä turkki ja rauhoittava kehräyksen ääni, kun se makaa rinnan päällä. Eläimet eivät ole minulle ”vain eläimiä”. Ne ovat lempeitä opettajia, että osaan elää juuri tässä hetkessä siitä nauttien, ja ne ovat uskollisia kulkijoita rinnallani. Ne ovat näyttäneet minulle, että herkkyys ei ole huono asia, vaan se on juuri mitä tämä aika kaipaisi paljon enemmän. Se on yhteys koko luomakuntaan. Ja juuri sitä tämä maailma tarvitsisi enemmän.
Mutta herkkyyteen liittyy myös toisaalta kipuakin. Se, että erityisherkkänä tuntee syvästi, tarkoittaa myös sitä, että näkee ja kokee eläinten kärsimyksen voimakkaasti. Eläinten huono kohtelu, välinpitämättömyys ja nykyajan tehotuotanto eivät ole vain uutisia, vaan ne tuntuvat kehossa asti. Välillä se tuntuu raskaalta, jopa musertavalta. Me erityisherkät etenkin näemme ja tunnemme sen, minkä moni muu voi vaan ohittaa. Ja juuri siksi meillä on myös mahdollisuus olla ääni niille, jotka eivät itse voi puhua.
Nyt kun kirjoitan tätä, on raikas syyskuinen aikainen aamu. Viereisellä pellon laidalla teeretkin kujertavat tuttua lauluaan. Kuinka ihana kesä on takana ja luonto valmistautuu talveen. Tämä aika on itselle aina vaikeaa. Kesän lapsi kun olen. Olen saanutkin luonnosta koko kesän ajan puhdistavaa ja energiaa antavaa voimaruokaa eli villiyrttejä, joita olen kerännyt ulkoa lautaselle, pakkaseenkin asti, ja on todellakin lähiruokaa, terveellistä sekä kaiken lisäksi ilmaista. Tämä kaikki ihanuus annetaan meille joka kevät ja kesä nautittavaksi. Myös omasta viljelyspalstastani olen saanut talveksi pakkaseen ihania vihanneksia ja yrttejä. Nythän on myös metsät täynnä ihania ravitsevia marjoja meille jokaiselle, ja ihan ilmaiseksi saa hakea voimaruokaa! Olenkin nauttinut tästä kesästä ja luonnosta täysin siemauksin. Ulkona ja luonnon helmassa olen ollut niin paljon kuin olen ehtinyt, että saan raitista ilmaa ja auringon parantavaa valoa. Ulkona olo ja metsässä samoilu koirien kanssa antaa niin hurjasti energiaa ja hyvää mieltä. Muistetaan ulkoilla myös syksyllä ja talven tullen mahdollisimman paljon etenkin valoisaan aikaan!
-Tanja H