Kevät ja lähestyvän kesän hiipiminen lähemmäksi on erityisherkälle ihmiselle suurta aikaa. Itse olen aina sanonut, että minua ahdistaa keväällä. Olenkin miettinyt, voisiko se johtua siitä, että koen kevään niin voimakkaasti herkkyyteni vuoksi. Olen syksyn ja talven aikana voinut hautautua suloiseen hämäryyteen ja kietoa ikään kuin pimeätä vaippaa ympärilleni suojaamaan aistejani. Kevään tullen valo ja kirkkaus saavat aluksi kaiken pirstaloitumaan ja se tuntuu jopa kipeältä. Myös ihmisten lisääntynyt määrä ulkona saattaa tuntua ahdistavalta kaiken hiljaisuuden ja rauhan jälkeen. Keväällä myös aistit ovat herkemmät ja luonnon puhkeaminen kesään aiheuttaa voimakkaankin tunnereaktion.
Kevään myötä valoon kuitenkin tottuu ja elämä ympärillä alkaakin tuntua elinvoimaiselta ja kiehtovammalta. Yksi iso asia minulle on lintujen paluu, lintujen laulu, konsertit. Sitä kuuntelisin aina vaan. Erityisherkkä lapsenikin heräsi keväiseen lintujen lauluun sanoen eräänä aamuna koulumatkalla minulle: ”Äiti, kuuntele miten kaunista musiikkia se on. Miten kauniisti linnut laulavat” ja valitsi kaikista laulajista suosikkinsa. Lapsen kanssa kevät ja kesä kyllä todella ovat ihmeiden aikaa. Tulee pysähdyttyä ihastelemaan luontoa ja puhkeavia silmuja ja mietittyä kaiken tarkoitusta. Eli oikeastaan erityisherkälle kevät on hyvinkin puhdistavaa ja vapauttavaa aikaa, vaikka valon lisääntyminen voikin aluksi ahdistaa.
Olen huomannut itseäni ahdistavan myös vaatteiden kevenemisen. Jotenkin tuntee itsensä paljaammaksi, kun vaatetusta on vähemmän, eikä voi samalla tavalla suojautua paksujen kerrosten alle. Onneksi on kuitenkin aurinkolasit, joiden taakse voi hetkittäin piiloutua. Lapseni taas kokee vaatteiden vähentymisen vapauttavana, hänellä siihen varmaan vaikuttaa voimakkaammin fyysiset aistiyliherkkyydet. Väri-ihmiselle myös keväällä luontoon puhkeavat värit tuovat kauneutta ja rauhaa, vaikka itse olenkin karumman kauneuden rakastaja.
Toivoisin tietenkin, ettei kevät tulisi liian aikaisin. Poikkeuksellisen aikaiset keväät ja nopea lämpeneminen sekä kuivuus on luonnolle haitaksi. Vesistöjen pintojen lasku on ollut varsinkin tänä keväänä sellaista, etten ole omassa mökkirannassani aiemmin nähnyt vastaavaa. Mutta siihen täytyy varmaan tulevaisuudessa tottua, että näin tulee olemaan. Vaikka kevät lisää energisyyttä niin monet kokevat myös kevätväsymystä. Itselläni on noita kumpaakin. Tunnetilat myös vaihtelevat keväisin paljon. Ja väsymys myös lisää tunnetilojen vaihtelevuutta. Keväällä onkin ihanaa kävellä vaikkapa järven rannalla ja katsoa kaukaisuuteen sekä hengittää hiljaisuutta ja rauhaa. Antaa hermoston ja aistien levätä ja imeä itseensä valoa. Siinä mielen myllerryksetkin rauhoittuvat.
Ihanaa ja valoisaa kevättä kaikille!
Kaisa