Kohtaamisia Heimojuhlilla 2026

Olin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Heimojuhlilla, koska ne sattuivat sopivasti Ouluun. Jännittävää tämä oli siksi, että olin juhlissa ensimmäistä kertaa myös yritysjäsenenä – ehkäpä tapasimmekin Arjen Väripilkkujen pöydässä?

Koska Heimojuhlilla ei ole tullut aiemmin käytyä, olin eniten yllättynyt juhlien lämpimästä tunnelmasta. Kaikki tapaamani ihmiset olivat äärimmäisen ihania ja ystävällisiä, ja saimme aikaan monenlaisia kiinnostavia keskusteluja. Erityisen ihanaa oli kohdata kasvotuksin ihmisiä, joiden kanssa olen ollut yhteyksissä ruudun takaa ja viestein, mutta en välimatkan takia koskaan päässyt vielä tapaamaan heitä kasvokkain. Näistä Kohtaamisista jäi kyllä jälki, jota makustelen vielä pitkään ja hartaasti.

Mielestäni on kohtaamisia ja Kohtaamisia. Voisin sanoa, että oikeastaan kaikki tuon päivän tapaamiset menivät heittämällä Kohtaamisten kategoriaan. Me herkät olemme aivan eri tavalla kiinnostuneita ihmisistä kuin ns. ”normaalit”, ja pienetkin yhteiset hetket latautuvat hyvin eri tavalla täyteen kaikenlaista kiinnostavaa. Pelkästään pieni hymy arpalipukkeen jättämisen yhteydessä on meille herkille asia, joka painuu jonnekin syvälle. (En toki tiedä, kuinka paljon itse onnistuin sekoilemaan päivän mittaan, mutta toivottavasti en myöskään pilannut kenenkään juhlapäivää. :D)

Vaikka en ollutkaan alun perin ilmoittautunut juhliin ohjelman vuoksi, se yllätti laadukkuudellaan. Riikka Vääräniemen luennosta minulle jäi erityisesti mieleen boksien murtaminen – sitä minäkin yritän koko ajan tehdä! Koska oma historiani kulkee psykologian ja psykiatrian kautta, olen alun perin tottunut nimenomaan boksiajatteluun, ja pyristelen siitä jatkuvasti irti. Minua ei oikeastaan kiinnosta, mihin lokeroon kukakin itsensä määrittelee – minua kiinnostaa ihminen kokonaisuutena: mieli ja keho, kaikki ne tuhannet eri ominaisuudet, jotka tekevät meistä ainutlaatuisia ja täysinuniikkeja yksilöitä. Tietysti minuakin on henkilökohtaisesti auttaneet monenlaiset määritelmät -kuten juurikin erityisherkkyys ehkä suurimpana kokonaisuutena, samoin introverttius ja ujous, sekä myös lasten kautta mm. ADHD:n ja muiden nepsypiirteiden ymmärtäminen - mutta silti ajattelen, että ne ovat vain yksi osa minua ja minulle luontaisia tapoja olla ja elää. Meissä jokaisessa on hirveä kasa erilaisia ominaisuuksia, joista mikään ei yksinään kerro vielä juuri mitään. Yritän omassa työssäni hyvinvointivalmentajana tuoda esiin, että boksit kyllä auttavat ymmärtämään, mutta eivät saa rajoittaa sitä, kuka voit olla ja mihin pystyä. Yritetäänpä muistaa tämä!

Myös Andy Mortin luovuus luento meni syvälle ihon alle. Luovuus on minullekin äärimmäisen tärkeää ja ilman kaikenlaista luovaa pöllöilyä elämäni elämyshakuisena erityisherkkänä olisi äärimmäisen tylsää! Kirjoitan, luen, piirrän, maalaan, väritän, teen käsitöitä, sisustan, soitan, askartelen, käyn teattereissa, konserteissa ja kuuntelen musiikkia, ihan nyt joitain mainitakseni. Oli aivan huikean ihanaa katsoa, miten syvällä joku on omassa tekemisessään, ja miten se on luonteva osa ihan vain omaa olemista: sitä ei erikseen tehdä, vaan se ON. Minullekin luovuus on ollut luontevaa aina, sillä olen kasvanut varsin luovassa ympäristössä. Olen satavarma, että niin monet herkät ovat erityisen luovia siksi, että heillä on taito poimia ympäristöstään asioita, mitä toiset eivät kiireessään huomaa ja tuoda samalla voimakkaita tunteitaan esiin erilaisten keinojen kautta. Herkät ovat myös usein karismaattisia ja pidettyjä esiintyjä aitoutensa vuoksi – miksi esittää mitään roolia, kun on tuomassa esiin jotain olennaista omasta itsestään? Minulla on eteisessä taulu, jossa lukee: ”Luovuus ei ole harrastus, vaan elämäntapa.” Todellakin! Oli tietysti mukavaasaada loppuun kuunnella myös Andyn kaunista musisointia, joka sopivasti rauhoitti pitkän päivän päätteeksi.

Ai niin, ja tietysti ohjelmassa sai ihailla myös taitavien tanssityttöjen ihanan värikkäitä viuhkoja ja kauniin soljuvaa liikehdintää. Myös väliajoilla esitetyt runot saivat suupielet hymyyn: runous on aina ollut minulle hieman vierasta kenttää, mutta tällä tavalla eläytyen esitettynä ne todellakin tulivat aivan eri tavalla iholle. Kuten jo sanoin, meistä herkistä ihmisistä löytyy kyllä mitä ihmeellisimpiä ulottuvuuksia!

Sain kokea päivän aikana myös yllätyksen. Sillä aikaa kun muut hajaantuivat työpajoihin ja minä jäin vahtimaan omaa tavarapaljouttani ja syömään eväitäni, eräs herrasmies läheisestä pöydästä vinkkasi minut luokseen ja pyysi saada kirjoittaa minusta runomuotokuvan. Hän kyseli kirjaprojektistani ja ajatuksistani ylipäätään, ja vastausten perusteella kirjoitti minulle runon, joka oli samalla muotokuva minusta ja ajatuksistani. Olin vaikuttunut, miten sellaisen lyhyen kohtaamisen perusteella hän osasikin kirjoittaa niin oivallisen ja osuvan tiivistelmän minusta. Lopuksi sain vielä kuunnella yhden hänen sanoittamistaan kappaleista. Tällaiset kohtaamiset jos mitkä, tekevät elämästä niin mielenkiintoista! Sain kuin sainkin siis oman henkilökohtaisen työpajan, vaikka en ollut mihinkään ilmoittautunut. Suuri kiitos siitä!

Olin juhlilla siis sekä herkän elämysnautiskelijan että hyvinvointiyrittäjän roolissa, ja voisin sanoa, että molemmat osapuolet saivat tapahtumasta piristystä arkeen monin tavoin. Yrittäjänä kohtasin ihania asiakkaita ja sain tarjoilla heille maistiaisia omista palveluistani, sekä sain verkostoitua myös muiden kiinnostavien yrittäjien kanssa. Herkkänä ihmisenä sain ihastuttavia elämyksiä ja aitoja Kohtaamisia, sekä hetken kellua lempeässä ilmapiirissä, joka on ihanaa vastapainoa tälle hektiselle ja tehokkaalle nykymaailmalle. Niin, ja tietysti myös kirjailijana kävin kiinnostuneena läpi kirjallisuuspöytää ja totesin lukeneeni kaikki sen esittelemät teokset: suosittelen, jos ette ole niitä vielä lukeneet! (HSP Suomi ry:n nettisivuilta löytyy pitkä lista kirjoja.)

Kiitokset Oulun tiimille juhlien järjestämisestä ja kaikille mukana olleille kivasta yhteisestä
kesäpäivästä! Ehkä törmäilemme taas jossain kohtaa!

Tähän loppuun haluaisin vielä jakaa sen runomuotokuvan, jonka sain (hän, joka tämän teki,
tunnistaa tästä sitten itsensä, nimeä en tiedä):

tunnistaa herkkyys
jakaa kokemuksia
yhdessä, erikseen

voinko, riitänkö, osaanko?

luotan itseeni, elämääni
tulen nähdyksi, kuulluksi
mitä tehdä sinkoutuville ajatuksille
jotka ovat sinun hallinnassa
sinun mielikehossa

kelan sammutus
toisin pyörittäminen
eri kierroksilla

ja ilman niitä

kyllä se on niin että
palosammutin syttyy ja sammuu
uupunut äiti nukahtaa
lapset kasvavat yksilöikseen

oma paikka ja merkitys löytyy ... lopulta

(Niin, ja PS! Se Herkkyyden puutarha -juttu, johon pyysin teitä kirjoittamaan ajatuksia
herkkyydestä, on edelleen tallessa ja jatkan sitä sopivan tilaisuuden tullen taas eteenpäin keräten siihen lisää ajatuksia!)

Kaunista ja herkkää alkusyksyä!

t. Laura-Maria Hyttinen

Hyvinvointialan yrittäjä (Arjen Väripilkkuja), HSP-Kokemusasiantuntija, Kasvatuspsykologian ja työhyvinvoinnin asiantuntija, NLP Master Practitioner, Tietokirjailija. Olen kirjoittanut kirjan Herkkää arkea - Erityisherkkänä työssä ja vapaalla yhdessä Anna Lepistön kanssa (Kirjapaja, 2023). Piirrän ja kirjoittelen myös Rohkeasti Herkkä – blogiin sekä olen mukana HSP – Kirjoittajatiimissä.

Lisätietoa minusta ja yrityksestäni löytyy nettisivuiltani arjenvaripilkkuja.fi Minut tavoittaa
sähköpostitse osoitteesta laura@arjenvaripilkkuja.fi