Kiitollisuudesta

Puheenjohtajan blogikirjoitus:

Erityisherkän elämän yksi suurista iloista on kyky nauttia elämän pienistä ja suurista asioista. Moni herkkä rakastaa valokuvausta, maalaamista, kodin sisustamista, taidetta tai muita visuaalisesti kauniita asioita. Luonnossa kulkija huomaa pieniä yksityiskohtia, jotka saavat sydämessä aikaan lempeän laajenemisen tunteen ja silmäkulmaan jotakin kosteaa (eikä pelkästään tuulesta johtuvaa). Kameralla näitä yksityiskohtia: kasveja, kukkia, puita, pilviä, kiviä, eläimiä ym. on helppo tallentaa, mutta se erityinen, kosketus näkyy lopputuloksessa – siinä kuinka valo taittuu, tunnelma herää, erityiset yksityiskohdat muuttuvat eläviksi.

Merkitykselliset kokemukset voivat herätä yhtä lailla kauniista musiikista, pienistä äänistä tai vaikkapa ihmisäänen soljuvuudesta. Erityisherkkien joukosta löytyy intohimoisia musiikin harrastajia, ammattimuusikoita (tyylilajien laajalla kirjolla trubaduureista hevareihin) tai vaikkapa ASMR:n rakastajia (ja myös vihaajia). Pienillä asioilla on merkitystä ja äänet muuttavat tunne- ja olotilaa hetkessä.

Kyky nauttia kehollisuudesta seksuaalisuudessa ja liikunnassa voi tuoda ekstaasinomaisia kokemuksia: pintaan nousee ajatuksia, tunteita, muistoja jopa vuosikymmenten takaa. Kehossa virtaava elinvoima tuo esiin olemassa olemisen riemun monet, syvät tasot. Kyynel siinä voi taas nousta silmään. Kumppani tai ystävä voi vain ihmetellä, mitä nyt tapahtui, kun toinen onnesta vain itkee.

Kyky ja tarve kokea suurta sielullista yhteenkuuluvaisuutta rakastetun, perheen tai ystävien kanssa saa aikaan moniulotteisia muistoja. Toisaalta mikään vähempi ei ehkä riitä. Ja toisaalta tuo sydäntä pakahduttava laajenemisen tunne voi yllättää, kun kohtaa asiakkaan, tai jopa ventovieraan, joka koskettaa yllättäen sydämen salaisia sopukoita.

Kiitollisuus, joka lähtee kumppanista, perheestä, ystävistä ja rakkaista lemmikeistä voi saada laajemmat mittasuhteet, jotka koskettavat maailmaa yli rajojen. Ihmisrakkaus ja eläinrakkaus tuovat mukanaan usein laajemman auttamisen tarpeen (joka on suhteutettava omaan elämäntilanteeseen ja omiin voimavaroihin). Toisten auttaminen ja tunneyhteyden kokeminen muihin ovat yksi herkän elämän suurimpia kiitollisuuden ja onnellisuuden kokemuksen lähteitä.

Mistä asioista sinä olet kiitollinen tänään, huomenna, ensi viikolla, jouluna? Kiitollisuuden huomaaminen lisää kiitollisuutta. Haluaisitko kirjoittaa näitä asioita vaikka ylös iltaisin?

Tänään minä olen kiitollinen hyvistä ystävistä, jotka kannattelevat monin tavoin minulle merkityksellistä työtä, jota teen. Olen kiitollinen rakkaasta perheestäni. Olen myös kiitollinen tapaamisesta pitkäaikaisen asiakkaan kanssa, joka antoi minulle lahjaksi kuvassa näkyvän upean jouluisen kynttilälyhdyn asetelmineen. Siinä näkyvät hänen ajatuksensa, tunteensa ja energiansa parhaimmillaan – se antamisen ilo, josta hän kokee onnellisuutta.

Kiitollisena myös sinusta, lukijani

Elina

Erityisherkkä vanhus ja oma rauha

Kuva:pixabay

Jäsenen blogikirjoitus:

Vanhuskin voi olla erityisherkkä. Ja moni tietenkin onkin.

Olen miettinyt usein miten pärjäävät hoitolaitoksissa esim. meluherkät, rauhaa kaipaavat vanhukset? Monessa paikassa kun on tiukka päiväohjelma ja halutaan myös aktivoida asukkaitaan. Erityisherkkä ei välttämättä jaksa sosiaalisuutta niin paljon kuin muut. Päivän ruokailut yhdessä muiden kanssa saattaa olla toisinaan riittävä sosiaalisuuskiintiö monelle. Ja ohjelmana esim. kovaääninen karaoke tanssimusiikilla ei kiinnosta vaikka jaksaisikin.

Vanhus on ihan sama ihminen kuin nuorempana, vain vähän tai paljonkin jaksamattomampi ja todennäköisesti sairaampi. Jaksamattomampi myös ein sanomiseen. Haluaa ehkä miellyttää muita. Ja muutenkin tietenkin toivoo, että muut ei katsoisi pitkään tai sanoisi pahasti.

Siksi pitäisi osallistua, kun pyydetään. Vaan kun askartelukaan ei kiinnosta, runojen lukeminen huoneessaan sen sijaan kyllä. Muisteleminen on mukavaa, mutta ei kaikkien kanssa. Ja jos on kipeä, haluaa olla kokonaan yksin hetken.

On vanhuksia, kotonaan varsinkin, jotka voivat kärsiä yksinäisyydestä. Heitä on paljon. Siksi on vähän hoopoa puhua ylisosiaalisuuden paineessa elävistä vanhuksista. Mutta kyllä näitä molempia tilanteita on oikeasti.

Voisipa tasoittaa kaikkien vanhusten päivien polkuja. Vanhuksia on monenlaisia kuten yleensä ihmisiä.

Viidesosa ihmisistä on erityisherkkiä. Se on paljon. Kunpa hoitajissa olisi vähintään tuo sama osuus, erityisherkkä kun ymmärtää parhaiten toista erityisherkkää. Eri asia on, onko mahdollista yksilölliseen huomioimiseen laitos- tai avohoidossa.

Kun olen vanha, toivoisin, että elämässäni olisi edelleen erityisherkkiä ja muitakin ihmisiä, joiden kanssa jakaa asioita ja iloita elämästä ja että elämäntahti voisi olla rauhallinen.

Merja Korpisaari

Aamulla metrossa

Jäsenen blogikirjoitus:

Arkiaamuisin kuljen työmatkani metrolla. Istun usein ajatuksissani: selaan kännykkää tai teen ristikoita. Aiemmin luin useasti kirjaa, mutta se on jäänyt. Ehkä kiihkeä arkirytmi vie pohjaa pitkäjänteiseltä keskittymiseltä. Sähköisiin viestintävälineisiin jää helposti koukkuun ja pelkkä omissa ajatuksissa olo tai oman itsen tutkiskelu jää vähemmälle. Yritän kyllä vähentää työmatkoilla facebookin tai iltapäivälehtien lukemista. Pää käy muutenkin ylikierroksilla päivän tapahtumista ja ympäristön ärsykkeistä.

Joskus katseeni harhailee ja jään seurailemaan metron matkustajia -heidän aamuoloaan. Kasvoilta ja kehon kielestä voi arvailla muiden tunteita. On ihmisiä, joilla on hymy huulilla –ihana aamu. Toisella on taas haukotus tulossa –olisin voinut vielä nukkua. Joskus huomaa, että vastapäätä olevalla on suru silmissä –mielen syövereissä voi olla huolia tai pettymyksiä surun lisäksi. Kuka tietää. Erityisherkkä, kun olen, tunnistan ihmisten kehonkielestä nuo tunteet.

Minusta heijastuu varmasti samat olotilat ja tunteet päivästä riippuen. Tavallisena aamunakin saatan olla jo työmatkan aikana niin päivän tehtävissä kiinni, etten huomaa ympäröivää maailmaa lainkaan. Usein mietin jo etukäteen, miten selviän päivän kiireessä tai miten kohtaan hankalan tilanteen/henkilön. Eteen saattaa tulla pettymyksiä niin itseen kuin toisiinkin. Onhan päivässä tietysti myös hyviä asioita, mutta haasteelliset asiat tulevat usein mieleen ensimmäisenä ja ne heijastuvat kasvoistani varmasti useammin kuin ilo.

Se on elämää! Tunteet tulevat ja menevät. Kun muistaisi, ettei menisi niin syvälle päivän eri tapahtumiin tai tunteisiin. Muistaisi elää ja näkisi elämää ympärillä. Kun muistaisi tämän ennen kuin jokin ajatus valtaa mielen ja vie mennessään kaiken muun. Muistaisi heijastaa ympärilleen iloa ja onnea tai elämän tasapainoa!

Metro kuljettaa

Metro kulkee,

 kuljettaa ihmisiä ees ja taas

   töihin

     kotiin

       harrastuksiin

         rakkaan luo

Sen sisällä kaikki ihmisten

   huolet

     toiveet

       ilot ja

         surut

Se voisi kertoa tarinaa monta ihmisen elämästä

   Vaan se kulkee vaan

     ees ja taas. 

-Marjatta-