Mieli ry:n Mielenterveyden ensiapu®1 -koulutuksen pilotointi HSP Suomi ry:n jäsenille

Jäsenien blogikirjoitus:

"Taiteilijan tärkeimpiä työvälineitä eivät ole piirtimet tai siveltimet vaan herkkyys ja tahto. Tarvitaan intuitiota antautua kuvaamaan omaa itseään. Ei voi mennä eteenpäin, jos näkemys ja tahto puuttuvat" (Kuutti Lavonen)

Mietteitä MTEA1-koulutuksen ohjaajalta

Tammikuusta 2020 aloitettu ja yhdistyksen jäsenistölle tarkoitettu pilottikoulutus on nyt saatettu päätökseen. Osallistujaväki ei ollut suuren suuri, mutta sitäkin tiiviimpi ainakin aluksi.


Hakeutumisvaiheessa oli kuusi osallistujaa, mutta tammikuun aloituspäivänä pari jo ilmoitti esteestä, joten neljällä osallistujalla lähdettiin liikkeelle. Tarkoitus oli tavata neljästi eli torstai-iltaisin tammi-, helmi-, maalis- ja huhtikuussa Vantaan Tikkurilan kirjaston tiloissa. Koronapandemian takia huhtikuun tapaaminen jouduttiin siirtämään tuonnemmaksi. Uusi ajankohta löytyikin kesäkuulta. Siinä vaiheessa oli neljän sijasta enää yksi osallistuja ja samalla todistuksen saaja.


Koulutuksen sisältö:

• Mitä hyvä mielenterveys on
• Tunnetaidot
• Elämän monet kriisit
• Ihmissuhteet ja vuorovaikutus ja
• Arjen taidot.

Tarkoituksena oli oppia mielenterveydestä ja sen edistämisestä sekä ryhmässä että Mielenterveys elämäntaitona -kirjan avulla, jonka osallistuja osti itselleen 30 euron hintaan.

Ensimmäisellä tapaamiskerralla kaikki neljä osallistujaa olivat paikalla ja pystyimme hyvin peilaamaan myös käsiteltäviä asioita erityisherkkyyden näkökulmasta. Piirrehän yhdisti meitä kaikkia. Toisella tapaamiskerralla oli vielä lähes kaikki mukana, mutta sitten kolmas ja neljäs tapaaminen toteutui lopulta enää ohjaajan ja yhden osallistujan voimin.

Tavoitteenahan oli että olisimme voineet ryhmänä kulkea koko rupeaman yhdessä läpi. Arvoitukseksi jäi, kuinka paljon kevään viruspandemia vaikutti asiaan. Varmaankin joltain osin. Suullinen palaute pitkin matkaa oli kuitenkin ihan positiivista; mm. asiat jollain lailla tuttuja, mutta hyvä oli saada vahvistusta omille ajatuksille ja toiminnalle. Ohjaajana koin, että tapaamiset olivat alusta alkaen hyvin intensiivisiä; jaettiin paljon ajatuksia, kokemuksia ja osaamista sekä mielenterveysasioista että erityisherkkyydestä (etenkin tunnetaidot ja kriisit osiossa).

On hyvä myös muistuttaa, että MTEA1 -koulutuksesta todistuksen saaneella (ja ryhmänohjauskokemusta omaavalla) on mahdollisuus hakeutua Mieli ry jatkokoulutukseen MTEA1-ohjaajaksi. Olisi mukava saada jäsenistöömme lisää sekä mielenterveys elämäntaitona (MTEA) -koulutuksen käyneitä että -ohjaajia.

Ilolla voin vielä todeta, että MTEA1-koulutus saa syksyllä jatkoa jäsenistömme keskuudessa, tosin toisen ohjaajan toimesta. Meitä on tällä hetkellä jäsenverkostossamme kokonaista kaksi ohjaajaa, jotka olemme lupautuneet vapaaehtoisena ohjaamaan maksutta MTEA-ryhmiä. Itse olen sitoutunut järjestämään syventävän MTEA2-koulutuspilotin tulevana syksynä. Näistä lisää jäsenkirjeissämme sekä mm. HSP-facebookissa.

Mietteitä MTEA1 -koulutukseen osallistuneelta runon muodossa

Levollinen mieli 

Elämässäni olen innokkaasti koulutuksiin osallistunut,
korvat auki ja silmä tarkkana tunneilla paljon istunut.

Herkkismiehenä mielenterveysasiat kiinnostaa,
niistä jokapäiväiseen elämään tärkeää tietoa saa.

Siksi välittömästi MTEA 1 koulutukseen paikkaa hain,
onnellinen olin, kun Tikkurilasta opiskeluoikeuden sain.

Koulutuksen tammikuussa aloitti pienehkö neljän hengen joukko,
kolme naista sekä minä pari vuotta sitten eläkkeelle jäänyt ukko.

Kirjan mukaan itselleni juuri sopivaa tahtia edettiin,
ja välillä yhdessä aiheeseen liittyviä tehtäviä tehtiin.

Elämänhallintaa koulutuksessa saatu tieto vahvistaa,
vuorovaikutustaitoihin ja ihmissuhteisiin oppia myös saa,

Vastoinkäymiset ja kriisit kuuluvat valitettavasti myös elämään,
niitä pitää osata käsitellä, jottei jää sielun sopukoihin kytemään.

Omalta osaltani koulutus on tuonut mielenrauhaa ja levollisuutta,
ja sen myötä lisännyt elämääni harmonia sekä kiitollisuutta.

Loppuun saakka koulutuksen tunnollisesti suoritin,
ja saamani todistuksen kotona lipaston päälle asetin.

Merjalle tuhannet kiitokset antamastasi ajasta lopuksi jaan,
sekä kaikille lämpimästi MTEA 1 koulutusta suositella saan.


Markku ja Merja

Arvot avuksi erityisherkkien itsetuntemuksen parantamiseen

Opiskelijan/asiantuntijan blogikirjoitus:


Erityisherkät ihmiset reagoivat tavanomaista herkemmin erilaisiin ärsykkeisiin. Erityisherkkyys on useimmiten perinnöllinen ja synnynnäinen ominaisuus. Ominaisuuden itsessään tunnistaneet ovat yleensä tietoisia siitä, että erityisherkkyys vaikuttaa heidän jokapäiväiseen elämäänsä. Miten tuota tietoisuutta voisi hyödyntää, kehittää ja syventää matkalla kohti omannäköistä elämää, niin töissä kuin vapaa-ajalla? (Stång 2020.)

Kuva 1. Omien arvojen määrittely tarkoittaa valintoja siitä, mitä elämänpolkua pitkin aikoo kulkea. (Kuva: Sari Suominen)

Arvojen määrittely omien valintojen perustana

Kun tunnistaa erityisherkkyyden osana persoonallisuuttaan, voi ymmärtää itseään paremmin. Arvotyöskentelyn avulla pystyy vielä syvällisemmin oivaltamaan, mikä itselle on merkityksellistä ja minkä eteen kannattaa ja haluaa työskennellä. Arvotyöskentelyä voi jokainen tehdä ihan itsekseen. Arvot näkyvät tietoisesti ja tarkoituksella tehdyissä valinnoissa eli ihminen tekee kerta toisensa jälkeen arvojensa mukaisia tekoja, vaikka se olisi välillä vaivalloistakin (Pietikäinen 2014, 40). Arvotyöskentely saattaa auttaa tunnistamaan myös omaa piiloherkkyyttä. Herkkyyttä voidaan yrittää peittää ja tunteita piilotella, mikä aiheuttaa turtumusta niin mielen kuin kehon toiminnoissa. Herkkyyden peittely ja tunteiden piilottelu ovat yleisempiä miehillä kuin naisilla. (Heiskanen 2016, 34.)

Arvojen mukainen elämä

Osa erityisherkistä on uupunut työssään ja jotkut useamman kerran, koska he eivät ole ajoissa tunnistaneet uupumukseen johtanutta kuormittumistaan. Erityisherkkyyden tunnistaminen ja omien arvojen kirkastaminen auttavat tiedostamaan, millaisesta työstä nauttii ja mitkä tekijät ovat syynä liialliseen kuormittumiseen. Samalla voi pyrkiä ratkaisemaan mahdolliset ristiriidat omien arvojen ja työelämän välillä. Ainakin ristiriitoja voi yrittää keventää, mikä voi tarkoittaa työtehtävien muokkausta tai jopa työpaikan vaihtamista. Se kuitenkin kannattaa, sillä omien arvojen mukaan eläminen voimaannuttaa sekä lisää hallinnan tunnetta ja merkityksellisyyttä omassa elämässä. (Stång 2020.)

Kuva 2. Omien arvojen mukainen elämä vapauttaa. (Kuva: Reche 2016)

Arvo vai tavoite?

Pietikäisen (2014, 93) mukaan arvotyöskentely kannattaa aloittaa sen huomioimisesta, että arvot eivät ole yhtä kuin tavoitteet. Arvot ovat ihmisessä syvällä. Tärkeää on tekeminen, ei lopputulos. Arvojen mukaan eläminen vaatii joka päivä tekoja, joiden vaikutus ulottuu tulevaisuuteen. (Ibid.) Esimerkiksi itsensä kehittäminen on arvo, jonka toteuttamiseen tarvitaan pieniä askelia koko ajan, mutta jonka lopputulosta ei välttämättä pystytä mittaamaan. Arvojen mukaan tehdyt valinnat eivät voi mennä pieleen, sillä ne ovat osa kaikkein syvintä ja ominta, mitä ihmisessä on. (Stång 2020.)

Erityisherkkyyttä tutkittiin HSP Suomi ry:lle tehdyssä opinnäytetyössä, jonka tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä erityisherkkien työhyvinvoinnista (Stång 2020). Blogikirjoitus perustuu opinnäytetyöhön ja sen synnyttämiin pohdintoihin.

Kirjoittajat

Lennu Stång on LAB-ammattikorkeakoulun tradenomiopiskelija.

Sari Suominen toimii lehtorina LAB-ammattikorkeakoulun liiketalouden ja matkailun alalla.



Lähteet

Heiskanen, H. 2016. Herkkyyden voima - Opas omannäköiseen elämään. Espoo: Origonova Oy.

Pietikäinen, A. 2014. Kohti arvoistasi. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.

Stång, L. 2020. Erityisherkkyys työhyvinvoinnin muodostumisessa, case: HSP Suomi ry. AMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu, liiketalous. Lahti. [Viitattu 18.5.2020]. Saatavissa: https://www.theseus.fi/handle/10024/340631

Kuvat

Kuva 1. Sari Suominen.

Kuva 2. Reche, D. 2016. [Viitattu 18.5.2020]. Saatavissa: https://www.pexels.com/photo/photo-of-woman-raising-both-hands-1556691/

Vapaaehtoisena yhdistyksessä -voimaryhmän vertaisohjaajana

Jäsenen blogikirjoitus:


Vapaaehtoistyö on vapaata… Onko? - Onhan se nyt vapaampaa kuin palkkatyö. Vaan myös sitouttaa yhtä lailla. Kun olet sopinut jonkin tehtävän, se pitää tehdä. Kun olet sitoutunut tehtävään, jossa työn kohteena on ihmisiä, tehtävä on vieläkin sitouttavampi.

Niinpä ryhdyin voimaryhmäohjaajaksi hieman arallakin mielellä. Koulutus tehtävään kesti puolisen vuotta, se oli hyvin monipuolinen ja innostava, siitä olen muuten kirjoittanutkin aiemmissa blogipostauksissani:

Tampereen taivaan alla
Tilkkutäkissä elämän
Voimaryhmät aloittavat

Itse ryhmän suunnittelu teetti vielä paljonkin työtä; miten toteutan tuon ja tuon asian, miten saan ihmiset innostumaan... kun itsekin olen aivan keskeneräinen enkä osaa paljon mitään.. Ehkä, sittenkin osaan, niin piti ajatella, ja onhan se nyt niinkin. Reteaming-menetelmä oli tullut tutuksi ja oli innostavaa lähteä sitä soveltamaan.

Voimaryhmäni oli aivan ihana. Sellainen kuin kokoelma erityisherkkiä vain voi olla! Ryhmän jäsenet olivat sitoutuneita asettamiinsa tavoitteisiin, ryhmään ja osallistumiseen. Se oli huikeaa nähdä ja kokea.

Kun ryhmä keväällä joutui siirtymään etäyhteyksien varaan, oli se uusi tilanne kaikille. Laitteet ja ohjelmat eivät toimineet heti, eivätkä sittenkään aina, ja se stressasi. Kun tästä stressistä päästiin ylitse, voitiin iloita yhdessäolosta, jakaa ja jatkaa tavoitteita kohti. Erilaisia tilanteita ja haasteita; kuitenkin joukolla riitti yhteistä, meillä, herkkiksiä kun ollaan ja tullaan olemaan.

Voin nyt miettiä kiitollisuudella, että lähdin voimaryhmäkoulutukseen ja että sain juuri tämän ryhmän. Sain itse niin paljon. Koko ajan taustalla oli myös hankkeen työntekijöiden tuki, kiitos teillekin: Hannu, Emilia ja Elina!



Miten kaikki nyt luonnossa kukkiikaan, perhoset tanssivat ilmassa ja linnunlaulu täyttää tienoot. Tämän monin tavoin erikoisen kevään jälkeen on kuin onkin tullut kesä. On aika levähtää siinä ja kerätä voimia kohti uusia seikkailuja.

Seuraavat voimaryhmät aloittavat syksyllä. Seuraathan hankkeen sivuja.


Merja Korpisaari

Högkänslighet - en utmaning inom vård och omsorg?

Asiantuntijoiden blogikirjoitus
/Om examensarbetena:

I början av läsåret 2019–2020 kontaktade Hannu Sirkkilä, dåvarande verksamhetsledare vid föreningen för högkänsliga i Finland, oss på Yrkeshögskolan Novia för att höra sig för om vi eventuellt har studerande som skulle vara intresserade av att skriva sitt examensarbete om högkänslighet.

Vid Novia kom vi fram till att temat högkänslighet passar bra som examensarbetstema för alla studerande inom hälsa och välfärd. Temat är mångsidigt, och ger möjlighet för studerande att rikta in sig på olika åldersgrupper; barn, unga, vuxna och äldre. Alla professionella inom social- och hälsovårdssektorn träffar högkänsliga personer i sitt arbete. Och bland de professionella finns personer som är högkänsliga. Det innebär att ämnet är ytterst relevant för studerande inom området hälsa och välfärd.

Gruppen som tog sig an temat bestod av sjukskötar- och hälsovårdarstuderande samt socionomstuderande, också sådana som får behörighet att arbeta som diakoner och som barnträdgårdslärare. Vissa studerande identifierade sig som högkänsliga, men inte alla. Vi tre lektorer som fungerat som handledare hade alla hört begreppet högkänslighet tidigare, men ingen av oss hade någon djupgående kunskap om ämnet.

Det gjordes såväl empiriska undersökningar som funktionella arbeten där studerandena utarbetade produkter som Föreningen för högkänsliga i Finland får nyttjanderätt till. Barn, unga och vuxna var målgrupperna som studerandena i gruppen intresserade sig för. Fokus i arbetena riktades in på högkänsliga personers relationer samt bemötandet av högkänsliga personer inom vård och omsorg.

Två av arbetena handlade om högkänslighet i relationer. Socionomstuderandena Wilma Dahlström, Anni Ellmén och Fanny Åström kom i sitt arbete “Högkänsliga personers par- och vänskapsrelationer - Styrkor, utmaningar och överväldigande känslor” fram till att 18–29-åriga högkänsliga personer upplever mer utmaningar än styrkor i sina par- och vänskapsrelationer. Deras resultat visar också att de unga vuxna upplever mer negativa än positiva känslor i sina relationer. Man kan dock konstatera att högkänslighet medför både styrkor och utmaningar i både par- och vänskapsrelationerna. Det finns även sådana saker som upplevs både som en styrka och en utmaning. Resultatet baserar sig på en enkätundersökning med totalt 95 respondenter. Dahlström, Ellmén och Åström önskar att högkänsliga personer, personer som intresserar för ämnet, professionella inom social- och hälsovården och personer som har någon sorts relation till en högkänslig person kan använda arbetet som stöd för att få en bättre förståelse av hur högkänslighet kan uttrycka sig i par- och vänskapsrelationer.

Socionomstuderandena Katrin Ackalin, Andréa Nurmi, Jill Örnmark och hälsovårdarstuderande Saowalak Sritasung vill med sin affisch ”Är ditt barn högkänsligt?” öka kunskapen om högkänsliga barn hos såväl föräldrar som professionella inom social- och hälsovården. Genom affischen vill studerandena lyfta fram egenskaper som är typiska för ett högkänsligt barn, hur högkänslighet påverkar barnets vardag samt dess relationer.

De övriga arbetena hade bemötande som övergripande tema. Socionomstuderandena Jutta Fuchs och Sarah Kåll-Virtanen undersökte i sitt examensarbete hur personal inom småbarnspedagogiken beaktar högkänslighet hos barn. Mia Käld och Mymlan Uddström, båda socionomstuderande, utarbetade ett material om bemötande av unga inom ungdomstjänsterna. Båda dessa arbeten presenteras utförligare i var sitt tidigare inlägg i denna blogg.

Bemötande av högkänsliga personer inom vårdsektorn är fortfarande ett rätt outforskat område. Därmed föll det sig naturligt för sjuskötarstuderandena Heidi Grönqvist, Britt-Marie Hänninen, Heidi Kinnunen och Mikaela Malmström att fördjupa sig i området. Studeranden utförde en kvalitativ, empirisk studie bland högkänsliga, där resultatet visar att flesta högkänsliga blivit bra bemötta i vården. Viktigt är att vårdpersonal lyssnar, är empatiska, intresserade och visar förståelse. Resultatet belyser också att högkänsliga har svårt att berätta om sitt personlighetsdrag i vårdsituationerna.

Hälsovårdarstuderande Simon Greco, diakonbehörighetsstuderande Birgitta Lillbäck och sjukskötarstuderande Irma Nylund gjorde också en empirisk undersökning ur vård- och omsorgsperspektivet. Syfte med deras examensarbete var att lyfta fram högkänsligas egna upplevelser kring att vara högkänslig och arbeta inom vård och omsorg. Resultatet visar att högkänslighet kan både vara en styrka och en utmaning, mycket beroende på hur personen kan hantera sin högkänslighet i arbetsmiljön. För att förebygga utmattning är det viktigt med återhämtning, självkännedom och våga vara sig själv.

Syftet med examensarbetsprojektet var att öka kunskapen om och förståelsen för högkänslighet inom social- och hälsovårdsområdet. Genom examensarbetena har studerandena skapat mycket ny kunskap om högkänslighet inom områden där det inte tidigare finns så mycket kunskap om ämnet. Den här kunskapen kan förhoppningsvis användas för vidare forsknings- och utvecklingsarbete. Nya material har också utarbetats som vi hoppas kommer till nytta via föreningen.

Resultaten av examensarbetena påminde också om vikten att beakta alla som individer som har individuella behov, såväl högkänsliga som icke-högkänsliga. Alla ska ha rätt till ett gott bemötande som utgår från individens behov. Begreppet tillgänglighet används för att beskriva hur väl en verksamhet eller plats fungerar för personer med en funktionsnedsättning. Begreppet kunde bra utvidgas till att omfatta alla för att betona att omgivningen bör vara tillgänglig för alla. Alla har rätt att få vara sig själva i alla situationer, och bli bemötta som de individer de är.

Vi har upplevt samarbetet med föreningen som mycket gott och givande. För studerandena har samarbetet varit belönande i och med att de haft möjlighet att få feedback under processen och att höra att produkterna och kunskapen kommer till nytta är också motiverande. Vi handledare har också storligen uppskattat samarbetet med föreningen som hjälpt oss i handledningen av studerandena. Yrkeshögskolan Novia samarbetar gärna också i fortsättningen med Föreningen för högkänsliga i Finland rf. för att öka kunskapen om högkänslighet inom social- och hälsovårdsområdet.

Samtliga arbeten finns tillgängliga i Theseus:
Ackalin, K., Nurmi, A., Sritasung, S. & Örnmark, J. Högkänsliga barn och relationer: Utmaningar och styrkor inom relationer. https://www.theseus.fi/handle/10024/339314Dahlström, W., Ellmén, A. & Åström. Högkänsliga personers par- och vänskapsrelationer - Styrkor, utmaningar och överväldigande känslor. https://www.theseus.fi/handle/10024/339267Fuchs, J. & Kåll-Virtanen, S. Högkänsliga barn inom småbarnspedagogiken. En kvalitativ studie om hur personal inom småbarnspedagogiken beaktar högkänslighet hos barn. https://www.theseus.fi/handle/10024/338683
Greco, S., Lillbäck, B. & Nylund, I. Högkänslighet beskrivet från arbetsfältet: Personalens upplevelser kring att vara högkänslig och arbeta inom vård och omsorg.
https://www.theseus.fi/handle/10024/338532
Kinnunen, H., Grönqvist, H., Malmström, M. & Hänninen, B-M. Bemötande av högkänsliga inom vården: En kvalitativ studie bland vuxna. https://www.theseus.fi/handle/10024/338542Uddström, M. & Käld, M. Äsch, det där var väl inget!: En broschyr om högkänslighet riktad till arbetstagare inom ungdomstjänsterna. https://www.theseus.fi/handle/10024/338533


Pia Liljeroth, överlärare
Peter Edelsköld, lektor
Josephine Åberg, lektor
Yrkeshögskolan Novia, institutionen för hälsa och välfärd, Åbo

Herkkä maku, omanlainen

Jäsenen blogikirjoitus:

Erityisherkkyys on pilkahdellut mediassa jo monen vuoden ajan. Tapa kirjoittaa ja puhua siitä ei kuitenkaan ole suuremmin muuttunut. Herkkyys halutaan edelleen määritellä ja luokitella huolellisesti.

Herkkä ei voi käyttää vaatteita, joissa on pesulappu. Herkkä ei kuuntele heviä. Herkkä herkkä herkkä
HERKKÄ...!!!

Herkillä ollaan.

Erityisherkkiä on noin viidesosa väestöstä. Monien tekstien perusteella voisi luulla, että olemme identtisiä. Tällä logiikalla minulla on yli miljoona kloonia pelkästään Suomessa.

Herkkyyttä on monenlaista

Erityisherkkyyttä käsitteleviä kirjoja lukeneet tietävät, että herkkyyttä voi olla monenlaista, esimerkiksi aisti- ja tunneherkkyyttä. Erityisherkkä voi kokea molempia tasaväkisesti tai selkeämmin vain toista. Kaiken lisäksi tämä hermostollinen ominaisuus on vain yksi piirre muiden ohessa. Muissakin eläimissä on erityisherkkyyttä, eikä sekään anna aihetta pitää ahventa ja marsua identtisinä kaksosina.

Huomaan olevani herkkä esimerkiksi edellämainittuja oletuksia kohtaan. En ymmärrä yllättävän yleistä ennakkoluuloa, että kaikkien herkkien täytyisi olla samalla tavalla herkkiä ja esimerkiksi kuunnella samanlaista musiikkia. 1950-luvulla Sylvi-Sanni Manninen kirjoitti tutkimuksiinsa perustuvassa kirjassa Outolintu, erilainen, että herkkien ihmisten tulisi kuunnella ainoastaan “pyhää musiikkia”, sillä moderni rock-musiikki järkyttää heitä liikaa. Nykyään kirjaa pidetään monelta osin vanhentuneena, mutta ajatus herkkyyden ja tietynlaisen musiikkimaun yhteenkuuluvuudesta istuu edelleen tiukassa. Jopa Suomessa, jossa on väkilukuun nähden eniten heviyhtyeitä ja jossa erityisherkkien järjestäytyminen on ollut ennätysnopeaa. Voisi kuvitella, että tietoisuus herkkyyden monimuotoisuudesta olisi tätä nykyä selviö.   


Mistä tietää, mikä on herkkyyttä?

Herkkyyden määrittelyn vaikeus on tietenkin myös ymmärrettävää. Vie yleensä aikaa oivaltaa, että kaikki eivät ole luonnostaan yhtä herkkiä. Omalle kokemukselle ei niin vain saa vertailukohtia. Niinpä sen rajoja ja ilmenemistapaa ei heti hahmota. Mikä on herkkyyttä, mikä jotain muuta? Miten kertoa erityisherkkyydestä, kun ei tiedä, mitä se ei ole?
Yksittäistapauksen pohjalta yleistäminen on yleinen päättelyvirhe, jota ei usein itse huomaa. Toisaalta varsinkin syntyään empaattisen ihmisen on luonnollista etsiä yhtäläisyyksiä muihin.

Musiikkimakuni on muuttunut ajan mukana. Se on laajentunut iän myötä ja heijastelee monia asioita elämässäni. Mielestäni se ei sen suuremmin liity synnynnäiseen herkkyyteeni. En ole myöskään huomannut, että herkkyys olisi määrittävä tekijä kenenkään toisen maun muodostumisessa. Pikemminkin päinvastoin: erityisherkkyys ei vielä itsessään riitä tekemään kenenkään mausta tietynlaista tai niin samanlaista, että se yhdistäisi ihmisiä. Herkät ovat yksilöitä siinä missä kaikki muutkin. Tarvitaan muutakin yhteistä, jotta herkät voivat tuntea olevansa hengenheimolaisia ja kokea keskenään yhteenkuuluvuutta. Ihmisiä voivat yhdistää ja erottaa hyvin monet asiat, kiinnostuksen kohteet ja tilanteet.


Yksisarvisia lampaan vaatteissa

Erityisherkkyydestä kirjoittavien toimittajien varovainen sävy antaa ymmärtää, että tavallisten ihmisten keskuudessa vaeltaa yksisarvisia lampaan vaatteissa. Heitä pitäisi ehkä varoa. He ovat niitä, jotka leikkaavat pesulaput pois vaatteista ja pelkäävät hevimusiikkia. Tiedä miten he vielä keksivät reagoida, yliherkästi varmaan.

Varovaisuus saattaa kertoa väärinkäsittämisen pelosta. Saattaisi jopa olla parempi jättää erityisherkkyyttä käsittelevät tekstit kirjoittamatta kuin tehdä synnynnäisestä ominaisuudesta jotakin valtavan eksoottista ja ihmeteltävää. En usko, että siitä on apua kenellekään. Varsinkaan erityisherkille, joilla on erityisen suuri tarve tulla nähdyiksi sellaisina kuin ovat, ei yliherkkinä, joiksi heidät usein on koko elämänsä ajan muutenkin leimattu. Viihdearvoa sillä kenties voi hetkellisesti olla jollekulle toiselle.

Artikkeleissa seikkailevat yksisarviset ovat usein aika tavallisia ihmisiä, olkoonkin, että he tyypillisesti huomaavat monia asioita keskimääräistä herkemmin. He voivat myös tykätä ihan mistä tahansa musiikista.

Ilona Vuori


Kuva: Mila Matilainen