Erityisherkkyys ja erityisherkkä ihminen ovat termejä, jotka herättävät monissa ristiriitaisia tunteita. Osaa puheet ”erityisen herkistä” epäilyttävät ja lähinnä ärsyttävät, mutta osa tunnistaa kuvauksista itsensä. Minäkin kirjoitin aikoinaan aiheesta opiskelijakolumnin Psykologi-lehteen. Kirjoituksessani ihmettelin erityis-etuliitettä. Pohdin, miksi puhutaan erityisherkästä, kun voitaisiin puhua pelkästään herkemmistä ihmisistä. Nyt vuosia myöhemmin, ja asiaan paremmin perehtyneenä, ymmärrän perusteet erityisyydelle.
Pohjimmiltani halusin kolumnissani pohtia erityis-liitteeseen liittyviä ennakkoluuloja ja epäilyjä. Eiväthän erityisherkät vain kuvittele olevansa parempia ihmisiä kuin muut? Eivät kai he ajattele olevansa erityisen hyviä erityisyytensä vuoksi? Siitähän tässä kai on kyse – huolesta siitä, että jokin ihmisryhmä korotetaan erityisasemaan erityisyytensä vuoksi.
Nyt puhutaan kuitenkin hermostollisesta ominaisuudesta, ei ennakkoluuloista.
Käsitteen luonut psykologian tohtori ja psykoterapeutti Elaine Aron on tutkinut tätä erityisryhmää 1990-luvulta asti tieteen keinoin. Kyse on hermostollisesta herkkyydestä, joka värittää populaatiosta 15-20 % ihmisen elämää ja kokemusta maailmasta. Erityisherkän hermosto on siten ohjelmoitu, että muille ihmisille melko neutraali tilanne voi aiheuttaa hänelle voimakkaan (tunne)reaktion. Herkkä ihminen aistii ja kokee maailman herkemmin, eikä siinä ole mitään huonompaa tai parempaa. Se on hermostollinen ominaisuus.
Maailmaan mahtuu paljon erilaisuutta ja erityisryhmiä, eikä se aseta meitä ihmisiä mihinkään järjestykseen. Toivon, että kukaan ei ajattele olevansa parempi tai huonompi erityisyyspiirteidensä vuoksi. Puhutaan ihmisistä - ei etuliitteistä, nimikkeistä, diagnooseista, lahjakkuuksista tai lahjojen puutteesta. Ihminen on aina ihminen kaikkine yksilöllisine ominaisuuksineen.
Milja Jokinen
Pohjimmiltani halusin kolumnissani pohtia erityis-liitteeseen liittyviä ennakkoluuloja ja epäilyjä. Eiväthän erityisherkät vain kuvittele olevansa parempia ihmisiä kuin muut? Eivät kai he ajattele olevansa erityisen hyviä erityisyytensä vuoksi? Siitähän tässä kai on kyse – huolesta siitä, että jokin ihmisryhmä korotetaan erityisasemaan erityisyytensä vuoksi.
Nyt puhutaan kuitenkin hermostollisesta ominaisuudesta, ei ennakkoluuloista.
Käsitteen luonut psykologian tohtori ja psykoterapeutti Elaine Aron on tutkinut tätä erityisryhmää 1990-luvulta asti tieteen keinoin. Kyse on hermostollisesta herkkyydestä, joka värittää populaatiosta 15-20 % ihmisen elämää ja kokemusta maailmasta. Erityisherkän hermosto on siten ohjelmoitu, että muille ihmisille melko neutraali tilanne voi aiheuttaa hänelle voimakkaan (tunne)reaktion. Herkkä ihminen aistii ja kokee maailman herkemmin, eikä siinä ole mitään huonompaa tai parempaa. Se on hermostollinen ominaisuus.
Maailmaan mahtuu paljon erilaisuutta ja erityisryhmiä, eikä se aseta meitä ihmisiä mihinkään järjestykseen. Toivon, että kukaan ei ajattele olevansa parempi tai huonompi erityisyyspiirteidensä vuoksi. Puhutaan ihmisistä - ei etuliitteistä, nimikkeistä, diagnooseista, lahjakkuuksista tai lahjojen puutteesta. Ihminen on aina ihminen kaikkine yksilöllisine ominaisuuksineen.
Milja Jokinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti