19 toukokuuta 2019

Erityisherkän miehen elämää

Toiminnanjohtajan blogikirjoitus:

Minulla oli lapsuudessa todella hyvä kaveri naapurissa. Pientä säätöähän siinä oli, koska hän oli veljiensä kanssa nahistelunhaluinen. Erään tällaisen episodin jälkeen isäni sanoi, että seuraavalla kerralla minun pitää alkaa tappelu ja antaa takaisin. Kun seuraava kerta tuli, hän pakotti aloittamaan tappelun. Kävelin kaveriani kohti, mutta luovutin, koska en halunnut tapella enkä siihen pystynyt. Isäni ei paljoa sanonut, mutta kaikesta näki, että hän oli hyvin pettynyt minuun.
Sellaista se on erityisherkän pojan elämä kohti aikuisuutta ja miehenä olemista. Koskaan ei ole sitä, mitä pitäisi olla. 


Suurimmat odotukset miehenä olemisesta ja miestapaisuudesta ovat tietysti korvien välissä. Mutta erityisherkkinä olemme virittyneet huomioimaan ympäristömme odotuksia, arvoja ja reaktioita. Siksi taipaleeni miehen elämisen polulla on sisältänyt epävarmuutta ja sen aistimista, miten toiset ovat enemmän miehiä tai jotenkin oikealla tavalla sitä.

Minulle on kuitenkin käynyt aika hyvin miehenä. Tämä siksi, että nykyisellä tietämyksellä olen läpi elämän ollut hyvin, hyvin elämyshakuinen ja jonkin siivun verran myös ekstrovertti. Siksi en ole ollut ”uloslyöty”, vaan orientoitunut osittain yksittäisiin kavereihin ja varsinkin sukupuolirajat ylittäviin yhteisöllisyyksiin. Samalla olen kuitenkin tarvinnut oman tilan, rauhan, itsekseni olon. Tämän muistan hahmottuneen jo yhdeksän vuotiaasta lähtien. En ole koskaan ollut kiinteissä kaveriporukoissa pyörijä. Ajoin joskus isonveljeni mopolla. Mutta siihen se sitten jäi. Miksi siitä olisi pitänyt tehdä elämän ydin ja kaveriuksien sidos? Juuri katsomani Dome Karukosken ”Tolkien”-elokuvan ydin on neljän pojan kaveruus kohti aikuisuutta. Sitä fiktiota oli kiva katsella ja sehän on monen pojan ja miehen todellisuutta, mutta ei minulla. 

Tom Falkenstein mainiossa kirjassa miesten erityisherkkyydestä hänen haastattelemansa miehet tuovat esille tuon saman, etteivät he ole viihtyneet miesten kaveriporukoissa. Toiseksi he kertovat sen, että heidän on helpompi keskustella ja muodostaa ystävyyksiä naisten kanssa. Varhaisaikuisuuden jälkeen aloin tätä itsekin tunnistaa. Että todella hyvät ja antoisat keskustelut ja yhteydet muodostuivat naisten kanssa. Useimpien miesten kanssa se jäi pinnalliselle tasolle. Samalla aloin syyllistää itseäni, koska oikeat miehet viihtyvät miesten toisten kanssa. Elämä tietysti vie eteenpäin, ja rikkautena ovat ystävyydet erityisherkkien miesten kanssa. 


Parikymmentä vuotta sitten löysin kriittisen miestutkimuksen ja minusta tuli miestutkimustutkija aina väitöskirjaan saakka. Tuohon elämänvaiheeseen liittyi pitkän parisuhteen päättyminen sekä elämässään hyvin toiminnallisen ja ulospäinsuuntautuneen isäni moniosioinen sairastuminen eläkevuosiensa alkaessa. Ymmärrän, että noista oman elämän jäsentämisen tarpeista alkoi miesten tutkiminen samalla tutkimusmatkana itseen. Erityisherkkyyteen liittyy kykymme tehdä havaintoja sosiaalisesta todellisuudesta. Olen mestari havainnoimaan miestapaisuuksia, eli miten miehet käyttäytyvät, mikä on heidän kehonsa viesti tai miten he puhuvat. Samalla olen oman olemiseni autoetnografi: tutkin itseäni sukupuolittuneessa todellisuudessa.

Matkani erityisherkkänä miehenä on sisältänyt hyvin paljon kehollisuuden tunnistamista. Joogaa olen tehnyt parikymmentä vuotta todeten, että vuodesta toiseen sukupuolen mukaista harvinaisuutta edustan. Olen kouluttautunut mindfulness-ohjaajaksi ja uusi harrastukseni on tanssimeditaatio. Nautin lavatanssimisesta rakastaen ruotsalaista bugg-tanssityyliä. Minun extreme on laskettelu: olenhan elämyshakuinen, ja tuollainen riskillisyys on koukuttavaa. Kaikkia noita harrastuksiani yhdistää siis selkeä kehollisuuden kokemus. Kehollisuus tässä siksi, että tällainen minä olen: oman erityisherkkyyteni kiteyttänyt, miehenä sellaisena.

Hannu Sirkkilä
HSP-Suomen Erityisherkät ry:n toiminnanjohtaja


(Kuva: Pixabay)

5 kommenttia:

  1. Huisin hieno teksti! :o Ja varmasti samaistumisen kohtia löytyy monilta erityisherkiltä miehiltä. Ja kuinka suuri rikkaus se onkaan se herkkyys❤️ kun vielä yhteiskunta ja kankeat sukupuoliroolit ymmärtäisivät hellittää ja arvostaa myös miesten erilaisuutta sen kaikissa eri muodoissa! Pikkuhiljaa :)

    VastaaPoista
  2. Oli hienoa lukea tämä kirjoitus. Itketti ja nauratti ja löysin juuri samoja tuntemuksia omasta elämästä. Näin vanhempana osaan jo löytää herkkyydestäni ne positiiviset asiat, tai ainahan ne ovat olleet positiivisia, mutta ympäristö ei vaan ole voinut sietää tai hyväksyä niitä pojalla. Hyvä kirjoitus miehen erityisherkkyydestä, toivottavasti moni mies saisi lukea tämän tekstin, kannustaa ja antaa taas ymmärrystä omaan itseensä.

    VastaaPoista
  3. Samaistun paljon neljään ensimmäiseen kappaleeseen. Koitin etsiä kirjaa, mutta Amazonin mukaan julkaistaan vasta elokuun lopulla Kindlelle ja kovakantisena. Mistä sen voisi lukea tällä hetkellä vai pitääkö vaan odotella kesän yli?

    VastaaPoista
  4. Tilasin itse kirjan Adlibriksestä:
    https://www.adlibris.com/se/bok/den-hogkanslige-mannen-lar-dig-att-anvanda-din-kanslighet-som-en-styrka-9789198403831

    VastaaPoista
  5. Onneksi luin tämän artikkelin. Nyt ymmärrän miksi miesystäväni on niin erilainen, kuin aikaisemmat miehet elämässäni, jollain tavalla "feminiinen en", vaikka hyvin miesmäinen onkin. Osaa korjata, käyttää moottorisahaa, jne.

    Hän on kertonut, ettei koskaan ole tuntenut oloaan kotoisaksi äijäporukoissa ja työyhteisö sekä harrastus on hyvin naisvoittoista.

    Meillä on ollut alusta lähtien hyvin yhteenkuuluvaisuuden tunne (olen itse myös erityisherkkä) ja nyt ymmärrän miksi, kiitos tälle kirjoitukselle :)

    VastaaPoista