26 toukokuuta 2019

Erityisherkkänä työelämässä, osa 4/5

Jäsenen blogikirjoitus:

Kirjoitin viime postauksessani oman äänen ja ajatusten esiin tuomisesta työpaikalla. Samalla muistuttelin blogin lukijoita siitä, että nämä ajatukset ovat omiani ja huomiot ovat syntyneet omasta (työ)elämästäni. On kuitenkin ilahduttavaa, jos joku tunnistaa itsensä niistä ja kokee samaistumista. 

Erityisherkkyys on ominaisuus, ja kuten moni muukin ominaisuus, se ei ole pelkästään hyvä eikä huono. Varmasti monista välillä tuntuu, että mediassa ominaisuuttamme käsitellään usein tarkkojen, pintapuolisten luokittelujen kautta: ”tunnistatko itsessäsi syvän liikuttumisen kyvyn tai vaikeuden keskittyä avokonttorissa? Olet varmasti erityisherkkä!” Tai sitten jutut otsikkoineen saattavat kuulostaa enemmän negatiivisilta kuin neutraaleilta: ”Erityisherkkä Tuija jättäytyi työelämästä, koska se oli hänelle liian raskasta.” Otsikot ovat keksittyjä, mutta ymmärrätte varmasti pointtini.

Totta on, että nykyaika tarjoaa vaatimuksineen paljon haasteita ihan kaikille ihmisille. On muuttuvia työnkuvia, kiirettä ja muutoksia, joihin ei pysty itse vaikuttamaan. Erityisherkkä voi kokea haasteita tai paineita helpommin asioista, joihin muut eivät kiinnitä edes huomiota. Niin työelämä kuin vaikka koulumaailmakin sisältää varmasti normeja ja sääntöjä, jotka on luotu ns. valtaväestölle, niitä sen enempää analysoimatta. Moneen asiaan voi kuitenkin vaikuttaa itse, ja tehdä voitavia muutoksia oman viihtyvyyden ja hyvinvoinnin parantamiseksi ja takaamiseksi. Nämä asiat voivat olla ihan pieniäkin. Ja koska positiivisten muutosten tekeminenkin on omanlaistaan ongelmanratkaisemista, pitää muistaa myös kiinnittää huomiota erityisherkkyyden hyviin puoliin. Siksi haastoinkin itseni pohtimaan, millaisissa asioissa ja hetkissä erityisherkkyys on ollut etu työelämässä. Mieleeni tuli monia asioita, ja jaan alla teille niistä kourallisen.



  • Hetket, joissa on tarvittu aitoa läsnäoloa ja kohtaamista. Olen tehnyt paljon projekteja, joissa minun on pitänyt alan opiskelijana saada arvostamieni ihmisten luottamus ja halu jakaa ja kertoa minulle henkilökohtaisiakin asioita. Silloin täytyy myös itse uskaltaa olla aito, läsnäoleva, kohtelias ja empaattinen – osata lukea ja tulkita toista ihmistä juuri hänen tarkoittamallaan tavalla, hänen ajatuksiaan kunnioittaen. Tällaisten fiilisten täytyy syntyä jo tervehtiessä ja eteisessä ovenaukaisulla, tai missä tahansa, kun ensimmäinen kohtaaminen syntyy. Läsnäoloa ja kohtaamistaitoja olen tarvinnut myös silloin, kun olen vaikka aistinut työkaverilla olevan jotain mielen päällä.
  • Taito havainnoida erilaisia ongelmia ja muuttujia. Saattaa kuulostaa negatiiviselta, mutta olen moneen kertaan todistanut, että tästä kyvystä todella on hyötyä. Olen itse esimerkiksi epävarma monimutkaisten verkko-ohjelmien ja kaupallisten laskutoimenpiteiden kanssa, joita on tullut vastaan esimerkiksi myymälätyöskentelyssä. Hankalasti ymmärrettävissä asioissa olen kysynyt etukäteen esimiehiltäni, että ”mitä käytännössä tarkoittaa, jos asia x menisikin vahingossa näin?” Olen kysynyt kaikenlaisia mieleen tulleita asioita, jotta itselleni tulisi varmempi ja luottavaisempi olo. Tiedän myös, että aina kaikki ei mene niin kuin kerrotaan. Monesti olenkin ollut tyytyväinen siihen, että olen osannut ajatella riskejä ja kysellä ”typeriä”. Varmisteleminen ei ole huono asia vaan takaa sen, että kykenen toimimaan myös, kun asiat eivät menekään oikeaoppisella tavalla – varsinkaan teknologian suhteen. Aion varmistella vastedeskin.
  • Kyky nähdä pienten asioiden merkityksellisyys – ja nauttia niistä! Yritän nauttia työpäivän erilaisista pikku hetkistä ja varsinkin tauoista. Voimia voi saada vaikkapa kivasta kommentista meilissä tai nopeasta juttutuokiosta kollegan kanssa, mieleen pulpahtaneesta hyvästä ideasta, omasta aktiivisuudesta, hyvästä ruoasta, ikkunoista tulvivasta valosta tai mukavan tuntuisista ja –näköisistä vaatteista. Myös työpisteen vaihtelu virkistää työpäiviä merkittävästi – jos työskentelen läppärin kanssa, lähden välillä rivityöpöytäni luota sohvalle työskentelemään niin, että saan olla samassa tilassa muiden kanssa, mutta vieressäni ei ole ketään. Myös monipuolisten työasioiden tekeminen tuo tunteen, ettei pää ole jumissa koko päivää yhden saman asian kanssa.

Millaisissa asioissa erityisherkkyys tuo iloa teidän työpäiviinne? Kommentoikaa alle!

-Anna



(Kuva: Pixabay)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti