Joulu - erityisherkän mystinen kokemus

Toiminnanjohtajan blogikirjoitus:

Tasan kolme vuotta sitten olin Thaimaassa Ko Phanganin saarella Vipassana mindfulness- retriitissä. Kymmenen päivän retriitti, jossa esimerkiksi meditaatioharjoitukset alkoivat aamulla puoli viideltä ja syöminen puolenpäivän jälkeen ei kuulunut ohjelmaan, oli varsin totaalinen. Niinpä jäin saarelle pieneen rantahotelliin joulun päiviksi palautumaan.

Jouluaattoillan markkinat Thongsalassa.

Nuo päivät menivät leppoisasti. Kohtasin vielä muutamia retriittikavereita ja rupattelimme kokemuksistamme. Rannalla oli kiva istuskella ja kävellä. Ruokapaikoissa oli erinomaisia tofu-ruokia. Satamakylä Thongsalassa oli jouluaattona yömarkkinat. Samalla tuntui siltä, että joulu ei saapunut ollenkaan. Melkein olisin voinut unohtaa sen ellei kylän katujen varsilla olisi ollut jouluisia bling-blingejä.


Joululaulussa kysytään, että ”Mistä tuntee joulun?” Joulu on kulttuuristen merkitysten kudelma. Joulu on mielen tilaa. Se on vuotuinen taitekohta, pysäkki: syksy jää taakse, pimeyden jälkeen koittaa valo ja on hetki levolle. Ruokaa, koristeita, lahjoja, kynttilöitä, läheisyyttä, musiikkia. Juuri siksi muualla vietetty joulu on ehdottomasti suositeltava kokemus. Se nostattaa etäisyyden myötä mieleen ja tunteisiin noita merkityksiä. Toisaalta hoksaa, että eletään sitä muutenkin ilman joulun alleviivauksia.

Yle Femin ”Taívaallista menoa” -ohjelmasarjassa oli henkilökuva ahvenanmaalaisesta Henrika Laxista, joka on taiteilija, pedagogi ja gregoriaanisen tyylin laulaja. Hän tuo esille pyhyyden kokemuksen. Kirkollisten tilojen ohella pyhyys voi ilmetä Laxin mukaan luovuudessa, taiteessa, sanoissa.

Tonttujen elämää.

Pyhyys on myös minulle itselleni jotakin hyvin merkittävää. Henrika Laxin tavoin koen olevani aikamatkaaja, pyhyyden etsijä maailmassa. Uskonnot, niiden merkitykset ja käytännöt, kiinnostavat minua kokijana ja kulttuurin tutkijan näkökulmasta. Pyhyydessä on mystiikkaa, selittämätöntä, ja samalla kauneutta. Joulussa mystiikkaa voi olla tonttuhahmossa (sillä ovathan tontut oikeasti olemassa) tai pysähdyttävässä musiikissa. Kun kuulen Carola Häggkvistin säveltämän ”"Taivas sylissäni” ruotsiksi tai suomeksi tuntuu, että elämä pysähtyy ja koskettaa.

Myös joululahjassa on jotakin mystiikkaa. Antajan ja saajan yhteys. Tänä vuonna olen saanut pitkin vuotta paljon joululahjoja. Nimittäin, tuntuu, että erityisherkkyyden parissa tehtävä työ on ollut läpi vuoden kuin hienoja lahjojen saanteja. Kohokohtia ovat olleet ensimmäiset, päivystäjien ja voimaryhmäohjaajien, koulutukset. Samoin monet kohtaamiset, uudet yhteistyökumppanit, jotka ovat kiinnostuneita erityisherkkyydestä. Kumppanuus on ollut sulavaa, etenevää, pehmeä paketti.

Kiitos kaikille yhteistyön ja kohtaamisten lahjoista. Kiitos mystisestä yhteydestämme. Hyvää ja rauhallista joulua vuonna 2019.

Hannu Sirkkilä
HSP-Suomen Erityisherkät ry:n toiminnanjohtaja