Olen niin paljon törmännyt puheisiin, että herkkyys olisi jotenkin hävettävää, jollain tapaa viallista. Niinhän monesti käy niille, jotka poikkeavat tavalla tai toisella valtavirrasta. Ne enemmistön edustajat tuumivat, että “onpa omituista porukkaa” ja herkät tämän ajatuksen vastaanottaessaan imevät sen itseensä kuin pesusieni. Näin sen täytyy olla. Olen outo ja erilainen.
No, mitäpä tämä sitten aiheuttaa? Liian moni omaksuu tämän erilaisuuden leiman otsaansa. Liian moni alkaa enemmän tai vähemmän tietoisesti suojella itseään ja rakentelee suojakuoria ympärilleen. He alkavat muovata käytöstään ja tapaansa toimia sellaiseksi, etteivät he erottuisi joukosta.
Sitten on harvempilukuisten joukko, jotka ovat rohkeasti herkkiä. Juuri sellaisia kuin he autenttisesti ovat. Ja ylpeitä siitä. He ovat oman tiensä kulkijoita. Muut saavat ajatella mitä lystäävät. He ovat sellaisia kuin ovat ja sallivat sen myös muille.
Kaikille ei ole suotu tätä rohkeuden lahjaa luonnostaan, mutta sitä voi pienin askelin alkaa itse kukin rakentaa osaksi itseään. Tämä vaatii paljon työtä. Se vaatii ymmärrystä herkkyydestä ja ymmärrystä itsestä. Itsemyötätuntoa, itsensä hyväksymistä ja rakastamista. Aika isoja teemoja. Ja tärkeitä. Voi ollakin kovin houkuttelevaa peruuttaa ja jatkaa vanhalla turvallisella mallilla, ajelehtia virran mukana vähin äänin.
Sinnikäs työ kuitenkin ihan varmasti kantaa hedelmää. Mikä ihana tunne, kun havaitset, miten paljon helpompaa onkaan hengittää, kun ei tarvitse jatkuvasti kantaa raskasta näyttelijän viittaa harteillasi. Ottakaa tai jättäkää. Tällainen olen. Juuri oikeanlainen. Ajattele!
Se, että on aidosti oma itsensä, ei tarkoita sitä, että pitäisi olla kaiken aikaa “takki auki” itsensä kanssa. On ihan hyvä oppia säätelemään ja suojelemaan itseään voimavarojensa mukaan. Rohkeasti herkän ei tarvitse rynnätä suin päin jyrkänteeltä alas, vaan voi rauhassa edelleen asennella turvaköyden ja varmistaa sen pariin otteeseen, jos siltä tuntuu. Kun tuntee itsensä, sisäinen rohkeuskin kasvaa kuin itsestään.
Ajattepa, jos kaikki olisivat sitä “valtavirtaa.” Miten tasapaksua ja tylsää se olisikaan! Siunattu erilaisuus! Kiitos siitä!
Kirjoittaja on elämyshakuinen ambivertti, hyvinvointialan yrittäjä ja nykyään rohkeasti herkkä, Pia-Maria Ahonen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti