Hän on hauras ja herkkä sielu. Hän haluaisi lähteä lentoon, paljastaa itsensä omana herkkänä itsenään ja tulla hyväksytyksi.
Mutta
häntä pelottaa. Maailma on kova paikka keijuille.
Hän
räpyttelee pieniä läpikuultavia siipiään tahtoen nousta –
samaan aikaan jalkojen paino vetää maata kohti. Keveys on uutta ja
uusi pelottaa. Hän uskaltaa tuntea sitä yhä useammin, samalla
kuitenkin miettien, mitä muut sanoisivat, jos tietäisivät.
Että
hänellä onkin siivet. Että hän on keiju.
Usko
ja luottamus ovat tarpeen, jotta siivet nostavat ja kantavat. Vahvat
ja jäntevät jalat, joiden voimaa hän ei ihan vielä itse ymmärrä,
ovat kantaneet jo monen suon ylitse. Hän on aina uskonut olevansa
heikko ja riippuvainen, ei ole nähnyt sisällään olevaa herkkyyttä
voimana ja pystyvyytenä.
Matkan
varrella siivet ovat kuitenkin lujittuneet; hän pysyy jo hetken
ilmassa, kaarrellen perhosten kanssa. Hän nauraa silloin niin, että
kyyneleet valuvat, maailma näyttää kauniilta ja
mahdolliselta.
Jonain
päivänä, ihan pian, hän lähtee vielä lentoon!
Onhan hän keiju.
~~~
SunAskeleita | Heli Heikkilä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti