Lepopäivät kunniaan

 

Viime kesänä löysin tekstin, jonka olin kirjoittanut lukioikäisenä englannintunnilla. Kerroin siinä, miten oli kohdannut suuren surun ja ollut sen jälkeen lähes kaksi viikkoa kipeänä. En muistanut sairastumistani, mutta muistin hyvin ne tunteet. Olin ollut todella rakastunut lahjakkaaseen nuoreen mieheen. Nyt tämä romanttinen tuleva taiteilija oli mennyt naimisiin 18-vuotiaana ensirakkautensa kanssa. Olin aivan musertunut ja tunnetta vielä vahvisti pettymys itseäni kohtaan.

Minä, normaalisti rohkea ekstrovertti, en ollut koskaan uskaltanut sanoa sanaakaan ihailuni kohteelle, vaikka tilaisuuksia oli ollut monia. Joka kerran kohdatessani hänet jäädyin totaalisesti, vaikka olin opetellut vuorosanatkin etukäteen ulkoa ja päättänyt lukemattomat kerrat, että tänään avaan suuni.

Mietin myötätunnolla nuorta, erityisen herkkää itseäni. Meille herkille on tyypillistä stressaavissa ja jännittävissä tilanteissa jäätyä, kun taas ei-niin herkät joko taistelevat tai pakenevat. (Mitähän olisikaan tapahtunut, jos olisin uskaltanut jutella tälle minut täysin hurmanneelle nuorelle miehelle?)

Nykyisin tiedän jo, että reagoin pitkäkestoiseen ja voimakkaaseen stressiin sekä negatiivisiin tunnetiloihini sairastumalla, joten oli luonnollista, että tulin tuolloinkin kipeäksi särkyneen sydämeni vuoksi. Mieleeni nousi myös muistoja siitä, miten vielä kotona asuessani luin niin usein Lääkärikirjaa, että äitini hermostui ja sanoi piilottavansa kirjan minulta. Etsin varmaan selitystä erilaisille oireille, joita herkässä kehossani oli.

Onneksi olen ollut viimeiset kymmenen vuotta tietoinen erityisherkkyydestäni, mikä on vaikuttanut kokonaisvaltaisesti elämääni.

Valmistuin joulukuussa 2014 musiikin- ja luokanopettajan työni ohessa elämäntaitovalmentajaksi ja kuulin silloin ensimmäistä kertaa erityisherkkyydestä. Joululomalla luin Elaine N. Aronin kirjan Erityisherkkä ihminen. Keväällä 2015 pääsin Heli Heiskasen erityisherkkyyskurssille, mikä vahvisti sen tiedon, että olen geneettisesti, hermostollisesti erityisen herkkä.

Kurssi oli elämääni mullistava. Niin moni asia sai selityksen. Ymmärsin, etten voi jatkaa enää opettajan työssä, jossa oli paljon herkälle kuormittavia tekijöitä. En halunnut, että kärsisin jatkuvista terveyden ja jaksamisen haasteista, joita minulla oli ollut enemmän kuin tarpeeksi. Halusin vihdoin voida hyvin!

Muutaman vuoden päästä kurssista minulla oli iso nippu keinoja pitää elämäni tasapainossa kuormituksen ja levon suhteen. Olin myös löytänyt tavat auttaa ihmisiä uupumatta enää itse. Irtisanouduin virastani ja minusta tuli päätoiminen yrittäjä. Löysin itselleni merkityksellisen ja arvojeni mukaisen tavan elää.

Heli Heiskasen erityisherkkyys kurssilla opin monia asioita, jotka vein käytäntöön. Kerron tässä blogissa yhdestä tärkeimmästä keinosta pitää huolta itsestään.

Erityisherkkänä tarvitset yhden päivän viikossa lepo-/palautumispäiväksi.

Kun nyt muutosvalmentajana puhun lepopäivän pitämisen tärkeydestä, monet pyörittävät päätään ja sanovat, ettei onnistu. Silloin suosittelen, että pidä kaksi puolikasta lepopäivää, mutta älä enää luovu oikeudestasi palautumiseen.

Lepopäivä voi olla vaikka pyjamapäivä. Se vietetään kokonaan yöpuvussa ja aamutakissa. Tehdään kaikkea, mikä tuntuu hyvältä. Katsotaan koko päivän Netflixiä tai luetaan lempikirjaa. Uloskaan ei tarvitse lähteä, jos ei huvita. Ei vaikka joku sanoisi, että raitis ilma tekee hyvää.

Tärkeää on muistaa tasapaino. Tarvitsetko iloa vai rauhaa? Aktiivisuutta vai lepoa? Jos olet arkisin passiivinen työsi tai opiskelusi vuoksi, silloin aktiivinen palautumispäivä voi antaa tarvittavaa vaihtelua. Voit viettää sen perheen, ystävien tai vaikka eläinten kanssa. Kuljeskella metsässä tai nauttia taide-elämyksistä.

Äläkä vain anna syyllisyyden pilata lepopäivääsi! Huomaat kyllä jo seuraavana aamuna, oletko saanut palautua itsellesi sopivalla tavalla. 

Jos aluksi tuntuu oudolta viettää joka viikko kokonainen päivä levolle omistettuna, niin lupaan, että kun pääset tarpeellisen laiskottelun makuun, se muuttuu koko ajan helpommaksi. Alat ehkä huomaamaan, miten paljon on asioita, joita tarvitsee tehdä vain puolivaloilla tai ei ollenkaan. Mekin asuimme neljä ja puoli vuotta nykyisessä kodissamme ennen kuin pesimme ikkunat. Pari viikkoa ihailin kättemme työtä, mutta nyt ne ovat taas yhtä likaiset kuin aiemminkin.

Ajattelenkin usein kaiholla aikaa, kun sunnuntaina kaupat (ja lähes kaikki muutkin paikat) olivat kiinni. Muistatteko vielä sen ajan? Lapsuuden perheeni yhteinen kiireetön aika alkoi jo lauantai-iltana saunomisella ja jatkui sunnuntai-iltaan asti. Tuohon aikaan kukaan ei puhunut loppuun palamisista. Itsekin olin lapsena hyvin aktiivinen, mutta koska viikonloput rauhoitettiin, niin en muista koskaan olleeni kovin väsynyt.

Valmentajan työni ansiosta ymmärsin, että yksi syy siihen, miksi olin aiemmin niin usein sairaana, oli se, etten suonut itselleni mahdollisuutta oikeaan lepoon. En tiennyt, että olen erityisherkkä enkä tiennyt, mitä stressi on ja miten paljon  erityisherkkänä siitä pitäisi palautua. Halusin aina tehdä asiat niin hyvin kuin mahdollista (ja vieläkin paremmin),auttaa ja tukea muita niin työssä kuin  vapaalla.

Sairastuminen oli ainoa tapa kehon (ja mielen) pysähtyä. Aina sairautta ei kuitenkaan aiheuta bakteeri tai virus. Palkkatyössä vielä ollessani pahinta olikin soittaa esimiehelle ja kertoa olevansa sairas, vaikka minulla ei ollut nuhaa, kuumetta eikä oikein mitään sellaista, johon olisi löytynyt diagnoosia.

Herkkä kehomme voi tuottaa erityisherkille sairaudenkaltaisia oireita, kuten kuumeen tunnetta (vaikka mittari näyttää, ettei kuumetta ole), sydämen sykkeen nousua, erilaisia särkyjä ja valtavaa väsymystä. Aluksi mainitsinkin siitä, että stressissä erityisherkkä useimmiten jäätyy, minkä vuoksi lihakset eivät pääse rentoutumaan. Jo tämä yksistään voi aiheuttaa pitkäkestoista kipua kehoon.

Suosittelen kuitenkin aina lääkärissä käyntiä, mutta jos senkään jälkeen mitään selittävää syytä, oireiden takana voi olla erityisherkkyys ja liian painava stressikuorma suhteessa palautumiseen.

Kokemukseni mukaan erityisherkät eivät kuitenkaan jää helposti pois töistä, vaikka eivät olisi työkuntoisia. Itsekin tunsin syyllisyyttä useista sairastumisistani. Muistan, miten eräs hyvinvointialalla toimiva mies opetti minulle armollisuutta sanomalla: Siksihän me maksamme veroja, että voimme olla sairaslomalla.

Ole siis terveesti itsekäs ja itsekkäästi terve.

Laita hyvinvointisi ykkösasiaksi pienillä muutoksilla. Kun erityisherkkä voi hyvin, hän on mitä parhain ystävä, työkaveri ja perheen jäsen. Mutta ennen kaikkea, on sinun oikeutesi nauttia elämästä ilman turhaa stressiä, nauttia elämän kaikista väreistä niin kuin vain erityisherkkä pystyy. Yhden lepopäivän pitämisestä joka viikko voi aloittaa (jos et vielä tee näin).

Millainen olisi sinun täydellinen lepopäiväsi?

Heli Väisänen

Kirjoittaja on erityisherkkien terveyteen ja hyvinvointiin erikoistunut muutosvalmentaja. 

Tutustu lisää visiosi.fi

Helin seuraava kurssi on 26.-28.9. Valamossa. Siihen mahtuu vielä muutama osallistuja mukaan. Katso lisää tästä: Kukoista herkkänä työssäsi 9/2025

Kurssi pidetään Valamon luostarin pihapiirissä, mutta se ei ole sisällöltään hengellinen. Kurssiohjelmaan sisältyy kuitenkin mahdollisuus osallistua jumalanpalveluksiin, mikäli niin haluaa.