Tiivistelmä opinnäytetyöstä "Voiko poliisi olla herkkä? -Erityisherkkyyden vaikutuksia poliisin työssä"

Voiko poliisi olla herkkä? -Erityisherkkyyden vaikutuksia poliisin työssä, Harhala, Veronica; Honkonen Aleksi, Poliisiammattikorkeakoulu 2026

Opinnäytetyö käsittelee kolmea tutkimuskysymystä:

1. Miten erityisherkkyys näkyy poliisityössä?
2. Miten poliisimies pystyy hyödyntämään erityisherkkyyttään työssään?
3. Mitä haasteita erityisherkkyys tuo poliisin työhön?

 
Opinnäytetyön tutkimuksessa on tarkoituksena tutkia erityisherkkyyden piirteitä kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla. Tavoitteena tutkimuksella on saada lisää tietoisuutta erityisherkkyydestä jo olemassa olevan tiedon ja aiempien tutkimuksien pohjalta. Kirjallisuuskatsauksen perusteella havaitaan, että pelkkä termin “erityisherkkyys” tutkiminen ei yksin riitä, kun tarkastellaan ilmiötä poliisityön kontekstissa. Tämä johtuu siitä, että erityisherkkyys on monimuotoinen ja yksilöllinen piirre, joka ilmenee eri tavoin fyysisessä, sosiaalisessa, psyykkisessä ja henkisessä herkkyydessä. Pelkkä sanan määrittely tai sen esiintymisen tarkastelu ei riitä kuvaamaan, miten erityisherkkyys vaikuttaa poliisin työssä jaksamiseen, päätöksentekoon, vuorovaikutustilanteisiin ja kuormittumiseen. Siksi ilmiötä on tarkasteltava laajemmin, huomioiden sen eri osa-alueet, yksilölliset kokemukset ja käytännön merkitykset työympäristössä.

Persoonallisuus ja yksilölliset piirteet vaikuttavat merkittävästi siihen, miten tehtäviä suoritetaan. Persoonallisuuspiirteet, asenteet tai älyllinen kyky vaikuttavat tilanteiden arviointiin ja haastavien tilanteiden hallintaan. Poliisin ammatti on tällainen ala, jossa erilaiset tehtävät vaativat erilaisia taitoja ja kykyjä, jotka liittyvät yksilöllisiin eroihin.

Vahva kytkeytyminen vuorovaikutustilanteisiin ja ympäristön tarkka havainnointi voidaan tulkita vahvuudeksi poliisin työssä. Onhan poliisin työ luonteeltaan monessa tapauksessa varsin ihmislähtöistä ja työvuoron aikana saattaa tulla eteen hyvin erilaisia vuorovaikutustilanteita. Samalla on kuitenkin kiinnitettävä huomiota palautumiseen, sillä jatkuva erilaisten aistiärsykkeiden tulkinta on kuluttavaa.

Empatia edellyttää siis omien tunteiden tunnistamista. Poliisille tämä on erityisen tärkeää, koska tilanteet ovat usein latautuneita. Poliisin on kyettävä erottamaan, milloin hänen omat tunteensa (pelko, ärsytys, kiire, turhautuminen) alkavat värittää tilannetta. Kun poliisi tunnistaa oman stressitasonsa ja tunnereaktionsa, hän pystyy tekemään rationaalisempia ja turvallisempia päätöksiä. Työturvallisuusnäkökulmasta on syytä mainita, että poliisin on tärkeää huomata myös oman partiokaverinsa tunnetilat. Tunneälyä voidaan kuvata konkreettisena osana poliisin ammattitaitoa.

Antoinette Verhage ym. (2018) on tutkinut tunteiden vaikutuksia poliisien päätöksentekoon, arviointikykyyn ja ampumatarkkuuteen Belgian poliisissa. Tutkimukset vahvistivat, että stressi ja pelko ovat usein läsnä poliisityössä. Yksi keskeisimmistä havainnoista tutkimuksessa oli, että belgialaiset poliisit kokivat ahdistusta tekojensa seurauksista, koska vastuu on suuri. Tästä vastuullisuudesta aiheutuva paine voi tehdä stressaaviin tilanteisiin reagoimisesta entistä vaikeampaa. Siksi on tärkeää löytää oikea tasapaino tässä haastavassa asemassa tarjoamalla välineitä, jotka tukevat poliiseja päivittäisessä päätöksenteossa ja auttavat heitä tekemään työnsä mahdollisimman tehokkaasti.

Lähes kaikissa työyhteisöissä esiintyy jonkinlaista stressiä, mutta poliisi altistuu työssään henkilökohtaisesti konflikteille, väkivallalle ja traumaattisille tilanteille päivästä toiseen (Gustafsberg 2018, 67). Poliisin merkittävästi kohonnut stressitaso voi aiheuttaa erityisen vakavia ongelmia kansalaisten ja asiakkaiden turvallisuuden kannalta. Tämä liittyy poliisin tilanteen havainnointiin, päätöksentekoon ja toimintaan, esimerkiksi voimankäyttötilanteissa. Työtehtävien onnistunut hoitaminen vaikeutuu entisestään, koska päätöksiä ja toimia on tehtävä usein hyvin lyhyessä ajassa, kun taas oikeusjärjestelmä saattaa käsitellä samoja asioita vuosien ajan. (Gustafsberg 2016, 15.) Stressiä voidaan tarkastella myös mielen ja kehon valmiustilana, joka pitkäaikaisena kuormittaa elimistön korjausjärjestelmää.

Poliisiorganisaatiossa stressin lähteitä on monia. Niihin kuuluvat työmäärään ja tehtäviin liittyvä kuormitus, organisaation rakenteista ja käytännöistä johtuva stressi, haastaviin ja vaarallisiin tilanteisiin liittyvä paine, turhautumisen kokemukset sekä yksittäisen poliisin yksityiselämän mahdolliset stressitekijät. Lisäksi poliisi kohtaa jatkuvasti kohtuuttomia vaatimuksia sekä asiakkaiden että joskus organisaation sääntöjen tasolta. Tämä voi lisätä stressiä ja turhautumisen tunteita. On tärkeää huomata, että stressikokemukset vaihtelevat merkittävästi yksilöittäin.

Poliisityö on monella tavalla stressaavaa. Erityisesti kenttätyössä poliisit kohtaavat usein moniongelmaisia asiakkaita. Hälytysluonteiset tehtävät liittyvät yleensä ihmisten välisiin ristiriitoihin, joita poliisi joutuu ratkaisemaan. Myös tutkintatehtävät voivat olla kuormittavia, sillä esitutkinnassa käsitellään usein vakavia ja vaikeita ihmiskohtaloita. Työ edellyttää säännöllisesti haastavien tilanteiden ja vaativien asiakkaiden kohtaamista. Nämä kohtaamiset voivat aiheuttaa sekä hetkellisiä (akuutteja) stressireaktioita että pitkään kertyvää (kumuloituvaa) stressiä. Poliisityö on poikkeuksellisen vaativaa. Poliisit voivat altistua äkillisen stressin vaikutuksille vaativissa ja jopa hengenvaarallisissa tilanteissa. Lisäksi vuorotyö ja kuormittava työympäristö voivat lisätä stressin kertymistä, mikä heikentää sekä yksilön terveyttä että työkykyä. (Gustafsberg 2016, 5-6.)

Poliisityössä virkapuku voi toimia eräänlaisena naamiona, joka auttaa erottamaan ammatillisen roolin henkilökohtaisesta minästä. Tämän ansiosta poliisi voi suorittaa työtehtävänsä tehokkaammin ja hallitummin, vaikka tilanteissa esiintyisikin ylivirittyneisyyttä, voimakkaita tunteita tai stressiä. Virkapuku ja siihen liittyvä ammattirooli voivat siis toimia psykologisena suojana, joka mahdollistaa tilanteiden kohtaamisen rauhallisemmin ja objektiivisemmin, samalla tukien työn sujuvuutta ja päätöksentekoa tarkkuutta vaativissa ja mahdollisesti kuormittavissa tilanteissa.

Poliisilla on keskeinen rooli turvallisuuden ylläpitämisessä yhteiskunnassa. Jokainen poliisin kohtaama tilanne voi kehittyä nopeasti, tilanteet tapahtuvat usein kompleksisessa ja dynaamisessa ympäristössä ja voivat sisältää runsaasti epävarmuutta. Äärimmäisissä tilanteissa poliisin on reagoitava hyvin nopeasti ja päätettävä mikä voimankäytön taso on tilanteeseen sopiva, jopa kuolettavaan voimankäyttöön asti. Voimankäytön koulutuksen keskeinen tavoite on valmistaa poliisit ratkaisemaan tällaiset tilanteet onnistuneesti. (Huhta ym. 2021, 1. Introduction, 1.1 Defining Police Performance, 2.1 Participants.)

Persoonallisuuden ja tilannetietoisuuden välistä vaikutusta on poliisikoulutuksessa tutkittu vähän, vaikka se voisi selittää virheitä suorituskyvyssä. Tutkimuksessa tilannetietoisuus on jaettu kuuteen osioon: ympäristön hallinta, toiminnallinen joustavuus, aloitteellisuus, kriittinen päätöksenteko, vetäytyminen ja tavoitesuuntautunut käyttäytyminen. Päätöksenteko voi olla joko hidasta ja harkittua tai nopeaa ja intuitiivista. Stressaavissa tilanteissa päätöksenteko perustuu enemmän aivojen tunneprosesseihin, mikä voi johtaa epäloogiseen käyttäytymiseen. Poliisiorganisaatiossa on usein haluttomuutta tunnustaa työn emotionaalista kuormittavuutta, koska tunteiden ilmaisemista voidaan pitää heikkoutena.

Poliisin on kuitenkin työssään kohdattava ja hallittava konflikteja. Tämä vaatii vaistonvaraisen pakenemishalun tukahduttamista. Vetäytyminen voidaan havaita myös viivyttelynä tai korvaavana toimintana. Poliisi saattaa esimerkiksi siirtyä tekemään vähemmän tärkeitä tehtäviä, esimerkiksi tarkistamaan jo tarkistettuja tiloja ja siten välttää uhkaavaan tilanteeseen menemistä. Tutkimuksessa havaittiin merkittävä yhteys vetäytymiseen emotionaalisuuden kanssa. Tunteille ja subjektiivisille vaikutelmille herkemmät yksilöt osoittivat enemmän vetäytymiskäyttäytymistä (Huhta ym. 2021, 2.2.2. Definition and Evaluation of Behavioral Dimensions, 4. Discussion).

Poliisin työ sisältää paljon vuorovaikutusta erilaisten ja eri taustoista tulevien ihmisten kanssa. Tilanteet voivat olla emotionaalisesti ja sosiaalisesti haastavia. Usein vaaditaan sosiaalista rohkeutta ja käytännön tilanteiden johtamista. Lisääntynyt työmäärä sekä alalla vallitseva resurssipula korostavat työn haastavuutta. Työelämä ja siinä pärjääminen ovatkin monille erityisherkille yksi suurimpia huolenaiheita (Aron 2020, 132).

Kuulusteluissa poliisi voi kohdata kuulusteltavia, jotka kokevat monenlaisia tunteita. Poliisin on huomioitava ja hallittava omat tunteensa suhteessa kuulusteltavaan, jotta asian käsittely pysyy neutraalina. Patrick Risan ym. (2016, Abstract) tehdyssä tutkimuksessa tavoitteena oli tarkastella, miten emotionaalinen älykkyys voi auttaa kuvaamaan poliisien tunteiden hallintaa kuulusteluissa.

Empatiaa pidetään tärkeänä vuorovaikutussuhteen rakentamisessa. Poliisikuulustelujen kontekstissa empatialle ei kuitenkaan ole selkeää määritelmää, eikä sen ilmaisemista ole hyvin konkretisoitu. Kristina Jakobsenin tekemässä tutkimuksessa tarkasteltiin, miten poliisit ilmensivät empatiaa kuulusteluissa. Poliisit osoittivat ymmärrystä ja kiinnostusta, ja empatia ilmeni sekä sanallisesti että sanatonta viestintää käyttäen. Koska kuulusteluissa ei ole yhteistä käsitystä empatiasta, tutkimus herättää kysymyksen siitä, millaista empatiaa kuulusteluissa tulisi osoittaa ja tulisiko empatia korvata sopivammilla käsitteillä poliisikoulutuksessa. (Jakobsen 2019, Abstract) Poliisityön näkökulmasta tiedon syvällisempi käsittely ja asioiden tarkempi havainnointi voidaan tulkita vahvuutena esimerkiksi kuulustelutilanteissa, joissa ollaan tiiviissä vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa. Erityisherkkä on luonnostaan usein muita empaattisempi, jolloin kuulusteluissa tämä ominaisuus voi johtaa parempaan lopputulokseen. Kuulustelutilanteessa erityisherkkä myös tuntee muita ihmisiä paremmin kuulusteltavan tunnetiloja, joka voi myös tuoda haasteita kuulusteluun, esimerkiksi jos kuulusteltava käyttäytyy aggressiivisesti ja yhteistyöhaluttomasti.
Poliisityössä erityisherkkyys voi näyttäytyä sekä vahvuutena että haasteena. Herkät poliisit ovat usein empaattisia kuuntelijoita, tunnollisia sekä oikeudenmukaisia, ja he kykenevät havainnoimaan tilanteiden hienovaraisia yksityiskohtia. Herkkyys siis tukee asiakaskohtaamisia, tilanteiden ennakointia, eettistä harkintaa ja tilannetietoisuutta. 

Poliisityössä koetaan korkeaa stressitasoa, aikapainetta ja vaaratilanteita (Gustafsberg 2018, 57). Nopeat päätöksentekotilanteet, emotionaalisesti kuormittavat kohtaamiset ja organisaation luomat paineet voivat johtaa ylivirittyneisyyteen, stressiin ja uupumiseen erityisesti herkillä yksilöillä. Erityisherkät hyödyntävät usein vetäytymisstrategiaa uusissa tilanteissa, mikä voi näyttäytyä harkintana tai viivyttelynä. Kun tilanne on tuttu, herkkä voi toimia jopa muita nopeammin ja joustavammin. Herkkä saattaa myös asettaa itselleen liian suuret tavoitteet ja kokea häpeää epäonnistumisesta, mikäli korkeat tavoitteet eivät täyty, etenkin jos herkkyyttä ei tunnisteta tai arvosteta työyhteisössä. Tämän takia itsetuntemus ja tunneäly nousevat keskeisiksi tekijöiksi stressinhallinnassa, päätöksenteossa ja turvallisessa poliisitoiminnassa.

-Kaisa

Lähteet löytyvät opinnäytetyön lähdeluettelosta.