SPS-ohjelmoitu mies – ajatuksia erityisherkkyydestä, mielestä, maskuliinisuudesta ja hiljaisuuden murtamisesta

 

Lähdin rohkaistuna epämukavuusalueelleni, kirjoittamaan herkistä asioista. Minunkaan käsitykseen miehisyydestä ei ole kuulunut henkilökohtaisesta tai tunteista avautuminen sosiaalisessa mediassa – saati sitten erityisherkkyydestä. Syvätkin keskustelut kasvotusten tai etäryhmissä ovat tulleet luonteviksi, ajan ja tekemisen kautta, niin miesten kesken kuin naistenkin kanssa. Teidän kanssanne on hyvä ja turvallinen keskustella. 

Erityisherkkyys on toiminut minulle porttina itsetutkiskeluun. Sen kautta lähdin selvittämään, mitä muuta minussa on piilossa itseltänikin, ja opettelemaan omien tunteideni tunnistamista, ja niistä puhumista. Koulutustaustani on luonnontieteissä, kirjoitukseni ovat kuitenkin enemmän mielipiteitä ja pohdintoja, lopussa muutamia linkkejä minua kiinnostaneeseen. Jokaisen tunteet ja niistä nousevat ajatukset ovat oikeita ja todellisia, tärkeitä – minun tarinoita saa mielellään haastaa, keskustelu on rikkautta.

Nöyryyttä tiedon äärellä

Biotieteissä ja vaikka psykologiassa tiedon puoliintumisaika voi olla vain muutamia vuosia, uusi tutkimus muuttaa käsityksiämme. Vaikkapa erityisherkkyyden (HSP/SPS) esiintyvyyden on sanottu olevan noin 15–20 % väestöstä, uudemman tiedon mukaan luku saattaa olla jopa 30 %. Prosentit eivät kuitenkaan ole tässä se olennaisin asia, ehkä jonkinlainen nöyryys tiedon ja oman osaamiseni äärellä. 

Koen olevani biopsykososiaalinen kokonaisuus. Jos vertaisin itseäni tietotekniikkaan, syntymässä minussa oli valmiina kovalevy ja käyttöjärjestelmä, mutta ohjelmointi alkoi ympäristöstä heti alusta alkaen. Elämän varrella tuo ohjelmointi muokkautuu edelleen. Siinä bio-osassani ajattelen olevan sen Sensory Processing Sensitivity virittyneisyyden, erityisherkkyyden miten kokea ja ajatella.

Ihmiselämän alku on perustarpeita ja niistä viestimistä äänellä, itkulla – yhteys äitiin on elintärkeä. Omista tuntemuksista, tunteista viestiminen puheella tulee vasta pitkän ajan kuluttua, alle vuoden ikäisinä taidamme osata sanoittaa vähän. Jääkö tuosta varhaisesta yhteyden tunteesta jotain mieliimme elämään aikuisuuteenkin, sanaton viestintä -saatamme tuhahtaa, etkö sä nyt ymmärtänyt, kuitenkin sanallinen viestimme saattoi olla aika köyhä. Vaikka väsyneenä ei jaksa sanoittaa mitä mielessämme on, tai painaa. Ehkä SPS-virittynyt mieli on käyttänyt aivojen energiavarastoja niin paljon, ettei osaa edes sanoa olevansa puhki, ja että haluaisi pyytää syliä, puhua vaikka hetken päästä. 

Mieleeni tulee kiintymyssuhdeteoria: sen, miten opimme olemaan meille läheisten ihmisten kanssa, ihan ensi hetkistämme lähtien. Ilman enempää perehtymistä aihe saattaa tuntua abstraktilta, mutta siitä on kirjoitettu kiinnostavia kirjoja. Eikä tämä kaikki kiinnostava ”mielen hässäkkä” ole mitenkään kristallinkirkkaan selvää minullekaan, mutta uteliaana yritän oppia ymmärtämään.

Kuuntelen itse mieluiten äänikirjoja, automatkoilla tai jotain muuta puuhaillessani, löydät vinkkini kirjoihin postauksen lopusta.

SPS – miehekäs ominaisuus ylitunteellisuuden sijaan? 

Tuntuu välillä että haastan liikaakin sanaa erityisherkkyys, mutta käytän mieluummin termejä SPS (Sensory Processing Sensitivity) tai HSP (Highly Sensitive Person). Ne viittaavat minusta paremmin kokonaisuuteen, sillä eihän yksittäinen suomen kielen sana voi avata näin laajaa asiaa variaatioineen? 

Sanat kuitenkin synnyttävät vahvojakin mielikuvia, miesten maailmassa erityisherkkyys voi helposti kuulostaa heikkoudelta, haavoittuvuudelta, ylitunteellisuudelta, maskuliinisuuden poissulkevalta ominaisuudelta. Miehiä ei taida näillä foorumeilla paljoa näkyä – saati sitten avoimesti ”herkkiksinä” esiintyviä miehiä. En minäkään mene juuri kenellekään sanomaan olevani herkkis, mutta saatan todeta vaikka olevani SPS-ominaisuuksilla viritetty. 

Minusta on hauskaa käyttää tekoälyä monessa, vaikka pyytää luomaan miesten maailmaan sopivia kuvauksia HSP:stä – sieltä tulee kiinnostavia vaihtoehtoja. Tämä erityisherkkyys termin vierastaminen ei ole vain meidän suomalaisten tai pelkästään miesten juttu. Lopussa on linkki humoristiseen vartin mittaiseen videoon siitä, miten HSP saatetaan mieltää.

Vaikenemisen kulttuuri ja henkisyys

Meillä suomalaisillakin on monta vaiettua asiaa, ja uskonto on yksi niistä. Sitä pidetään kenties niin yksityisenä, ettei siitä puhuta, eurooppalaisittain erotummekin joukosta juuri uskonnosta vaikenemisellamme. HSP-temperamenttiin liittyy usein myös henkisyys, hengellisyys. Tunnustuksellisena ortodoksikristittynä, en minäkään aloita siitä vieraiden kanssa hissipuheena, tai ole lähdössä torille julistamaan. Keskustelen kyllä kaikesta ja olen kriittinen myös omaa kirkkoani kohtaan.

Tämä vaikeneminen ja tietynlainen kumartaminenkin on historiallistakin perua, idän suhteiden vuoksi itsesensuuri on ollut suorastaan hyve. Haastavat keskustelut kiinnostavat minua, mutta jos huomaan väittelyn kiihtyvän, vaihdan mieluummin puheenaihetta. Ajattelen, että me ihmiset olemme niin erilaisten tiedonlähteiden äärellä, ja sieltä muodostuvat käsityksemme siitä, mitä maailma ja me itse olemme. Mutta nuo käsitykset elävät ja muuttuvat.

Vaikeneminen ulottuu myös tunteista puhumiseen – tai tarvitseeko niistä edes kertoa? Kiintymyssuhdeteorian mukaan varhaiset mallimme vaikuttavat pitkälle elämässä, mutta niitäkin on mahdollista muokata. Naisten tunneosaaminen taitaa usein olla merkittävästi rikkaampaa, ja he saattavat kokea miehet aika ymmärtämättöminä siinä lajissa. Rikkauksia voi kuitenkin jakaa: kertomalla ja avaamalla itseään voi saada toisen ymmärtämään.

Parisuhteen eri tunnekielet

Sananlaskua ”toinen puhuu aidasta, toinen aidan seipäästä” voisi verrata parisuhteen viestintäongelmiin ja kahden erilaisen tunnekielen kohtaamattomuuteen miehen ja naisen välillä. Näennäisesti puhutaan samasta aiheesta, mutta niin eri näkökulmista, että viestintä menee täysin toisen ohi. Parisuhteessa tämä ilmiö toistuu vaikka silloin, kun toinen kaipaa emotionaalista kohtaamista ja toinen keskittyy loogiseen ongelmanratkaisuun, toisen läheisyyden kaipuussa. Tunteista avautuminen – varsinkaan väsyneenä – ei aina ole helppoa. Jos kuitenkin osaa sanoittaa sen, mitä juuri sillä hetkellä kaipaa (esimerkiksi: en kaivannut toimintaohjeita tai neuvoja, vaan lämmintä olkapäätä). Sanoilla voi olla ihmeellinen kyky avata solmuja ja lähentää ihmisiä. Tai myös mutkistaa asioita, vaikka voimakkaan tunteen vallassa töräyttäminen. Tunnekuohussa reilun minuutin tauko olla tekemättä mitään saattaa tasoittaa mielen. 

Jyrkkäkin mäki voi ystävän tai kumppanin kanssa taittua aivan toisin, kevyemmin. Yksi kotitreeneistäni on lankutus. Erään kerran kuuntelin mielenkiintoista kohtaa äänikirjasta, ja aika hujahti huomaamatta ohi. Yleensä siinä asennossa seuraan sekuntien hidasta etenemistä – kirjakin voi siis toimia kaverina.

Myös yhdistyksemme etäkeskusteluryhmiin kannattaa lähteä rohkeasti mukaan. Niistä voi syntyä lähiryhmiä, uusia ystävyyksiä ja kokemus siitä, että olemme yhdessä. Kannattaa seurata HSP Suomi ry:n tapahtumakalenteria, sinne tulee jatkuvasti uutta toimintaa.

Ei mulla nyt muuta.

Juhani

Kuvat: Juhani

Video: https://youtu.be/pi4JOlMSWjo?si=HCRioUy51J0J3j6y  The gentle power of highly sensitive people | Elena Herdieckerhoff TEDxIHEParis – Puhe siitä, miksi meidän on muutettava kulttuurista narratiivia erityisherkkyyden ympärillä.

Tutkimuksiin:

 https://hsperson.com/books/spirituality-through-a-highly-sensitive-lens/
Elaine Aron: Spirituality Through a Highly Sensitive Lens: An Objective Look at Meditation Methods and Enlightenment.

 https://www.nature.com/articles/s41599-024-02738-7 Buchtova, M., Malinakova, K., van Dijk, J.P. et al. Sensory processing sensitivity is associated with religiosity and spirituality. Humanit Soc Sci Commun 11, 244 (2024).

 Helsingin yliopiston artikkeli: Millaista on hengellisyys 2020-luvun Suomessa?

Kirjasuosituksia:
 Kiintymyssuhteet elämänkaaressa - Jari Sinkkonen - E-kirja - Äänikirja - BookBeat

 Rakkauden logiikka - Eira Eklund-Mikola - Äänikirja - E-kirja -BookBeat