Vapaaehtoisten illassa

 Jäsenen blogikirjoitus:

HSP Suomen Vapaaehtoisten illassa 20. lokakuuta oli kiva olla mukana.
Ilta toteutettiin Zoom-tapaamisena ja oli siten valtakunnallinen, kaikille vapaaehtoisille suunnattu koulutus- ja keskustelutilaisuus.



Mukana oli niin puhelin- ja chatporukkaa, paikallisryhmäohjaajia, voimaryhmäohjaajia, kokemusasiantuntijoita ynnä muita vapaaehtoisia, luottamushenkilöt mukaan lukien.

Kuulimme yhdistyksen puheenjohtajan, Maritta Nikkisen luennon ryhmätoiminnasta. Luennolla käsiteltyjä aiheita olivat mm. ryhmän elinkaari, miten ryhmä toimii ja millainen on hyvä ryhmä sekä miten syntyy hyvä ryhmähenki. Näitä ryhmäasioita on hyvä käydä läpi ja kerrata ja ainahan saadaan uusia oivalluksia.

Ei ole tosiaan lainkaan itsestään selvää, että ryhmä toimii hyvin. On aina monen tekijän summa, että osallistujat pääsevät hyvään yhteiseen flow’hun ja keskinäinen jakaminen on antoisaa. Tällaista tapahtuu toki meillä usein:)  

Hyvässä ryhmässä on hyvä olla, siellä on avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri ja siellä voi olla vapaasti oma itsensä.

HSP Suomi -yhdistyksellä on kahdenlaisia vertaisryhmiä: paikallistoiminnan ryhmät ja voimaryhmät. HSP vertaisohjaaja on useimmiten yksi ryhmäläinen, joka huolehtii lähinnä käytännön asioista kuten tilan varaamisesta ja ilmoittelusta jäsentiedotteisiin. Kynnys ryhmän perustamiseen ei tarvitse olla lainkaan suuren suuri! HSP paikallisryhmiä on ympäri Suomea, yhdistyksen nettisivuilta löytyvät tiedot ryhmistä.

Voimaryhmän ohjaaja on saanut tehtäväänsä puolen vuoden mittaisen koulutuksen yhdistyksen järjestämänä. Voimaryhmän ohjaaja on vertainen myös, mutta hän on ryhmässä selkeästi ohjaajan roolissa, eli ei ryhmäläinen itse. Voimaryhmät ovat suljettuja, kestoltaan etukäteen määriteltyjä tavoitteisiin pyrkiviä ryhmiä, joita parhaillaan toteutetaan ympäri Suomea, 8 kerran mittaisina.

Seuraaviin voimaryhmiin, keväällä 2021, ilmoittautuminen alkaa muuten jo tammikuussa. Seuraa ilmoittelua Voimaryhmät-sivulla, jos olet kiinnostunut! Osa ryhmistä toteutunee etänä, näitä erikoisaikoja kun eletään.


Illassa oli ihanaa, kun saimme keskustella pienryhmissä, kukin sillä alueella missä itse vapaaehtoisena toimii. - Keskustelu jossa itse olin mukana, oli antoisa; meitä oli neljä voimaryhmäohjaajaa ja saimme jakaa yleisesti ajatuksiamme tästä voimaryhmän vertaisohjaajuudesta, harvinaista herkkua siis, jakaminen. Meillä voimaryhmäohjaajilla on toki myös työnohjauksia ja sekin on hyvin tarpeellista.

Olin kyllä tyytyväinen vapaaehtoisten iltaan ja lisää näitä iltoja jäätiin toivomaan niin minä kuin muutkin! Josko jo ensi keväänä saataisiin seuraava.. Lähitapaamisistakin unelmoidaan:)


Kiitos teille, jotka järjestitte tämän; Maritta, Heli, Elina ja muut toteuttajat!

Ja voimia kaikille tämän syksyn keskellä!



Merja Korpisaari

PS. Lue myös Merja Leppäsen kesäinen Heimojuhlapostaus tässä blogissa.

 

(Kuva: Pixabay)

Rantapolulta metsän reunaan

Muista katsoa aurinkoon… Nousevaan tai laskevaan aurinkoon, vaikka. Marraskuun aurinkoa on hyvä tuijottaa näinä aikoina.

Miten lämmintä onkin vielä, hyvin tarkenee ulkoilla. Nojailen rannan puuhun ja olen läsnä...

Joskus on hetkiä, kun ei ajattele mennyttä eikä tulevaa, ei kaipaa mitään eikä minnekään. Niitä ei ole joka päivä läheskään, vaikka hyvin voisi olla - ja pitäisikin.

..Paitsi että ei pidä, sillä ne hetket tulevat etsimättä, ne löytyvät, kun aika on oikea.

Kun osuu merenrantaan sopivasti, ja taivas kuljettaa rantapolkua pitkin. Katse liukuu taivasta pitkin ja värit.. ovat silmille ihanat, kuin pysähdys mielelle. Tämän sain, kun vain, 

lähdin ulos. 

Elämän ilot voivat olla niin pieniä, että naurattaa. Ei tarvita pitkiä matkoja tai paljoa aikaa tai rahaakaan. Olemassaolo vain täyttää. Luonnossa se tapahtuu niin helpolla. Nuo myöhäiset punaiset puolukatkin, tutuksi tullut pöllö puussaan, editseni pinkovat kanit..

Ilta pian laskeutuu, hämärtää, sanon ajatuksissani maisemalle: hei taas ja kiitos, 

pikaisiin näkemiin.

Merja Korpisaari

 

Haaveita ja unelmia

 Jäsenen blogikirjoitus: 

Googlaamalla löytyy edelleen kaupparekisteritieto yrityksestäni Kirjavat Puutarhat Tmi (vuodesta 2002 vuoteen 2016), ei tosin toimintaa ollut lainkaan ikinä, mutta siitä edelleen löytyy kuvaus:

Yksilöiden, ryhmien ja organisaatioiden strategisiin tavoitteisiin perustuva koulutus- ja konsultointituki, johon voi liityä myös majoitus-, virkistys- ja ravitsemustoimintaa.

Muistan hyvin nyt, että tuossa vaihessa, vuosituhannan alussa, unelmoin ja haaveilin omaehtoisesta toiminnasta mm. hankkimalla jostain jonkin vanhan koulun tms. tilan, jossa pitäisin erilaisia kursseja ja valmennuksia siten, että osallistujat voisivat myös majoittua sekä huolehtisin myös muutoin heidän hyvinvoinnista tilaisuuksien aikana. Tämä olisi vaatinut myös suurta elämänmuutosta puolisolta.

Strateginen haaveeni (tavoite) ei koskaan toteutunut, mutta yhä tuo ”kirjavat puutarhat” -ajatus kulkee jollain tasolla aatoksissani. Se liittyy edelleen itsetuntemuksen kasvattamiseen sekä ihmisten erilaisuuteen, sen ymmärtämiseen (tietoisuuden kautta), hyväksymiseen ja hyödyntämiseen.

Tässä HSP Suomi ry:n toiminnassa reilun vuoden aktiivisesti mukana olleena olen saanut paneutua yksilön erityisherkkyyteen/herkkyyteen suhteessa kaikkien ihmisten omanlaiseen erityisyyteen, erilaisuuteen ja moninaisuuteen. Jäsenenä ja vapaaehtoisena voin olla osallisena ja vertaisena yhdistyksen tapahtumissa muiden jäsenten kanssa. Hallituksen jäsenenä ja asiantuntijatyöryhmän vetäjänä saan olla mukana vaikuttamassa yhdistyksen toimintaan pitkäjänteisemmin ja laajemmin yhdistyksen strategian kolmen painopisteen mukaisesti; voimaantumisessa, viestinnässä ja vaikuttamisessa. Esimerkiksi asiantuntijatyöryhmän yhtenä keskeisenä tehtävänä on tuoda yhdistyksen jäsenten sekä muiden tutkijoiden ja opinnäytetöiden tekijöiden osaaminen näkyväksi. Siitä on hyvä nostaa esille yhdistyksen verkkosivujen jäsensivuilla HSP – tietopankissa olevat opinnäyte-esitteet ja opinnäytteet (vuonna 2020 valmistuneet sekä listaukset aiempien vuosien opinnäytteistä). Kannattaa tutustua myös työryhmän asiantuntijajäsenen blogikirjoitukseen Moninaisuuteen kytkeytyvä persoonallisuus – erityisherkän kokemukset työssä, jossa viitataan hänen ja kollegansa julkaistuun tieteelliseen artikkeliin. Rohkeasti herkkä -blogissa on myös useita vuosien aikana opiskelijoiden julkaisemia blogikirjoituksia.

Bloggarina itsekin olen kirjoituksissani pyrkinyt tuomaan erityisherkkyyden lisäksi esiin myös ei-erityisherkkien näkökulman. Tosin varmaankin hiukan epätasapainoisesti, sillä olen tämän erityisherkkyyslöydökseni kanssa vasta alkutaipaleella, ja siten se varmaan jonkin verran korostuu kaikessa ajattelussa ja ilmaisussa. Asiaan saa konkretiaa jos tarkastelee ensimmäistä blogiani 9.6.2019 Herkkis ihmissuhteiden pyörteissä tai reilut puoli vuotta myöhemmin 27.2.2020 julkaistua blogia Kohtaamisten äärellä.

Olenko sitten elämässäni jotenkin epäonnistunut kun tuo Kirjavat Puutarhat Tmi ei toteutunutkaan? Ei ole muuten moni muukaan haave tai unelma toteutunut sellaisenaan, mutta ne ovat varmasti kannatelleet eteenpäin elämässä muutoin. Ulkoinen yrittäjyys ei varmaankaan toteutunut lähinnä oman turvallisuushakuisuuteni takia mutta näen, että samoja asioita (tosin ilman majoitus- tai ravintolatoimintaa) olen saanut toteuttaa yllin kyllin palkollisena työelämässä ja nyt eläkkeellä toimimalla yhdistyksessämme ja muualla lähinnä vapaaehtoisena. Haaveista ja unelmista puheen ollen on minulla niitä nytkin, mutta enpä kerro vielä.

Merja Leppänen

Mieli ry:n Haavoittuva mieli – tunnista ja tue Mielenterveyden ensiapu®2 -koulutuksen pilotointi HSP Suomi ry:n jäsenille

Jäsenen blogikirjoitus: 

Palautetta MTEA2-pilottikoulutukseen osallistujilta

Risut ja ruusut -palautteista poimittua; mm.

- koulutus antoi tietoa ensiavusta, taitoja käytäntöön, hyviä tiedonhakuvinkkejä sekä tuhdin lukupaketin

- HSP-tiimiys eli helppo olla mukana ”oman kaltaisten” joukossa, hieno kurssi

- lisää kokemusasiantuntijavideoita – itse koin saaneeni niistä tiiviisti konkretiaa

- hyvä ryhmähenki, mukava että oli sekä miehiä että naisia ja jokainen sai olla oma itsensä.


Lisäksi tässä vielä jaettavaksi osallistujan taitavasti tiivistävä runo:

Tietoa ja taitoa mielenterveysasioihin hain,

ja sitä sinulta viikonlopun kurssilta sain.


Ryhmä oli pieni ja ihmiset hyvin erilaisia,

tavoitteet kaikilla kuitenkin samanlaisia.


Koko porukka todistuksen kurssista sai,

ja opetuksen sisältöön tyytyväisiä oli kai.


Jokainen omalla tahollaan jatkaa,

toivottavasti onnellista matkaa.


Toivon sinulle elämääsi onnea ja rauhaa,

kun kotiisi liikenteen melukaan ei pauhaa.


Pidä itsestäsi ja läheisistäsi hyvää huolta,

ja muista kulkea elämän onnellista puolta.


Markku Nuutinen

 

Mietteitä MTEA2-koulutuksen ohjaajalta

Viime viikonlopun aikana pidin yhdistyksen jäsenistölle tarkoitetun MTEA2 -pilottikoulutuksen Vantaalla. Ilmoittautuneita oli yhteensä 10, mutta lopulta kuusi osallistujaa pääsi paikalle, joten joiltain osin voimassa olevat koronaviruksen aiheuttamat poikkeusolot verottivat osallistujamäärää. 

Koulutuksen sisältö:

• Masennus

• Ahdistuneisuus

• Psykoosisairaudet

• Päihdehäiriöt

• Mielenterveyden kriisit.

Tarkoituksena oli tarjota tietoa psyykkisistä oireista ja mielenterveyden häiriöiden diagnooseista sekä Haavoittuva mieli -tunnista ja tue – käsikirjan että koulutuspäivien avulla. Koulutuksen tavoitteena oli  antaa valmiudet toimia, kun mielenterveyden ongelma koskettaa läheltä.

Viikonlopun (la-su) tapaamisissa osallistujat saivat sekä teoria- että jaettua kokemustietoa mielenterveyden häiriöistä ja mielenterveyden ensiavun viidestä askeleesta. Saimme vinkkejä netissä olevien materiaalien, mm. mielenterveystalo.fi sekä videoiden avulla konkretiaa varsinkin kokemusasiantuntijoilta. Lisäksi osallistujat pääsivät soveltamaan ensiavun askeleita ja tekemään puheeksiottamisharjoituksia. Ryhmässä tuli hyvin esille meitä kaikkia yhdistävä erityisherkkyys heti ryhmäytymisen alussa tutustumisvaiheessa. Lisäksi on hyvä huomioida, että yhdistyksemme sivustoilla on varsin napakkaa tietoa mm. siitä mitä erityisherkkyys on ja mitä se ei ole.

On hyvä edelleen muistuttaa, että MTEA2 -koulutuksesta todistuksen saaneella (ja ryhmänohjauskokemusta omaavalla) on mahdollisuus hakeutua Mieli ry:n jatkokoulutukseen MTEA2-ohjaajaksi. On hienoa saada jäsenistöömme lisää sekä mielenterveys elämäntaitona (MTEA) -koulutuksen käyneitä että -ohjaajia.

Ilolla voin vielä todeta, että Anu Kosonen pitää MTEA1-koulutuksen jäsenistölle nyt vielä loppusyksystä (katso 15.10.2020 ilmestyvä lokakuun jäsenkirje). Seuraavaksi itselläni on suunnitteilla pitää MTEA1- koulutus verkkototeutuksena todennäköisesti tammikuussa 2021 yhdistyksen vertaisryhmien vetäjille. Myös MTEA2 -koulutus verkossa on tällä hetkellä Mieli ry:ssä suunnittelun alla. Todennäköisesti niitäkin voimme sitten järjestää ensi vuoden puolella, jos on kiinnostusta.

Tässä vielä kevään MTEA1-pilottikoulutuksesta kertova blogini. 

Merja Leppänen

Palapeli

Jäsenen blogikirjoitus:

Pahvirasiassa on kasa palasia. Ihan mieletön määrä palapelin osia. Kaikki nämä eri muotoiset palaiset pitää yhdistää toinen toisiin, jotta niistä tulisi kokonaisuus. Niistä pitäisi muodostua kaunis kuva, mutta tätä kuvaa minä en ole ikinä nähnyt, eikä minulla ole rasian kantta.

Koskettelen tätä kasaa. Otan kämmenellisen palasia, tunnustelen niiden kokoja. Erilaisia reunoja ja teräviä kulmia. Tiputan ne takaisin pöydälle. Pitäisikö minun kokeilla? Tietämättä minkälainen kuva tästä tulee, pitäisikö minun silti yrittää yhdistää näitä sekalaisia osia? Mitä jos minä en osaa? Mitä jos aloitan väärästä reunasta? Mitä jos palaset eivät sovikaan yhteen?

Olen rohkea ja etsin kasasta samanvärisiä osia. Onko tämä vasemmasta yläreunasta tai oikeasta alareunasta? Keskeltä kenties? Minä kokeilen. Kaksi pientä palaista sopiikin yhteen. Löydän kolmannen ja seuraavan ja kohta olenkin jo uppoutunut luomaan tätä kokonaisuutta. Se ihana tunne, kun onnistuu ja asiat sujuu. Pienistä osista alkaa muotoutumaan jotain. Välillä kyllä tuntuu, että jotkut palaset eivät edes kuuluu tähän kuvaan. Onko joku sekoittanut tänne vääriä osia? Mutta selkeällä järjestelmällisyydellä minä asettelen palasia toinen toisensa viereen, sovittelen ja yhdistelen niitä. Olen innostunut, olen tasapainoinen, olen iloinen. Ei tarvitse kiirehtiä. Kaikki menee just sopivasti ja aika kuluu.

Kunnes eräänä päivänä selviä, että olen tehnyt tän ihan väärin. Olen katsonut tätä kuvaa väärin päin. Yhtäkkiä kaikki mikä näytti niin selkeältä, ei ole sitä läheskään. Kaikki se, mikä mielestäni kuului vasempaan yläreunaan, ei sovi sinne ollenkaan. Väkisin yritän kääntää kuviota ja saada sen näyttämään oikeanlaiselta minun näkökulmasta. Tämä on väärin. Minä en tykkää tästä. Yksikään palanen ei sovi enää yhteen toisen kanssa. Reunat ovat vääränlaisia ja kuviossa ei ole mitään järkeä. Olen turhautunut, olen surullinen, olen voimaton. Haluaisin heittää koko palapelin seinään ja luovuttaa. Tunteet kohoaa, kun mieleni lamaantuu. Miksi?!

En pysty edes katsomaan koko pahvirasiaa. Kaikki mihin olin panostanut, kaikki mihin olin luottanut, se on poissa. Onko tämä edes todellista? Tuntuu kuin kaikki se aika, jolloin minä rakensin tätä kaikkea, tuntuu kuin tämä kaikki olisi tapahtunut jossakin muualla, jonkun muun kanssa ja tämä hetki vasta tässä ja nyt on todellista. Ja se todellisuus on tyhjä…ja kipeä.

Mutta palapeliä pitää jatkaa. Minä en voi luovuttaa ja minulla ei ole aikaa tunnustella kaikkia tilanteen tuomia tunteita. Hengitän syvää ja alan etsimään osasille uusia paikkoja. Huomaan että toimin automaattisesti. Tai ehkä järkytyksen tuottamalla adrenaliinilla. Minä asettelen palasia toinen toisen viereen ja niistä alkaakin muodostumaan uusi kuvio. Tunnustelen taas niitä erilaisia reunoja ja teräviä kulmia. Niin tuttuja ja niin tuntemattomia. Etsin samanvärisiä ja jokaiselle oman paikan. En hosu, enkä uskalla vielä innostua.

Kuukauden päästä totean, että kaikki on hyvin. Olin pitkään panostanut johonkin, antanut sille mun energian ja pitänyt sitä tärkeänä osana minun elämää. Kun se loppui koin surua, harmitusta ja turhautumista. Hämmennyksen ja ahdistuksen jälkeen, minä kuitenkin päätän, että mitä tahansa ympärilläni tapahtuu, teen itse valinnan, miten suhtaudun asioihin.
 

Palapelit ovat vaikeita, jos niitä ajattelee liikaa tai jos niihin suhtautuu liian vakavasti. Ei meillä ole aina valmista kuvaa, josta ottaa mallia. Värit ja muodot näyttävät eri kulmista katsottuna erilaisilta. Vaikka emme tiedä lopputulosta, aina kannatta kokeilla ja tarvittaessa kääntää itse koko palapeli toisinpäin. Tänään sanon, että kaikki on hyvin, koska niin onkin. Kasaan nyt taas tätä palapeliä palanen kerrallaan ja tiedän, että vaikka rasian kansi on hukassa, minä en kuitenkaan ole.

Cathy