Jäsenen blogikirjoitus:
Meillä on ollut hyvin erikoinen talvi säiden puolesta. Useamman kerran olemme saaneet puhtaan valkoisen lumipeitteen yli maiden ja mantujen, kautta Suomen. Sitten jälleen on vesisade pyyhkäissyt kaiken pois, ainakin täällä etelämmässä.
On riittänyt kauneutta lumimaisemissa. On riittänyt toki myös lumitöitä ja liukkautta. Nastakengät on olleet kävelijän turva.
Säiden vaihtuvuus on minusta mukavaa. Kun lumi sataa jälleen, se on niin huikean tunnelmallista ja tuntuu että ihmiset heräävät eloon lumen myötä. Kommentoidaan tilannetta, jaetaan kokemuksia, ja autetaan toinen toisiaan saada auto lumimotista tai nostaa kaatunut ylös.. näin se on, yhteinen tilanne yhdistää, tällä kertaa ainakin.
Minulle maisema merkitsee todella paljon. Olen maisemien katselija. Tykkään metsän puista, tykkään pensaista, mutta myös pelloista ja aukeista paikoista. Olen talven aikana hakeutunut niin metsään kuin avarille pelloille, meren rantaankin joskus. Olen haukkonut henkeä ihastuksesta monta kertaa monessa paikassa.
Minusta se minkä keskellä olemme eläneet, on ollut niin raskasta ja haasteellista, että tämä maisema missä saanut lepuuttua, on tullut lähemmäksi, sen aistiminen on syventynyt. Minä ainakin olen kuin sukeltanut toiseen, hyvään, rauhalliseen, lempeään ja toivorikkaaseen todellisuuteen liikkuessani luonnossa tai vaikka vain katsellessani ikkunasta ulos avautuvaa näkymää puineen ja pilvineen. Valkoista, sinistä, vihreää tai värit jälleen sankan pyryn peitossa.
Siellä on elämä. Pienet jäniksenjäljet, hiiren polku, lintujen helinä.. Kevät ei ole enää kaukana. Kaikki hyvä on olemassa, tavoitettavissa ja se on mikä antaa voimia tähän hetkeen.
💓💙
Merja Korpisaari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti